Auttakaa, teenkö abortin vai en..

  • Viestiketjun aloittaja Mitä teen.....
  • Ensimmäinen viesti
"Vieras"
[QUOTE="vieras";27790202]En näe syytä miksi tekisit abortin. Tavallaan olet jo päätöksen tehnyt. Kolme lasta on monen tavoite. Et varmaan kadu omaa lastasi. :)[/QUOTE]

Jos kolme lasta on monen tavoite niin pitäiskö siihen pyrkiä?!
En tekisi aborttia jos epäilyttää. Mies vois varmaan jäädä vuorostaan kotiin lasta hoitamaan. Se ei todellakaan ole aina naisen velvollisuus.
 
ap.
[QUOTE="Kylli";27790279]Itse en olisi henkisesti kestänyt aborttia ja kerroin sen miehelle.Joka muuten oli alkuun abortin kannalla. En ikinä ollut suunnitellut enää kolmatta lasta. Mutta ihana sellainen saatiin. Eikös sun haave ollut kolme lasta?[/QUOTE]

Kolme lasta on meillä molemmilla haaveena. Kiitos kun kerroit oman kokemuksesi. Miten miehesi suhtatui kun et halunnut aborttia?
 
"vieras"
minkälainen mies kykenee tappamaan oman lapsensa? - Ei mies ensinkään vaan paska hiirulainen joka ei kykene kantamaan vastuutaan ja omaa osuuttaan asiassa. Helppoa se on tulla vaatimaan aborttia, eihän sitä hänen tarvitse kokea ja jälkeenpäin tunnonvaivoja tuntea, siitä vaan nakkia lihapiirakkaan ja jos huono tuuri käy niin ei kun aborttiin vaan. Voi kiesus että mua korpeaa tommoset sontahousut.
 
"vieras"
En kannata aborttia ja olen itse pitänyt lapsen huomattavasti päältäpäin vaikeammassa tilenteessa, lähtökohtaisesti abortti on kammottava ajatus.
Kerroit että teillä on kaksi pientä lasta ja omakotitalo, ilmeisesti velkaa ja töihin olisi päästävä. Onko mies kovasti odottanut että menisit töihin ja elintasonne paranisi?
Elämää voi suunnitella mutta joskus suunnitelmat muuttuu...
 
mfh
Eikö teillä ole ollut puhetta mitä teette jos näin käy? Mikään ehkäisy kun ei ole 100% varma. Et sä ole itsekäs jos lapsen pidät, sä et tahalteen jättänyt ehkäisyä käyttämättä tms. ja mies sitä lasta on yhtä lailla ollut tekemässä.
Jos se kolmas lapsi on haaveissa niin eikös sen kannata antaa tulla nyt, mistään ei tiedä tulisiko sitä enää myöhemmin...
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27790319]minkälainen mies kykenee tappamaan oman lapsensa? - Ei mies ensinkään vaan paska hiirulainen joka ei kykene kantamaan vastuutaan ja omaa osuuttaan asiassa. Helppoa se on tulla vaatimaan aborttia, eihän sitä hänen tarvitse kokea ja jälkeenpäin tunnonvaivoja tuntea, siitä vaan nakkia lihapiirakkaan ja jos huono tuuri käy niin ei kun aborttiin vaan. Voi kiesus että mua korpeaa tommoset sontahousut.[/QUOTE]

Jos sitä sikiötä ei vielä pidä tuossa vaiheessa lapsena (kuten en itse vielä pidä), niin ei aborttia pidä silloin tappamisena
 
"vieras"
Moni sanoo, että mies sopeutuu ajatukseen ja kohta on innoissaan. Mutta kannattaa ottaa huomioon, jos ei olekaan innoissaan ja lopulta johtaa kuitenkin eroon ja jäät kolmen lapsen yh:ksi. Luultavasti mies sopeutuu ja rakastaa kolmatta kuten edellisiäkin, mutta ei se täysin varmaa ole.
 
ap.
[QUOTE="vieras";27790339]En kannata aborttia ja olen itse pitänyt lapsen huomattavasti päältäpäin vaikeammassa tilenteessa, lähtökohtaisesti abortti on kammottava ajatus.
Kerroit että teillä on kaksi pientä lasta ja omakotitalo, ilmeisesti velkaa ja töihin olisi päästävä. Onko mies kovasti odottanut että menisit töihin ja elintasonne paranisi?
Elämää voi suunnitella mutta joskus suunnitelmat muuttuu...[/QUOTE]

Mies odottaa kovasti että menen töihin ja hän ei enää ole ainoa tulojen hankkija. Itse myös olen odottanut pääsyä ihmisten ilmoille päiviksi mutta sopeudun kyllä olemaab vuoden-pari vielä kotonakin.
 
