apua ruokailuun ja kiukkuamiseen...

Lapseni asuvat virallisesti isällään ja toisella paikkakunnalla. Ovat luonani 2vkoa ja isällään 2vkoa. Meille tullessaan vanhempi varsinkin purnaa ruuasta. Mikään ei kelpaa, kaikki on aina yök! Makaronilaatikko on herkkua nyt vaan ei kelpaa siinä olevat jauhelihat. Lihat, kalat ja kanat ovat muutenkin kammotus ruokia ja kinkkukiusaus ja lasagne. Tekee mitä ruokaa vaan niin aina on väärinpäin.
Nuorempi syö kuitenkin kunnolla.
Neuvolassa käyty; pituus ja paino on kuitenkin normaalikäyrissä.

Nyt viimeisen 1,5 viikon aikana on joka ikinen päivä tullu ihan mielettömät kiukkuraivarit. Tänään ekan kerran tuli vanhemman suusta että sä oot ihan peeäiti! Suutui siitä kun avasin oven kun ovikello osi ennen kun hän antoi luvan. Eilen raivari tuli siitä kun pyysin häntä istumaan iltapalapöydässä omalle paikalleen, että voimme kaikki syödä samaan aikaan. Millon suuttiin mummille, kun mummi vei väärään puistoon vaikka samaisesta puistosta oli edellisenä iltana taisteltu.

Alkaa olemaan voimat lopussa, emme tiedä enää avokkini kanssamitä teemme! Luultavasti isällään saavat kaiken helpommin periksi tjms. :headwall:

 

Minkä ikäsisä lapset on?

 

lapset on poika kohta 7v. ja tyttö 5v.

 

En erityisiä neuvoja osaa antaa, mutta tuli mieleen, että olisiko kiukuttelun syynä "koti-ikävä". Tiedätkö kiukuttelevatko lapset isänsä luona? Ehkä kiukuttelun takana on pelko, ettei heistä välitetä. Näin he varmistavat, että saavat huomiota.

 

en halua neuvoa miten ketäkin järjestelynsä tekevät, mutta tuntuu rankalta olla 2viikkoa kerrallaan toisessa kodissa ja 2 toisessa. itsekään en haluaisi asua kahdessa paikassa saatikka "muuttaa" kahden viikon välein. mielestäni lasten ei tarvitsisi olla noin joustavia. itsekään en olisi. eikö teille sopisi jokin muu systeemi, niin että olisi selvästi vain yksi koti ja toisessa käydään "kylässä".

olen jostain lukenut että lapsella pitää olla yksi kiinteä kohde josta käsin hän toimii ja laajentaa reviiriään.

 

Tiedän, että on vaikeaa lapsille asua kahdessa paikassa. Isälle vaan kun ei sovi muunlainen järjestely, valitettavasti. Ei kuulemma kiukuttele heillä niin paljoa, mutta tiedä sitten todellisuutta.
Tyttö on enemmän isin tyttö, eikä kuitenkaan kaipaa isälleen. Olen yrittänyt uskotella itselleni että tämä on ohimenevää uhmaa tai sitten se on huomion hakua, jos isillä puhutaan vaan uudesta tulokkaasta.
Lasten isän uusi vaimo pyörii mahansa ympärillä ja tiedän että hän sanoo jatkuvasti ettei voi ottaa lapsia syliin kun maha on jo niin iso ja siellä on vauva.

 

Kuinka kauan asumisjärjestely on ollut tällainen?

 

sinun lapsillasi on epävarmuutta kun joutuvat hyppimään kodista toiseen tuolla lailla.eipä ole ihme jos kiukuttelevat.miksi sinä et voi ottaa niitä itsellesi ja antaa vaikka joka toinen vl isälle.nehän luulee olevansa ylimääräisiä molemmissa paikoissa.kannattaa muuttaa järjestelyä,niin että lapsilla ois vaan yksi koti...murrosiässä tulee olemaan teillä tosi vaikeeta! :headwall:

 

Asumisjärjestely on ollut tälläinen suunnilleen vuoden verran. Ottasin ne kyllä tänne vaikka heti, mutta kun asiassa on toinenkin osapuoli päättämässä... Toki on kiukutteluja ollut kun ovat tänne tulleet isältää, mutta tää meni jo ihan mahdottomaksi.

Kiitos muuten kaikille, jotka ovat kyselleet lisää ja vastailleet ja kertoneet omia kokemuksiaan. Niistä olen saanut uutta voimaa yms :hug: :flower:

 

Jospa se uusi tulokas tekee sen, että siellä isin luona puhutaan vain vauvasta? Lapset eivät saa huomiota siellä isän luona tarpeeksi, ja kokevat siellä itsensä tarpeettomiksi ja olevansa tiellä. Näin sitten purkavat sen teidän luona, vaikka teidän luona otettaisiinkin ilolla vastaan(toki isän luona varmaan myös, mutta uusi tulokas vaikuttaa kaikkiin!) ja testaavat jotenkin, että kai teillä on heille VAIN heille aikaa!?

 

\

Jospa se uusi tulokas tekee sen, että siellä isin luona puhutaan vain vauvasta? Lapset eivät saa huomiota siellä isän luona tarpeeksi, ja kokevat siellä itsensä tarpeettomiksi ja olevansa tiellä. Näin sitten purkavat sen teidän luona, vaikka teidän luona otettaisiinkin ilolla vastaan(toki isän luona varmaan myös, mutta uusi tulokas vaikuttaa kaikkiin!) ja testaavat jotenkin, että kai teillä on heille VAIN heille aikaa!?


Luusisin, että asiat on näin. Silti on kurjaa nähdä, että oma lapsi kärsii ja reagoi tavalla joka on aivan uutta enkä itse osaa auttaa hän tä siinä tilanteessa.
Me emme ota ylimääräisiä menoja niille viikoille kun lapset ovat täällä. Yritämme antaa kaiken mahdollisen ajan lapsille