apua!!!!!!!!

en eds jaksa selittää kaikkea,mutta tää minun ja avopuolisoni suhde on kamala!!!!!!!!en ole enään yhtään onnellinen hänen kanssaan.meillä on talo ja kaksi pientä lasta.jos olisimme kahden,varmasti eroaisimme.mieheni on jatkuvasti vihainen.huutaa lapsille ja minulle.puhuu minulle alentavaan ja ilkkuvaan sävyyn.ei hoida lapsia eikä kotia ja jos pyydän apua yleensä suuttuu kun "määräilen".enkä todellakaan määräile vaan pyydän apua.nyt olen minäkin töissä joten kyllä kaikki kotihommat pitäisi jakaa.olen aivan lopussa :'( mies valittaa sotkusta ja kaikesta eikä ite paa tikkua ristiin.tää on niin \|O AIVAN KAMALAA!!!auttakaa!mistä saan apua??????? en haluais erota.tahdon että olemme onnellisia.yhdesti olemme käyneet parisuhdeterapiassa ja luulen etten saa miestä toista kertaa.tuolla se myönsi et suhteemme on muuttunut.kotona ei sitä ennen ollu myöntäny.oon ihan rikki.aijemmin lyyhistyin lattialle itkeen kun mieheni lähti riidan päätteeksi kaahaan autolla ja pelkäsin et sille käy huonosti.nyt en anna enään tilanteen mennä siihen.kärsin ja tukahdutan tunteeni.en jaksa enään edes itkeä.emme pyydä ikinä anteeksi(en enää edes minä ,oon muuttumassa kylmäksi eri ihmiseksi ton ukon kans)riidan päätteeksi,emme halaa jos toisella paha olla,mieheni kääntää selkänsä jos yritän puhua pahasta olostani ja sanoo vaan "ite itelles pahan olon teet" tai "mistäkähän sekin johtuu".tätä kestäny liian pitkään.välil tekis mieli vaan pakata kamppeet ja lähtee ku tietäs vaan että kaikki järjestyy ja TÄRKEIN että minä saan lapset!!!!!!!! jos en sais niin en eroais vaikka kärsisin lopun ikääni.en kestäis elämää ilman lapsiani.ne on mulle kaikki kaikessa.muuta en tarvi.mihin voin ottaa yhteyttä??mihin ihmeessä saisin tän suhteen johonki "pakkohoitoon"?? aina ku yritän varata aikaa tonne terapiaan mies vaan vetoaa siihen ettei voi olla töistä pois.entä jos se menettää meidät.onko se sitten sen arvosta ettei voi "alentua" terapiaan.itekki kyl ajattelin ku ajan tonne varasin et millasethan ihmiset siellä käy ja oonko muiden mielestä aivan outo ku käyn siellä ja ehkä se outona asiana pidetäänki ku en oo siitä kellekkään maininnu.tää on nyt kuitenki viimenen hätähuutoni.tahdon R-A-K-K-A-U-T-T-A ja tahdon myös lastemme näkevän "normaalin" vanhempienvälisen rakastavan suhteen.en haluaisi hajottaa perhettämme vaikka välillä se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta onnellisempaan elämään.voi ku ois ees mahollisuus asua muutama kuukausi jossain muualla lasten kans ja alkaa sit rakentaan tätä suhdetta uudelleen jos mies jo tajuais et tää joko loppuu tai tälle tehdään jotain.kiitos kaikille jotka jaksatte auttaa.jos mua auttaa voi mitenkään :'(

 

