BMI n40/enemmän ja raskautuminen

Hei,

Kysyisin reilusti ylipainoa omaavilta kuinka raskaaksi tulo on onnistunut,
tai millaisella aikataululla lähinnä?

Itselläni BMI 41 eli painoa on kertynyt reilusti ylimääräistä ja meillä on haaveissa ensimmäinen lapsi.
Olisin utelias kuulemaan, miten muilla suht. saman painoisilla on tärpännyt?

Yritys on meillä juuri alkanut, mutta pelkään kovasti, ettei onnistukaan...

Kiitos jo etukäteen vastauksista!

 

Mulla oli BMI 43 raskautuessani. Nyt menossa viikko 32. Raskauduiduin clomeilla, koska en ovuloi luonnollisesti, kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa eli mulla on ns. laiskat munasarjat. Tämä "vika" kulkee meillä suvussa, sitä on monilla sukuni naisilla ja normaalisti raskautuminen voisi kestää vuosia. Vika ei siis johtunut ylipainosta. Clomeilla raskauduin heti ja kaikki mennyt tosi hyvin, heinävauvaa odotellaan Onnea teille yritykseen :flower:

 

mulla BMI 39. molempia lapsia yritettiin vuos mutta ihan luomulla saivat alkunsa. Vaarmaaan riippuu myös sinun kuukautiskierrosta. itselläni oli pitkä ja se vaikutti.

 

Kierrosta ei minulla ole juuri nyt hajuakaan kun olen ollut minipillereillä ja kuukautiset on niiden johdosta jääneet kokonaan pois pitkäksi aikaa.
Saa nähdä miten lähtee menemään, nyt olen nuo pillerit jättänyt pois 3 viikkoa sitten, vielä ei ole kuukautisia kuulunut.
Raskaana en kuitenkaan ole.

 

Heippa!
Meillä kolmas tulossa. jokainen tärpänny ekasta kierrosta ja lisäksi yksi keskeytys takana kun kuparikierukkakin oli liian tehoton... eli kyllä se siitä turhat huolet vaan pois niin kyllä se lapsikin aikanaan tulee kun on tullakseen. Ei kandee stressata meillä raskaudet sujuneet ongelmitta paino on hiukan pudonnutkin raskauden myötä, eli oiva laihdutuskuuri hienosti on suhtauduttu neuvolassakin kunhan ite ei oo asenteella "anteeks kun oon olemassa"
Jos jo ennakkoon ottaa asenteen "ei tästä kumminkaan mitään tuu " niin varmasti saa mitä tilaa eli luottamusta peliin

 

Eka raskaus alkoi ekasta kierrosta, mutta meni kesken. Tää raskaus alkoi muistaakseni viidennestä kierrosta ja nyt rv 34. Painoindeksi huikeat 48... :ashamed:

 

=) eka raskaus sai alkunsa toisesta kierrosta ja tämä toionen antoi odottaa itseään pitkästi yli vuoden :\|

 

BMI 40, raskautta yritettiin 1,5 vuotta ennenkun tärppäs. Sit kun lakkas yrittämästä ja sai muuta ajateltavaa kun päivien laskemisen niin onnistu. Joku psykologinen homma se oli...

 

Nostan

 

Mulla oli raskauden alussa BMI 43. Nyt on viikkoja 16+3 ja paino on muutaman kilon tippunut.

Raskaaksi tuleminen oli aika vaikeaa. Yli kaksi vuotta yritettiin ja sitten olin jo varma, ettei meille biologista lasta tule. Etsin tietoa adoptiomahdollisuudesta ja aloin ihmettelemään, kun rinnat on aivan sairaan kipeät...

Varmuuden vuoksi käytiin miehen kanssa apteekista ostamassa halvin mahdollinen raskaustesti. En hetkeäkään uskonut, että voisin olla raskaana ja sen takia testikin valittiin hinnan perusteella... No, tosi tumma viiva ilmestyi heti ja ei muuta kuin uutta testiä ostamaan

Raskaus on mennyt tähän asti hyvin. Ihan mieletön pahoinvointi mulla on ollut, mutta vaavi on voinut hyvin. Kaikki arvot on ihan ok. Olen jättänyt kaiken makean pois ja rasvaista ruokaa syön mahdollisimman vähän. Ennen raskautta minulla oli hirveitä vatsakipuja jatkuvasti, mutta ne on kadonneet kaikki. Varmaan tuo ruokavalion parantuminen vaikuttaa siihenkin.

Helppo sanoa, että älä stressaa raskaaksi tulemista. Itse ainakin stressasin. Mutta se on kyllä totta, että kun sen stressauksen lopetin, niin melkein heti tulin raskaaksi.

