Autismista

Te, joidenka lapsilla on jonkinasteinen autismi, minkä ikäisenä lapsenne saivat diagnoosin? Huomaistteko erityisyyden aikaisin? Millä tavalla?

 

Meitä alkoi huolettaa kun 1.5 vuotiaana poika ei puhunut ja oli tosi kiukkuinen aina. Oyssiin päästiin tutkimuksiin kun poika oli 2v2kk ja ensimmäinen diagnoosi oli psykomotorinen kehityksen viivästymä ja autistiset piirteet. Autismi diagnoosin sai viime syksynä kun oli 3 vuotias.

 

Meillä tytön autismi todettiin kahden vuoden tutkimus rumban jälkeen vasta 6-vuotiaana, siihen asti epäiltiin ADHD:ta tms. Tytöllä autismi on ns. "lievä asteista"...

 

meillä isompi sai diagnoosin3v 8kk, hakeuduttiin neuvolalääkärille jo 2,5 vuotiaana, eivät vaan heti uskoneet äitiä!!!

Nuorempi sitten sai diagnoosin olessaan 1v 11kk. (Eli vuosi esikoisen diagnoosista)Nuoremmasta itse epäilin jo vajaa puoli vuotta aiemmin ja heti hakeuduimme lääkärille, joka ei tällä kertaa epäillyt

 

Minkälaisia syitä ja oireita, jotka vahvistivat epäilyksiänne?

 

Meidän pojalla on aspergerin syndrooma joka myös autismin kirjoon kuuluu ja diagnoosi saatiin 4-vuotiaana, itse olin epäillyt asiaa jo pari vuotta.

 

Vielä tarkennan että meillä molemmilla lapsilla lapsuusiän autismi diagnoosi. Jos kyseisestä sairaudesta löydän netistä kuvauksen (löytyy varmasti googlen kautta) Niin lapsillani oli nuo melkein kaikki oireet.

 

Miksi te ette voi kertoa millaisia oireita lapsellanne oli, että ymmärsitte hakeutua lisätutkimuksiin ?

 

meillä viivettä puheen kehityksessä, uni ongelmia, puutteellinen vaaran taju, ns. erikoista käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa, ylivilkkautta, puutteellinen leikkitaito eli tyttö ei leikkinyt esim. rooli/mielikuvitus leikkejä lainkaan jne.

 

meidän asperger pojalla on univaikeuksia, pakonomaisia rutiineja, aistiyliherkkyyksiä, jumittautumista siirtymä tilanteissa ja kauheita raivareita. Näihin tilanteisiin kysyin neuvoa neuvolasta että miten minun pitäisi toimia kyseisissä tilanteissa ja niinpä terkkari laittoikin heti lähetteen psykologille.

 

Vielä lisään että www.perheklubi.net on tosi hyvä keskustelufoorumi erityislasten vanhemmille, sieltä saa nopeasti tietoa ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin koska kävijöitä on paljon. Sielläkin erillinen osio erityislapset

 

Minun pikkuveljellä on lapsuusiän autismi. Mutta ite kyllä "diagnosoin" sen aspergerin syndroomaksi, koska oireet ovat kuin oppikirjasta. Mitäpä sitä turhaan lääkärillä enää käymään. Ite olen 22 ja veli nyt 20, eli olen kaksikymmentä vuotta seurannut vierestä hänen kehitystään ja tiedän "kaiken" aspergeristä.
Juttelen mieluusti oireyhtymästä ja voin antaa vähän viitteitä as-lapsen vanhemmille, mitä tuleman pitää ja miten kannattaa yrittää suhtautua lapsen erikoisiin touhuihin.

Minua on pyydetty luennoimaankin aspergeristä, että aika hyvin olen siitä jyvällä.

Itellä on atooppinen ekseema, ja siitäkin saatan höpistä jos jollakulla on jotain mielen päällä.

 

Mulla pisti yhdessä artikkelissa silmään se että autismiin saattaa kuulua erilainen asioiden "näprääminen" ja huolestuin kun meidän pojalla on aina kädessään jonkinlainen pikkuauto tai sotaukko ym.jota tykkää näpräillä mutta pojalla ei kyllä ole mitään muita autismin oireita.Onko mahdollista että nuo pojan kädessä pitämät esineet ovat vain jonkinlainen "turva"kun onhan joillain lapsilla myös jonkinsortin uniriepuja yms.?

