lil0
"mitä mieltä tämmösestä äidistä?" ja lukuisia samanhenkisiä keskusteluita luettuani olen alkanut pohtia, mikä siinä on, että naisilla on niin suuri tarve saada arvostella muiden äitiyttä?
Jo raskausaikana olen kokenut vastustamatonta halua piiloutua neljän seinän sisälle, jättää kaupassakäynnit suosiolla miehen vastuulle ja kantaa pöytään porkkanatikkuja tomaattimehun kera naispuolisten tuttavien tullessa kylään. Niin paljon kanssaeläjiä tuntuu kiinnostavan, mitä vatsa pystyssä kulkeva suuhunsa laittaa: puidaan selän takana ja parhaimmillaan netissä, miten tuleva äidin irvikuva on nähty juomassa light-limsaa, syömässä grillillä tai nauttimassa yli kaksi kahvikupillista päivässä. Syntymättömästä lapsestaan piittaamaton hirviö on nähty seisomassa tupakoivan ihmisen vieressä bussipyskäillä, tyhjentämässä kissan hiekkalaatikkoa, ratsastamassa, baarissa, jossa "jalka ihan selvästi vippasi niin, että vesilinjoilla ei oltu liikkeellä"... Vitamiinejakaan se ei käytä, ja maitoakaan ei juo koskaan!
Sittenhän sitä vasta suurennuslasin alle joutuukin, kun lapsi syntyy. Lapsen vaatetus, nukkuminen, kasvatus ja ruokinta otetaan syyniin, ja luonnollisesti uusien äitien toiminnan tulisi olla suoraan lapsenhoito-oppaasta. Jos alle kolmivuotiaan äiti uskaltaa näyttää naamaansa yöelämässä siideri kädessä, on moisen alkoholistin jälkikasvu huostaanotettava välittömästi. Jos menet töihin ja laitat lapsesi hoitoon, joutuu pikku raukka muiden kasvatettavaksi, kun omaa äitiä kiinnostaa vain uraputki. Uskaltaako lapsen synnyttyä tutustua muihin naisiin, ilman että saa varautua siihen, että kylään tullaan vain että päästään arvostelemaan toisten vanhemmuutta? Julkisille paikoille lapsen kanssa ei ilmeisesti ole minkäänlaista asiaa: kaupassa kiukutteleva lapsi näkyy herättävän oitis anonyymien besserwisserien kuoron, ja pikaruokalassa vierailevan perheen lapsia tulee sääliä, kun raukoista kasvatetaan kymmenvuotiaana infarktin saaviaa läskejä. Kasvatusmetodisikin ovat aivan väärät, teit sitten niin tai näin.
Kaikki tiedetään ja osataan itse paremmin, ja sen sijan, että olisi pokkaa sanoa mielipiteensä suoraan asianomaiselle, kyttäillään ja kyräillään selän takana, tehdään nimettömiä ilmoituksia lastensuojeluun ja puidaan netissä muiden asioita. Sen sijan, että tarjottaisi apua tai neuvoja, ollaan porukalla ristiinnaulitsemassa paska äiti, ja voidaan myhäillä tyytyväisinä kun itse ollaan kaikin puolin täydellisiä, osataan ja tiedetään kaikki. On oikein välittää lapsen hyvinvoinnista ja uskaltaa puuttua epäkohtiin, mutta mielestäni nykynaisten tavasta vahdata toistensa äitiyttä, huokuvat kateus ja pahantahtoisuus aidon välittämisen sijan. Mikä huvittavinta, usein nämä pahimmat pätijät tuntuvat olevan itse lapsettomia. Oksennan näytölle, jos erehdyn avaamaan vielä yhdenkin muka hyväntahtoisen "mitä mieltä tällaisesta" keskustelun, jonka tarkoitus on yllyttää joukko kaikkitietäjiä kauhistelemaan ja tuomitsemaan yhteistuumin joku kykenemättömäksi äidiksi.
