APUA!!!!!!!!!!!!!!!!

Hei,

Löytyisikö täältä apua ja tukea samanlaisessa tilanteessa olleille:

Eli mies petti, jäi kiinni, yritetään jatkaa kaikesta huolimatta yhdessä. Miten olette selvinneet? Oletteko pystyneet antamaan anteeksi?

Tapahtumasta on nyt kulunut vain 4 kk, mutta asia pyörii koko ajan mielessä. Tunteeni vellovat laidasta laitaan, vihaan ja rakastan miestäni. Haluan jatkaa 15 v. avioliittoamme, niin itseni kuin lastenkin vuoksi. Mutta miten voin antaa anteeksi ja unohtaa?????

 

Nyt täytyy sanoa, että itse en ole kokenut samaa, mutta jos minulle kävisi vastaavaa, en varmasti voisi enää antaa anteeksi
Luottamus olisi mennyt ja juttu velloisi, niin kuin sinunkin, mielessä.
Toki monet ovat voineet jatkaa elämää yhdessä pettämisenkin jälkeen, mutta itse en sihhen henk.koht. pystyisi.

:hug: ja voimia sinulle, mitä sitten ikinä ratkaisuksi päätät

 

MOI!!

Minulla on samanlainen tilanne kuin sinullakin. Aikaa on mennyt asian esille tulosta reilu puolisen vuotta ja kyseessa oli pitempiaikainen juttu. Yhteiseloa meilla on takana nelisentoista vuotta ja lapsiakin on. Kylla tama on tosi kivikkoinen ja mutkainen tie, mita tassa nyt mennaan. Asioiden selvittelyn jalkeen paatettiin jatkaa ja korjata niita asioita, mitka jollakin tavalla johtivat tapahtuneeseen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Olen aivan rikki tahan tilanteeseen. En vain yksinkertaisesti pysty tsemppaamaan. Jatkuvaa epailya ja varpailla oloa. Luottamus mennyt ja suhde tuskin koskaan tulee entiselleen. Tama tilanne syo minua henkisesti ja sisaisesti. Ja tunteet tosiaan vellovat ja se, mita tunnen miestani kohtaan on lahinna katkeruutta ja vihaa ja ehka valinpitamattomyyttakin. Se rakkaus on murentunut pieniksi palasiksi ja en tieda saako sita enaa eheytettya.

Toivon sinulle kovasti voimia ja anna ajan kulua ja tehkaa/tee paatokset ajan kanssa ja rauhassa. Varmasti samojen kysymysten kanssa painitaan. Ja yksi tarkea asia, jotta paasisitte eteenpain on molempien tahto ja halu. Se on ainakin minulla talla hetkella hukassa.

Meilla tama tilanne ei ole muutenkaan yksinkertainen, mutta jatan ne asiat omaan tietooni. Lapsista saan voimaa ja uskon onnelliseen ja parempaan tulevaisuuteen, joko sitten yksin tai yhdessa. Kun vain saisi voimia ja rohkeutta tehda niita paatoksia....

Tsemia! :hug:

P.s. nappikselta puuttuu muutama kirjain

 

\

Hei,

Löytyisikö täältä apua ja tukea samanlaisessa tilanteessa olleille:

Eli mies petti, jäi kiinni, yritetään jatkaa kaikesta huolimatta yhdessä. Miten olette selvinneet? Oletteko pystyneet antamaan anteeksi?

Tapahtumasta on nyt kulunut vain 4 kk, mutta asia pyörii koko ajan mielessä. Tunteeni vellovat laidasta laitaan, vihaan ja rakastan miestäni. Haluan jatkaa 15 v. avioliittoamme, niin itseni kuin lastenkin vuoksi. Mutta miten voin antaa anteeksi ja unohtaa?????

Se että asia pyörii vielä mielessäsi, kertoo minusta siitä että luottamuksesi mieheesi ei ole palannut. En keskittyisi anteeksiantoon tai unohtamiseen vaan yrittäisin keskittyä siihen, että saisi takaisin miehen luottamuksen. Mutta tämä tietenkin vaatii selkeää luotettavuuden osoitusta mieheltäsikin.

 

\

MOI!!