"vieras"
Voithan mennä töihin heti äitiysloman päättymisen jälkeen. Mieskin voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Pankkien kanssa voi hyvin neuvotella lyhennysvapaista. Nyt on kyse noin 1 vuodesta vain!

Miehesi kannattaa mennä lähiaikoina vasektomiaan, niin ette joudu sitten tulevaisuudessa enää tähän tilanteeseen.
 
neljän lapsen yyhoo
Sä tulet vihaamaan omakotitaloasi, miestäsi, itseäsi ja koko elämääsi, jos teet abortin. Teillä on kyllä todellinen kriisi nyt menossa. Susta huokuu halu pitää lapsi, pelkäät vain miehesi reaktioita. Suhteenne voi pahimmassa tapauksessa päätyä eroon, päätätte kummin vain. Kumpi on parempi, yksinhuoltajana kahdelle ja ikuinen tuska kolmannen puolesta, joka ei saanut syntyä. Vai yksinhuoltajana kolmelle, mutta eläville ja rakkaille lapsille?

Parhaimmassa tapauksessa teistä tulee viiden hengen perhe. Voimia! :hug:
 
miettii ankarasti
Itse sinun on tuo päätettävä, ei palstalaiset ole sinua lohduttamassa loppukesästä kun ajattelet, että nyt täyttäisi vuoden, kaksi jne. siis mikäli päädyt aborttiin.
Saattavat hyvinkin taputella selkään kun sitten tulee valittamaan pahaa oloa. Mutta se on saletti, ettei heitä näy paikalla pesemässä pyykkiä ja lohduttamassa lapsia jos teillä tulee ero tämän takia suoraan tai välillisesti. Voi miehellä alkaa mieli harhailla jos hän kokee ettei hänen mielipiteestään ole piitattu. Yleensä kun on niin, että ei ole hyvä idea ottaa perheeseen esim. lemmikkiä jos joku vastustaa raivokkaasti. Lapsi on varmasti isompi asia kuin lemmikin ottaminen. Jos päätös jätetään tosiasiassa tekemättä ja päätetään ajautua sentimentaalisista syistä, se voi olla miehelle kova paikka. Yhtä lailla kuin naisesta tuntuu pahalta aborttia suoraviivaisena ratkaisuna pitävä mies, miehestä silloin tuntuu, ettei hänen tunteensa ja tahtonsa paina vaakakupissa yhtään mitään.

Molemmilla pitää olla oikeus sanoa mitä he asiasta ajattelevat ja asian voi antaa hautua vielä, jotta toisen perustelut ehtivät vaikuttaa. Päätöksen tekee lopulta nainen koska hänen kehostaan eivät muut päätä, mutta jos hän tekee sen halveksimalla miestä niinkuin sontahousuttelijat täällä suosittelevat, niin omaa ja lastensa oksaa sahaa. Koskaan ei pitäisi elvistellä sillä, että kehtaa mitätöidä lasten toista vanhempaa. Se on raukkamaisuuden huippu. Toisaalta miesten olisi hyvä muistaa, että heidän rooliinsa kuuluu myös sen aito hyväksyminen, ettei heillä ole lopulta mahdollisuutta päättää omasta lapsiluvustaan muuten kuin solmittamalla piuhansa, homoutumalla tai astumalla selibaattiin.

Voisi olla hyvä muistaa sekin, että tämä ei välttämättä ole viimeinen vahinko. Pitäisikö se viideskin ottaa vastaan, entä kuudes? Toisaalta jos se kolmas on tarkoitus hankkia lähivuosina, niin saattaa sielua kaihertaa sitten kun se kolmas hankitaan lähivuosina, tai jos siinä ei onnistuta.
 
  • Tykkää
Reactions: Viinipyräle
äidiksi x4
Alkuperäinen kirjoittaja Mitä teen.....;27790133:
Olen ehkäisystä huolimatta raskaana n. rv 7 ja keskiviikkona olis aborttiaika edessä:-/ Olemme juuri ostaneet omakotitalon, kaksi alle 5v lasta. Olen ollut monta vuotta lasten kanssa kotona ja työelämään pitäisi päästä. Nyt tuli tämä raskaus ja mies ehdottomasti sitä mieltä että abortti ainoa vaihtoehto.
Itse olin alkuun samaa mieltä mutta nyt on alkanu tuntua etten voi tehdä sitä. Toisaalta se olisi paras vaihtoehto mutta miten voin lopettaa lasteni sisaruksen elämän ennen kuin se alkaakaan!? Itku meinaa tulla kun mietinkin asiaa. Tänään sanoin miehelle että mitä jos en pystykkään ottamaan sitä pilleriä sairaalassa. Mies ei oikein kommentoibut mitään ja muutenkin välttelee aiheesta puhumista.
Kertokaa ihmiset omista kokemuksista ja mietteitänne! Olen täysin tietämätön mitä pitäisi tehdä :-(
.
Sinuna en aborttia tekisi jos ajatus siitäjo ahdistaa ,itkettää tms.
Minulla on tilanne että erosimme kesällä miehen kanssa, nyt viimeaikoina ollaan oltu taas yhdessä ja eilen plussasin, aborttiin en mene vaikka mies ei varmasti ilahdu.. Ennestään 3 lasta..
 
miettii ankarasti
Kirjoittelinkin tuossa ja nyt tuli mieleen lisää. Eli on hyvä muistaa tuo uusi omakotitalo. Miehelle on kova paikka jos siitä joudutaankin luopumaan, koska hän kokee silloin epäonnistuneensa miehenä. Jo pelkkä kiikunkaakun-tilanteen aiheuttama stressi saattaa johtaa epätoivoisiin ratkaisuihin.

Nainen taas kokee mahdollisesti epäonnistuneensa naisena jos joutuu aborttiin, mutta toisaalta naisen tehtävä on viime kädessä huolehtia siitä, että lapsia ei ole niin monta ettei niille kykene antamaan niin paljon kuin haluaisi. Meillä on taipumusta unohtaa tämä ja ripustautua neitimäiseen ylitunteellisuuteen statussymbolina ihan samalla tapaa kuin ripustaudutaan ikuisen nuoruuden jäljittelyyn ja koetaan että elämä meni pilalle kun tissit roikahtaa. Monella on sellaisen keskenkasvuisuuden tuloksena yksi-kaksi lasta enemmän kuin oikeasti olisivat halunneet, ja hinta voi olla kova. Jokaisen on syytä arvioida riskit ja hyödyt omalla kohdallaan.

Maailmantaloudellinen tilanne on sellainen, että lyhennysvapaista neuvotteleminen saattaa olla vaikeaa ellei mahdotontakin - jostain minulle käsittämättömästä syystä pankit ovat lama-aikoina tosi lyhytpinnaisia. Lisäksi talojen hinta saattaa tulla alas, jolloin jäätte mahdollisesti paljonkin velkaa ilman omaisuutta. Sellainen tilanne vie helposti myös terveyden, niinkuin 20v sitten nähtiin. Lisäksi on mahdollista että nyt ei eletä pelkästään lamauhan alla, vaan myös maailmantalouden siirtymistä Kiinan vetämäksi. Se tarkoittaa kurjistumista täällä, ja pirunmoista omaisuuden uusjakoa. Ne jotka ovat hulppeimmin pankin orjia, tulevat kärsimään eniten. Paljon riippuu ammateistannekin, jne. Esim. julkisella sektorilla saattaa riittää töitä, mutta palkat saattavat laskea jos riittävän huonoksi menee. Yksityisellä taas voi vielä helpommin jäädä töittä vallan.

Eli oikeasti teille on käynyt ikävä tilanne nyt. Voi olla ihan oikeasti todella hyviä teistä riippumattomia syitä lykätä kolmannen lapsen hankintaa.
 
