APA!!! Todellista tietoa kaivataan...

Heipä hei!

Nyt taitaa olla tunnustuksen paikka. :headwall: Minulla on ongelma josta olen itse tehnyt "diagnoosin".

Olen: Kaappi-/salasyöppö. Huijaan niin itseäni kuin muitakin syömisistäni. Piilottelen ostamiani herkkuja muilta, ettei vaan tarvitsis jakaa niitä. Ahmattikin olen sillä kaikki hyvä minkä ostan on syötävä heti ettei muut näe/saa noita herkkuja. poden jopa jonkin asteista masennusta omasta itsestäni ja siitä mitä teen. jne.

Eli tuon edellisen kuvaukseni/"diagnoosini" perusteella vertaisin itseäni jopa ns. "kaappi-juoppoon". sillä eikös nuo kaikki minun tavat ole juurii tyypillisiä oireita heille? Vain sillä erotuksella että minulla on kyseessä herkut ja "juopoilla" alkoholi. :headwall:

Jotenka nyt todellakin tarvitsen apua, jos joku vaan tietää keinon millä pääsisin noista tavoistani eroon. Voisinko soittaa jollekin lääkärille, mutta minkä alan lääkäri? Onko kukaan kokeillut kyseisenlaisiin ongelmiin terapiaa ja miten se on auttanut. Entä miten pääsisin terapiaan tai jonnekin?

Olen nimittäin nyt todella tympiintynyt itseeni ja tapoihini. :ashamed: sekä näihin liikakiloihin joita todella löytyy n. 25-30 kiloa. Painoa olen pudotellut useaan otteeseen, mutta aina on kaikki takaisin kertyneet. Nytkin olen pv-kirjekurssilainen ja paino on pudonnut n.2,5 kg reilussa viidessä viikossa joten kaikki periaatteet ovat kyllä tiedossa. Mutta kun minulla pitäisi näköjään olla "holhooja" jatkuvasti käsipuolessa kiinni ettei tulisi repsahdeltua.

Kiitollinen olen jokaisesta vastauksesta. :hug:

Olisikohan hypnoosista apua? :headwall: :headwall: :headwall: Se vaan taitaa olla minun kukkarolleni liian tyyristä lystiä.

 

kierrä kaupassa karkkihyllyt kaukaa niin houkutus ei ole niin suuri tai karkkihyllyjen kohdalla vain yksinkertaisesti päätät että tänään en napostele,ehkä sitten huomenna,ja huomenna teet saman päätöksen.siirrät napostelu päätöstä aina huomiseen niin kauan kunnes pahimmat vieroitus oireet ovat menneet ohi.

mulla oli sama ongelma mutta ei ole enää.

 

jostain lukenu et kromikapseleista olis apua makeanhimoon..

 

Mulla on ihan sama tilanne. Painoa on liikaa 30 kg. Ihmisten ilmoilla syön sievästi mutta odotan kun olen yksin: mätän välillä ihan kauheita määriä ruokaa sisuksiini. Ja salaa herkkuja; jätskiä, sipsejä yms.

Itsekin olen miettinyt tota hypnoosia, mutta se on tosiaan kai hirmukallista. JOstain kuulin että on olemassa ongelmasyöjien AA-kerhoja, eli jotkut anonyymit ongelmasyöjät tms. Mahtaiskohan sellaisesta olla apua?

Oletko koskaan koittanut miettiä, miksi syöt tuolla tavalla? Lohdutatko itseäsi, täytätkö tyhjyyttä, vai jotain muuta? Mulla ainakin syöminen on pitkälti lohtusyömistä ja ajan tappamista.

Voimia sinulle, toivottavasti saamme kaappisyöppöyden kuriin!

 

:flower: Kiitos tähänmennessä vastanneille, lisääkin saa vastailla.


