Argh! "Pitäisi" antaa ilmaiseksi vauvantarvikkeita sukulaiselle..

En antaisi enkä lainaisi ja sillä selvä. Itse annoin aikoinaan yhdelle puolitutulle yhdistelmävaunut aivan ilmaiseksi. Ei edes kiitosta sanonut. Ja sittemmin lapsi syntyi kuolleena. Olisin voinut ottaa ne vaunut takaisinkin mutta niinpä vaan tää ihminen vei ne myyntiin realisointikeskukseen...melkein 200e oli hintana. Ja ei tosiaan mullakaan rahasta ollut kiinni. Olisin vaan odottanut edes kiitosta tai olisi vaikka kahvit tarjonnut. En anna kenellekkään muulle enää mitään ilmaiseksi paitsi korkeintaan omalle siskolle.

Tökeröltä kuulostaa jos ei lahjoituksena saaduista vaunuista edes kiitetä.

Muuten tuo vauvan kuolema on tilanne jossa ei välttämättä pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Voi olla ettei äiti useinkaan ole edes kykeneväinen silloin miettimään miten hankkiutuu tavaroista eroon ja voi antaa tehtävän miehelle tai jollekin muulle sukulaiselle - joka ei varmaan älyä kysellä jokaisen tavaran alkuperää ja sitä mitä niille kannattaisi järkevimmin tehdä. Vaikka äiti itse silloin olisikin kuskaamassa noita tavaroita myyntiin niin välttämättä hän ei edes muista tai ymmärrä mistä jonkun tavaran on saanut ja ole kykeneväinen miettimään olisiko niiden lahjoittaja ehkä halukas sittenkin ottamaan ne takaisin.

 

Eikö niitä vois lainata?!?

Tätä minäkin mietin..?

Kuin myös...

Eipä nuo vauvatavarat ole mitään lainatavaraa.
Mekin ollaan kerran lainattu meidän pinnasänkyä yhdelle vaimon kaverille ja virheettömänä lähtenyt sänky tuli takaisin reunapuu aivan paskaksi purtuna.

 

En antaisi enkä lainaisi ja sillä selvä. Itse annoin aikoinaan yhdelle puolitutulle yhdistelmävaunut aivan ilmaiseksi. Ei edes kiitosta sanonut. Ja sittemmin lapsi syntyi kuolleena. Olisin voinut ottaa ne vaunut takaisinkin mutta niinpä vaan tää ihminen vei ne myyntiin realisointikeskukseen...melkein 200e oli hintana. Ja ei tosiaan mullakaan rahasta ollut kiinni. Olisin vaan odottanut edes kiitosta tai olisi vaikka kahvit tarjonnut. En anna kenellekkään muulle enää mitään ilmaiseksi paitsi korkeintaan omalle siskolle.

Tökeröltä kuulostaa jos ei lahjoituksena saaduista avunuista edes kiitetä.

Muuten tuo vauvan kuolema on tilanne jossa ei välttämättä pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Voi olla ettei äiti useinkaan ole edes kykeneväinen silloin miettimään miten hankkiutuu tavaroista eroon ja voi antaa tehtävän miehelle tai jollekin muulle sukulaiselle - joka ei varmaan älyä kysellä jokaisen tavaran alkuperää ja sitä mitä niille kannattaisi järkevimmin tehdä. Vaikka äiti itse silloin olisikin kuskaamassa noita tavaroita myyntiin niin välttämättä hän ei edes muista tai ymmärrä mistä jonkun tavaran on saanut ja ole kykeneväinen miettimään olisiko niiden lahjoittaja ehkä halukas sittenkin ottamaan ne takaisin.

Juuri noin minäkin mietiskelin - varmaankin perheellä oli elämä yhtä selviytymistä ja kova kiire päästä eroon lapsen tavaroista. Mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että ei ole kohtuullista odotella kiitosta vaunuista herne nenässä, kun toinen käy läpi elämänsä suurinta surua.