kuulostas hyvälle toi idea mut arvaa vaan muuttasko mieheni mihinkään täältä ja lasten kans onki sit hankalampi lähtee.me ostimme joku vuosi sitten omakotitalon ja jos yhdessä pysymme en tietenkään halua menettää taloa joten tää lainanlyhennys pitäs saada joka kuukausi maksettua.joten sillon ei ois varaa maksaa mistään muusta asunnosta.tää on meidän unelmaa lapsia ja oma talo :heart: mut toisaalta tätä unelmaa varjostaa minun hirveä tuska tämän suhteen takia.ei kai tällä talollakaan tee mitään jos suhde on aivan kammottava eikä täällä talossa edes vietetä aikaa koko perheen kesken.kiitos vinkistä kuitenkin.täytyy miettiä sitä.tuntuu vaan ettei haluais lapsien elämää mitenkään sekottaa...et nyt joko saadaan asiat kuntoon tai ajaudutaan erillemme.pieni tyttäremme välillä kyselee että "eihän me muuteta ikinä mihinkään?tää on meidän rakas koti" tuntuu NIIN pahalle ku se on joutunu kuuleen välillä mun puheita erosta ja muuttamisesta :'( nyt en oo tytön kuullen puhunu ja tänään kun se oli nukahtamasssa päiväunille totesi"äiti me ollaan sitten sun morsiystyttöjä" (tarkotti itseään ja pikkusiskoa)kyllä meinas itku päästä :'( me puhuttiin varmaan puol vuotta sitten häistä ku meni vaihteeks taas paremmin.mietittiin hääpaikkaa ja suunnittelin isomman( 3v)tyttäreni kanssa morsiustyttö jutuja.se oli innoissaan siitä.toivon todella että tyttäreni ovat joskus minun ja heidän isänsä yhteisissä häissä morsiustyttöinä ja silloin nämä ongelmat oisivat paha muisto vain.nyt tätä tilannetta vaikeuttaa minun kova vauvakuume(miehellä myös)mut ymmärrän et tää tilanne täytyy saada ensin kuntoon tai unohtaa kolmas lapsi :'( mut onnea teille,toivotaan että uus alku tuo onnen takas suhteeseenne!!!!!!!!! :hug:

 

Olisiko sinulla mahdollisuus muuttaa vähäksi aikaa vanhempiesi tai jonkun ystävän luokse lapsien kanssa... Tekisit samalla miehellesi selväksi, ellei parannusta suhteeseen tule niin se on lopullinen ero.

 

Onko sinulla ja miehelläsi ollut kahdenkeskistä aikaa? Voisiko sellaista järjestää? Tosin jos tilanne on nyt kovin tulehtunut, niin se voisi kärjistää tilannetta entisestään. Muutoin suosittelen.

 

Itku tuli kun luin sun kirjoitusta..
Kuulostaa kun itse olisin sen kirjoittanut.
En osaa sinua auttaa, kun en tiedä itsekkään mitä pitää tehdä..
Tänään mieheni ei sanonut mitään kun minä sanoin hänelle rakastavani häntä.
Eli taitaa olla yksipuoleinen tunne..
Olen ihan hajalla, itku tuli ja pari tuntia sitä kesti. Lapset oli vähän ihmeissään.
Mutta olen päättänyt selvitä.
Kirjoita yksityisviestiä jos tahdot. Voimia sulle :hug:

 

voi kiitos taas kaikille!tuo muttaminen kuulostais hyvälle mut ei taida olla paikkaa mihin mulla ois kahen lapsen kans mahdollista mennä.äitillä uusi mies joten se mies ei varmaan meitä sinne haluais....asumaan ainakaan.ja itelläki ois hankala olla jos sinne tuppautuu.täytyy vielä yrittää pakottaa mies parisuhdeterapiaan ja vaikka leireille vaik oon niitä ennen itekki kammoksunu,mut kaiken avun haluan ottaa vastaan mikä vois auttaa.ja saara77 ku luin että sullaki samankaltainen tilanne,tuli suru sinunkin puolesta.ei haluais kuulla et kellään muulla on näin vaikeaa.minkä ikäisiä lapsia teillä on?oletteko pitkään ollut yhdessä ja kuin kauan ollu vaikeuksia?me ollaan oltu 7vuotta ja alusta asti on ollut jos jonkinlaista ongelmaa....en tajua miten ollaan pysytty yhdessä.ehkä se vauvakuume heti alkuun pimensi mun silmät vaikeuksilta.ja onneksi niin...en vois kuvitella elämää ilman pikku lapsiani.miten yksityisviestejä kirjotetaan?

 

äiti80:
Ollaan oltu yhdessä 11v. Kolme lasta, yksi koulussa kaksi pienempää.
Vaikeita aikoja ollut, ollaan meinattu erota aiemminkin.
Olen "kasvanut", en ala riitelemään pienistä, mutta mies...
Yritin halia ja sopia, mutta eipä häntä kiinnostanutkaan, nyt se kattoo elokuvaa ja minä surffailen..
Miten miehen saa terapiaan?? olen yrittänyt puhua että lähtis, mutta ei niin ei! Suomalainen mies!

 

Yksityis viesteja voi kirjoittaa kun on rekisteröitynyt ja sit viestin alla lukee y viesti, nii siitä painamalla ja eikun kirjoittaa menemään..