Nanna Minä olen kyllä miettinyt pääni puhki :headwall: jotta miksi syön salaa. Vaan kun en oikein syytä ole löytänyt. En oikeastaan syö minkään mielihalun/-alan johdattamana.
Niin no tai taitaa sittenkin löytyä yksi mahdollinen "syy" salasyömiseeni. :headwall: Nimittäin se kun joku tarkkailee syömistäni. Siis sitä mitä laitan suuhuni ja kuinka paljon. tälle inholleni vastapainona mieleni kapinoi(= voithan syödä salaa). Tämä ajojahti saakin sitten minut siihen tilaan jolloin hakemalla haen sen hetken että pääsen syömään salaa. Eikä muuten silläkään ole väliä syönkö sitten suolaista vai makeaa.
Nämä minun salasöymiset ovat pahimmillaan silloin kun joku tosi läheinen henkilö kiinnittää huomiota syömiseeni.

:headwall: Olen muuten minäkin kuullut/lukenut jostain jotta on olemassa jokin syömishäiriöisten yhdistys, mut mikä kumma se oli ja mistä sen löytäis. :headwall:

Joku tuolla ehdotteli sellaista "vältä houkutukset". Elikkä kierrä kaupassa karkkihylly kaukaa jne. Tätäkin olen kokeillut. Se vaan kun ei kohdallani oikein toimi. Sillä silloin minun pitäisi kiertää kauppareissullani periaatteessa koko kauppa. Siellä kun on houkutuksia niin keksi-, karkki-, leipä-, juusto-, maitohyllyillä kuin pakasessakin. Eikä tuo koko kaupankaan kiertäminen onnistu kun huolehtii seitsen henkisen perheen ruokaostoksista. :ashamed: Juu ei muuten edeltäkäsin laadittu kauppalistakaan auta.

 

Täällä myös yksi kohtalotoveri. Pakko kai se on minunkin myöntää että olen kaappisyöppö. :ashamed: Tälläkin hetkellä kaapissa on muilta piilossa toffeepussi. Positiivista on kuitenkin se, että pussi ei ole vielä tyhjentynyt kokonaan kolmen päivän aikana. Olen huomannut myös sen, että jokainen kerta kun päätän laihduttaa, saan käsittämätömän sokerihumalahakuisen kohtauksen ja haalin kaupasta erilaisia karkkeja ja muita herkkuja, samaan tyyliin kuin menneenä kesänä ihmiset hamstrasivat vessapaperia lakon aikana.

Mutta, itsepäinen ja tyhmä kun olen, en ymmärrä vielä luovuttaa tätä loputonta taistelua sokerin houkutusta vastaan. Luulen todellakin, että pääsen vielä näistä 23:sta ylimääräisestä kilosta eroon. Takaraja on 30.6.2006, laihdutusta takana 3 viikkoa ja paino on pudonnut ruhtinaallisen kilon. :ashamed: Ei ole paljon se, mutta alku on aina hankalaa, yritän tässä jotenkin rämpiä eteenpäin repsahduksista huolimatta.

Valitettavasti minulla ei ole antaa vinkkiä viiden äidille salasyömisen lopettamiseen, kun itsekin painin saman asian parissa ja tuskin sinua lohduttaa kovin pitkälle tieto ettet ole ainoa salasyöppö.

Kevyempää huomista toivottelen kuitenkin kaikille enemmän ja vähemmän syöpöille, kyllä mekin vielä laihdumme ja pysyvästi!

 

Hyvät ystävät, tsekatkaapa tämä: http://www.oafinland.org/

 

Tein tuolla nettisivuilla olevan testin: 14/15 kyllä-vastausta. Olen siis todellinen ongelmasyöjä. Järkyttävää.

 

Moikka 5:den äiti.

Ihanaa että täällä jollain on 5 lasta onnea sinulle siitä.

