Apua lapsn kasvatukseen

Toivon asiallisia vastauksia, vaikka niitä netissä tuskin nykyään edes saa.

Olemme aika tavallinen perhe. Meillä on 4,5-vuotias lapsi. Parisuhteemme voi hyvin ja mielestämme elämä on aika onnellista. Meillä on hyvät työpaikat ja teemme ihan tavallisia asioita perheenä. Olemme mieheni kanssa molemmat melko rauhallisia luonteeltamme. Perheessämme ei käytetä päihteitä ollenkaan ja teemme ihan tavallista 8-tunnin työpäivää.

Lapsemme on kuitenkin erittäin kiukkuinen ja uhmakas. Päivät käyvät erittäin raskaaksi. Aamulla herätys on yleensä kello 06.15 ja kiukuttelu alkaa siitä. Telkkarista tulee koko ajan väärä lastenohjelma ja tyttö karjuu kurkku suorana "ei tätä ohjelmaa, ei tuota, ei tätä, tyhmä äiti, mee pois, laita nalle puh" Telkkari on aamujen pelastus, koska muuten aamuista ei tulisi todellakaan yhtään mitään. Vanhempienkin on kuitenkin puettava ja syötävä ja peseydyttävä. Aamupesut lapsen kanssa on yhtä helv****. Sitten kun on aika lähteä yleensä pannaan hanttiin kaikin keinoin ja lopuksi ihan hiki virtaa kun on kauheitten takkuilujen kautta saatu puettua lapsi. Itse tarhamatka menee sitten hyvin ja halitaan ja pusitaan tarhalla. Päiväkodissa lapsi käyttäytyy kuulemma hyvin ja on ihan normaali tottelevainen lapsi. Päiväkodissa kehutaan (ja olen itsekkin huomannut) että tyttö on ikäisekseen älykäs ja lahjakas. Osaa paljon, mitä keskiverto tuon ikäinen ei vielä yleensä osaa. Tarhassa kuulemma keskittyy hyvin, mutta kotona ei oikein jaksa keskittyä mihinkään. Neiti menettää heti hermonsa jos jokin ei onnistu. Kaupoissa ei enään käydä edes yhdessä, koska kauppareissuista ei tule kyllä yhtään mitään. JOskus tilanne on niin paha että lapsi vaan itkee kiukutteluitkua ja huutaa "tyhmä äiti" ja potkiin esim. maassa olevaa esinettä. Välillä lelut lentelee. Pitäisi tehdä justiin niinkun lapsi sanoo, muuten on piru irti ja se kestää koko päivän ja seuraavana aamuna alkaa.

Haluaisin tietää, mitä te tekisitte/ olette tehneet seuraavisa tilanteissa (kaikki meille tapahtunut)

1. Olimme ravintolassa syömässä, kun laitoin vahingossa lapsen lautaselle ananasta. Lapsi alkoi huutaa kovaan ääneen (=karjua) "en mä syö ananasta, hyi, yäk yäk yäk" ja nakkeli ananaksia menemään pitkin pöytää.

2. Lapsi ei leiki OLLENKAAN yksin. Tiedän, että lapselle pitää antaa aikaa, mutta ymmärrätte, että ruokakin on tehtävä ja tiskit tiskattava ja myös minun on käytävä suihkussa. (jos mies ei ole kotona) Millä saisi opetettua lasta, että viihtyisi edes hetken yksikseen? Telkkarin parissa kyllä viihtyy itsekseen, mutta telkkaria en anna katsoa kun arkisin max tunnin ja viikonloppuna max 3h/päivä.

3. Miten saisi aamut helpommiksi.. lapsi osaa pukea itse ja pukee aina tarhassakin itse..kotona ei. Yleensä se on karjumista tai sitten pelleilyksi lyömistä. Aamut pitäisi saada edes jotenkuten sujumaan.

4. Kerran hain lasta tarhasta ja kun matkalla ei pysähdyttykään leikkipuistoon, lapsi löi minua pari kertaa ja karjui koko matkan.

5. Lapsi ei ole tyytyväinen mihinkään. JOs tuon yllärinä jonkun pienen jutun, esim. tarrapaketin, reaktoi yleensä on " yhyyy emmä halua tarroja, mä haluan ponin. Rumia tarroja"


On hyvviäkin hetkiä joskus. JOskus ravintolareissut menee hyvin ja kauppareissu sujuu ilman suuria ongelmia ja tarhasta kävellään iloisesti käsikädessä kotiin. Välillä tuntuu, että alan pelätä ihan lapsen kanssa liikumista, millainen show taas tulee. Minä jaksan kyllä, mutta lapsella tulee myöhemmin ongelmia käytöksen kanssa. En oikeasti keksi mitä tehdä ja tunnen olevani huono vanhempi.
Tilanteita olen hoitanut sillä, että vien lapsen eri huoneeseen, jossa rauhoitutaan hetki ja sitten keskustellaan asiasta (josta ei yleensä tule mitään)

Pulassa ollaan.

 

Huh kuulostaa aika raskaalta! Sympatiat täältä!

Mitä te teette kun lapsi käyttäytyy noin epäkunnioittavasti teitä kohtaan? Onko käytös huonoa vain sinua kohtaan, vai myös isäänsä kohtaan?