Minulla on samanlainen tilanne kuin sinullakin. Aikaa on mennyt asian esille tulosta reilu puolisen vuotta ja kyseessa oli pitempiaikainen juttu. Yhteiseloa meilla on takana nelisentoista vuotta ja lapsiakin on. Kylla tama on tosi kivikkoinen ja mutkainen tie, mita tassa nyt mennaan. Asioiden selvittelyn jalkeen paatettiin jatkaa ja korjata niita asioita, mitka jollakin tavalla johtivat tapahtuneeseen, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Olen aivan rikki tahan tilanteeseen. En vain yksinkertaisesti pysty tsemppaamaan. Jatkuvaa epailya ja varpailla oloa. Luottamus mennyt ja suhde tuskin koskaan tulee entiselleen. Tama tilanne syo minua henkisesti ja sisaisesti. Ja tunteet tosiaan vellovat ja se, mita tunnen miestani kohtaan on lahinna katkeruutta ja vihaa ja ehka valinpitamattomyyttakin. Se rakkaus on murentunut pieniksi palasiksi ja en tieda saako sita enaa eheytettya.

Toivon sinulle kovasti voimia ja anna ajan kulua ja tehkaa/tee paatokset ajan kanssa ja rauhassa. Varmasti samojen kysymysten kanssa painitaan. Ja yksi tarkea asia, jotta paasisitte eteenpain on molempien tahto ja halu. Se on ainakin minulla talla hetkella hukassa.

Meilla tama tilanne ei ole muutenkaan yksinkertainen, mutta jatan ne asiat omaan tietooni. Lapsista saan voimaa ja uskon onnelliseen ja parempaan tulevaisuuteen, joko sitten yksin tai yhdessa. Kun vain saisi voimia ja rohkeutta tehda niita paatoksia....

Tsemia! :hug:

P.s. nappikselta puuttuu muutama kirjain

Kiitos kaikille vastauksista ja tuesta. Samassa tilanteessa oleva: Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi. Jos haluat kirjoitella, niin osoite on daor_67@hotmail.com :hug:

 

En voisi koskaan antaa anteeksi..tai sanotaan, että ehkä voisin antaa anteeksi, mutta koska luottamus toiseen olisi mennyt ikiajoiksi, eikä unohtaa voisi koskaan noin suurta loukkausta, niin kyllä se yhteiselo mun kohdalla loppuis siihen. En uskoisi olevani niin " suuri " ihminen, että pystyisin jatkamaan petturin kanssa elämää. Se tietoisuus olisi joka päivä mukana elämämme loppuun asti, enkä kestäisi sitä :'(

Mä en tajua, miksi pettäjä edes haluaa jatkaa..tajuaako hän ollenkaan, kuinka tajuttomasti hän on puolisoaan loukannut..

En voisi koskaan koskea enää häneen tai antaa hänen koskea minuun, tuntisin itseni likaiseksi. Ja kuinka sen voisi seksin aikanakaan unohtaa?

Toivon että pääsette sellaiseen ratkaisuun, että MOLEMMAT pystytte elämään onnellisina. Tehtyä kun ei ikävä kyllä saa tekemättömäksi. En tiedä, haluaisiko miehesi edes sitä.

 

Se on helppo sanoa etukäteen, että ei voisi jatkaa enää yhteiseloa, jos toinen pettäisi. Oikeassa elämässä ei mikään ole niin mustavalkoista. Jokainen ratkoo nämä kysymykset vasta kun ne osuvat omalle kohdalle. Mutta paljon voimia aloittaneelle. Tiedän, että tilanteesi ei ole helppo. Anteeksi pystyy ehkä pettämisen antamaan, mutta harva pystyy sitä koskaan unohtamaan... :hug:

 

\

Se on helppo sanoa etukäteen, että ei voisi jatkaa enää yhteiseloa, jos toinen pettäisi. Oikeassa elämässä ei mikään ole niin mustavalkoista. Jokainen ratkoo nämä kysymykset vasta kun ne osuvat omalle kohdalle. Mutta paljon voimia aloittaneelle. Tiedän, että tilanteesi ei ole helppo. Anteeksi pystyy ehkä pettämisen antamaan, mutta harva pystyy sitä koskaan unohtamaan... :hug:

Olet aivan oikeassa!!!! Niin minäkin sanoin ennen tapahtunutta, että jos saan joskus selvillä, että minua on petetty, niin avioliitto loppuu siiheen. Mutta tilanteeseen jouduttuani... se ei olekaan niin yksinkertaista.