Painonpudotukseen auttaa vaan se että haluat laihtua ja otat tavoitteen mihin mennessä ja kuinka paljon haluat laihtua ja ennenkaikkea tulla terveemmäksi.
Tee ruokapäiväkirja ja anna miehesi (joe ei miestä ole niin jonkun hyvän ja läheisen ystävän) lukea se. Jos miehesi ei ota asiaa täysin tosissaan niin sit ei kannata miestä siihen sotkea, vaan semmoinen hlö että jos olet syönyt liikaa niin sinua hävettää se.
Toivoisi tietty mieheltä (tukihlöltä) täyttä kannustusta asiassa.
Laita raha mikä menee herkkuihin, niin säästöön ja katso minne sillä päsee 1/2 vuoden kuluttua, tai mitä sillä voi ostaa.
Tsemppaa itsesi ajattelemaan että nyt kun syöt tämän pussin, niin ei se sinua auta enää puolen tunnin kuluttua, kun se on jo syöty.
Joka päivä mene lenkille lasten kanssa sen jälkeen syö ruokaa tai kaurapuuroa, ja vasta sitten pulla tai muu herkku. kohta huomaat että jaksat jo juosta tunnin.

Kirjoita säännöt jääkaapin oveen, ja siihen myös listaa jokainen juttu mikä menee suuhusi, niin että se on vapaasti kaikkien luettavissa.
Minulla tämä on toiminut.

Tuli mieleeni myös että tänne palstalle kannattaisi perustaa vakijäsenille "painonpudotusryhmä" ja joka päivä tai joka toinen tai vaikka joka maanantai jokainen kirjaa miten on mennyt ja kertoo painonsa. Täältä varmasti saisi hyviä tukijoita.

Onnea sinulle pudotukseen.
ONNISTUT VARMASTI.

 

\

Hyvät ystävät, tsekatkaapa tämä: http://www.oafinland.org/

Kävimpä tuon testin tekemässä.

:'( Kaappisyöppö mikä kaappisyöppö. En siis todellakaan ole turhaan itsestäni huolissani. Testi tulos = 13/15 ÄÄÄÄÄK!!!!!

Kiitos 3x äiti tuosta lapsiluvun huomioimisesta. :flower:


Hmmmm. Kyllähän minulla mies on vaan kun hän on ainakin omastamielestäni juuri tuo "viholliseni". Sillä juuri hänen sanomisensa minun syömisistäni ottaa päähän eniten, toki otan itseeni muidenkin läheisten sanomisista. Etenkin kun itse hyvin tiedostan tilanteeni. Sekä todellakin minulla on halu päästä normaalipainoiseksi.
Niin tästä voikin sitten päätellä, jotta meiheni on normaalipainoinen eikä ole millään muotoa syömishäiriöinen. Hän vain ihmettelee ihmettelemästä päästyään jotta miten syöminen voi olla ongelma.

Niin et ei oikein huvita laitella millään muotoa esille sitä mitä syön.
Liikuntaakin harrastan enkä mielestäni ole aivan rapakunnossakaan. Sillä jaksan koko tunnin olla mukana kuntojumpassa tai sauvakävellä n.7km tunnissa. Vieläpä tuota kuopusta rinkassa kantaen (reilu 10kg lisä painoa). Vaan tietty hiki lentää noiden "suoritusten" jälkeen, mut mieli on mitä parhain + lisäks jumppaan/lenkille uudelleen tekee mieli vaik seuraavana päivänä.

Mut ehkäpä sitä pitäis osata ajatella positiivisesti kun on saanut edes nuo n. 2,5 kiloa putoamaan alle kuudessa viikossa. :ashamed:

juoksemista olen muuten AINA inhonnut. Pyöräilystä pidän.

 

Hyvä idea perustaa vakijäsenille "painonpudotusryhmä". Mitä mieltä olette muut kaappisyöpöt?

