Clomifem-hoidosta plussanneet!
- Viestiketjun aloittaja kaktuspiikki
- Ensimmäinen viesti
Meille syntyi pikku Peanut tiistaina 22. päivä 16.05 
Painoa pienoisella oli vain 1875 grammaa ja synnytys oli todella kaoottinen, mutta kaikki hyvin nyt.
Mikael Alexander eli Peanut pääsi leikkaukseen heti seuraavana päivänä ja se meni todella hyvin. Torstai iltana päästiin pois hengistyskoneesta ja tänään sain pitää häntä rinnalla tunnin verran ja olemme saaneet auttaa vaipan vaihdossa ja muissa hoidoissa. Vielä on arviolta monta viikkoa toipumista jäljellä ennen kuin suolisto alkaa toimia ja pääsemme kotiin mutta hyvältä näyttää tähän mennessä.
Kerrotaan nyt saman tien synnytyksestäkin pääkohdat: Vedet meni rikki tiistaina aamulla 2.40 ja voin sanoa että sitä tuli paljon!!! Arviolta sehän oli noin 3 litraa ja kyllä se siltä tuntui. Sairaalaan päästiin vähän neljän jälkeen ja supistukset alkoivat tulla epätasaisesti. Lääkärit päättivät että paras antaa supistuksia tasoittavaa ja lisäävää lääkettä ja seuraavan 10 tunnin aikana pääsimme yhdestä sentistä....yhteen sentiin Supistukset tulivat minuutin välein ja oksensin melkein jokaisen myötä kivusta joten sain yhdeltä epiduraalin.
Epiduraali veti vasemman puolen kehosta tunnottomaksi mutta kun supistuslääkitystä jatkettiin ja lisättiin niin huomasin että oikea puoli kyllä tunsi kaiken ja hirveät kivut etenkin oikeaa jalkaa pitkin alkoivat. Lääkärit tarkistivat että olin 3 sentissä sillä hetkellä ja pyysivät epiduraalilääkäriä tulemaan takaisin, mutta ei hän ehtinyt. 10 minuutin päästä sanoin että nyt pitää työntää eivätkä millään meinanneet uskoa että nyt se tulee, mutta tarkastuksen jälkeen uskoivat että kyllä sitä todellakin mentiin kolmesta kymmeneen senttiin 10 minuutissa.
Peanut ei valitettavasti tätä vauhtia kestänyt ja joutui ahdinkoon työnnön aikana ja jouduimme hänet imuttamaan ulos ja minut leikkaamaan auki. Pelottavin hetki oli kyllä se kun työntöjen keskellä alkoi eri kommenteista tajuta että nyt on jotain vialla eikä tiennyt mitä tehdä eikä pystynyt olemaan työntämättäkään...
Että näin täällä....Ei näitä vauvojen syntymää voi suunnitella! On ollut ihana ja uskomattoman rankka viikko samaan aikaan.
Aniit onneksi olkoon sinullekin!!!!
Hollannissa + Mikael eli Peanut 4 päivää
Painoa pienoisella oli vain 1875 grammaa ja synnytys oli todella kaoottinen, mutta kaikki hyvin nyt. Mikael Alexander eli Peanut pääsi leikkaukseen heti seuraavana päivänä ja se meni todella hyvin. Torstai iltana päästiin pois hengistyskoneesta ja tänään sain pitää häntä rinnalla tunnin verran ja olemme saaneet auttaa vaipan vaihdossa ja muissa hoidoissa. Vielä on arviolta monta viikkoa toipumista jäljellä ennen kuin suolisto alkaa toimia ja pääsemme kotiin mutta hyvältä näyttää tähän mennessä.
Kerrotaan nyt saman tien synnytyksestäkin pääkohdat: Vedet meni rikki tiistaina aamulla 2.40 ja voin sanoa että sitä tuli paljon!!! Arviolta sehän oli noin 3 litraa ja kyllä se siltä tuntui. Sairaalaan päästiin vähän neljän jälkeen ja supistukset alkoivat tulla epätasaisesti. Lääkärit päättivät että paras antaa supistuksia tasoittavaa ja lisäävää lääkettä ja seuraavan 10 tunnin aikana pääsimme yhdestä sentistä....yhteen sentiin
Supistukset tulivat minuutin välein ja oksensin melkein jokaisen myötä kivusta joten sain yhdeltä epiduraalin.Epiduraali veti vasemman puolen kehosta tunnottomaksi mutta kun supistuslääkitystä jatkettiin ja lisättiin niin huomasin että oikea puoli kyllä tunsi kaiken ja hirveät kivut etenkin oikeaa jalkaa pitkin alkoivat. Lääkärit tarkistivat että olin 3 sentissä sillä hetkellä ja pyysivät epiduraalilääkäriä tulemaan takaisin, mutta ei hän ehtinyt. 10 minuutin päästä sanoin että nyt pitää työntää eivätkä millään meinanneet uskoa että nyt se tulee, mutta tarkastuksen jälkeen uskoivat että kyllä sitä todellakin mentiin kolmesta kymmeneen senttiin 10 minuutissa.