 

Juu aika erikoista olisi, jos kuolleen lapsen äiti tulisi kiittämään vaunuista.

 

En antaisi enkä lainaisi ja sillä selvä. Itse annoin aikoinaan yhdelle puolitutulle yhdistelmävaunut aivan ilmaiseksi. Ei edes kiitosta sanonut. Ja sittemmin lapsi syntyi kuolleena. Olisin voinut ottaa ne vaunut takaisinkin mutta niinpä vaan tää ihminen vei ne myyntiin realisointikeskukseen...melkein 200e oli hintana. Ja ei tosiaan mullakaan rahasta ollut kiinni. Olisin vaan odottanut edes kiitosta tai olisi vaikka kahvit tarjonnut. En anna kenellekkään muulle enää mitään ilmaiseksi paitsi korkeintaan omalle siskolle.

Tökeröltä kuulostaa jos ei lahjoituksena saaduista avunuista edes kiitetä.

Muuten tuo vauvan kuolema on tilanne jossa ei välttämättä pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Voi olla ettei äiti useinkaan ole edes kykeneväinen silloin miettimään miten hankkiutuu tavaroista eroon ja voi antaa tehtävän miehelle tai jollekin muulle sukulaiselle - joka ei varmaan älyä kysellä jokaisen tavaran alkuperää ja sitä mitä niille kannattaisi järkevimmin tehdä. Vaikka äiti itse silloin olisikin kuskaamassa noita tavaroita myyntiin niin välttämättä hän ei edes muista tai ymmärrä mistä jonkun tavaran on saanut ja ole kykeneväinen miettimään olisiko niiden lahjoittaja ehkä halukas sittenkin ottamaan ne takaisin.

Juuri noin minäkin mietiskelin - varmaankin perheellä oli elämä yhtä selviytymistä ja kova kiire päästä eroon lapsen tavaroista. Mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että ei ole kohtuullista odotella kiitosta vaunuista herne nenässä, kun toinen käy läpi elämänsä suurinta surua.

Eikös olisi ollut kohteliasta lausua kiitoksen sanat siinä vaiheessa kun vaunut vaihtoivat omistajaa.

 

Juu aika erikoista olisi, jos kuolleen lapsen äiti tulisi kiittämään vaunuista.

Täällä ei nyt oikein tämä luetun ymmärtäminen ole ihan kohdallaan.

 

En antaisi enkä lainaisi ja sillä selvä. Itse annoin aikoinaan yhdelle puolitutulle yhdistelmävaunut aivan ilmaiseksi. Ei edes kiitosta sanonut. Ja sittemmin lapsi syntyi kuolleena. Olisin voinut ottaa ne vaunut takaisinkin mutta niinpä vaan tää ihminen vei ne myyntiin realisointikeskukseen...melkein 200e oli hintana. Ja ei tosiaan mullakaan rahasta ollut kiinni. Olisin vaan odottanut edes kiitosta tai olisi vaikka kahvit tarjonnut. En anna kenellekkään muulle enää mitään ilmaiseksi paitsi korkeintaan omalle siskolle.

Tökeröltä kuulostaa jos ei lahjoituksena saaduista avunuista edes kiitetä.

Muuten tuo vauvan kuolema on tilanne jossa ei välttämättä pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Voi olla ettei äiti useinkaan ole edes kykeneväinen silloin miettimään miten hankkiutuu tavaroista eroon ja voi antaa tehtävän miehelle tai jollekin muulle sukulaiselle - joka ei varmaan älyä kysellä jokaisen tavaran alkuperää ja sitä mitä niille kannattaisi järkevimmin tehdä. Vaikka äiti itse silloin olisikin kuskaamassa noita tavaroita myyntiin niin välttämättä hän ei edes muista tai ymmärrä mistä jonkun tavaran on saanut ja ole kykeneväinen miettimään olisiko niiden lahjoittaja ehkä halukas sittenkin ottamaan ne takaisin.