Mieheni on todella hyvä isä ja uskon, että hän todella katuu tekoaan ja rakastaa minua. Ja olen päättänyt antaa anteeksi, mutta todellakin unohtaa en ehkä voi koskaan, ajan kuluessa se ei ole varmasti mielessä niin usein. Mutta, kun kerran olen päättänyt jatkaa ja haluan todella jatkaa ja rakastan miestäni, en voi miettiä tapahtunutta koko ajan ja velloa siinä, muuten emme onnistu. En anna tapahtuneen pilata kaikkea hyvää 15 avioliittovuoden aikana tapahtunutta.

Sitä en toki kiellä, että ongelmia liitossamme on ollut. Tuskin tätä olisi muuten tapahtunut. Mutta pystymme varmasti puhumaan ja selvittämään asiat.

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville ja muidenkin ongelmien kanssa painiville!!! :hug:

 

Itse myös sain mieheni kiinni pettämisistä. Takana myös pitkä avioliitto ja lapsia. Ei ole helppoa lähteä siitä tilanteesta kävelemään varsinkin kun sitä rakkautta on kaikesta huolimatta vielä tallella. Itselläni tuosta tilanteesta on aikaa jo kohta kolme vuotta ja vieläkin asia on todella paha. Kirjoitinkin tuonne yleiselle puolelle siitä, että kävin erästä naista tukkaan kiinni baarissa kun hän yritti iskeä miestäni ihan kybällä... Juu ja en ole ylpeä mitä tein, mutta entinen minä ei olisi sellaista tehnyt.

Eli varautua pitää siihen että itse muuttuu aika paljon matkan varrella. Musta on ainakin tullut todella mustasukkainen ja räjähtelevä kyttääjä. No, mieheni ymmärtää ja kyllä se aina sanoo että itehän on tämän tilanteen aiheuttanut ja toivoo sen joskus sitten edes rauhoittuvan. Tuntuu vaan, että on niin yksin tän asian kanssa. Moni kehoittaa luopumaan koska en ole vielä kolmessa vuodessa pystynyt työntää asiaa taka-alalle, mutta en vain voi. Rakasta miestäni ihan hirveästi ja tiedän että hän myös minua. Ei hän olisi tässä "vankilassa" vielä jos ei rakastaisi.

 

Mistä muuten tiedätte, että ei ole ennen pettänyt, ei vain ehkä ole kiinni jäänyt? Itselle tulisi sellainen tunne.

Jos vieras nainen yritti iskeä, mitä teki miehesi siinä tilanteessa? Miksi sinä hoidit asian?

 

\

Se on helppo sanoa etukäteen, että ei voisi jatkaa enää yhteiseloa, jos toinen pettäisi. Oikeassa elämässä ei mikään ole niin mustavalkoista. Jokainen ratkoo nämä kysymykset vasta kun ne osuvat omalle kohdalle. Mutta paljon voimia aloittaneelle. Tiedän, että tilanteesi ei ole helppo. Anteeksi pystyy ehkä pettämisen antamaan, mutta harva pystyy sitä koskaan unohtamaan... :hug:

... " se on helppo sanoa etukäteen..."

No, en kylläkään sanonut MITÄÄN etukäteen, olen ikävä kyllä kokenut petetyksi tulemisen tunteen. Kerroin kyllä erittäin syvällä kokemuksen rintaäänellä. että sillee.

 

\

Mistä muuten tiedätte, että ei ole ennen pettänyt, ei vain ehkä ole kiinni jäänyt? Itselle tulisi sellainen tunne.

Jos vieras nainen yritti iskeä, mitä teki miehesi siinä tilanteessa? Miksi sinä hoidit asian?

Voin vain kommentoida tuohon ekaan lauseeseen. Niin mistä sen tietää, onko pettänyt ennen kiinni jäämistä. En tiedäkään, mietin sitäkin pitkään, mutta totesin, että sitä on turha vatvoa, päähän siinä sekoaa vielä enemmän.

Mutta miten meistä kukaan tietää, onko puoliso pettänyt vai ei??? En minäkään olisi miehestäni uskonut, välillä joskus ajattelen että tämä on vain pahaa unta, ettei se voi totta. Mutta kun näitä palstoja lukee, niin pettäminen on todella yleistä, sekä miehillä että naisilla. Helpompi on kysyä, onko kukaan enää uskollinen???

Ja nyt tulee varmasti sata vastausta ettei minun mieheni ainakaan tee ja meillä on hyvä suhde. Jos mieheni ei olisi jäänyt kiinni, niin minä vastaisin samalla tavalla, tosin ongelmia meilläkin oli, mutta ei mitään vakavia, niitä pieniä, arkisia, joita on joka suhteessa.

