Auttakaa puolueettomat mua.En jaksa enää.

Muutettiin tähän taloon 1999. mieheni suku myi sen meille (asuu nytkin naapurissa omakotitalossa)alusta asti ovat komennelleet ja käskyttäneet mitä pitäisi talossa tehdä jne.vaikka ostettiin omaksi.Miestäni tämä ei haittaa.
Sitten syntyi tyttö-2001 ja sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen.anoppi vei ja toi tytärtäni miten haluaa.en osannut/jaksanut /uskaltanut sanoa mikä sopii mikä ei.aikaa kului....
pitkän aikaa kaikki aika stabiilia.sain mieheni puhumaan että tää on meidän talo,ja itse päätetään,ovat tervetulleita kylään jne."rauha maassa"
Poika syntyi 2007 ja sitten alkoi tämä anopin treffitys toisen miniän kanssa.Ei tulla hänen kanssa toimeen,ollaan niin erinlaisia ihmisiä jne.lapset ovat serkkuja. mutta nyt tuo heidät meidän pihalle jne. sitten viikonloppuna minulta meni lopullisesti hermo ja sanoin anopille että tää on meidän koti,meidän avioliitto ja tilannetta ei paranna että hän tuo sukulaisia meiltä kysymättä meille...nyt pistin eron vireille.en jaksa.
Miten paljon pitää sietää.En halua estää lasten,serkkujen tapaamista mutta eihän anoppi voi pakkotapauttaa meitä jne.ja vielä vähemmän haluaa kun joku manipuloi. Mies on anopin puolella.Minussa on kuulema vika.Mitä tekisitte ?

 

No minusta jos oma henkinen jaksaminen suhteessa on vaakalaudalla, on parempi lähteä ja sitä liukkaammin jos mies ei edes yritä selvittää asioita.

 

minusta miehesi pitää valita joko äitinsä tai sinut. Jos yhteiselo tuntuu tuskaiselta siinä paikassa asuessanne, suostuisiko mies muuttoon? Saisitte etäisyyttä sukulaisiin, jotka todella voivat haitata parisuhdetta.
Itse olen elänyt samankaltaisessa tilanteessa ja kärsinyt myös masennuksen. Anopilla oli iso osa asiaan.
Mieheni onneksi tuli tajuihinsa, ja nyt asumme toisella paikkakunnalla omana perheenämme.

 

Heippa! Minusta sinun ei vielä kannata luovuttaa. Ymmärrän kyllä harvinaisen hyvin tuon tilanteen, mutat kannustaisin sinua keskustelemaan miehesi kanssa.
Kerro miltä SINUSTA tuntuu. Älä syyllistä miestä. Jos mies syyllistyy, on monesti edessä pattitilanne kommunikoinnin suhteen.

Yksi mahdollisuus olisi myös, että ottaisit kissan pöydälle anopin kanssa. ketoisit miltä sinusta tuntuu ja voisit tietysti pehmentää tilannetta kertoa myös anopin positiivisia puolia.

Tsemppiä!