Peanut ei valitettavasti tätä vauhtia kestänyt ja joutui ahdinkoon työnnön aikana ja jouduimme hänet imuttamaan ulos ja minut leikkaamaan auki. Pelottavin hetki oli kyllä se kun työntöjen keskellä alkoi eri kommenteista tajuta että nyt on jotain vialla eikä tiennyt mitä tehdä eikä pystynyt olemaan työntämättäkään...
Että näin täällä....Ei näitä vauvojen syntymää voi suunnitella! On ollut ihana ja uskomattoman rankka viikko samaan aikaan.
Aniit onneksi olkoon sinullekin!!!!
Hollannissa + Mikael eli Peanut 4 päivää
Hui mikä synnytys Hollannissa mutta onneksi kaikki on kuitenkin hyvin! Valtavasti onnea sinne :flower:
Tikkerituu 17+0
Tikkerituu 17+0
Hollannissalle onnea! :heart:
Tuli ihan omat muistot mieleen kun lapsivedet meni, oli se jotenkin järkyttävää. Saati vielä tuolla sun lapsivedenmäärällä!
Oon ihan hirmu väsyny. Vauva on kiltti ja vaan nukkuu ja syö. Muutamia tunteja jaksaa päivässä olla hereillä. Ehkä joskus jaksan kirjotella synnytyskertomustakin.
Aniit ja poika 8vrk
Tuli ihan omat muistot mieleen kun lapsivedet meni, oli se jotenkin järkyttävää.
Saati vielä tuolla sun lapsivedenmäärällä! Oon ihan hirmu väsyny. Vauva on kiltti ja vaan nukkuu ja syö. Muutamia tunteja jaksaa päivässä olla hereillä. Ehkä joskus jaksan kirjotella synnytyskertomustakin.
Aniit ja poika 8vrk
Onnea hollannissa! Toivottavasti siellä edelleen kaikki hyvin! Tsemppiä teiän arkeen!
Vauvan vatsavaivat on suuremmilta osin ohi nyt, toistaseks ainakin. Vaihdettiin korvikemerkkiä ja ostin kuplastoppia. D-vitat ois pitäny jo alottaa mut vielä venytän. Viime viikolla vauvalla alko nuha, joten siks ollaan nyt valvottu jkv. No, tätähän tää.
Synnytyksestä voisin nyt pikasesti kirjottaa kun vauva on tyytyväisenä sitterissä. Eli tosiaan 17.1 mentiin kontrollikäynnille ja ottivat mut sisään. Eka lääkäri sano että suoraan saliin, olin muistaakseni sormelle auki sillon eli ihan minimaalisesti edistystä. Oksitosiinilla piti alottaa suoraan. Synnärin lääkäri oli sit taas sitä mieltä että osastolle vaan ja siellä ballongin kans alotellaan. Osastolle kun pääsin sanoi osastonlääkäri että alotetaan cytot suun kautta. Niitä siitä sain sitten kaks kertaa päivän aikana ja alko kyllä supistella mukavasti. Mies lähti sitten yöks kotiin. Olin useesti käyrällä. Yöks sain panadolin ja litalginin ja ihmeesti autto niin että sain nukuttua. Viideltä aamulla heräsin ja aattelin että käyn vessassa. Nostin jalkaa ja alko pulputa jotain jalkojen välistä. Aattelin heti että verta kunnes sain jonkun valon päälle ja totesin että vettähän se tietty. Reilun tunnin päästä alko säännöllisesti supistella ja kahdeksan maissa pääsin saliin. Mies tuli sit sinne suoraan ja olin jo aika tavalla kipee. Kymmenen maissa sain epiduraalin ja oli se taas taivas ja tällä kertaa vaikutus kesti 3.5h. Käveltiin käytävällä edestakaisin. En enää muista miten paljon siinä aikana eteni mut varmaan kolmen paikkella sain toisen annoksen ja samalla laitettiin tippuun myös oksitosiinia kun supparit oli heikkoja ja lyhyitä. 16.20 sain alkaa ponnistaa. Se oli kyl todella paljon pahempi taival kun esikoisen aikaan. Itkin ja anelin että pääsisin pois. No. ei siitä tietty mihkään enää päässy. Supistukset oli edelleen lyhyitä ja heikkoja, tippa-annostusta nostettiin ja homma tuntu toivottomalta. Jossain vaiheessa kätilö sano että sydänäänet laskee ja kävi painamassa jotain nappia. Samassa alko tulla porukkaa ku pipoo huoneeseen. Kätilö ja lääkäri puhelivat jotain ja tunnistin tutun sanan, jäin miettiin mitä se tarkotti ja kun näin imukupin tajusin mistä kyse. En olis tod. halunnu imukuppia kun olin varma et sit vauvanpää on järkyn mallinen ja itteni on silvottu. Mut kaikki meni sen jälkeen tosi hyvin. Sininen vauva syntyi 17.20 ja sai pisteet 4/6/7. Vauvaa lähdettiin heti viemään virvotteluun ja olikin siellä 40min. Mies onneks pääsi mukaan mut mä en tienny yhtään mitä sinne kuului. Oli pitkät minuutit. Kaikki oli sit kuitenkin hyvin. Jälkeenpäin oon vaan todennu että oli tosi hyvä etteivät antaneet mun mennä synnyttään pieneen paikalliseen aluesairaalaan! Kätilö oli aivan ihana. Jaksoi mun kanssa keskustella pitkään synnytyksestä kun olin todella pettynyt imukupin mukaantulosta. Hän kävi myös osastolla vielä meitä katsomassa ja jälleen keskusteltiin. Kotona itkin monena päivänä etten haluu enää ikinä synnyttää mut nyt kun ollaan oltu kotona pari viikkoa tunteet on jo tasottunu. Toivottavasti jaksoitte lukea, oon todella huono kirjottaja.
