ei koskaan enää kotiäiti

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Samaa mieltä

Olin yli 2v kotona kuopuksen kanssa ja siinä oli ihan tarpeeksi.En tiedä mitään niin puuduttavaa kuin olla pelkästään kotona vuosikausia.Ns. perhekerhot- ja mammapiirit ei ole mua varten.Samaa rutiinia päivästä toiseen ja sosiaaliset kontaktit oli vähissä,mitä nyt välillä juttelin muiden äitien kanssa pihalla.
Suurinosa kotiäideistä oli juuri sellaista porukkaa ettei niillä ollut mitään muita intressejä kuin lapset- ja kirpparit.Oikeasti,jokainen täyspäinen aikuinen tarvitsee muutakin elämää....

 

Mä ainakin koen että töissäkäynti on mun juttu,saan toteuttaa itseäni.Luulen että se on enemmän luonteesta kiinni,toiset viihtyy itsekseen ja kotiympyrät riittää elämän sisällöksi.Mulla tökki kotona samat rutiinit,yksinäisyys (kaipasin kivoja työkavereita ja muutakin seuraa kuin superkotiäitejä).

 

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Niin, en tiedä onko hiekkalaatikolla juuri minun kaltaisia, mutta kotona olevien äitien kanssahan tulee toki enimmäkseen seurusteltua. En silti koe, että äo surkastunut olisi, mikä voi tietysti johtua siitä, että olen näinä neljänä kotiäitivuotenani koko ajan kouluttanut itseäni samalla. Avoimet yliopistot tarjoavat nykyään kiitettävän paljon verkko-opintoja, jolloin opiskelu on mahdollista myös pienen lapsen äitinä.

 

Mä en kyllä ihan oikeasti ymmärrä tän jutun pointtia . Jos työssäkäyvä äiti tekee työkseen vaikkapa liukuhihnalla yhtä ja samaa työtä...tai on kaupan kassa. Hän päivän aikana hokee miljoona kertaa "hei", "26,20", "kiitos" ja "näkemiin" ja hakkaa koneeseen tavaraa. Enpä usko (tai tiedänkin) ettei älyllisesti niin kovin haastavaa. Samaan aikaan voi kotiäiti olla hyvinkin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja käyttää vaikkapa lapsen päiväuniajan jonkun uuden oppimiseen ja lukemiseen. Äiti voi muutenkin olla kiinnostunut asioista, seurata uutisia, lukea kirjallisuutta ja keskustella vaikkapa netissä tärkeistä ja mielenkiintoisista asioista.

Itse ainakin kotona ollessani kiinnostuin kovasti uskonnoista ja kahlasin hyvinkin monta aiheeseen liittyvää kirjaa ja dokkaria läpi.

Kuten sanottu, kaikki on niin suhteellista ja on todella typerää karsinoida ihmisiä tyhmiksi tai fiksuiksi sen perusteella ovatko he työelämässä tai ei.

Hyvin sanottu.

 

Ai, niinku että älykkyysosamäärä putoaa sillä minuutilla, kun äippäloma alkaa? Vai vasta vanhempainrahakauden alkaessa?
Tässä on nyt joku juttu, jota en tajua vaikka olen kokoajan tehnyt töitäkin, vaikka mulla on lapsia.

 

Mä en kyllä ihan oikeasti ymmärrä tän jutun pointtia . Jos työssäkäyvä äiti tekee työkseen vaikkapa liukuhihnalla yhtä ja samaa työtä...tai on kaupan kassa. Hän päivän aikana hokee miljoona kertaa "hei", "26,20", "kiitos" ja "näkemiin" ja hakkaa koneeseen tavaraa. Enpä usko (tai tiedänkin) ettei älyllisesti niin kovin haastavaa. Samaan aikaan voi kotiäiti olla hyvinkin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja käyttää vaikkapa lapsen päiväuniajan jonkun uuden oppimiseen ja lukemiseen. Äiti voi muutenkin olla kiinnostunut asioista, seurata uutisia, lukea kirjallisuutta ja keskustella vaikkapa netissä tärkeistä ja mielenkiintoisista asioista.

Itse ainakin kotona ollessani kiinnostuin kovasti uskonnoista ja kahlasin hyvinkin monta aiheeseen liittyvää kirjaa ja dokkaria läpi.

Kuten sanottu, kaikki on niin suhteellista ja on todella typerää karsinoida ihmisiä tyhmiksi tai fiksuiksi sen perusteella ovatko he työelämässä tai ei.

Hyvin sanottu.

 

Höh, onneksi mun älyllä on varaa vähän pudotakin. Olen ollut kotona pienten kanssa, jotta pystyisin mahdollisimman paljon tukemaan HEIDÄN älyllistä yms. kehitystään.

 

Oikeastaan, se on jopa tieteellisesti todistettu, että kotiäitien älykkyysosamäärä on pienempi kuin työssäkäyvien. Johtuu juuri siitä "vaippa, tuttipullo, päiväuni" kierteestä... Onneksemme se älykkyys osamäärä kasvaa palatessamme töihin, eli on vaan hetkellistä tuo tila

Onhan luonnolla myös hyvä syy siihen, tarkoitushan on että keskittyisit ainoastaan olennaiseen...

Näin juuri! Toivon minäkin, että se normaali äö sieltä jostain sitten putkahtaa esiin kun tämä kotiäitiys syksyllä päättyy ja pitäisi taas jaksaa puskea töissä.

 

mä en ainakaan koe älykkyyteni laskeneen yhtään tän 3v aikana... me kavereiden kanssa jaetaan lastenkin kuulumiset, mutta keskustelemme kyllä pääasiassa ihan muista asioista kuin koti, lapset, jne...

taitaa olla kyse silloin jos ihminen itse tekee itsestään "sellaisen" kotiäidin jolla ei muuta elämää ole, tosin en tiedä pienentääkö se älykkyyttä mutta keskustelu aiheita voi rajata... meillä ainakin on sitä muutakin elämää...

 

No mä olen vasta 2 vuotta ollut kotiäitinä eli kovin pitkää "uraa" ei ole syntynyt tällä saralla, mutta kuitenkin koen että pää on pysynyt kohtalaisen hyvin kasassa. Mulla on riittävästi aikuiskontakteja ja lapseen ja kodinhoitoon liittymättömiä aktiviteetteja, kuten yhteiskunnallisten asioiden aktiivinen seuraaminen ja lukeminen. Saatan olla jäävi arvioimaan, onko älyllinen tasoni laskenut näiden kahden vuoden aikana, mutta oma arvioni on ettei se ainakaan pahasti ole luhistunut. Ymmärrän kyllä että monella näitä fiiliksiä on monen kotona vietetyn vuoden jälkeen.

 

Mihinköhän mun nikki hävis tuosta yllä olevasta tekstistä :xmas:

 

Mikähän pakko on edes ajaa itsensä vaippa-tutti-hiekkalaatikko -kierteeseen. Eivät kai lapsetkaan vaadi pelkästään tällaista elämää...?

 

Kotiäitiyttä takana jo yli kuus vuotta ja vielä pari jäljellä.Vakiduuni odottaa.Tyhmänä saa pitää jos haluaa.

 

Sama täällä...nyt ollaan miinuksella älykkyysosamäärässä mutta fiiliksissä isolla plussalla. Ihanaa jaarata tätä samaa pientä piiriä kotiäitinä. Jutella nukuttiinko teillä? meillä tällä kertaa näin? Oliko kuumetta ja kenellä? mIssä haalarit alessa? Tuliko ukko töistä ajoissa vai myöhässä ja unohti tuoda maidot jne? Mitenkäs neuvolassa? Ai kasvanut ihan 2,5 senttiä...tarrrkalleen jne=)

Kohtahan se äly nousee kun töihin lähtee mutta fiilikset ainakin meikäläisellä laskee...

 

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Ihmiset ovat erilaisia. Joku on sellainen, ettei edes erota persoonallisuuksia, mutta en sikäli ihmettele viestiäsi, että Suomessa yleinen arvomaailma kieltää nykyään kaikenlaisen toisen ihmisen ymmärtämisen, arvostamisen ja ihmisyyden yleensäkin. Toivon, että olet ammatissa, jossa et joudu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa.