Mietin myös sitä, että pettääkö uudestaan. Jos sen kerran tehnyt, niin luulisi seuraavalla kerralla olevan helpompaa... Mutta jos aion saada suhteemme taas kuntoon, en voi sitäkään vatvoa tai kytätä toista. Tässä täytyy nyt vain uskoa parempaan ja luottaa siihen, että on läksynsä oppinut!

 

Tuollaisesta petoksesta toipumiseen saattaa mennä viitisenkin vuotta. Luottamus ei paludu samantien. Toivoa on, jos aidosti tahtoo yrittää, helppoa se ei silti ole. Jos katkeroituu, toivo on mennyttä. Ja täytyy varautua siihen, että vaikka menisi suurimmaksi osaksi hyvinkin, kyllä ne haavat pintaan nousevat aika ajoin vielä pitkänkin ajan kuluttua. Kumppanin on hyväksyttävä se tekojensa seurauksena, eikä syyteltävä vanhojan kaivelusta.

 

Mies jäi kiinni lähes vuosi senjälkeen kun tämä sivusuhde oli ohitse. Oli pettänyt toisen naisen kanssa odottaessani meidän toista lasta ja suhde oli jatkunut koko raskausajan.
Sulattelin asiaa kahdeksan vuotta ja totesin,että ei kannata, luottamus mennyt ja halveksunta miestä kohtaan oli aivan kamala vielä kahdeksan vuoden jälkeen. Lapset kainaloon ja menoksi, enkä ole katunut. Näyttää ex jatkavan samaa touhua eli monta naista yhtäaikaa, yksi vakituinen tyttöystävä ja viikonloppujuttuja lisäksi. Tästä herännyt kysymys, paljonko teki sitä minulle. No, menneet ovat mennietä, tästä jatketaan...

 

Jos vaimoni tekisi saman jutun, en katselisi minuttiakaan häntä enää ja aivan turha olisi anella ja itkeä perään.

 

... että pellolle vaan, jos toinen pettää... mutta kun osuu omalle kohdalle, onkin tilanne jo aivan toinen. Siihen kun liittyy yleensä lapset, joita ajattelee ennen kaikkea. Ei haluaisi viedä isää/äitiä lapsiltaan. Varmasti moni pari on tällaisen jutun jälkeen yrittänyt jatkaa lasten takia. Minun oma mielipide: yhden illan hairahdus voi tapahtua kenelle vaan ja yksi kerta annettakoon anteeksi, jso tunnustaa, mutta pitempi juttu onkin jo aivan toinen. Siinä loukataan aivan liikaa, koska pohjalla on pakko olla muutakin kuin seksiä, siinä on pakko olla tunteita ja se on se, mikä loukkaa...

 

\

... että pellolle vaan, jos toinen pettää... mutta kun osuu omalle kohdalle, onkin tilanne jo aivan toinen. Siihen kun liittyy yleensä lapset, joita ajattelee ennen kaikkea. Ei haluaisi viedä isää/äitiä lapsiltaan. Varmasti moni pari on tällaisen jutun jälkeen yrittänyt jatkaa lasten takia. Minun oma mielipide: yhden illan hairahdus voi tapahtua kenelle vaan ja yksi kerta annettakoon anteeksi, jso tunnustaa, mutta pitempi juttu onkin jo aivan toinen. Siinä loukataan aivan liikaa, koska pohjalla on pakko olla muutakin kuin seksiä, siinä on pakko olla tunteita ja se on se, mikä loukkaa...

Jos omalle kohdalle sattuu, niin varmasta laitan pellolle.

Luottamuksen voi menettää vain kerran ja se ei tule takaisin millään. Se on nähty muissakin yhteyksissä. En voi sietää moista ajatusta ja se varmasti näkyisi myös käytöskessäni kotona, joten lasten ei olisi hyvä olla. Luulisin, että olisi parempi lapsillekin siinä tapuksessa, että saisivat olla erillään vanhempiensa kanssa vuoroviikoin.

Joten edelleen sitä mieltä, että vaikka sattaisi omalle kohdalle, niin pellolle heti ja 100%:n varmasti ja sen olen myös tuonut julki ja sanani pidän.