Juuri noin minäkin mietiskelin - varmaankin perheellä oli elämä yhtä selviytymistä ja kova kiire päästä eroon lapsen tavaroista. Mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että ei ole kohtuullista odotella kiitosta vaunuista herne nenässä, kun toinen käy läpi elämänsä suurinta surua.

Eikös olisi ollut kohteliasta lausua kiitoksen sanat siinä vaiheessa kun vaunut vaihtoivat omistajaa.

Juu, minäkin oletin toki että vaunuista olisi kuulunut kiittää jo siinä vaiheessa kun ne on saatu.

 

En antaisi enkä lainaisi ja sillä selvä. Itse annoin aikoinaan yhdelle puolitutulle yhdistelmävaunut aivan ilmaiseksi. Ei edes kiitosta sanonut. Ja sittemmin lapsi syntyi kuolleena. Olisin voinut ottaa ne vaunut takaisinkin mutta niinpä vaan tää ihminen vei ne myyntiin realisointikeskukseen...melkein 200e oli hintana. Ja ei tosiaan mullakaan rahasta ollut kiinni. Olisin vaan odottanut edes kiitosta tai olisi vaikka kahvit tarjonnut. En anna kenellekkään muulle enää mitään ilmaiseksi paitsi korkeintaan omalle siskolle.

Tökeröltä kuulostaa jos ei lahjoituksena saaduista avunuista edes kiitetä.

Muuten tuo vauvan kuolema on tilanne jossa ei välttämättä pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Voi olla ettei äiti useinkaan ole edes kykeneväinen silloin miettimään miten hankkiutuu tavaroista eroon ja voi antaa tehtävän miehelle tai jollekin muulle sukulaiselle - joka ei varmaan älyä kysellä jokaisen tavaran alkuperää ja sitä mitä niille kannattaisi järkevimmin tehdä. Vaikka äiti itse silloin olisikin kuskaamassa noita tavaroita myyntiin niin välttämättä hän ei edes muista tai ymmärrä mistä jonkun tavaran on saanut ja ole kykeneväinen miettimään olisiko niiden lahjoittaja ehkä halukas sittenkin ottamaan ne takaisin.

Juuri noin minäkin mietiskelin - varmaankin perheellä oli elämä yhtä selviytymistä ja kova kiire päästä eroon lapsen tavaroista. Mieleeni tuli myös sellainen ajatus, että ei ole kohtuullista odotella kiitosta vaunuista herne nenässä, kun toinen käy läpi elämänsä suurinta surua.

Niinpä. Aika omaan napaansa täytyy tuijotella jos kehtaa olla katkera siitä, että lapsensa menettänyt sattui myymään vaunut (eikä "silloin joskus" tajunnut kiittää). Ei ihan nyt empatiakyky ole huopussaan...

 

En antaisi enkä lainaisi ja sillä selvä. Itse annoin aikoinaan yhdelle puolitutulle yhdistelmävaunut aivan ilmaiseksi. Ei edes kiitosta sanonut. Ja sittemmin lapsi syntyi kuolleena. Olisin voinut ottaa ne vaunut takaisinkin mutta niinpä vaan tää ihminen vei ne myyntiin realisointikeskukseen...melkein 200e oli hintana. Ja ei tosiaan mullakaan rahasta ollut kiinni. Olisin vaan odottanut edes kiitosta tai olisi vaikka kahvit tarjonnut. En anna kenellekkään muulle enää mitään ilmaiseksi paitsi korkeintaan omalle siskolle.

Tökeröltä kuulostaa jos ei lahjoituksena saaduista vaunuista edes kiitetä.

