Cytotec: kauanko kivut ja vuoto jatkuu? MIstä tietää raskaumateriaalin poistuneen?

Hei

Mulla todettiin toinen keskeytynyt km varhaisultrassa rv13, alkio vastasi 8+ viikkoja. Määrättiin Cytotec kotona otettavaksi tyhjennykseen ja kipulääkkeitä. Otin kipulääkkeet ohjeen mukaan puoli tuntia ennen Cytoteciä eilen iltapäivällä klo 15, vähäinenkin vuoto loppui kokonaan ja alkoi vasta lähes 20 tunnin jälkeen eli
tänään klo 11 aamupäivällä. Vuoto on todella runsasta ja kivut aika hirveät, kouristuksia ja kramppeja, ei voi olla kuin kippurassa. Vahvat, sairaalasta saadut
särkylääkkeet meni tavallaan ihan hukkaan, koska otin ne jo eilen ja vuoto ja
kivut alkoivat vasta tänään.

Miten kauan vuoto yleensä kestää ja ennen kaikkea voiko jostain itse päätellä
onko tyhjennys onnistunut. Mulla tulee verta ihan hirveästi, mutta hyytymiä on
tullut vain vähän ja nekin pieniä. Pelkään, että alkio on edelleen kohdussa.

Neuvottiin tekemään vaan raskaustesti 4 viikon päästä vuodon alkamisesta.
Toisaalta hirvittää, kun sanottiin että lääke pitää ottaa juuri siksi, ettei tulisi
tulehdusta, alkiohan oli minussa kuolleena melkein 4 viikkoa ennen ultraa. Jos
en ole varma että se tulee lääkkeillä ulos, eikö tulehdusriski kasva entisestään jos kannan kuollutta pientä vielä muutaman viikon?

Jos alkio on 8+ viikoilla kuollut, eikö se ole jo sen verran iso hyytymä, joka pitäisi kohdusta tulla, että sen tajuaa poistuneen?

Olisin kiitollinen kommenteista km kokeneilta, joille on myös määrätty Cytotec lääke. Ekalla kerralla en keskeytyneestä km huolimatta ottanut mitään lääkettä, vaan kohtu tyhjeni itsestään. Kivut eivät olleet mitään tähän verrattuna.

 

Hei,

Nyt ollaan jo illassa, kuinka sinulla on päivä mennyt?

Minulla on kolme keskenmenoa "hoidettu" kotona cytotec-pillereillä. Kaikissa on ollut sama kaava. Kun vuoto on alkanut, se on ollut voimakasta 6-8h. Kerran olen pyörtynyt vessanpöntölle runsaan vuodon seurauksena, onneksi oli mies kotona.

Sen jälkeen rauhoittuu jä vähenee selvästi, niukaksi kuukautisvuodon tapaiseksi. Sitä on kestänyt 7-10 päivään. Mulla raskaustesti on näyttänyt negatiivista 2 viikkoa tyhjennyksestä. Jälkitarkastuksissa ei ole tarvinnut käydä, koska tyhjennys on ilmeisesti onnistunut ja kuukautiset ovat tulleet 5-6 viikon kuluttua.

Ei sitä pikkuista sieltä veren seasta välttämättä huomaa, ja kohtuun voi jäädä muutakin raskausmateriaalia. Jos vuoto jatkuu pitkään runsaana tai tulee kovaa kipua/kuumetta pitää hakeutua päivystykseen. Ihan tavallista Buranaa voi myös ottaa, jos sairaalasta saadut lääkkeet ovat jo loppuneet.

Voimia sinulle toipumiseen :hug:

 

Miksi teille ei ole annettu mifegyneä ensin? Itsellä takana 2 tyhjennystä RV 12 ja molemmissa ensin annettu mifegyne ja 2vrk kuluttua cytotecit. Ymmärtääkseni tuo mifecyne hajoittaa raskausmateriaalia ja kypsyttää kohdunsuuta. Itselläni tyhjennysvuoto on alkanut jo sen avulla ja sitten rajumpi vuoto alkanut n. puolituntia cytotecin saamisesta ja tyhjentynyt pariin tuntiin. Cytotecit voi olla aika hitaita jos kohdunsuu on täysin kiinni.

 

Sanle Mulla se keskenmeno on ollut jo käynnissä, eli olen hakeutunut lääkäriin, kun vuoto on alkanut. Eli ilmeisesti siksi ei tuota toista lääkettä ole koskaan tarvittu. Ja juurikin tuon alkaneen vuodon takia ne cytotecit on laitettu kielen alle, ei alapäähän, ettei vuoda pois.

 

On, minäkin oon aina saanut cytot suunkautta kun vuotoa jo ollut.

 

Keskenmeno viikolla 6+1. Minulle annettiin Cytotecit kotona laitettavaksi emättimeen. Vuoto oli runsasta kolme päivää, jonka jälkeen vähäistä vuotoa ollut. Nyt kuusi päivää keskenmenon jälkeen ei vuotoa enää ole ollenkaan. Raskas viikko alkaa kääntyä voiton puolelle

 

Meille kävi näin, että menimme NP-ultraa viikoilla 12+2. Ja pienokaista oli vaikea löytää ultrassa, joten kätilö pyysi lääkäriä ultraamaan, joka löysi pienen alun ja totesi, että kehitys loppunut RV 7 Ihan täytenä pommina tuli uutinen.

Samana päivänä pian tuon NP-ultran jälkeen otin sitten käsittääkseni sen Mifecynen, jonka tarkotus oli tosiaan aloittaa hajottamaan raskausmateriaalia ja pehmittämään kohdunsuuta.

