Auttakaa! Seuraanko hullua päähänpistoa ja lähtetän työhakemuksen?

Minulla voisi olla hyvät mahdollisuudet tuo paikka saada. Olisi oikein hienoa.

Ongelmat: Välimatka täältä 500 km. Miehen kanssa on just nyt tosi huonot välit, joten aikalisä voisi tehdä meille terää. Mutta entäs muksut? Aloittavat huomenna koulun täällä ja maanantaina ihan toisaalla... Jos päädytään siihen, että lähtevät mukaani.

Paikka olisi vain ensi viikosta toukokuun loppuun, joten ei mikään loppuelämän asia.

Sanokaa, mitä teen? Nyt oon siis työtön eikä toivoakaan töistä näköpiirissä täällä.

 

Miksi sä mietit edes tuollaista? Kysehän on vain vasta hakemuksen lähettämisestä. Ihan urpo kysymys :O

 

Siksi mietin, että työ alkaa perjantaina (sanoin ensin vahingossa väärin). Eli jos lähetän hakemuksen, on hyvin mahdollista, että huomenna aamupäivällä puhelin soi, ja sanotaan, että tervetuloa. Elleivät sitten ole aiemmin tänään saaneet vielä parempia hakemuksia.

Olin jo melkein lähettää tuon sähköpostin, mutta nyt rupesin miettimään muuttamisen vaivaa. Ja miten jaksan lasten kanssa siellä kaukana, jos mies päätyy jäämään tänne. Tai jos lapset eivät lähde, miten jaksan ilman lapsia?

Ei olisi pitänyt miettiä sekuntiakaan, vaan lähettää heti. : /

 

No sä olet tosiaankin varma ,että sä siihen duuniin päset Oiekastikko luulet,että olet ainoa hakija?
Mihin työhön nykyään vain pelkän hakemuksen perusteella ilmoitetaan,että tervetuloa. Eikös siellä haastatella ja haluta nähdä kyseinen hakemuksen llähettäjä ensiksi?

 

Jos tuo on työ joka vastaa koulutustasi, niin ehdottomasti.
Työ kestää toukokuuhun, mutta tuosta työjaksosta saa kyllä tulevissa työhaastatteluissa enemmän plussaa kuiin työttömyysjaksosta.

Se on alle vuoden pesti.
Sen jälkeen takaisin kotipaikkakunnalle.
ei missään nimessä lapsia mukaan. lapsille kaveripiirin rakentaminen ja tutut jutut ovat tärkeitä.
Miksi laittaisit heidät vuodeksi vieraaseen kouluun, vieraaseen ympäristöön ja sitten kun ovat sinne sopeutuneet,
otat taas takaisin lähtökuoppiin.
Eri asia olisi jos olisi vakituinen työpaikka.

Otat jonkun yksion sieltä ja viikonloppuisin kotiin miehen ja lasten luo.
ja puhelimessa voi viikolla jutella lasten kanssa

 

Höh, minähän sanoin, että JOS eivät ole saaneet tänään parempia hakemuksia. Ja jos koulu alkaa perjantaina, luokan edessä on jonkun seisottava. Just yks mun kaveri sai vastaavan työpaikan ihan puhelinsoiton perusteella... Eikä hänen koulutuksensa edes ole yhtä "hyvä" kuin minun.

Sivitystoimenjohtajilla on vähän hätä, kun tässä vaiheessa joku opettaja peruu tulonsa. Viime vuonnakin sain luokanopettajan paikan näin. Väsähtänyt tätönen soitti ja kysyi, että ootko edes sinä enää kiinnostunut tästä meidän paikasta.

Mutta samapa se, saan paikan tai en (sehän olisikin helppoa vain, jos en saisi). Joka tapauksessa minun on oltava varma, että jos sitä haen, minun on oikeasti oltava valmis ottamaan se vastaan. Ja sitä tässä mietin. En sitä, saanko paikan, vaan sitä, ottaisinko, jos saisin.

 

[QUOTE="hitto";30155113]No sä olet tosiaankin varma ,että sä siihen duuniin päset Oiekastikko luulet,että olet ainoa hakija?
Mihin työhön nykyään vain pelkän hakemuksen perusteella ilmoitetaan,että tervetuloa. Eikös siellä haastatella ja haluta nähdä kyseinen hakemuksen llähettäjä ensiksi?[/QUOTE]

No kuule mulle on ihan kotiinkin soitettu et tuutko töihin, kuultiin et olisit vapaa. Enkä ollut tiennyt tuosta firmasta edes mitään ennen. Hyvät työntekijät kun viedään nykyään käsistä =).

 

Kiitos teille, jotka olette vastanneet oikeaan kysymykseeni.

Lapset olisin ottamassa mukaan siksi, että mies ei jaksa heitä. Se onkin yksi syy siihen, että meillä on näin vaikeaa juuri nyt. Lapset on erityislapsia kaikki.

 

No voisko lapset ainaki alkuun jäädä miehen kans ja sä tulla viikonlopuiksi perheen luo? Jos vois näin toimia niin sitten ehdottomasti kannattaa hakemus laittaa.

 

No voisko lapset ainaki alkuun jäädä miehen kans ja sä tulla viikonlopuiksi perheen luo? Jos vois näin toimia niin sitten ehdottomasti kannattaa hakemus laittaa.

Eiköhän se olisi mahdollista. Ja toki pitää lapsilta kysyä, kaksi isointa on jo niin vanhoja, että tietävät kyllä, mitä tahtovat.

 

No kyllä aika mahdottomalta kuulostaa. Vähän liian hintsusti on mun mielestä aikaa järjestellä asioita. Miten asuminen, lasten koulut, muutto. Ja uusi työ vie alussa paljon voimia, sitten pitäisi vielä voimia ja aikaa riittää kaikkeen muuhunkin. Lasten sopeutuminen uuteen paikkaan, koko elämän järjestäminen uudessa. Kaikki tulisi samalla kerralla ja sinä yksin siellä lasten kanssa. Tunnetko ketään sieltä uudelta paikalta? Onko tukijoukkoja? Olisi helpompaa jos vaikka edes pari viikkoa etukäteen olis se muutto.