Aniit ja poika 17vrk
Synnytyksestä voisin nyt pikasesti kirjottaa kun vauva on tyytyväisenä sitterissä. Eli tosiaan 17.1 mentiin kontrollikäynnille ja ottivat mut sisään. Eka lääkäri sano että suoraan saliin, olin muistaakseni sormelle auki sillon eli ihan minimaalisesti edistystä. Oksitosiinilla piti alottaa suoraan. Synnärin lääkäri oli sit taas sitä mieltä että osastolle vaan ja siellä ballongin kans alotellaan. Osastolle kun pääsin sanoi osastonlääkäri että alotetaan cytot suun kautta. Niitä siitä sain sitten kaks kertaa päivän aikana ja alko kyllä supistella mukavasti. Mies lähti sitten yöks kotiin. Olin useesti käyrällä. Yöks sain panadolin ja litalginin ja ihmeesti autto niin että sain nukuttua. Viideltä aamulla heräsin ja aattelin että käyn vessassa. Nostin jalkaa ja alko pulputa jotain jalkojen välistä. Aattelin heti että verta kunnes sain jonkun valon päälle ja totesin että vettähän se tietty. Reilun tunnin päästä alko säännöllisesti supistella ja kahdeksan maissa pääsin saliin. Mies tuli sit sinne suoraan ja olin jo aika tavalla kipee. Kymmenen maissa sain epiduraalin ja oli se taas taivas ja tällä kertaa vaikutus kesti 3.5h. Käveltiin käytävällä edestakaisin. En enää muista miten paljon siinä aikana eteni mut varmaan kolmen paikkella sain toisen annoksen ja samalla laitettiin tippuun myös oksitosiinia kun supparit oli heikkoja ja lyhyitä. 16.20 sain alkaa ponnistaa. Se oli kyl todella paljon pahempi taival kun esikoisen aikaan. Itkin ja anelin että pääsisin pois. No. ei siitä tietty mihkään enää päässy. Supistukset oli edelleen lyhyitä ja heikkoja, tippa-annostusta nostettiin ja homma tuntu toivottomalta. Jossain vaiheessa kätilö sano että sydänäänet laskee ja kävi painamassa jotain nappia. Samassa alko tulla porukkaa ku pipoo huoneeseen. Kätilö ja lääkäri puhelivat jotain ja tunnistin tutun sanan, jäin miettiin mitä se tarkotti ja kun näin imukupin tajusin mistä kyse. En olis tod. halunnu imukuppia kun olin varma et sit vauvanpää on järkyn mallinen ja itteni on silvottu. Mut kaikki meni sen jälkeen tosi hyvin. Sininen vauva syntyi 17.20 ja sai pisteet 4/6/7. Vauvaa lähdettiin heti viemään virvotteluun ja olikin siellä 40min. Mies onneks pääsi mukaan mut mä en tienny yhtään mitä sinne kuului. Oli pitkät minuutit. Kaikki oli sit kuitenkin hyvin. Jälkeenpäin oon vaan todennu että oli tosi hyvä etteivät antaneet mun mennä synnyttään pieneen paikalliseen aluesairaalaan! Kätilö oli aivan ihana. Jaksoi mun kanssa keskustella pitkään synnytyksestä kun olin todella pettynyt imukupin mukaantulosta. Hän kävi myös osastolla vielä meitä katsomassa ja jälleen keskusteltiin. Kotona itkin monena päivänä etten haluu enää ikinä synnyttää mut nyt kun ollaan oltu kotona pari viikkoa tunteet on jo tasottunu. Toivottavasti jaksoitte lukea, oon todella huono kirjottaja.