Kuulostaa tosiaan siltä, että lapsi ei kunnioita teitä, ja mietin että olettekohan tarpeeksi napakasti puuttuneet epäkunnioittavaan käytökseen? En nyt todellakaan halua sanoa, että olettepa huonoja kasvattajia, ja sinun oma vika, toivottavasti et ota pahalla, mutta silti uskaltaudun kysymään, että onko myös seuraamukset ilkeilystä tarpeeksi suuret?
Jäähypenkki, etuoikeuksien, kuten sen telkkarin pois vieminen, ruokapöydästä poistaminen.. Kuulostaa siltä, että lapsi on huomannut, että tietyissä tilanteissa kiukuttelemalla saa tahtonsa läpi, ja nyt jos yrität ottaa vähän takaisin päin, pistää hän kampoihin entistä enemmän.

Mä olen tällainen vanhan kansan äiti. Meillä on lapsilla selkeät rajat, ja kaikesta hölmöilystä saa kyllä rangaistuksen, mutta meillä myös rakastetaan, halitaan, hellitään ja ennen kaikkea me yritetään puuhastella paljon lasten kanssa. Minä uskon, että jos nyt sovit lapsen kanssa selvät säännöt siitä miten käyttäydytään, sovitte yhdessä rangaistuksen, mikä mistäkin asiasta seuraa, ja sitten sinä pidät niistä kynsin hampain kiinni, niin ei kauaa mene kun tuo käytös loppuu. Hetkeäkään en epäile, etteikö lapsi laittaisi vastaan enemmän kuin ikinä ennen, ja käytös varmaan aluksi jopa huononee, mutta kunhan hän ymmärtää että hitto tuo äiti on tosissaan, ja pääsen helpommalla kun vaan tottelen, niin se pahin känkkäily loppuu siihen paikkaan.
Ja juttele paljon lapsen kanssa, kehu aina kun on kehuttavaa, puuhailkaa paljon yhdessä... Kyllä se siitä .

 

Peesaan Tarksea.

Ensinnäkin lapsen kanssa ei tarvitse leikkiä koko ajan. Minä leikin hyyyvin harvoin taaperoni kanssa. Toki askarrellaan, pelataan, ollaan ulkona ja hassutellaan jne. Teet lapselle selväksi, että äidillä on omat hommat mitkä täytyy hoitaa ja hänen on sillä aikaa keksittävä itse tekemistä. Jos menee huudoksi, niin anna lapsen huutaa. Kyllä ennen pitkää huutaminen lakkaa ja leikkiminen alkaa kiinnostamaan.

Tuossa tarra-asiassa ottaisin tarrat kokonaan pois ja sanoisin antavani ne jollekin toiselle lapselle, joka pitää kovasti tarroista.

Jos pukeminen ei ala sujua aamuisin, niin veisin naperon kerran pyjamassa päiväkotiin. Jospa seuravaana päivänä onnistuisi pukeminen paremmin.

Tarhasta haetteassa ilmoita heti oletteko tällä kerralla menossa puistoon. Jos lapsi lyö tai karjuu koko matkan, niin tekisin selväksi että puistoon ei mennä huomennakaan.

Oletteko kokeilleet sellaista, että aina kun päivä menee hyvin, niin saa laittaa tarran vaikkapa vihkoon. Ja kun on esim. 10 tarraa, niin teette jotain mukavaa yhdessä, leffaan tai uimaan jne..?

Toivottavasti arki helpottuu pian!

 

Hei!

Meillä on aika haastava 3-vuotias. Ja aika paljon samoja juttuja löytyy meidän arjesta kun teidänkin. Meillä on auttanut ennakointi. Voisin noihin esimerkkeihisi sanoa, että ennakoi tilanteet. Esim ravintolassa; ennen kun menette sinne, voit käydä keskustelua lapsesi kanssa miten ravintolassa käyttäydytään ja mitä tapahtuu jos käyttäytyy huonosti, sopia yhteiet säännöt. Ja esim lapselle tiedossa kiva jälkkäri jos käyttäytynyt hyvin.
Meillä arki on alkanut sujumaan paljon paremmin kun olemme ymmärtäneet sen, että poikamme toimii parhaiten, kun hän tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Meillä oli myös ongelmana se, että poika ei leikkisi yhtään itsekseen. Me olemme ratkaisseet ongelman sillä, että touhuamme yhdessä, esim askartelemme, luemme kirjoja, käymme yhdessä ulkona, leivomme. Ja ennen tätä toimintaa sanon pojalleni, että tämän jälkeen äiti menee tekemään ruokaa tai laittamaan pyykkejä kuivumaan ym. Se on toiminut. Kun poikamme tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, hän on rauhallinen ja leikkii itsekseen. Joskus jopa pitkiäkin aikoja.

Aina tietenkään ennakointi ei ole mahdollista ja kriisejä syntyy. Meillä on käytössä jäähypenkki, esim jos poika lyö tai yrittää löydä minua, hän saa siitä oitis jäähyä 3 minuutia. Samoin jos lyö tai muulla tavalla vahingoittaa pikkusiskoaan. Sitten jos poikamme saa raivarin, esim jos joku leikki ei suju. Hän saa olla omassa huoneesaan huutumassa ja raivomassa. Kun hän ei siihen saa huomiota, se unohttuu nopeasti ja taas leikkii jatkuu. Jos tulee oikein paha mieli tullaan syliin ja halitaa ja yritetään yhdessä uudelleen.
Nämä ns kriisitilanteet on vähentyneet paljon ja poika oppinut hillitsemään itseään. Aikaa niihin on kyllä mennyt, joten ei kannata heti heittää hanskikkaita tiskiin.
Ja tärkeimpänä muistaa aina se , että vaikka kuinka paljon kamaluuksia lapsi tekeekään, muistaa kertoa hänelle kuinka paljon hänestä välitetään.

Paljon tsemppiä ja jaksamisia teidän arkeen!