Onnea yritykseen :hug:

 

Mietityttääkö teitä muita synnytys? En tiedä miksi minua jotenkin "pelottaa" tyuleva synnytys. Tai pelottaa on liian vahva sana, mutta ajattelen, miten ylipaini (BMI 43) vauikuttaa asiaan. Vuosi sitten olin kilpparileikkauksessa ja silloinkin olin lähes varma, että sinne reissulle jään No, ehkä mä vaan oon tämmönen. Välillä en mieti asiaa yhtään, mutta joskus iskee epätoivo ja olo, että ei tästä mitään tuu.
Olisko jollain korkean BMI:n omaavalla ja jo synnyttäneellä jotain rohkaisevaa sanottavaa :hug:

 

:attn:

 

Synnytyksestä on nyt 2,5kk...

Mua pelotti kans jonkun verran synnyttäminen. Lähinnä ajattelin sitä, että kun on tota massaa (indeksi huimat 50), että kuinkakohan se ponnistaminen, kun ei ole noita vatsalihaksia..

En edes ajatellut, että keisarinleikkauksen haluaisin. Jonkun verran olen kuullut, että leikkaaminen olis vaarallista, kun on paljon massaa.. Mutta moni netissä on kertonut, että sektio on onnistunut hyvin ja haavakin parantunut ok, vaikka onkin vähän hautunut makkaroiden seassa..

Mutta siis mun synnytys.. No, kesti sellasen 11h ja 40min, joka on ekakertalaiselle ilmeisen normaali. Epistä sain paljon apua. Kivut olivat mun mielestä yllättävän kovat. Nostan hattua kaikille, jotka kärvistelevät kotona siihen 5min/supistus väliin.. Mulla meni vedet ja olin sairaalassa kun supistukset alkoivat. Epin sain jo siinä vaiheessa kun supistukset oli 10min välein.

Noh, tuo odottelu nyt onnistuu tietysti keneltä vain, oli sitä massaa tai ei. Mutta se itse ponnistaminen, joka vähän epäilytti...

Jotenkin näin se mäni.. klo 14.50 kätilö käski alkaa "ähkimään".. Eli aina kun supisti, niin piti vähän ponnistaa ja ähkäistä niinkuin vessassa olis kakkimassa.

Ähkimistä tapahui jonkin aikaa.. Olisko ollut 15.20 kun alettiin tosi toimiin. Eli aloin ponnistaa tosissaan jokaisella supistuksella. Asentoa haettiin jonkin verran. Lopulta todettiin, että jalkatuet ja puolimakaava asento olis paras. Sain ottaa povitaipeista tukea ponnistaessa. Näin jälkeen päin se ponnistaminen ei oikeastaan tapahtunut edes vatsalihaksilla. Siis oikeasti koko ponnistamisessa tarvittavat lihakset on ne samat joilla kakataan. Eli jos on ummetusta, niin kyseisiä lihaksia on kyllä tullut treenattua :kieh:

20min ponnistamisen jälkeen poika syntyi maailmaan. Vähän leikattiin, mutta muuten ei mitään apuvälineitä tarvittu. Jaksoin kuin jaksoinkin ponnistaa vauvan maailmaan.

Hetkittäin tuntui, että en jaksa, lähinnä kivun takia, mutta kertaakaan ei tuntunut, että ponnistamisvoimat olis loppuneet.

Tsemppiä kaikille synnyttämistä jännittäville! Kyllä sen jaksaa, ihan varmasti. Ja kun vaan luottaa siihen kätilöön, hän kyllä auttaa tarpeen mukaan. Pyytäkää sitä kipulääkettä, että pystytte lepäämään sen avautumisajan, jotta on sitten voimaa kun pitää ponnistaa.

 

Kuinka kauan sinulla köpö kesti tuo plussan saaminen?

 

Hei

Kolmannesta juuri plussasin ja bmi 39. ekassa se oli 37 ja tokassa 38 joten ei hirveetä muutosta

Ekan raskauden alkamiseen meni 5kk, toisen 3kk ja tämän kolmannen 2kk. Eli tosi nopeasti on tärpännyt pillereiden jälkeen, kierto ihmeeksi palautunut heti.

ja synnytykset mennyt hyvin, molemmat alakautta tulleet, Toivottavasti tämä kolmaskin.

Ei kannata turhia pelätä, on niin paljon asioita raskaudessa ja synnytyksessä joihin et voi vaikuttaa eikä painolla ole mitään tekemistä asioiden kanssa.
Tsemppiä vaan!

 

HEi Köpö, tosi rohkaisevaa lukea sun kertomus, kiitos siitä ja onnea :flower: Olisin vielä kysynyt, että miten helposti onnistui tuo epiduraalin laitto, oliko siinä jotain vaikeuksia?

 

Raskautuminen kesti aikas kauan. Melkein 2v, toiveissa olis saada toinen joten en aloittanut ollenkaan ehkäisyä synnytyksen jälkeen, vaikka ekat kuukautiset tuli jo 5viikkoa synnytyksestä... Ekasta kierrosta ei tullut tulosta ONNEKSI Saa nähdä kuinka käy tässä toisessa...

Epin kanssa ei ollut mitään erikoista ongelmaa. Oikea kohta löytyi kyllä kun vaan sain selän tarpeeksi kaarelle.. Ongelmana oli lähinnä supistuskipu, joka välillä pakotti vähän oikaisemaan.