Apua mölyapinan taltuttamiseen?

Meillä kolmevuotias poika kiljuu ja ärjyy sekä mölyää miten nyt ikinä keksii. Tämä tietenkin ärsyttää ja kiljuminen sattuu jo korviin, koska poika saa aikaiseksi todella korkeita kimakoita ääniä. Suurin ongelma tällähetkellä on nukkumaan meneminen. Kolmevuotias nukkuu samassa huoneessa puolitoistavuotiaan veljensä kanssa ja pitää tätä hereillä älämölöllään pitkälle yli tunnin iltaisin, jolloin jo pikkuvelikin huutaa että "hiljaa, hiljaa..." Pitääkö pojat laittaa nukkumaan eri huoneisiin vai mitä keinoja teillä on käytetty? Olen ollut huomioimatta, osoittanut hellyyttä, huutanut, raivonnut, laulanut, ollut hiljaa, lähtenyt huoneesta, istunut huoneessa, uhkaillut, lahjonut ja mitä vielä. Logiikka ei ehkä aina ihan pelaa itselläkään ja väsyksissä palaa pinna. Tänään heitin pojan lopulta kylpyhuoneeseen sanoen, että hän saa nukkua siellä, jos ei ole hiljaa. Kävi niin pikkuveljeä sääliksi. No se auttoi mutta ei ehkä ole ihan nykynormien mukainen tapa kasvattaa. Pojan päiväunet on päivähoidossa myös lyhennetty minimiin. On niin ikävää, että kaikki illat päättyvät nykyään itkuun ennen kuin poika alkaa nukkua. Onko ideoita tai hyväksihavaittuja keinoja tähän ongelmaan? Kiitos jo etukäteen!

 

Oliko täällä vielä Tammikuussa -09 syntyneille tai Kesäkuussa -10 syntyneille ketjuja?

 

Ootko muistanut ulkoilla iltapäivisn lasten kanssa?Jos et niin tuuleta hyvin makuuhuone ja alenna lämpötilaa. Tiedän mitä se on kun ei lapsi rauhoitu, kokemusta löytyy...
Meillä satulevyt rauhottaneet jossain määrin ja piirtely. Iltapalaa ei myöskään kannata jättää väliin, muuten ei ainakaa rauhotuta

 

Kuulostaa ehkä raa'alta, mutta jos ei muu auta niin istuta lasta jossain nurkassa, arestissa niin kauan, että rauhoittuu. Uusi aresti aina, jos huuto alkaa uudestaan. Tätä vaan sinnikkäästi, kunnes oppii menemään unille iisisti. Jäähypenkki -käytäntö vaan peliin, vaikka tiedän kokemuksesta, kuinka tympeää, työlästä, uuvuttavaa ja väsyttävää se on, kun itselläkin jo silmiä painaa.

 

Kiitos vinkeistä! Huoneen tuulettaminen tuntuu auttavan. Samoin säännöllinen iltapala, joka on itseasiassa vähentänyt kuopuksenkin yöheräilyjä huomattavasti. On meillä toki aina syöty iltapalaa mutta iltapalaan keskittyminen, tarjonnan lisääminen ja säännöllisyys on selkeästi tuottanut tulosta. Aikaisemmin jos päivällinen oli venynyt myöhempään en pitänyt iltapalaa niin tärkeänä, kun ei itselläkään ollut nälkä. No kokoajan oppii. Jäähytystä ollaan käytetty muuten ja siihen ruvetaan illallakin, jos tilanne vielä mutkistuu. Lapsen sängystä repiminen tuntuu vain niin hankalalta ja tuntuisi siirtävän lapsen unen tuloa vieläkin kauemmas. Mutta nautitaan näistä unista nyt taas niin kauan kuin niitä kestää Mukavaa kevättä!