Ehdottakaas kivoja ammatteja

Ei tarvii olla iso palkkakaan, kunhan töissä on mukavaa. Tärkeetä ois se, että kotona ei tarvitse tehdä eikä ajatella töitä.

Haaveilen alanvaihdosta siis.

 

Sellainen tehdas, jonka työntekijät pakkaavat puunappeja minigrippusseihin olisi kiva.
Kaikkiin pussiin tulisi sininen, punainen, keltainen, vihreä ja vaikka oranssi nappi, sitten sulkisi pussin ja heittäisi sen laatikkoon.

Olisi vielä hyvä työpari tai -tiimi, päivätyö ja mukava leppoisa kaiken ymmärtävä vanhan ajan patruuna pomona.

Jos joku kuulee tällaisesta paikasta, niin vihjeet tänne palstalle kiitos!

 

Sellainen tehdas, jonka työntekijät pakkaavat puunappeja minigrippusseihin olisi kiva.
Kaikkiin pussiin tulisi sininen, punainen, keltainen, vihreä ja vaikka oranssi nappi, sitten sulkisi pussin ja heittäisi sen laatikkoon.

Olisi vielä hyvä työpari tai -tiimi, päivätyö ja mukava leppoisa kaiken ymmärtävä vanhan ajan patruuna pomona.

Jos joku kuulee tällaisesta paikasta, niin vihjeet tänne palstalle kiitos!

Ihanalta kuulostaa =D Pääseeköhän tällaiseen hommaan vaikka olis maisteri ja normaaliälyinen?

 

No, jätä kertomatta joitakin yksityiskohtia ceeveessäsi. Mitä joistakin maisterinpapereista?
Kerrot, että peruskoulu on käyty ja piirrustustunnilla värisilmääsi kehuttiin.

 

Mä taas haluaisin työpaikan, josta tulisi koko elämäni.

 

Mä taas haluaisin työpaikan, josta tulisi koko elämäni.

Nyt alat oitis varoa tällaisia toiveita! Tämä on kivaa 2 vuotta, mutta sitten tulee hankalaa.

Juuri näissä kokoelämänkokoisissa töissä tulee kipeimmät ja syvimmät ja vaikeimmin hoidettavat burnoutit, sillä kun työ on koko elämä on vaikea löytää muita rauhoittavia asioita silloin kun se olisi tarpeen. Ja huomaa, en kirjoittanut jos vaan kun.

Tämä oli sinulta ncm todella vaarallinen toive!

 

Mä taas haluaisin työpaikan, josta tulisi koko elämäni.

Nyt alat oitis varoa tällaisia toiveita! Tämä on kivaa 2 vuotta, mutta sitten tulee hankalaa.

Juuri näissä kokoelämänkokoisissa töissä tulee kipeimmät ja syvimmät ja vaikeimmin hoidettavat burnoutit, sillä kun työ on koko elämä on vaikea löytää muita rauhoittavia asioita silloin kun se olisi tarpeen. Ja huomaa, en kirjoittanut jos vaan kun.

Tämä oli sinulta ncm todella vaarallinen toive!

Jaa, mä haluaisin omistaa elämäni tutkimustyölle ja poliitikalle/taloudelle auttaen ihmisiä elämäni loppuun saakka, kuollen keskeneräisen käsikirjoituksen päälle aamuteen jälkeen. En tiedä mitä vaarallista siinä on. Ainut burnout on ollut lähellä silloin, kun minulla ollut liian vähän tekemistä.

 

Sellainen tehdas, jonka työntekijät pakkaavat puunappeja minigrippusseihin olisi kiva.
Kaikkiin pussiin tulisi sininen, punainen, keltainen, vihreä ja vaikka oranssi nappi, sitten sulkisi pussin ja heittäisi sen laatikkoon.

Olisi vielä hyvä työpari tai -tiimi, päivätyö ja mukava leppoisa kaiken ymmärtävä vanhan ajan patruuna pomona.

Jos joku kuulee tällaisesta paikasta, niin vihjeet tänne palstalle kiitos!

Unelmatyö :heart: Mitä jos perustettaisiin sellainen? Non compos mentis, joka haluaa työn olevan koko elämä, voisi hoitaa kaikki vaativammat hommat.

 

Työ vammaisten parissa, suosittelen! Ja siihen on monia monia vaihtoehtoja niin lähäristä koulunkäyntiavustajaan ja asuntolasta kouluun

 

Mä taas haluaisin työpaikan, josta tulisi koko elämäni.

Nyt alat oitis varoa tällaisia toiveita! Tämä on kivaa 2 vuotta, mutta sitten tulee hankalaa.

Juuri näissä kokoelämänkokoisissa töissä tulee kipeimmät ja syvimmät ja vaikeimmin hoidettavat burnoutit, sillä kun työ on koko elämä on vaikea löytää muita rauhoittavia asioita silloin kun se olisi tarpeen. Ja huomaa, en kirjoittanut jos vaan kun.

Tämä oli sinulta ncm todella vaarallinen toive!

Tämän takia minäkin haluan vaihtaa työpaikkaa. Nautin työstäni aivan äärettömän paljon, olen siinä hemmetin hyvä ja muutenkin kaikki on kohdallaan. Haluan tehdä jotain sellaista työkseni, että ei tarvitse antaa sille koko sydäntäni.

 

Tämän takia minäkin haluan vaihtaa työpaikkaa. Nautin työstäni aivan äärettömän paljon, olen siinä hemmetin hyvä ja muutenkin kaikki on kohdallaan. Haluan tehdä jotain sellaista työkseni, että ei tarvitse antaa sille koko sydäntäni.