Aniit ja poika 17vrk
Viimeksi muokattu:
Voi Aniit, ihan itku kurkussa luen tuota tekstiä.. Ihanaa, että teillä on vauva maailmassa ja kaikki on nyt hyvin, mutta kyllä sitä vain niin mielellään toivoisi jokaiselle hyvän synnytystarinan, jota olisi jälkeenpäin mukava muistella.
Toivottavasti arki lähtee rullaamaan hyvin ja saat jutella synnytyksestä niin paljon kuin haluat. Se auttaa. :heart:
Toivottavasti arki lähtee rullaamaan hyvin ja saat jutella synnytyksestä niin paljon kuin haluat. Se auttaa. :heart:
Heipä hei kaikille! Varovaisesti mukaan palstalle kurkistelen jo... Meillä yritystä takana reilusti päälle vuosi ja takana 1 clomikierto ja inseminaatio. Tänä aamuna kp 28 ja dpo 15, vai joko nuo muuttuu viikoiksi? Eilen ja tämän aamun plussat näyttävät aika lupaavilta, mutta edelleen kamala pelko ja epävarmuus henkisenä taakkana. Jokohan sitä uskaltaisi alkaa ajatella, että vihdoin VIHDOIN olen raskaana :heart: Aijaa.com - 11737619
Kolme ylintä testiä eiliseltä ja alin tämän aamun! Huomenna verikokeisiin ja maanantaina saadaan vasta varmuus ja vastaukset! Kamalaa miten ihanan inhottavaa jännittää
Nyt kaipaisin kokemuksia ja tsemppejä miten selvisitte tämän epävarmuuden yli kunnes pääsitte ultraan?
Ja omaa tauskaa vielä, eli meillä diagnoosi selittämätön lapsettomuus ja tämä ensimmäinen clomikierto toimi niin hyvin, että inssiin mennessä ultrattiin 3 follia, joten monikkoraskauden mahdollisuus on olemassa - jopa niiden kolmosten!
Kolme ylintä testiä eiliseltä ja alin tämän aamun! Huomenna verikokeisiin ja maanantaina saadaan vasta varmuus ja vastaukset! Kamalaa miten ihanan inhottavaa jännittää
Nyt kaipaisin kokemuksia ja tsemppejä miten selvisitte tämän epävarmuuden yli kunnes pääsitte ultraan?
Ja omaa tauskaa vielä, eli meillä diagnoosi selittämätön lapsettomuus ja tämä ensimmäinen clomikierto toimi niin hyvin, että inssiin mennessä ultrattiin 3 follia, joten monikkoraskauden mahdollisuus on olemassa - jopa niiden kolmosten!
Kyllä nuo Marjaana84 ihan komeita plussia on, onnittelut! :flower:
Tuo epävarmuus ja pelko tuntuu seuraavan aika pitkään ainakin kaikkia joilla on lapsettomuustaustaa eikä siitä oikein mihinkään taida päästä mutta päivä kerrallaan se kuitenkin kuluu vaikka alussa aika tuskaisaa onkin. Itsellä tuo ei ole täysin helpottanut vieläkään, rakenneultran lähestyessä taas hiipii pelko persuksiin että jos kaikki ei olekaan hyvin.
Onnea matkaan ja tervetuloa joukkoon!
Tikkerituu 18+5
Tuo epävarmuus ja pelko tuntuu seuraavan aika pitkään ainakin kaikkia joilla on lapsettomuustaustaa eikä siitä oikein mihinkään taida päästä mutta päivä kerrallaan se kuitenkin kuluu vaikka alussa aika tuskaisaa onkin. Itsellä tuo ei ole täysin helpottanut vieläkään, rakenneultran lähestyessä taas hiipii pelko persuksiin että jos kaikki ei olekaan hyvin.
Onnea matkaan ja tervetuloa joukkoon!
Tikkerituu 18+5
Mitäpäs tänne hiljaisuuteen kuuluu? Aika hurjalta kuulosti tuo synnytys Aniit mutta päätyi onneksi hyvin, ja tosiaan toki saat siitä kirjoitella. Ihan mielenkiintoista noita on lukea kun itsellä on moinen koitos ensimmöistä kertaa edessä.
