Olen itse astmaatikkoa ja ihotesteissä reagoinut lähes kaikille eläimille. Minulla diagnosoitiin teini-iässä paha allergiaperäinen astma.
Nykyisin asun maalla. Tallissa hevosia ja kissoja ja sisällä kotona sekarotuinen koira. Lääkkeiden käytöstä OLEN PYSTYNYT LUOPUMAAN, paitsi että keväisin siitepölyaikana ja talvisin kovilla (-20 ja enempi) pakkasilla otan lääkettä vaihtelevasti, olon mukaan.
Jokainen tekee ratkaisunsa aina itse, enkä voi omaa elämääni kenellekkään toiselle tarjota, koska me ihmiset olemme yksilöitä. Itse olen kuitenkin saanut "monelle vanhan koulukunnan lääkärille harmaita hiuksia" koska he eivät voi ymmärtää sairaskertomukseni lukeneena ja minut nähneenä, että voin tälläistä elämää viettämällä olla näin TERVE ja OIREETON.
Minä pidän hyvää huolta fyysisestä kunnosta (keuhkojen kapasiteetti kasvaa) ja kotimme siisteydestä, tuuletan asunnon hyvin ja pyrin pitämään pölyttömänä.
Lapseni (5-v) ei ainakaan vielä ole osoittanut merkkejä että olisi perinyt taipumuksen allergiaan. Minkään sortin allergioita ei ole ollut ja muutenkin on ollut terve. Mikäli oireita joskus tulee, asia mietitään sitten. Koirasta emme kuitenkaan luovu, se voi tarvittaessa asua tallikämpässä, jossa se muutenkin hyvin viihtyy.
Mutta siis näinkin voi käydä... liekö jotain "luontaista siedätyshoitoa" tai jotain... mutta minun allergiani on muuttunut lähes oireettomaksi ympäristössä missä sen olisi pikemminkin pitänyt pahentua.
Ihminen on psyykkis-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus!