asuin paikkakunta vaihtuu...

kertokaa kokemuksia jos olette vaihtanut radikaalisti asuinkaupunkia. Olemme päättäneet muuttaa pois hesasta 100 km:n päähän. Tuttuun paikkaan kyllä, mutta silti mietityttää...
jätän työni tänne ja jään kotiäidiksi pienemmän kanssa kun isompi koulussa (3- ja 8-vuitiaat). Eihän uus koti hirvittävän pitkällä vanhasta ole mutta elämä tässä muuttuu kertaheitolla. mutta kerranhan täällä vaan eletään!!

 

Tosiaankin - kerranhan täällä vain eletään ja ainahan sitä pääsee muuttamaan takaisin, jos pääkaupunkia ikävöi.

Itse muutin "mieheni perässä" Ruotsiin v.-97 ja jätin Suomeen KAIKKI. Siellä sitten perustettiin perhe, tehtiin töitä ja asuttiin 6 vuotta. Nyt asutaan Suomessa ja tokihan se tuntui ihanalta palata juurilleen. Mulla on kyllä yhä kynnys muuttaa yli 35 km päähän Hesasta... en siis ole sitä koskaan tehnyt Tukholmaa lukuunottamatta.

Onnea matkaan! :wave:

 

Mä muutin Hesasta 376 km:n päähän, miehen perässä. Muutosta on nyt 7 vuotta ja hyvin oon viihtynyt täällä Etelä-Pohjanmaalla.

Kyllähän se aluksi hirvitti, että miten viihtyy, kun muuttaa ihan muualle ja kaikki vanhat kaverit jäi Hesaan, mutta meni tosi hyvin.

 

Kyllä mä ainaki oon viihtyny tosi hyvin!
Asuin elämästäni ensimmäiset 30v melkein kokoajan (muutamia lyhyitä jaksoja lukuunottamatta) pääkaupunkiseudulla,lähinnä Vantaalla ja metrolla pääsi jokapaikkaan....

Nyt oon asunu kohta 10v muualla. ja oon todella tyytyväinen.Lapset saa käydä pientä koulua ja ei tartte kokoajan miettiä mitä napurit ajattelee mistäki äänestä jne...

KYLLÄ MAALLA ON MUKAVAA!!!!!

( tää on vaanmun mielipide,joku voi olla eir mieltä ese jokaselle sallittakoon)

 

Muutin hesasta ensin Espooseen ja sitten lopulta yli 500km päähän miehen kotiseudulle.
Muuttolaatikoita rahdatessa tiesin jo olevani raskaana, mutta se ei vielä näkynyt, esikoinen oli silloin parivuotias.
Yllätäen huomasin kuinka ikänsä samalla paikkakunnalla asuminen voi passivoida, nyt olen joutunut etsimään paikkoja ja liikkumaan yksin uudella paikkakunnalla. Monta turhaa kilometriä on autolla ajettu ja pyörällä poljettu , vaikka kartaa onkin luettu.
Onnea muuttoon ja kärsivällisyyttä!!! :wave:

 

Ainoa todella harmittava asia siiinä, että muutin aikoinani mihen perässä pk-seudulta maalle reilun sadan kilsan päähän, on se että mummot ja muut jäi. Miehellä ei ole täällä sellaisia sukulaisia, joille lapsia uskaltaisi hoitoon viedä.
Mutta kyllä se on muksuille mukavaa mennä mummille kaupunkiin aina välillä. Keskimmäinen , 7v, meinaa isona muuttaakin sinne, kun äiti ei anna nyt mummille muuttaa.

Niinhän se on, että kerran täällä vaan ollaan (kai?) ja loppupelissä eniten harmittaa ne asiat, jotka jäi tekemättä.

 

Me muutettiin viime elokuussa Hesasta n.400 km pohjoiseen.
Elämä on muuttunut paljon, mutta vain positiivisesti. Maalla on niin rauhallista ja ihanaa. Mies on syntyperäinen Helsinkiläinen, mutta halusi maalle jopa mua enemmän. Kyllä kannatti muuttaa...

 

Hyvaa se vaan tekee vahan totuttuja kuvioita vaihdella.Itse olen asunut Suomen(Helsinki,Espoo,Savonlinna) lisaksi Ruotsissa,Espanjassa,Saksassa,Sveitsissa ja nyt viimeiset kolme vuotta Englannissa.Mielenkiintoista,suosittelen!

 

Tervetuloa vaan joukkoon! Muutimme noin vuosi sitten pois Helsingistä noin 100km:n päähän, enkä ole vielä katunut hetkeäkään. Ihmiset täällä tosi ystävällisiä ja avuliaita. Juttukaverin löytää vaikka kauppareissulta. Koulu lähellä,ei tarvitse laittaa lasta aamulla bussipysäkille,matka taittuu mukavasti kävellen tai pyörällä. Harrastus mahdollisuudet tosi mahtavat. Ainakin meidän osalta paremmat kuin helsingissä,täällä kaikki sopivasti lähellä. Onnittelen onnistunutta valintaa! =)

 

puolitoista vuotta asuttu maalla ja koko ajan vaan paremmin menee ja nauttii enemmän. =) molemmat (siis minä ja mieheni)synnytty helsingissä ja asuttu siellä aina, ennen tätä muuttoa tänne kauas(460km pohjoiseen päin).lapset tykkäävät myös ja koulu on kivan pieni sekä tää touhu muutenkin täällä päin niin rentoa ja erilaista.ihmiset täysin erilaisii ku hesassa päin,hyvin tulee juttuun kaikkien kanssa.radikaaali elämänmuutos mutta kannatti!!! tsemppii vaan teillekin!!! :flower:

 

Itselläni asuinpaikka vaihtui radikaalisesti - vaihdoin maata!!! Alussa oli stressiä paljon, kielen ja tapojen kanssa (ruokahalu lähti ja laihduin 45 kiloiseksi...!), mutta nyt en osaisi muunlaista elämää toivoakaan!! Lapseni kasvaa kahden kielen ja kultturin vaikutuksena, mikä on mielestäni suunnaton rikkaus!!! Kaikkien pitäisi mielestäni hylätä syntymäkaupunki - edes hetkellisesti - avaa kummasti silmiä!!!