Meillä oli tänään rakenneultra ja pikkuisella näytti olevan kaikki niinkuin pitääkin. Kaikki tarvittavat rakenteet näkyivät vaikka ultra oli omien aikataulujemme vuoksi vähän aiemmin kuin paras aika ultrata olisi ollut. Sukupuolta ei kysytty, haluan pitää jännityksen loppuun saakka. Nyt tuntuu tämä raskaus taas asteen verran konkreettisemmalta
Tikkerituu 19+2
Meillä oli tänään rakenneultra ja pikkuisella näytti olevan kaikki niinkuin pitääkin. Kaikki tarvittavat rakenteet näkyivät vaikka ultra oli omien aikataulujemme vuoksi vähän aiemmin kuin paras aika ultrata olisi ollut. Sukupuolta ei kysytty, haluan pitää jännityksen loppuun saakka. Nyt tuntuu tämä raskaus taas asteen verran konkreettisemmalta
Tikkerituu 19+2
Onnea Marjaana84!! :heart: Kyllä nuo melkoisen selviä plussia ovat Kuten Tikkerituu sanoikin, epävarmuus taitaa jatkua näillä palstoilla aika pitkään. Valitettavasti. Sitä pitää vain yrittää olla luottavaisella mielellä ja nauttia jokaisesta päivästä
Ihanaa Tikkerituu :heart: En malta odottaa, että pääsisin itsekin rakkenneultraan. Vähän alkaa taas pelottaa, että onko kaikki tosiaan hyvin. Ainakin maha kasvaa
Meillä on aikomuksena kysyä vauvan sukupuoli Ei jaksa odottaa Olen kyllä 100% varma, että poika on tulossa. Ihan on samanlainen olo ja samannäköinen maha kuin esikoispojankin kanssa
Täällä on pahoinvointi pikkuhiljaa helpottanut, mutta väsy tuntuu vain kasvavan. Toki tässä on ollut melkoista hulinaa viime aikoina. Ja sekin vain pahenee, kun pitäis saada asunto kaupaksi ja päästä muuttamaan kesäkuussa uuteen kotiin. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa..
PikkuJellona 15+0 :heart:
Kuten Tikkerituu sanoikin, epävarmuus taitaa jatkua näillä palstoilla aika pitkään. Valitettavasti. Sitä pitää vain yrittää olla luottavaisella mielellä ja nauttia jokaisesta päivästä Ihanaa Tikkerituu :heart: En malta odottaa, että pääsisin itsekin rakkenneultraan. Vähän alkaa taas pelottaa, että onko kaikki tosiaan hyvin. Ainakin maha kasvaa
Meillä on aikomuksena kysyä vauvan sukupuoli
Ei jaksa odottaa Olen kyllä 100% varma, että poika on tulossa. Ihan on samanlainen olo ja samannäköinen maha kuin esikoispojankin kanssa Täällä on pahoinvointi pikkuhiljaa helpottanut, mutta väsy tuntuu vain kasvavan. Toki tässä on ollut melkoista hulinaa viime aikoina. Ja sekin vain pahenee, kun pitäis saada asunto kaupaksi ja päästä muuttamaan kesäkuussa uuteen kotiin. Pikkuhiljaa pikkuhiljaa..
PikkuJellona 15+0 :heart:
Hei kaikille,
Mulla ois semmonen kysymys että kun mulla oli alkoi viimeks menkat 10.2. ja ovisplussa tuli 1.3, eli ovis oli varmaan 2.3 (kp 21), ja siis tänään on siis dpo 16. Lauantaina dpo 14 testasin ja kaks viivaa tuli testiin ja digi testiin Raskaana 2-3
Tänään varailin varhaisultraan ajan (käytän lugeja sinne asti) ja hoitaja sanoi että voisin mennä ultraan 6+3 tai 7+3. Oisin halunnu ultraan 7+3 mutta sillon mun oma lääkäri ei oo paikalla joka on ollu mun gyne monta vuotta ja tää aika pitkälti sen ansioo, niin tahtoisin sille mennä. Joten varasin sen 6+3 ajan ja se on jo ensi viikon torstai. Mainitsin pitkästä kierrostanikin ja nyt mua huolestuttaa onko tuo aivan liian aikaisin, kun jos hedelmöityksestä laskee niin nyt on vasta jotain 4+2 eli eikö alkio oo sillon liian pieni sykkeen näkymiseen (jos siis sinne asti kaikki menis hyvin). Ootteko te käyny millon varhaisultrassa, jos laskee oviksesta? Kiitos jo etukäteen
Mulla ois semmonen kysymys että kun mulla oli alkoi viimeks menkat 10.2. ja ovisplussa tuli 1.3, eli ovis oli varmaan 2.3 (kp 21), ja siis tänään on siis dpo 16. Lauantaina dpo 14 testasin ja kaks viivaa tuli testiin ja digi testiin Raskaana 2-3
Tänään varailin varhaisultraan ajan (käytän lugeja sinne asti) ja hoitaja sanoi että voisin mennä ultraan 6+3 tai 7+3. Oisin halunnu ultraan 7+3 mutta sillon mun oma lääkäri ei oo paikalla joka on ollu mun gyne monta vuotta ja tää aika pitkälti sen ansioo, niin tahtoisin sille mennä. Joten varasin sen 6+3 ajan ja se on jo ensi viikon torstai. Mainitsin pitkästä kierrostanikin ja nyt mua huolestuttaa onko tuo aivan liian aikaisin, kun jos hedelmöityksestä laskee niin nyt on vasta jotain 4+2 eli eikö alkio oo sillon liian pieni sykkeen näkymiseen (jos siis sinne asti kaikki menis hyvin). Ootteko te käyny millon varhaisultrassa, jos laskee oviksesta? Kiitos jo etukäteen
Onnittelut Luna plussasta! Vihdoinkin!!