 

Voihan pee... Teinpä minäkin sen testin, tulos 12/15. Hyvinpä alkoi tämäkin aamu... :ashamed:

 

Juu olishan tuo oman "ryhmän" perustaminen vallan mainio ajatus. Vaan minkäslainen "nimi" olis osuva? Entäs keitä "kutsuttas" joukkuun "häiriöiseen"? :headwall:

Minä omalta osaltani olen pinoutunut tuonne "yli 80kiloisten pinoon", sillä siellä "näyttää" löytyvän meit isokokoisia jonkin verran. Elikkä sinne tulee kuulumisia kirjoitelluks ja painon kehitys myös raportoitua. Lisäks olen nyt ollut kuutisen viikoa PV:n kirjekurssilainen ja sinne viikottain painon ilmoitellut. Mut näistä tukimuodoista huolimatta mättää ja melko pahasti. Niin no tai ainakin silt tuntuu ku kaapin kätköistä syötäviä salaa kaivelen ja nytkin paino sama ku viikko sitten :'( Ei edes 100g:maa pudonnut. :/

:headwall: Mulla olis muuten tosiaan halu lähteä itselleni apua hakemaan. Mut kun mietin, jotta miten mies asiaan suhtautuu. Ni ei uskalla, kun tietää jotta jonkin moinen eurojen menetys tiedos on. Ekä niit euroi ole noin vain joka paikkaan syytää. Juu kyllähän mulla on jo euroja mennyt tuhon Pv:n kurssiin, mut ne olen ns. omista rahoistani suurempaa meteliä pitämättä ottanut.
Lisäks on tuo lastenvahti ongelma (pienin kun ei viel yksikseen toimeen tule, eikä voi pitemmäks aikaa jättää edes sisarusten kanssa), sillä jos jonnekin kotoota lähden niin kerrottava on mihin menossa. Tai siis oikeammin en osaa jättää perhettä ihmettelemään jotta mihin lähdin, enkä kyllä pidä siitäkään jotta muut perheen jäsenet eivät menemisistään kerro. :/ ÖH tietty vois vaan sanoa menevänsä asioille, mut sekin tuntuu jotenkin valehtelulta eikä sitten ole itsellä hyväolla.

:headwall: Vaan kylläpä on vaikeeta päästä eroon syömishäiriöstään, joka huomaa vaikuttavan omaan oloonsa. Etenkin kun tiedostaa ongelman olemassaolon ja myöntää sen itselleen, mutta ei muille. :headwall: :ashamed:
Ei voi/uskalla myöntää.

 

siulla on sokeririippuvuus. mutta hvyä, kun sen itse tiedostaa. nyt vaan niskalenkillä itseä kiinni ja hankkii ne kaapit täyteen terveellistä naposteltavaa, eikä osta herkuja kotiin. :hug:

 

siis viel edelliseen lisäys, että pysy kylläisenä ruisleivällä ja kasviksilla ja juo paljon vettä.
samaa vikaa rahikaisessa eli salasyöpöyttä, ja sortumisia tulee aina silloin tällöin. nykyään mies saa vuorostaan piilottaa omat herkkunsa, sillä muuten mie isken kiinni niihin kuin ajakka.

yksi konsit voisi olla, että tee ruokapäiväkirjan vaikka jääkaapin ovaan kaikkien näkyville. ja sitten laitat sinne kans kaikki rehellisesti.

ja sokeriklubille tuut tekemään tunnustukset ja myö tsempataan.

ps. luin vasta nyt tän ketjun kokonaan. viiden äidillä ja jollain muulla oli paino laskenut hienosti. hänellä(, jonka nikki meni nyt ohi, sori) oli paino laskenut kolmessa viikossa kilon! Eikös se ole ihan mahtava tulos? ja parempi, mitä hitaammin laskee sanotaan, pysyy sitten helpommin poissakin. Siis suuntahan on ihan oikee, no problem,
girls! :hug:

 

\

siis viel edelliseen lisäys, että pysy kylläisenä ruisleivällä ja kasviksilla ja juo paljon vettä.
samaa vikaa rahikaisessa eli salasyöpöyttä, ja sortumisia tulee aina silloin tällöin. nykyään mies saa vuorostaan piilottaa omat herkkunsa, sillä muuten mie isken kiinni niihin kuin ajakka.

yksi konsit voisi olla, että tee ruokapäiväkirjan vaikka jääkaapin ovaan kaikkien näkyville. ja sitten laitat sinne kans kaikki rehellisesti.