Muuten tuo vauvan kuolema on tilanne jossa ei välttämättä pysty ajattelemaan kovin selkeästi. Voi olla ettei äiti useinkaan ole edes kykeneväinen silloin miettimään miten hankkiutuu tavaroista eroon ja voi antaa tehtävän miehelle tai jollekin muulle sukulaiselle - joka ei varmaan älyä kysellä jokaisen tavaran alkuperää ja sitä mitä niille kannattaisi järkevimmin tehdä. Vaikka äiti itse silloin olisikin kuskaamassa noita tavaroita myyntiin niin välttämättä hän ei edes muista tai ymmärrä mistä jonkun tavaran on saanut ja ole kykeneväinen miettimään olisiko niiden lahjoittaja ehkä halukas sittenkin ottamaan ne takaisin.

Uskoisinpa tietäväni, miltä tuntuu...itsekin loppumetreillä vauvan menettäneenä.
Itse kyllä tasan tarkkaan muistin, mistä mikin tavara oli saatu/ostettu. Kaikki kamat laitettiin odottamaan mahdollista myöhempää tarvetta.
Tää ihminen oli just näitä, jotka käsi ojossa ovat vastaanottamassa kaiken, minkä ilmaiseksi saavat kun omat rahat tuhlataan ryyppäämiseen ja rälläämiseen. Mutta tärkein taisi unohtua, nimittäin se kiitos. Rahaa en alunperinkään ollut vaunuista vailla.

 

Niin ja mä kyllä sanoin että sittemmin vauva kuoli. Vaunujen antamisen ja lapsen kuoleman välillä oli useampi kuukausi. Siinä vaiheessa kaikki oli vielä ihan hyvin kun annoin ne vaunut. Mutta silloinkaan sitä kiitosta ei kuulunut. Kysyi vaan että eikö sulla ole muita tavaroita mistä antaa. Eli puolitutuille en anna enää mitään ilmaiseksi, ennemmin tungen roskiin.

 

eikä sukulaisuus tarkoita sitä, että ilmaiseksi kuuluu tavaroita jakaa, etenkin jos se on aina yksipuoleista.

 

lainasin esikoisen vaateet kaverille kusaivat pojan. tuli vaatheet takasi mutta missä kunnossa! :headwall: eikä vastavuorosesti sieltä ole tullu lainaan mitään. kuopus on kans poika joten ootin sieltäpäin vaatetta lainaan ku porisi että lainaan, en viittiny kysyä kuitenkaan...

toinen kaveri lainasi sitterin ja leikkimaton. sitterin kangas oli menny parista kohtaa rikki enne ku tuli mulle joten korjasin. leikkimatosta oli kaonu lelu lainassa oloaikana, hommasin uusia leluja siihen.

 

Sanot ap suoraan, että "Ollaan sen verran pa, että mä myyn ne huutonetissä. Tarvitaan ne rahat. kokeileppa ostaa muualta saat halvemmalla". Tai sanomalla, että haluat säästää hyväkuntoiset mahdollista pikku kakkosta varten.

 

No en minäkään kyllä tuossa tilanteessa ( siis kun teille jos joskus tässä tulossa lisää lapsia ) antaisi mitään pois. Ehkä jotain vaatetta ja vaikka kaukalon myydä jos siltä tuntuu. Itse juuri annoin LAINAAN siskolle vaunut, kaukalon ja muuta tavaraa. Ehkä vielä itse vuoden-kahden päästä niitä tarvitaan, ehkä myyn sitten pois.

Ja uskaltaako tuollaisille edes lainaan antaa?! jos silti luulevat omakseen ja vaikka myyvät itse pois?? :|

 

Onneksi meillä on suvussa ollut tapana lainata kamoja keskenään. Aina joku meistä on jonkun uuden ostanut mutta kiertoon on laitettu niin vaatteet kuin tavaratkin. Ja jokainen meistä vuorollaan on sanonut, minkä kaman tai vaatteen haluaa takaisin. Ja edelleen lahjoitan vaatteita ja syöttötuolit sille, joka niitä tarvitsee.