Mä sain oviksesta laskettuna ajan varhaisultraan 8+0, mutta siellä selvis että oli viikkoja vasta 7+0 (myöhäinen hedelmöittyminen - ovisajankohta tiedossa koska oli irrotuspiikki). Mutta kyllähän nuo uuden ajan antaa jos varhaisultrassa ei "Mitään" näy.
Ehkä raastavinta on se, että jos sinne menee asenteella että kaikki on hyvin ja viikkoja on niin kuten on hoitajat laskenut ja sitten ultrassa ei löydykkään sykettä koska on viikot laskettu päin puuta
Mä sain oviksesta laskettuna ajan varhaisultraan 8+0, mutta siellä selvis että oli viikkoja vasta 7+0 (myöhäinen hedelmöittyminen - ovisajankohta tiedossa koska oli irrotuspiikki). Mutta kyllähän nuo uuden ajan antaa jos varhaisultrassa ei "Mitään" näy.
Ehkä raastavinta on se, että jos sinne menee asenteella että kaikki on hyvin ja viikkoja on niin kuten on hoitajat laskenut ja sitten ultrassa ei löydykkään sykettä koska on viikot laskettu päin puuta
Luna_82 MAHTAVAA - onnea plussauksesta :heart: Mutta niin, tuosta ultrauksesta, me jouduttiin äkillisten rajujen vatsakipujen takia menemään ensiapuun kun mulla oli viikkoja tasan 6 ja silloin heti ensimmäisenä synnytysosastolla lääkäri teki alateiste ultran jossa näkyi jo täysin normaali kohdunsisäinen raskaus ja sintillä syke :heart: Kivut olivat varmasti rajuja kohdunkasvukipuja, joita ei enää tuon 2 rajun ja selittämättömän kipupäivän jälkeen ole tullut. Tuo 4-5 viikolla voi olla vielä hieman aikainen, en osaa tarkalleen sanoa, mutta ainakin tosiaan meillä jo tuolloin rv 6 näkyi kaikki tarpeellinen ja saatiin samalla siis muuten tietää onko kyseessä monikkoraskaus vai ei, kun oli se mahdollisuus jopa kolmosiin
Mutta varmaan kannattaa yrittää malttaa odottaa edes sinne viikon 5 lopulle, vaikka tiedän - se tuntuu mahdottomalta!
Mutta varmaan kannattaa yrittää malttaa odottaa edes sinne viikon 5 lopulle, vaikka tiedän - se tuntuu mahdottomalta!
Kiitos vastauksista! Taidan soittaa huomenna klinikalle ja kysyä millon oma lääkäri tulee lomalta
ja jos siirtäs ajan myöhemmäks. Ens viikon torstai ois hedelmöityksen mukaan noin 5+5 joten varmaan aika
siinä ja siinä. Uskon että jaksasin ehkä oottaa kyllä. Vaikka aika jännittävää ja epävarmaa kaikki on :/
ja jos siirtäs ajan myöhemmäks. Ens viikon torstai ois hedelmöityksen mukaan noin 5+5 joten varmaan aika
siinä ja siinä. Uskon että jaksasin ehkä oottaa kyllä. Vaikka aika jännittävää ja epävarmaa kaikki on
:/Noi viikothan lasketaan viimeisimpien kuukausien mukaan, eli tänäänhän sulla olisi siis 5+1
luna aivan Enpäs hoksannut ottaa tuota huomioon. Joko soittelit ja kysyit milloin pääsisit omalle lääkärille? Ja pakkohan se on nyt kysyä, että mitkä on olleet fiilikset :heart:
Enpäs hoksannut ottaa tuota huomioon. Joko soittelit ja kysyit milloin pääsisit omalle lääkärille? Ja pakkohan se on nyt kysyä, että mitkä on olleet fiilikset :heart:Marjaana sain huomiselle soittoajan sille omalle lääkärille ja kysyn siltä että mitä se suosittelee
Tunnelmat on aika jännittävät, on onnellinen ja hämillinen olo ja sit jokainen päivä jännittää Ja pelottaa että kestääkö tää :/
Dpo 10 tuli lugejen mukana vähän värillistä vuotoo ja siitä masentuneena testasin jo sillon vaikka olin vakaasti päättänyt odottaa dpo 14 asti. Sit testiin tulikin haamu ja siitä asti onkin ollut aikamoista testailua Jotenkin se viivan näkeminen ilostuttaa joka kerta ja tuo mielenrauhaa vaikka ei sitä niin monta kertaa oo kyllä järkee testata mitä mä oon jo testannu
Sit oon niin paljon keskittyny hoitojen aikana selvittämään hoitoihin liittyviä asioita että kaikki mitä nyt sit on saanut selvitellä, eli alkuraskauteen liittyvät jutut, on tullu ihan uutena
En mä jotenkin vieläkään tajua tätä, ehkä varhaisultran jälkeen? Tuntuu jotenkin onnekkaalta, vaikka vaikea vuosi on takana mutta siltikin tuntuu että voisiko tämä "jo" olla totta ja mennä hyvin.