ja sokeriklubille tuut tekemään tunnustukset ja myö tsempataan.

ps. luin vasta nyt tän ketjun kokonaan. viiden äidillä ja jollain muulla oli paino laskenut hienosti. hänellä(, jonka nikki meni nyt ohi, sori) oli paino laskenut kolmessa viikossa kilon! Eikös se ole ihan mahtava tulos? ja parempi, mitä hitaammin laskee sanotaan, pysyy sitten helpommin poissakin. Siis suuntahan on ihan oikee, no problem,
girls! :hug:

Heippa linnea75
Minäpä olenkin jo piipahdellut sokeriklubin pinossa, joten tiedän missä siellä mennään. :wave:

Vaan huomasitkos tuon edellisen kirjoitukseni? Siis sen selostuksen miksi en kaikille syömisiäni halua/voi esitellä.
Juu ja onhan tuo paino todellakin laskemaan päin, mutta kun on niin pirkuleen moinen kiire saada läskimakkarat pois matkasta, niitä kun on vajaassa kahdessa vuodessa tullut keräillyksi n.15kiloo. (Lisäks ennestään oli jo ylimaaräistä olemassa.) Et sais olonsa tyytyväisemmäksi eikä tulis noit syömis keskusteluja ukko-kullan kans, kun niist aina nokkiini otan ja aina vaan enemmän harmittaa, pistää jo pelkkä ajatuskin vihaks. :'( Eikä sitten tuosta toisestakaan "projektista" tule mitään (=vauvakuume).
Niin siis kun ei tuo ukkoni voi ymmärtää sitä miten toiselle voi olla vaikeaa syömättä liikaa = herkkuja (niin suolainen kuin makea ja rasvainenherkku). Sen hän kyllä ymmärtää ja tietääkin miten on alkoholin liiallisen juomisen kanssa, mut ei vaan näe niin liiallisen syömisen kuin juomisen yhtäläisyyksiä.


Hmmmm. Vaan tuosta kirjoittamastani sainkin aatteen/idean jolla voisin saada ukon ymmärtämään minun paino-ongelmani.
KIITOS linnea avasit uuden tien jota voisin kokeilla. :hug:

Tässäpä meille viikonlopun keskustelun aihe.
B)

 

juu, mie muistan siut toki. mie aina vertaan mielessäni herkuista kiltäytymistä tupakanpolton lopettamiseen. kummankin olen tehnyt. poltin yli 10v ja sanottava, että yhtä vaikeaa on vieroittaa itseään kummastakin.

 

Minulle on kyllä tämä painonpudotus ja sitä kautta napostelun hallinta ollut huomattavasti vaikeampaa kuin tupakan polton lopetus. Tupakantuskaa pystyi lievittämään napostelulla eli tuottamaan itselleen toisenlaista mielihyvää. Mutta mitäs saisi napostelun tilalle?!?!
Joku kertoi, että aina laihdutuspäätösen jälkeen iskee mieletön makean himo. Todella tutu kuuloista, kamppailin pitkään tuossa kierteessä... Ja sitten kun saa tsempin lopulta päälle niin sitten alkaa keikuttamaan. Minulla nyt juuri sellainen vaihe, että tekisi mieli ahtaa kaikkia herkkuja sisuksiin...