Sitten parinpv:n päästä minun piti mennä osastolle aamulla, jotta aloitettaisiin Cytöteceillä tyhjennys. Oletettiin että pääsisin pois samana iltana. Mutta reissu kestikin 3 päivää. Eli koska kyseessä minulla oli ensimmäinen raskaus, henkilökunta halusi, että olen osastolla niinkauan että saadaan varmuus, että raskaumateriaali saataisiin ulos.
Eli ensimmäisenä osastolla olo päivänä laittoivat kohdunsuulle 4 Cytoteciä, n. 4 tuntia tuon jälkeen sain suun kautta 2 ja sitten alkoi oikein niukkavuoto, muuta ei tapahtunut, supistuskivut alkoivat pikkuhiljaa. Mutta tosiaan sitten tästä 3 tuntia ja sain taas 2 lisää suunkautta, sitten vuodin kuin seula sen illan ja kärsin aika kovista supistuskivuista. Ulos ei saatu muuta kuin hyytymiä.

Toisena osastolla olo aamuna kävin ultrassa, jossa selvisi, että itse pieni alku ja sikiöpussi on yhä sisuksissa. Joten sama hoito aloitettiin alusta kuin ed. päivänä.
Mutta raskausmateriaalia ei saatu ulos, kivut olivat ihan hirveitä joihin sain voimakasta kipulääkettä. Ja sitten kolmantena osastolla olopäivän aamuna kävin ultrassa uudelleen ja tuumattiin, että vielä materiaali on sisällä, mutta tulossa kuitenkin pois ja tuumasi tämä lekuri, että kyllä sitä kaavintaan mennään.
Ja niin mentiin ja kivut jäi kaavintareissulle.

Nyt kaavinnan jälkeen pientä vuotoa, tavallisella siteellä pärjään. Kipuja ei enää ole fyysisesti, mutta henkisesti kipeä. Raskas reissu.

Pienokainen olisi ollut ensimmäinen meille ja oli erittäin toivottu ja odotettu. Nyt jäljellä surullinen mieli ja itkettää. :'(

Meillä on nyt pieni enkeli, rakkaudella tehty. <3

 

Sachie: Olen todella pahoillani teitä kohdanneesta erittäin ikävästä tapauksesta. Tiedän tasan tarkalleen, mistä puhut, sillä meille kävi aivan samoin. Nt-ultrassa rv 12+0 näkyi kyllä selvästi alkio, mutta hän ei ollut jaksanut kasvaa ja kehittyä, vaan kehitys oli pysähtynyt jonnekin rv 8+ tienoille. Käytiin varhaisultrassa 7+2 ja nähtiin pienen sydämen syke, mutta niin vaan ikävästi kävi ja se, että alkio olikin kuollut, oli ihan järkyttävä uutinen. Sitä vaan miettii koko ajan, et miks me, miks meille ei voida suoda omaa pientä rakasta, mitä pahaa me ollaan tehty ja muut vaan onnistuu helposti... meillä esikoista yritettiin 1 v 4 kk.

Kylläpä näissä sairaaloiden käytännöissä on eroja! Mulla oli nt-ultra perjantaina ja sain ajan maanantaille polikäynnille, jossa ultrattiin vielä ja todettiin tilanne samaksi sekä sain Mifegynen. Sit Cytotecit kotiin otettavaksi sekä kipulääkereseptin. Mun kans piti olla joku aikuinen sit kotona. Kaks päivää myöhemmin otin ekat Cytotecit tai siis laitoin alapäähän ja puol tuntia lääkkeiden laitosta alko ihan järjettömän kipeät supistukset, mut ei vuotoa. Toiset lääkkeet laitoin sit taas kahen tunnin päästä ja pian sen jälkeen vuosin kyllä kans paljon ja koko illan sen jälkeen, vikat tabut otin kielen alle. No sit vuosin runsaammin pari päivää lääkkeiden oton jälkeen, sit on rauhottunu, kun taas viikko sitten tuli runsaampaa vuotoa ja sit taas niukkeni melkein olemattomiin. Tänä viikonloppuna sit tuli iso tumma klöntti ulos ja sen jälkeen ollu niukkaa vuotoa lähinnä vessassa käydessä sekä lenkillä. Keskiviikkona, jolloin tulee 3 vkoa lääkkeiden otosta, meen jälkitarkastukseen, siis tämä piti ite varata, ei sairaala huolehdi näistä. Todellakin toivon siis, että kaikki on tullu pois, on ollu kovin hankala seurata itse kotona ja miettiä, että onkohan tämä nyt tarpeeksi ja sairaalaankin oon soittanu ja kuvaillu vuotoa, et onko normaalia ja tarpeeksi ja ovat sanoneet, että on. Mutta onhan se nyt aika raskasta, että jos mulla vielä keskiviikkona löytyy raskausmateriaalia kohdusta, kun jos tää olisi hoidettu sairaalassa, niin oltais saatu asiaan heti selvyys ja homma olis jo ohi. Jotenkin tämä on ollut tälläistä välitilassa roikkumista ja jännittämistä, että onkohan kaikki tullut ulos.

"Pienokainen olisi ollut ensimmäinen meille ja oli erittäin toivottu ja odotettu. Nyt jäljellä surullinen mieli ja itkettää." Tää on suoraan kuin mun näppikseltä... Onneksi elämässä on paljon hyvääkin, mutta kyllä tämä silti valtaa suurimman osan mielestä vielä ja surettaa. Tsemppiä sinulle Sachie ja kovasti voimia toipumiseen!