Huomaako kenties miten ajatukset juoksee päässä
Tää plussaus tuli semmoisesta kierrosta että anazolit alkukierrosta, ei johtofollia, sit puregonin pistelyä minimiannoksella, johtofolli lähti kasvaan, ja sit pregnyl ja nyt luget.
Iltaisin on tuntunu menkkamaisia kipuja ja viime yönä myös ja ne jännittää, toivottavasti ovat jotain vaaratonta. Mitään oireita kun ei vielä ole, millon teillä alkoi oireet ja millaisia?
Tunnelmat on aika jännittävät, on onnellinen ja hämillinen olo ja sit jokainen päivä jännittää
Ja pelottaa että kestääkö tää :/Dpo 10 tuli lugejen mukana vähän värillistä vuotoo ja siitä masentuneena testasin jo sillon vaikka olin vakaasti päättänyt odottaa dpo 14 asti. Sit testiin tulikin haamu ja siitä asti onkin ollut aikamoista testailua
Jotenkin se viivan näkeminen ilostuttaa joka kerta ja tuo mielenrauhaa vaikka ei sitä niin monta kertaa oo kyllä järkee testata mitä mä oon jo testannuSit oon niin paljon keskittyny hoitojen aikana selvittämään hoitoihin liittyviä asioita että kaikki mitä nyt sit on saanut selvitellä, eli alkuraskauteen liittyvät jutut, on tullu ihan uutena
En mä jotenkin vieläkään tajua tätä, ehkä varhaisultran jälkeen? Tuntuu jotenkin onnekkaalta, vaikka vaikea vuosi on takana mutta siltikin tuntuu että voisiko tämä "jo" olla totta ja mennä hyvin.
Huomaako kenties miten ajatukset juoksee päässä
Tää plussaus tuli semmoisesta kierrosta että anazolit alkukierrosta, ei johtofollia, sit puregonin pistelyä minimiannoksella, johtofolli lähti kasvaan, ja sit pregnyl ja nyt luget.
Iltaisin on tuntunu menkkamaisia kipuja ja viime yönä myös ja ne jännittää, toivottavasti ovat jotain vaaratonta. Mitään oireita kun ei vielä ole, millon teillä alkoi oireet ja millaisia?
oloista : mulla oli menkkaoireita koko ekan kolmanneksen ja sitten olikin ihan "hiljasta" kunnes juilinnat tuli takaisin vähän toisen tyyppisinä ja nyt oon rekisteröiny ne liikkeiksi
Pahoinvoinnista en kärsinyt nimeksikään, eikä ollut mitään ihmeempiä mielitekoja. Tai no, hedelmät uppos kausittain; yhdessä vaiheessa söin kiiwejä kiloja viikossa, toisessa vaiheessa uppos appelsiinit Väliin taas mahtu kausi jolloin teki mieli cheddarjalopenoja ihan käsittämättömästi
Juurikin vähien oireiden takia en oikein osannut uskoa todeksi.
Varhaisultrassakin vielä kömpiessäni siihen pöydälle olin ihan varma että kyseessä on kohdun ulkoinen raskaus.
En oikein osannut käsittää kun kätilö onnitteli ja kertoi että ollaan raskaana.
Vasta neuvolan jälkeen kun kävin neuvolalääkärillä ja hän ultrasi ja näin jalkojen potkivan vinhaa vauhtia pääsi helpottunut itku
Nyt tosiaan tuntee jo liikkeitä sekä äänet kuuluu kotidopplerilla ja vointi on edelleen hyvä (poislukien tätä selkäkipua joka tuli kun nitkautin selkäni tuolla liukastellessani)
Pahoinvoinnista en kärsinyt nimeksikään, eikä ollut mitään ihmeempiä mielitekoja. Tai no, hedelmät uppos kausittain; yhdessä vaiheessa söin kiiwejä kiloja viikossa, toisessa vaiheessa uppos appelsiinit
Väliin taas mahtu kausi jolloin teki mieli cheddarjalopenoja ihan käsittämättömästi Juurikin vähien oireiden takia en oikein osannut uskoa todeksi.
Varhaisultrassakin vielä kömpiessäni siihen pöydälle olin ihan varma että kyseessä on kohdun ulkoinen raskaus.
En oikein osannut käsittää kun kätilö onnitteli ja kertoi että ollaan raskaana.