Minulla lähti ylensäkin onnistumisen tielle se, että lopetin laihduttamisen ja aloitin hoitamaan terveyttäni. Keväällä siis ensin aloin tsemppamaan itseäni liikkumiseen ja ennenkaikkea aloin tarkkailemaan syömisiäni. Söin makeaa ja herkkua mutta ennenkaikkea opetin itseni tiedostamaan mitä syön. Sitten vähitellen kesän aikana aloin tekemään valintoja. Jätin karkit ja muut makeat pois mutta annoin luvan itselleni syödä jäätelöä. Kromia otin alkuun säännöllisesti. Kaupassa opettelin kävelemään hyllyjen ohi sortumatta. Ensin karkkihyllyn ja sipsihyllyn, sitten keksi hyllyn jne. Sitten repsahdin nameihin ja uudestaan kesän lopulla lopetin kaiken makean. Olin kevättalvella ilman makeaa jonkun aikaa joten tiesin kokemuksesta, että muutaman päivän päästä himot hellittää. Minulla on kromi purutabletti muodossa ja otin sen aina päivän ekan tai tokan himohetken aikana. Helpotti hiukan sekin . Suolasta en ollut vielä rajottanut joten tulihan sitä korvattua sillä puolen myös jonkun verran. Sitten aloitin säännöllisen liikkumisen. Vähitellen myös aloin tutkailemaan ja kehittelemään itselleni turvallisia naposteltavia.
Painonvartioiden italialainen kasviskeitto, valkosipulilla höystettynä on yksi mistä minä pidän. Iltaisin kun lapset nukkuu teen itselleni napostelu lautasen. Siihen tulee hillosipuleita, paprikaa (tuore), (joskus pikkelssiä), suolakurkkua ja lisäksi sitten pisteellistä tavaraa esim katkarapuja, kinkkusiivuja, sylttyä (teen sellaisia tikkuja) ja juustoa. Yleensä on 1-3 noita pistekamoja niin, että niistä koostuu 2-4 pistettä. Lisäksi minulla on aina läkerol askeja joita popsin sekä super salmiakki xylitol aski on tässä pöydällä. Siitä napsin pisin päivää jonkun namin suuhun. Helpottaa hiukan paineita sekin.

Sitten iski armoton sulkaan himo (silloin en vielä laskenut pisteitä). Panostin asiaan ja tutkin syömisiäni ja kulutustani eri laskureilla. Olin ostanut jo geishanappirullan mutta vielä kävin kamppailua. Kun sitten laskin piruuttani pisteet (minulla oli ennestään cd-romppu) ja sitä kautta sain varmuuden, että voin "sortua". Se helpotti moneksi päiväksi. Nyt meillä on sunnuntaisin aina jälkkäri. Tehdään jotain ja tarkka määrä 1 annos jokaiselle.

Olen siis toukokuusta asti opettanut itseäni tarkkailemaan ja tiedostamaan syömisiäni. Vähitellen olen myös opetellut punnitsemaan valintojani. Minulla meni tässä opettelussa 3-4 kuukautta. Nyt koen jotenkin hallitsevani tilanteen koska oikeasti mietin ja punnitsen tarkkaan ennenkuin pistän mitään makeaa tai rasvaista suuhuni. Muutamasti olen jopa jättänyt syömättä jotain vaikka olisi ollut mahdollisuus... Olen siis löytänyt itsestäni aivan uusia juttuja.

 

Marmur,
Voikun oppisin tuon saman!! Piditkö / pidätkö jotain ruokapäiväkirjaa tms.? Mä olen edellleen sitä mieltä että perustetaan oma "pino" meille kaappisyöpöille vaikka tuo sokeriklubi onkin olemassa.

 

\

Marmur,
Voikun oppisin tuon saman!! Piditkö / pidätkö jotain ruokapäiväkirjaa tms.? Mä olen edellleen sitä mieltä että perustetaan oma "pino" meille kaappisyöpöille vaikka tuo sokeriklubi onkin olemassa.