 

Meidän pojalla on juuri alkanut tutkimukset Lastenlinnass, monet ovat jo sanoneet hänen olevan selvä asperger tapaus mutta diagnoosia ei ole vielä.
Erityispiirteitä huomasin jo vauvana, aistiyliherkkyydet ensimmäisenä. Iän myötä ongelmat lisääntyneet ja saaneet uusia muotoja mutta toisaalta nyt on ollut helpompi olla kun kaikille erikoisuuksille on jokin syy eikä tarvii pähkäillä että missä mättää. Mielelläni keskustelen kaikkien haluavien kanssa enempikin aspergerista ja muistakin autisminkirjoon kuuluvista asioita.

 

Mulla pisti yhdessä artikkelissa silmään se että autismiin saattaa kuulua erilainen asioiden "näprääminen" ja huolestuin kun meidän pojalla on aina kädessään jonkinlainen pikkuauto tai sotaukko ym.jota tykkää näpräillä mutta pojalla ei kyllä ole mitään muita autismin oireita.Onko mahdollista että nuo pojan kädessä pitämät esineet ovat vain jonkinlainen "turva"kun onhan joillain lapsilla myös jonkinsortin uniriepuja yms.?

Ei pitäisi olla huolta vaikka poikasi näprää tavaroita. Autistiset lapset katoavat omaan maailmaansa näissä tilanteissa kun näpräävät esim. esinettä missä on jokin liikkuva, kilisevä tai muuten heiluva esine.
Autistien maailma on itselleni mielenkiintoinen, mutta hieman pelottava. Työskentelen neljän autistisen lapsen kanssa ja heistä on oppinut paljon mielenkiintoista. Pelottavaksi kaiken tekee se, miten rajuja osa on. On hienon tuntuista kuitenkin nähdä autistin ottavan kontaktia, etenkin kun katsoo minkälainen suhde syntyy lapselle ja hevoselle. Se kiehtoo ja olisi todella, todella mielenkiintoista saada hevosten aivoitukset selville, miten ne voivat olla niin luottavaisia rajuille autisteille, kun joskus normaali ihmiseen luottaminen on vaikeaa.

 

Meillä on autistinen 6- vuotias (s. 2001) poika jolla ensin aluksi epäiltiin dysfasiaa kun isoveljellä on se mutta itse aloin kiinnittää huomiota erillaisiin oireisiin joita esikoisella ei ollut. auton pyörien pyörittäminen , lelujen rivittäminen ja jos joku koski niihin tulos oli kauhea raivokohtaus, omaa puhetta oli paljon mutta se ei ollut meidän puhumaamma suomen kieltä. Poika vaelteli mielellään ulkona ja puhelin langat ja aidat olivat siellä se kiinnostuksen kohde joita hän saattoi tuijottaa ja kulkea niinden edessä edestakaisin vaikka mailman tappiin. 3 vuotis neuvolasta lähete puherapeutille mutta hän ei saanut poikaan kontaktia lainkaan oli vain omissa mailmoissaan. Pääsimme yksityiselle puheterapeutille joka on erikoistunut juuri autistisiin lapsiin ja homma alkoi toimia. 9 kk jonotuksen jälkeen neurologoselle osastolle tutkimusjaksolle saimme autismi diagnoosin saatiin tammikuussa 2006. Poika oppi sanan "äiti" tammikuussa 2006 ja siitä eteenpäin hänen puheensa on kehittynyt sellaiseksi että sen kanssa pärjää tavallisesssa arjessa mutta puheen ymmärtäminen on nyt se vaikea asia. Pojan autismi on seiltä lievemmästä päästä mutta kyllä sekin lapsen ja perheen elämän pistää uusin mittoihin. Autinen lapsi joutuu kasvaessaan hankalaan tilanteeseen jossa ulospäin lapsi näyttää täysin niin sanotusti "normaalilta " mutta saadessaan raivarin kaupassa aivan mitättömästä asiasta , esim. juljetaan väärästä hyllyn välistä tai väärässä järjestyksessä hänen mielestään hän saa raivarin ja ulkopuoliset sanovat helposti että ompa huonosti kasvatettu lapsi. Itse olen kyllä monelle vanhemmalle rouvalle kertonut heidän päivitellessään lapsen käytöstä että lapsi on autistinen mutta vaikka autistisia on ollut aina olemassa hyvin harva kuitenkaan tietää vammasta paljoakaan ennenkuin se sattuuu omalle kohdalle.