Vasta neuvolan jälkeen kun kävin neuvolalääkärillä ja hän ultrasi ja näin jalkojen potkivan vinhaa vauhtia pääsi helpottunut itku
Nyt tosiaan tuntee jo liikkeitä sekä äänet kuuluu kotidopplerilla ja vointi on edelleen hyvä (poislukien tätä selkäkipua joka tuli kun nitkautin selkäni tuolla liukastellessani)
Ihanaa luna_82 :heart:
Mulla on ollut hyvin oireeton raskaus kaikkiaan, alussa jonnekin viikolle 10-12 saakka oli ajoittain hieman punaista vuotoa, viikolle 14 hyvin lieviä etovia oloja silloin tällöin, noin viikolle 12-14 raivokohtauksia ilman syytä (miesparka), rintojen aristelua (ei ihan jatkuvaa), selkä kipeytyi aika alkuvaiheessa ja pahenee hiljalleen.
Kaikki oireet ovat tosin olleet niin epäsäännöllisiä tai lieviä ettei niistä ole tullut mitenkään "olen raskaana" -olo. Itselle tuo konkretisoitui oikeastaan vasta kun liikkeet alkoi tuntua, mulla se kävi aikaisin noin viikolla 16-17.
Tikkerituu 25+0
Mulla on ollut hyvin oireeton raskaus kaikkiaan, alussa jonnekin viikolle 10-12 saakka oli ajoittain hieman punaista vuotoa, viikolle 14 hyvin lieviä etovia oloja silloin tällöin, noin viikolle 12-14 raivokohtauksia ilman syytä (miesparka), rintojen aristelua (ei ihan jatkuvaa), selkä kipeytyi aika alkuvaiheessa ja pahenee hiljalleen.
Kaikki oireet ovat tosin olleet niin epäsäännöllisiä tai lieviä ettei niistä ole tullut mitenkään "olen raskaana" -olo. Itselle tuo konkretisoitui oikeastaan vasta kun liikkeet alkoi tuntua, mulla se kävi aikaisin noin viikolla 16-17.
Tikkerituu 25+0
Onnea Luna! :heart:
Mulla alkoi oireet aika selkeinä heti. Turvotus, rintojen särky, pahoinvointi ja ties mitä. Joten tämä on ollu aika konkreettista alusta asti Liikkeet tunsin ekan kerran 13+1. Siitä ne sitte vahvistui ja vahvistui ja alkas pikkuhiljaa tuntemaan tätä kaveria
Tänään oli rakenneultra ja kaikki näytti hyvältä :heart:
Meen vielä 30 viikolla kontrolliultraan, että istukka on varmasti noussu kokonaan pois kohdunkaulan päältä.
Meille tulee poika :heart: :heart:
PikkuJellona 21+2
Mulla alkoi oireet aika selkeinä heti. Turvotus, rintojen särky, pahoinvointi ja ties mitä. Joten tämä on ollu aika konkreettista alusta asti
Liikkeet tunsin ekan kerran 13+1. Siitä ne sitte vahvistui ja vahvistui ja alkas pikkuhiljaa tuntemaan tätä kaveria Tänään oli rakenneultra ja kaikki näytti hyvältä :heart:
Meen vielä 30 viikolla kontrolliultraan, että istukka on varmasti noussu kokonaan pois kohdunkaulan päältä.
Meille tulee poika :heart: :heart:
PikkuJellona 21+2
Kiitos vastauksista
Mulla on nyt tällä viikolla ollut aika höntti olo päivittäin. Ei kylläkään niinkään aamuisin vaan iltaisin. Ja osaks tuntuu että on ehkä närästystä, tai ylävatsassa tuntuu ikävältä.
Mutta oksentanut en vielä oo
Ekaks aattelin että onko tää noroa tms, mutta alan pikku hiljaa uskoa että tää on oire
Vielä pitäisi ensi viikon perjantaihin jaksaa oottaa ultraan
Täällä arvon että meniskö sitä pääsiäisenä käymään omilla vanhemmilla ja miehen vanhemmilla vai pysyskö kotona "turvassa", musta vaan tuntuu että ne näkee musta heti että AHA!
Mulla on nyt tällä viikolla ollut aika höntti olo päivittäin. Ei kylläkään niinkään aamuisin vaan iltaisin. Ja osaks tuntuu että on ehkä närästystä, tai ylävatsassa tuntuu ikävältä.
Mutta oksentanut en vielä oo
Ekaks aattelin että onko tää noroa tms, mutta alan pikku hiljaa uskoa että tää on oire
Vielä pitäisi ensi viikon perjantaihin jaksaa oottaa ultraan
Täällä arvon että meniskö sitä pääsiäisenä käymään omilla vanhemmilla ja miehen vanhemmilla vai pysyskö kotona "turvassa", musta vaan tuntuu että ne näkee musta heti että AHA!