Apua!! Mies peliriippuvainen

onko peliriippuvaisten puolisoita? Kovasti kaipailisin vertaistukea. Meidän tilanne lyhykäisyydessään ; mieheni on peliriippuvainen ja pelaa silloin tällöin tilit tyhjiksi. Vuosia sitten tilanne oli pahempi, menetin luottotietoni hänen takia ja miehelle kertyi monen tonnin velka. Velka on nyt kuitebkin maksettu ja olemme eläneet "normaalia" elämää, käymme töissä ja meillä on pieni poika.. Nyt sain sitten taas tietää että mieheni pelaa taas, tilit tyhjinä. En varmaan enää koskaan voi luottaa 100% mieheen, mutta voiko suhde silti onnistua? Rakastan miestäni ja haluan hänet kuntoon, en haluaisi erota vaikka se kyllä mielessä on käynyt. Soisin itselleni jo normaalin elämän ilman ainaista pelkoa. Kokemuksia jakamaan! Turhia kommentteja ei kannata vaivautua laittelemaan...

 

Tuleepas myöhässä tämä vastaus.. Meillä myös mies pelaa. Pelasi pienen omaisuuden ja mun rahat, sitten jouduttiin lainailemaan sukulaisilta ja pankista ja mä tunnen itseni ihan paskaksi ihmiseksi, koska en pärjää elämässä omillani. Mies on luvannut monesti lopettaa, etenkin kun otti pikavippeja, joista ensimmäisen vajaa 1000€ mun piti maksaa, kun ei itse pystynyt. Sitten ottikin uuden ja taas sama juttu, en enää maksanut sitä vaan meni miehelle velka selvittelyyn ja sai sen maksettua. Muutama vuosi myöhemmin möi firmansa ja sai siitä kivasti rahaa ja jäi sitten työttömäksi, kun ei uusi firma enää lähtenytkään siivilleen ja pelasi silloin sen pienen omaisuuden, eikä saanut mitään tuloa mistään. Nyt ollaan siis rämmitty ihan pohjalla ja kohta joudutaan myymään kaikki omaisuus pois. On kuulemma ottanut opikseen, mutta edelleen tupakan haku reissut kestää n. 1h. Välillä voittaakin ja antaa mulle sit vissiin hyvityksenä niitä hiluja. On nyt töissä, mutta ei missään kovin kummoisessa, eikä jatkosta ole tietoa. Ja kaikki vapaa-ajat istuu koneella pelaamassa nettipeliä.

Meillä on nyt pieni vauva ja jo ennen kuin lasta alettiin yrittämään mies vannoi, että osallistuu kotitöihin. Nyt ollaan sit tapeltu vähä väliä näistä kotitöistä, mä en vain ehdi tehdä kaikkea, kun mulla on tässä muutakin kuin vain äitiysloma. Ja mies tosiaan makaa vain sohvalla kaiken vapaa-ajan koneellaan. Tekee kyllä siivouspäivänä osansa, mutta vain sen, minkä käsken. Pihakin on ihan rempallaan, kun haravoi vain talon edusta, ei pihatietä yms. kaikki pitää sanoa erikseen. Mitään läheisyyttäkään ei enää ole. Yks ilta se oikein yllättyi, kun sattui olemaan ilman konetta sohvalla ja menin kainaloon, että mites sä nyt noin kainaloon tuli? Eihän siihen voi mennä, kun mä häiritsen sitä pelaamista. Nyt en jaksa ees enää kertoa päivän kuulumisia tai muitakaan, kun se on siinä koneella, eikä varmaan edes kuule mitä mä puhun. Oon niin kypsä, että suunnittelen eroa. Kunhan vain saadaan talo myytävään kuntoon ja myytyä, niin mä taidankin muuttaa vauvan kanssa pois. Mies haluaisi vauvan tietysti itselleen, mut eihän se ehdi edes ruokaa tehdä, eikä se edes syö kasviksia saati käy kaupassa. Miten sellaiselle voisi lapsen jättää..??

Ainut asia mikä tässä suhteessa enää toimii on seksi, mutta siihenkin saa mies tehdä aina aloitteen. Mä teen yleensä aloitteen, kun pötkötellään sohvalla sylikkäin katsomassa telkkaria, mutta kun sitä ei enää harrasteta, niin eipä tule oikein halujakaan. Nyt kun ajattelee taaksepäin, olis pitänyt mies heivata jo ensimmäisen pikavipin jälkeen. Tuskinpa tätä enää kuka lukee saati sitten vastaa, mutta sainpa vuodatettua. Miehellekin olen monesti sanonut, että eipä tule sulle ainakaan ero yllätyksenä, kun oon siitä jo niin monesti puhunut. Tässä on nyt vuosi vielä kitkutettava yhdessä, sit varmaan saadaan tää talo kuntoon. Ennen ei oo mahdollisuutta erota, ellen sit muuttaisi äitini luokse, mut se ei ainakaan houkuttele.