En pitänyt mitään päiväkirjaa. Minä itse koen jotenkin niin, että silloin kun syön salaa muilta niin syön myös salaa itseltään. Tavallaan "eihän se suklaalevy tunnu missään". Tämän vuoksi opetin itseni tiedostamaan ensin kaiken mitä laitan suuhuni. Minulle kävi ainakin niin, että aloin automaattisesti vähitellen pohtimaan. Yllätin itseni sillä, että keksihyllyn kohdalla kun oli jo valitsemassa aloinkin miettimään "kannattaako". Tiesin, että minun suuhuni ne menee varmasti ja päädyin jättämään keksit hyllyyn. Tämä tietysti nosti fiilitä runsaasti ja koin itseni erittäin vahvaksi kun pystyin jättämään ne keksit sinne kauppaan.
Silloin kun repsahdin nameihin niin tein sen ihan tietoisesti. Olimme lomareissulla silloin. Tämä ainoa kerta kun olen laittanut itselleni selkeän päivämäärän jolloin loppuu (minun heikko kohta kun on juuri nuo silloin ja silloin).
Minä en siis ole kaupassa kiertänyt mitään hyllyjä. Olen opetellut menemään eri hyllystöjen ohi niin ettei kärry täyty kaikista herkuista. Tämä on ollut oikeastaan vaistonvaraista toimintaa jota en ole tehnyt tietoisesti. Vieläkin käyn karkin himossa joka kerta namihyllyjen vieressä kyttäämässä ja hypistelen. Tutkin tarkkaan kalomäärät (niinkuin kaikesta ylimääräisestä syömisestä) jolloin ne saavat minun tekemään päätöksen etten osta sittenkään. Kalorimäärät siirrän suoraan liikuntaan ja lasken miten paljon enemmän minun pitäisi sinä päivänä liikkua. Minun tavoite on vähintään 5 kertaa viikossa kuntopyörällä 300 kaloria siinä puolessa tunnissa jonka poljen. Joten se likkuminen pitää tapahtua tämän lisäksi. Yksi Geishapötkö vaatisi siis likipitäen tunnin lisäpolkemista. Mutta nämä jutut ovat siis tulleet vasta nyt.
Kesä aika eli n kolme kuukautta opetin tiedostamaan itseni mitä syön ja mitä ostan. Kyllä tulin välillä kaupasta piiloherkkujen kanssa joskus söinkin ne mutta joskus viimeistään kotona heräsin pyytäen lapset paikalle... Selkeästi kuitenkin tuo kun alkoi itse tiedostamaan näkyi myös syömisissä ja ostamisissa. Sain itseni pohtimaan asioita joka oston kohdalla oikeasti mietin ostanko, kannattaako jne. Tällöin myös jos ostaa jotain herkkua niin se ei ole sortumista, ei tule sitä jälkikrapulaa siitä kun on herkutellut.
Ihan automaattisesti kiersin pitkään keksi, sipsi ym hyllyjen kautta. Pysähdyin, katselin, mietin ja jatkoin matkaa. Kesän aikana vähitellen nuo hyllystöt jäivät lenkiltä. Nykyisin käyn aina kun tekee mieli tutkimassa niitä kalorimääriä jolloin herkut yleensä jää hyllyyn.
Itselleen pitää siis antaa aikaa! Kyse on kuitenkin isosta elämän muutoksesta joten ei se tapahdu hetkessä.

 

moi.mä oli ennen samanlainen.päätin alkaa 7kk sit laihduttamaan ja mulla 6 lasta.nuorin 8kk.alitin terveellisen ruokavalion ja joka päivä sauvakävelylenkin.ruoka-aikoina syöt ja paljon vettä.aamuisin ja iltaisin kaurapuuroa.kerran viikossa mässäilypäivä.en enää ostele herkkuja,ne kalliita ja epäterveellisiä.joka kerta kun menet karkkihyllyn ohi,on helpompaa.eka kerrat tuntuu vaikealta.ota hedelmiä tilalle.nyt olen laihtunu 29.kg.vielä toinen mokoma määrä tavoitteena.kyllä se siitä pikkuhiljaa...

 

11/15 testin mukaan :'( :'( mulla riittää pituutta, mutta painoindeksi silti lievästi ylipainon puolella. oikeesti mä en viihdy ollenkaan kropassani enää, häpeän itteäni ja se näkyy myös makkarin puolella :ashamed:

 

nimitys salasyöppö,tarkoittaa sit mitä!!!
Pistelet ruuat yksin piilossasi poskeen MUTTA KAIKKI NÄKEE ETTÄ SYÖTY TODELLAKIN ON JA PAAALJO
Mikä naurettavampaa olet kylässä ja läskiä ihmistä varten on tietenkin
pitänyt varata paljon herkkuja niin todennäköisesti juot vaan pelkän
kahvin..