Diabetes olisi edelleen kuolemantuomio, jos joku ei olisi ottanut asiaa sydämelleen elämäntyökseen.

 

Tämän takia minäkin haluan vaihtaa työpaikkaa. Nautin työstäni aivan äärettömän paljon, olen siinä hemmetin hyvä ja muutenkin kaikki on kohdallaan. Haluan tehdä jotain sellaista työkseni, että ei tarvitse antaa sille koko sydäntäni.

Diabetes olisi edelleen kuolemantuomio, jos joku ei olisi ottanut asiaa sydämelleen elämäntyökseen.

Elämä on kuolemantuomio. Malja sille!

 

Sellainen tehdas, jonka työntekijät pakkaavat puunappeja minigrippusseihin olisi kiva.
Kaikkiin pussiin tulisi sininen, punainen, keltainen, vihreä ja vaikka oranssi nappi, sitten sulkisi pussin ja heittäisi sen laatikkoon.

Olisi vielä hyvä työpari tai -tiimi, päivätyö ja mukava leppoisa kaiken ymmärtävä vanhan ajan patruuna pomona.

Jos joku kuulee tällaisesta paikasta, niin vihjeet tänne palstalle kiitos!

Mutta rupeiskohan ärsyttämään, kun niissä minigrippusseissa ei osu ikinä ne sulkusaumat kohdilleen. Sitä sitten yhdessä puitais työnohjauksessa.

 

Tämän takia minäkin haluan vaihtaa työpaikkaa. Nautin työstäni aivan äärettömän paljon, olen siinä hemmetin hyvä ja muutenkin kaikki on kohdallaan. Haluan tehdä jotain sellaista työkseni, että ei tarvitse antaa sille koko sydäntäni.

Diabetes olisi edelleen kuolemantuomio, jos joku ei olisi ottanut asiaa sydämelleen elämäntyökseen.

Elämä on kuolemantuomio. Malja sille!

Joo, mutta aika harva meistä nääntyy kuoliaaksi lapsuudessa, koska ruokaa ei voi syödä ilman koomaa. En juo maljaa elämälle, jos elämän tarkoitus on päästä kaikesta mahdollisimman helpolla, eikä millekään asialle tarvitse omistautua. Työ on työtä, paras olomuoto ihmiselle. Ja se saa vapaasti viedä pikkusormen, koko käden tai vaikka käsivarrenkin.

 

Mutta rupeiskohan ärsyttämään, kun niissä minigrippusseissa ei osu ikinä ne sulkusaumat kohdilleen. Sitä sitten yhdessä puitais työnohjauksessa.

Totta. Ja sitten illalla kotona iskisi paniikki, että tulikohan laitettua yhteen pussiin kaksi oranssia.

 

Sellainen tehdas, jonka työntekijät pakkaavat puunappeja minigrippusseihin olisi kiva.
Kaikkiin pussiin tulisi sininen, punainen, keltainen, vihreä ja vaikka oranssi nappi, sitten sulkisi pussin ja heittäisi sen laatikkoon.

Olisi vielä hyvä työpari tai -tiimi, päivätyö ja mukava leppoisa kaiken ymmärtävä vanhan ajan patruuna pomona.

Jos joku kuulee tällaisesta paikasta, niin vihjeet tänne palstalle kiitos!

Mutta rupeiskohan ärsyttämään, kun niissä minigrippusseissa ei osu ikinä ne sulkusaumat kohdilleen. Sitä sitten yhdessä puitais työnohjauksessa.

Ja työnohjauksessa vois puida myös sitä, kun ne napit on kuitenkin vähän hankalan kokoisia isosormisten käsiteltäviksi...

 

Tämän takia minäkin haluan vaihtaa työpaikkaa. Nautin työstäni aivan äärettömän paljon, olen siinä hemmetin hyvä ja muutenkin kaikki on kohdallaan. Haluan tehdä jotain sellaista työkseni, että ei tarvitse antaa sille koko sydäntäni.

Diabetes olisi edelleen kuolemantuomio, jos joku ei olisi ottanut asiaa sydämelleen elämäntyökseen.

Elämä on kuolemantuomio. Malja sille!

Joo, mutta aika harva meistä nääntyy kuoliaaksi lapsuudessa, koska ruokaa ei voi syödä ilman koomaa. En juo maljaa elämälle, jos elämän tarkoitus on päästä kaikesta mahdollisimman helpolla, eikä millekään asialle tarvitse omistautua. Työ on työtä, paras olomuoto ihmiselle. Ja se saa vapaasti viedä pikkusormen, koko käden tai vaikka käsivarrenkin.

Elämän tarkoitus on elää kunnes kuolee. Sen voi tehdä lukemattomilla tavoilla. Minä haluan tietää, millaista on, jos tekisikin työtä, jolle ei omistaudu tai jostai ei nauti, tai työtä, joka olisi aivan hyödytöntä. Olen ollut kodin ulkopuolella töissä kolmetoistavuotiaasta, ja aina olen antanut pikkusormesta pikkuvarpaaseen asti kaiken. Mistä siis tietäisin, onko se varmasti paras tapa, kun se on ainoa miten olen elänyt?

Miksi muuten haluat auttaa ihmisiä?

 

Ei tarvii olla iso palkkakaan, kunhan töissä on mukavaa. Tärkeetä ois se, että kotona ei tarvitse tehdä eikä ajatella töitä.

Haaveilen alanvaihdosta siis.

Samaa mieltä Kolme kertaa vaihtanut alaa ja nyt IP:ssä. Tykkään.

 

Konsulttina on kiva olla, palkkakin on hyvä jos osaa asiansa, mutta vaarana on just se, että työ vie mennessään.

 

leipuri