 

Minä olen kanssa samasta asiasta "potenut huonoa omaatuntoa"
Me ostettiin myös uudet vauvatavarat, ja nyt meidän poika on 2v, ja uusi vauva ois tervetullut jossain vaiheessa. Nyt sukulaiselle on vauva tulossa ja on automaattinen oletus heillä, että meidän vauvatavarat tulee heille lainaan - ha, ei todellakaan tule!!!! Ostakoon omat, tai sitten menköön kirpparille hakemaan... Koska TIEDÄN kyseisen sukulaisen olevan hieman huono puhdistamaan mitään, niin itku pääsee, jos kaukalot ym. on paskan peitossa palauttaissa!!

 

Siis ottaa päähän. Me ollaan itekin matalapalkka-aloilla, ja säästettiin yli vuosi että on saatu vauvalle kaukaloa, sänkyä, vaunut, vaatteita jne, mitä nyt vastasyntynyt tarvii. Nyt sitten sukulaislikka raskaana ja pitäisi _antaa_ tavaroita sinne. Olenko ainut joka todellakin ajattelee vähän itsekkäästi nyt, että edes jotain korvausta pitäisi saada. Esim turvakaukalo täysin uuden veroinen ja takuutakin jäljellä, en halua _antaa_ sitä pois. Ymmärtäisin jos tää tyttö olis opiskelija tms, mutta kun ovat miehensä kanssa kumpikin töissä ja käsittääkseni tienaavat ihan mukavasti. Samoin pinnasängyn kanssa, uutena ostettu ja virheetön, en todellakaan anna ilmaiseksi.

Että kun me on pärjätty fiksusti ja säästetty, eikä ole keneltäkään tarvittu armopaloja, niin meidän pitäisi vaan "jakaa rahaa pois". ARGH!!

Meilläkin "vasta" yksi lapsi, halutaan kyllä toinenkin niin en silläkään ihan kyllä halua luopua tarvikkeista. Tai no, ainahan näiden loisien mielestä me varmaan voidaan ostaa joka lapselle taas uudet ja _antaa_ sitten heille....

Onko muilla vastaavia kokemuksia ja miten olette hyvässä hengessä päässeet asioista sopuun menettämättä sukulaissopua?

Myy tai "myy" (lue: pistä omaan piiloon) tarvikkeet ja vaatteet ulkopuolisille niin voit jättää antamatta ilmaiseksi kerjääville sukulaisille.

 

Voit sanoa asian suoraan, mikä tietysti olisi se paras tapa. Tai sitten sanot, että olette budjetoineet juttuja niin, että on nyt pakko laittaa tavarat myyntiin. Tai että olet luvannut tavarat jo muualle lainaan, kavereille...

Sovun säilymisen vuoksi voit kyhätä kasaan pussillisen huonompia vauvanvaatteita ja muuta sellaista pientä sälää josta haluatte eroon ja lahjoitatte sen tälle pariskunnalle. Eivät ehkä toiste tule pyytelemään tavaraa ilmaiseksi...

 

Ootko ap varma haluaako "Pirkko" itse teidän vauvatarvikkeita?

 

Juu aika erikoista olisi, jos kuolleen lapsen äiti tulisi kiittämään vaunuista.

No kaipa se äiti otti ne vaunut vastaan ENNEN kuin se vauva syntyi kuolleena. Meni siis ihan kiittämättömyyden piikkiin.

 

Eikö niitä vois lainata?!?

Tätä minäkin mietin..?

Ite oon kans aika tarkka kaikista tavaroistani mitä lainaan ja mielellään en lainaa, koska kokemusta on, että tavara on tullut takaisin kaltoin kohdeltuna. Me hankittiin meidän vauvalle (-10) tavarat itse omalla rahalla (säästin) ja en näe mitään syytä alkaa ilmaiseksi lainaamaan toiselle näitä tavaroita, joista itse olen maksanut. Varsinkin kun kyse on myös toisesta työssäkäyvästä pariskunnasta. Ehkä niuho olen, mutta en halua itse maksetun tavaran menevän piloille toisessa paikassa, missä ne ovat ilmaiseksi lainassa.