 

Pakko tulla tähän pinoon myös!!!! Mielenkiinnolla luin kirjoituksenne ja allekirjoitan itsestäni saman asian, eli mä syön ihan mahdottomat määrät. Työpäivän aikana pystyn pitämään itseni hyvin "kasassa" mutta kun ilta tulee niin sitte syön, syön ja syön... nyt olen lisäksi huomannut, että todellakin syön salaakin ettei mies pääse huomauttelemaan :ashamed: keväällä tiputin 10 kg painonvartijoiden pisteitä laskien, mutta sitten repsahdin ja taitaa olla yli 5 kg tullut takaisin :ashamed: kunpa jotenkin oppisin ottamaan itseä niskasta kiinni ja saisin nämä ällöttävät läskit pois (niitä on n. 20-25kg) :kieh:

 

Hei vaan kaikki "salasyöpöt"!!!! :wave:

Tänne tulin taas hiukan pahaaoloani purkamaan, kun ei ole muita kelle valittais.

Elikkäs nyt sitten on yhdeksän PV:n kirjekirssiviikoa takana päin. Eikä ole paino pudonnut kuin vajaat 4 kiloa (siis pudotusta alle 500g/vko). :'( Niin ja nyt on tuo paino jäänyt viiko tolkulla jumittamaan vaa`an lukemiin 86.4kg. Nyt kin tänään tuo samainen luku ilmaantui puntariin. Joten on si sitten tuo lukema PV:lle ilmoiteltava taas.

En todellakaan nyt ymmärrä tätä omaa kroppaani. Sillä liikunnan puutesta ei ainakaan tuo painon putoamattomuus voi johtua. Kun on nimittäin tullut tuollaisia pidemmän puoleisia (6-10km) kävelylenkkejä tehdyksi melko rivakalla vauhdilla nejlä viis kertaa viikossa. Sekä lisäksi olen käynyt jumpassa kahdesti viikossa. Syömisiänikin olen mielestäni melko hyvin kyennyt hillitsemään ja vettäkin olen juonut. Lisäksi aineenvahdunnankin olen saanut vilkastumaan. Siitä kiitoksen oikeastaan "ansaitsee" linnea75. Hän nimittäin kertoi tuolla SOKERIKLUBIN puolella syöneensä iltasella ruisleseitä viilin kera ja siitäkös oli vaaveli sitten "intoutunut". Niin että nyt sitten olen minäkin noihin ruisleseisiin hullaantunut ja syönyt päivittäin joko rasvattoman/maustamattoman jugurtin tai viilin kanssa, Oikein himo niihin muuten tullut.
Joten nyt tässä ihmettelenkin jotta missä vika? Olisikohan jokin hivenaine arvo vinturalla tai jokin puutos-tila vallalla, niin tai voisihan se olla jonkin hormonin yli-/alituotantoa. :headwall: :headwall: :headwall:

Ystävt hyvät kertokaahan olisikos jollakin saman kaltaisia ongelmia ja miten niistä on eroon päässyt? Entä olisikos jollakin tietoa jostain tutkimuksista jolla saisi selvitettyä noita hiven- ja hormoni-arvoja / miten niihin pääsisi?
:headwall: :headwall: :headwall:

Vaan kyllä on senverran tunnustettava jotta toisinaan syön edelleen salaa, mutta olen aika hyvin onnistunut vahtamaan syötävät sellaisiksi vähä rasvaisiksi ja vähä kalorisiksi. Esim. PV:n namit, enkä syö niitäkään koko pussia kerralla. :ashamed:

Joku muuten kyseli tuolla edellä jotta mikä on salasyöppö. Hän itse sen aika hyvin kuvailikin joten jäljillä on. Niin ja kun tätä ketjua lukee niin hyvin ymmärtää mistä on kyse.