 

Mä en antais anteeksi, en pystyis millään vaikka kuinka tahtoisin. Mee jutteleen neuvola psykologille tuosta jutusta ja mies mukaan

 

Nyt kulunut 4 kk on todellakin vasta hyvin lyhyt aika tuollaisesta "toipumiseen"! Minä suosittelisin pariterapiaan menemistä... en nimittäin usko, että saatte noita asioita ja vellovia tunteita aisoihin ilman kolmannen, ulkopuolisen kuuntelijan ja auttajan tukea. Toivon, että selviätte kunnialla yli tästä vaikeasta paikasta. :hug:

 

Täällä joku fiksu aiemmin kirjoitti, että ei vain pysty heittämään monta hyvää vuotta hukkaan yhden (tai vaikka kahden illan vuoksi). Olen kyllä samoilla linjoilla. Takana yli 11 vuotta yhdessäoloa ja kaksi ihanaa lasta. Sen lisäksi mieheni oikeasti yrittää auttaa minua sekä meitä pääsemään asiasta yli. Itseäni vain mietityttää, että kauan se jaksaa vaikka itse sanoo odottavansa vaikka kymmeniä vuosia että pystyn taas häneen luottamaan. Koska ei se varmaan ole helppoa miehelläkään olla jatkuvien epäilyjen ja raivareiden kohteena...

 

meillä mies jäi kiinni noin kuukausi sitten samasta asiasta.yhdessä ollaan oltu melkein kymmenen vuotta ja meillä kaksi alle kouluikäistä lasta.usko parempaan on vahvana minulla.anteeksi antoa on kuitenkin vaikea ajatella.mielessä pyörii se että mitä jos uudestaan tekee saman .....luottamus toiseen on mennyt lähestulkoon kokonaan.mutta surettaa ajatella heittävänsä melkein kymmenen vuotta hukkaan vain siksi että himo oli liian suuri.mielessä vain pyörii kaiken laista ja asia on kipeä pitkään jos pääsee yli ollenkaan.anteeksi voi antaa mutta unohdu ei koskaan kuten joku jo edellä mainitsi.nyt vain myrskyä päin

 

voi antaa anteeksi, mut unohtaa ei voi! Se kaihertaa mielessä aina, kun luotto mennyt, ja vähitellen nakertaa suhteen hajalle. Ja kun on aivan varma ettei ollut eka kerta, jos 15vuotta olette yhdessä olleet. Kannattaa nyt jättää mies, eikä sitten kun olette melkein tappaneet toisenne, koska siihen se menee.

 

Sama juttu. Mies petti, pari viikkoa sitten. Olen valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan 14 vuotta kestänyttä hyvää avioliittoa, koska pettäminen on tapahtunut vain kerran ja mies katuu syvästi.

Ongelma on, miten ja mitä kertoa murrosikäisille lapsille ? Miksi äiti ja isä riitelevät ja ovat riidelleet niin paljon. Tunteeni vellovat laidasta laitaan, ja "kovaääniseltä keskustelulta" ei lasten korvat ole välttyneet. Nuorempi kyselee, että eroatteko te ? Vanhempi on sulkeutunut eikä puhu asiasta yhtään mitään. Voidaanko kertoa lapsille, että isä petti ? Vai että isä meinasi tykätä jostain muusta, mutta ei sitten tykännytkään ?

Kertokaa !

 

\

Sama juttu. Mies petti, pari viikkoa sitten. Olen valmis antamaan anteeksi ja jatkamaan 14 vuotta kestänyttä hyvää avioliittoa, koska pettäminen on tapahtunut vain kerran ja mies katuu syvästi.

Ongelma on, miten ja mitä kertoa murrosikäisille lapsille ? Miksi äiti ja isä riitelevät ja ovat riidelleet niin paljon. Tunteeni vellovat laidasta laitaan, ja "kovaääniseltä keskustelulta" ei lasten korvat ole välttyneet. Nuorempi kyselee, että eroatteko te ? Vanhempi on sulkeutunut eikä puhu asiasta yhtään mitään. Voidaanko kertoa lapsille, että isä petti ? Vai että isä meinasi tykätä jostain muusta, mutta ei sitten tykännytkään ?

Kertokaa !

Parempi teidän olisi nyt jollain tavalla koko perhe keskustella asiasta.Jos lapset jo alkavat oirehtia tuolla tavalla riitelyihinne.
Se miten asian kerrotte onkin hankalampi.Miettikää ensin kahden miten luulette että lapset kestävät jos asia ilmi tulee.

 

Ootko antanut miehelles pimpsaa tarpeeks. Sitä ne haluaa ja jos tarpeeks saa niin fiksut ei petä. Enkä tiedä ulkoisista seikoista kun sekin vaikuttaa seksiin...