 

Jaa nosteltu tätä eilistä ketjua Miehen kanssa vielä juteltiin, ja kyllä ollaan varmoja että tää pariskunta haukan lailla kyttää tavaraa meiltä.. Mä luulen oikeesti että ne ei edes tajua kuinka paljon tuo vauvatarvike maksaa, ne on vähän sen sorttista väkeä että tuskin näkevät nokkaa pidemmälle tässä(kään) asiassa. Tuumattiin että jahka tulevat jotain pyytämään niin sanotaan suoraan. En mä halua lainata hyvää tavaraa ja saada enemmän käytettynä "ehkä" takaisin seuraavalle lapselle. Tai jos haluan tavaraa myydä, haluan niistä kelpo hinnan.

Mukava että joillain tuo vastavuoroisuus toimii. Meillä ei tulisi toimimaan, koska meidän vauva tulee aina olemaan se vanhempi ja se jolta jää pieneksi vaatteet ym. Suvussa ei muita pieniä ole. Ja tosiaan meillä on tarkka budjetti, kun halutaan hoitovapaatakin pitää.. Ei tässä ole varaa ilmaiseksi lahjoitella yhtään mitään.

 

Jaa nosteltu tätä eilistä ketjua Miehen kanssa vielä juteltiin, ja kyllä ollaan varmoja että tää pariskunta haukan lailla kyttää tavaraa meiltä.. Mä luulen oikeesti että ne ei edes tajua kuinka paljon tuo vauvatarvike maksaa, ne on vähän sen sorttista väkeä että tuskin näkevät nokkaa pidemmälle tässä(kään) asiassa. Tuumattiin että jahka tulevat jotain pyytämään niin sanotaan suoraan. En mä halua lainata hyvää tavaraa ja saada enemmän käytettynä "ehkä" takaisin seuraavalle lapselle. Tai jos haluan tavaraa myydä, haluan niistä kelpo hinnan.

Mukava että joillain tuo vastavuoroisuus toimii. Meillä ei tulisi toimimaan, koska meidän vauva tulee aina olemaan se vanhempi ja se jolta jää pieneksi vaatteet ym. Suvussa ei muita pieniä ole. Ja tosiaan meillä on tarkka budjetti, kun halutaan hoitovapaatakin pitää.. Ei tässä ole varaa ilmaiseksi lahjoitella yhtään mitään.

Älkää tunteko yhtään huonoa omatuntoa asiasta. Teillä ei ole mitään velvollisuutta antaa tavaroita eikä edes myydä.

 

Mä oon kanssa lainannut vaatteita ja ne joutuivat suoraan roskikseen :/
Ko. henkilö (lähisukulainen) kiikutti pussin roskikseen ja satuin vaan tulemaan vastaan ja näkemään tilanteen
Eli en saanut vaatteista yhtä ainoatakaan takaisin. He kyllä ovat kerjänneet vaatteita jne. tarvikkeita lapsiltani. Olen lahjoittanut nukenrattaita, leluja, pelejä, turvaistuimen jne.
Enää en lahjoita. Kiitosta ei ole kuulunut. Tavarat onkin myyty suoraan kirpparilla ja huuto netissä. Ko henkilö on sepitellyt tarinoita, kuinka on ITSE ostanut tavaroita milloin mistäkin.
Ja ei ole ollut puhettakaan, että heidän perheeltä annettaisiin mitään meidän pienelle. Eikä sen puoleen- en ikipäivänä kehtaisi kysyä/pyytää mitään. Itse on ostettu kaikki turvakaukaloista jne. lähtien.

 

Merkkaan. Ja tuun kertomaan myöhemmin mielipiteeni..