"Kylli"
Kyllä vauva asiaa sulateltiin yhdessä ja erikseen ainakin pari-kolmekuukautta siihen niskapoimu ultraan asti... Ja pitkään tuntui raskaus epätodelliselta... Mutta nyt olemme siis onnellisia kolmen lapsenvanhempia eikä tuota suloista aarretta antais mistään hinnasta pois.... Kyllä teilläkin asiat järjestyy.
 
Ap.
Kirjoittelinkin tuossa ja nyt tuli mieleen lisää. Eli on hyvä muistaa tuo uusi omakotitalo. Miehelle on kova paikka jos siitä joudutaankin luopumaan, koska hän kokee silloin epäonnistuneensa miehenä. Jo pelkkä kiikunkaakun-tilanteen aiheuttama stressi saattaa johtaa epätoivoisiin ratkaisuihin.

Nainen taas kokee mahdollisesti epäonnistuneensa naisena jos joutuu aborttiin, mutta toisaalta naisen tehtävä on viime kädessä huolehtia siitä, että lapsia ei ole niin monta ettei niille kykene antamaan niin paljon kuin haluaisi. Meillä on taipumusta unohtaa tämä ja ripustautua neitimäiseen ylitunteellisuuteen statussymbolina ihan samalla tapaa kuin ripustaudutaan ikuisen nuoruuden jäljittelyyn ja koetaan että elämä meni pilalle kun tissit roikahtaa. Monella on sellaisen keskenkasvuisuuden tuloksena yksi-kaksi lasta enemmän kuin oikeasti olisivat halunneet, ja hinta voi olla kova. Jokaisen on syytä arvioida riskit ja hyödyt omalla kohdallaan.

Maailmantaloudellinen tilanne on sellainen, että lyhennysvapaista neuvotteleminen saattaa olla vaikeaa ellei mahdotontakin - jostain minulle käsittämättömästä syystä pankit ovat lama-aikoina tosi lyhytpinnaisia. Lisäksi talojen hinta saattaa tulla alas, jolloin jäätte mahdollisesti paljonkin velkaa ilman omaisuutta. Sellainen tilanne vie helposti myös terveyden, niinkuin 20v sitten nähtiin. Lisäksi on mahdollista että nyt ei eletä pelkästään lamauhan alla, vaan myös maailmantalouden siirtymistä Kiinan vetämäksi. Se tarkoittaa kurjistumista täällä, ja pirunmoista omaisuuden uusjakoa. Ne jotka ovat hulppeimmin pankin orjia, tulevat kärsimään eniten. Paljon riippuu ammateistannekin, jne. Esim. julkisella sektorilla saattaa riittää töitä, mutta palkat saattavat laskea jos riittävän huonoksi menee. Yksityisellä taas voi vielä helpommin jäädä töittä vallan.

Eli oikeasti teille on käynyt ikävä tilanne nyt. Voi olla ihan oikeasti todella hyviä teistä riippumattomia syitä lykätä kolmannen lapsen hankintaa.
Kiitos erittäin hyvistä näkemyksistä ja pohdinnastasi. Kiitos myös muille vastaajille. Meillä taitaa huomenna olla miehen kanssa pitkä keskustelu edessä ja lopputuloksesta en ole vielä niin varma. Yksin en halua tätä päätöstä tehdä koska se vaikuttaa suuresti myös mieheni elämään. Ja toki jo olemassa olevien lastenikin elämään.
 
"vieras"
Päädyitte mihin ratkaisuun tahansa, niin ainakin teillä tuntuu olevan keskinäiset välit tuntuvat olevan kunnossa, pystytte keskustelemaan eikä kumpikaan jyrää toista omalla mielipiteellään. Joten luulisi, että yhdessä päädytte kumpaakin tyydyttävään ratkaisuun
 
-kjk-j
[QUOTE="vieras";27790763]Ei tarttis itse miettiä yhtään että jo olemassaolevat lapset ja parisuhde vaiko syntymätön lapsi. Valitsisin ne jo syntyneet ja heidän isänsä.[/QUOTE]

jos noista pitäisi valita, niin kyllä minulle tulisi lapset myös se kohdussa oleva. Mies saisi itse päättää mitä tekisi. Meillä on keskusteltu tämä asia jo teineinä selväksi ( kun alettiin seurustelemaan) Mies olisi tosin ihan samaa mieltä, vaikka se olisikin neljäs lapsi.
 

Yhteistyössä