Jo raskausaikana olen kokenut vastustamatonta halua piiloutua neljän seinän sisälle, jättää kaupassakäynnit suosiolla miehen vastuulle ja kantaa pöytään porkkanatikkuja tomaattimehun kera naispuolisten tuttavien tullessa kylään. Niin paljon kanssaeläjiä tuntuu kiinnostavan, mitä vatsa pystyssä kulkeva suuhunsa laittaa: puidaan selän takana ja parhaimmillaan netissä, miten tuleva äidin irvikuva on nähty juomassa light-limsaa, syömässä grillillä tai nauttimassa yli kaksi kahvikupillista päivässä. Syntymättömästä lapsestaan piittaamaton hirviö on nähty seisomassa tupakoivan ihmisen vieressä bussipyskäillä, tyhjentämässä kissan hiekkalaatikkoa, ratsastamassa, baarissa, jossa "jalka ihan selvästi vippasi niin, että vesilinjoilla ei oltu liikkeellä"... Vitamiinejakaan se ei käytä, ja maitoakaan ei juo koskaan!
Sittenhän sitä vasta suurennuslasin alle joutuukin, kun lapsi syntyy. Lapsen vaatetus, nukkuminen, kasvatus ja ruokinta otetaan syyniin, ja luonnollisesti uusien äitien toiminnan tulisi olla suoraan lapsenhoito-oppaasta. Jos alle kolmivuotiaan äiti uskaltaa näyttää naamaansa yöelämässä siideri kädessä, on moisen alkoholistin jälkikasvu huostaanotettava välittömästi. Jos menet töihin ja laitat lapsesi hoitoon, joutuu pikku raukka muiden kasvatettavaksi, kun omaa äitiä kiinnostaa vain uraputki. Uskaltaako lapsen synnyttyä tutustua muihin naisiin, ilman että saa varautua siihen, että kylään tullaan vain että päästään arvostelemaan toisten vanhemmuutta? Julkisille paikoille lapsen kanssa ei ilmeisesti ole minkäänlaista asiaa: kaupassa kiukutteleva lapsi näkyy herättävän oitis anonyymien besserwisserien kuoron, ja pikaruokalassa vierailevan perheen lapsia tulee sääliä, kun raukoista kasvatetaan kymmenvuotiaana infarktin saaviaa läskejä. Kasvatusmetodisikin ovat aivan väärät, teit sitten niin tai näin.
Kaikki tiedetään ja osataan itse paremmin, ja sen sijan, että olisi pokkaa sanoa mielipiteensä suoraan asianomaiselle, kyttäillään ja kyräillään selän takana, tehdään nimettömiä ilmoituksia lastensuojeluun ja puidaan netissä muiden asioita. Sen sijan, että tarjottaisi apua tai neuvoja, ollaan porukalla ristiinnaulitsemassa paska äiti, ja voidaan myhäillä tyytyväisinä kun itse ollaan kaikin puolin täydellisiä, osataan ja tiedetään kaikki. On oikein välittää lapsen hyvinvoinnista ja uskaltaa puuttua epäkohtiin, mutta mielestäni nykynaisten tavasta vahdata toistensa äitiyttä, huokuvat kateus ja pahantahtoisuus aidon välittämisen sijan. Mikä huvittavinta, usein nämä pahimmat pätijät tuntuvat olevan itse lapsettomia. Oksennan näytölle, jos erehdyn avaamaan vielä yhdenkin muka hyväntahtoisen "mitä mieltä tällaisesta" keskustelun, jonka tarkoitus on yllyttää joukko kaikkitietäjiä kauhistelemaan ja tuomitsemaan yhteistuumin joku kykenemättömäksi äidiksi.
Sitten menoksi. Seinä naapuri käy vauvalehden palstalla ja kokemuksia jaettaessa olemme tulleet tulokseen, että meillä ei ole reimaa ollaan paskamutseja ja äitilapsi symbioosia ei ole päässyt syntymään, koska isä ja mummit on otettu mukaan lapsen hoitoon jo syntymästä asti...