 

Mä haluisin takasin kotiäidiks! Ei mun aivot pehmenny sinä aikana Ja olihan mulla nyt muutaki elämää ku kakkavaipat ja puurolautaset
Pikemminki nyt tuntuu että nuppi hajuaa ku aamulla aikasin ylös, kiireellä hoitoon ja kouluun ja sit kotiin ja ruokaa ja nukkumaan...
Ennen oli aikaa tehä kivoja asioita :saint:

 

kun mä menin töihin 2kk sitten 5 kotona vietetyn vuoden jälkeen..
mun aivot kävi ylikierroksilla...
tietoa uppos aivan mahtavaa tahtia

 

Kyllä se on ennemminkin luonteesta kiinni, kuin siitä käykö töissä vai ei. Toiset ihmiset vaan ovat niin perhe-koti ihmisiä, ettei heidän elämäänsä oikein muuta mahdu, eivätkä he halua sinne mahtuvankaan.
Kyllä niitä löytyy työelämästäkin ihmisiä jotka eivät osaa puhua muuta kuin lapsista tai hevosista tai kirjoista tai elokuvista jne. Jotkut ihmiset nyt vaan vihkiytyvät yhdelle asialle, toiset taas monelle. Tuskin sillä sen kummemmin älykkyyttä kyetään mittamaan...

 

Aika olennaista on se asia, missä puitteissa sitä äö:tä aletaan määrittämään. Se voi olla totta ettei kotiäiti tiedä joistain tieteellistaiteellisista asioista yhtään mitään, mutta aletaanko määrittelemään organisointi kykyä? Kykyä hoitaa budjettia, että se pysyy tasapainossa? Entä lasten kehitysvaiheiden asioita, tai tietyn kuuloisen vastasyntyneen itkun aihetta? Kykyä katsoa lasta/ihmistä niin, että osaat sanoa millä mielellä hän on, tai mikä voisi olla uhmaikäisen lapsen "motiivi" sille, että kiljuu kurkkusuorana ilman mitään näkyvää syytä.
Itse olen ollut kotiäiti 12 vuotta, Enkä koe itseäni "tyhmäksi". Keskittymis kykyä kyllä pitäisi harjoittaa, mutta se ei liene tällä hetkellä ajankohtaista...
Minulla on ollut aikaa tutustua Kelan kiemuroihinkin
Luulenpa, että tietyllä osa-alueella kotiäidit on paljon fiksumpia, kuin ura-äidit

 

Aloitus oli kieltämättä provosoiva mutta kylläpä moni veti herneen nekkuun Ymmärsin ap:n pointin,itse en kerennyt kotona ollessa lukemaan yhtään kirjaa,puhumattakaan opiskelusta.Nyt on taas aikaa keskittyä muihin juttuihin....

 

No tässä ei ollut mitään järkeä että melkein vuoden takainen aloitus nostetaan ylös ...

 

Mä ainakin koen että töissäkäynti on mun juttu,saan toteuttaa itseäni.Luulen että se on enemmän luonteesta kiinni,toiset viihtyy itsekseen ja kotiympyrät riittää elämän sisällöksi.Mulla tökki kotona samat rutiinit,yksinäisyys (kaipasin kivoja työkavereita ja muutakin seuraa kuin superkotiäitejä).

Samaa mieltä olen minä sun kanssas ja tyttö nauttii olla hoidossa

 

Mihinköhän mun nikki hävis tuosta yllä olevasta tekstistä :xmas:

Sut on bannattu :xmas:

 

Mä olin kotona kolme vuotta. Hoidin kotona kahta lasta ja nyt ollut viikon taas työelämässä. Kotona olo oli mukavaa, oli ihana seurata lasten kasvua ja kehitystä ja omistautua omille lapsille. Toki mulla oli muutakin elämää, enkä kokenu olevani sen tyhmempi kun nytkään työelämässä

 

Tässä juuri palailin kotiäidin uraltani takaisin työelämään ja kotona vietetyn vuoden jälkeen mielessäni pyöri vain yksi kysymys. Ovatko kotiäidit älyllisesti alempana kuin muut ihmiset?

Itselläni ainakin tuntui, että älykkyysosamääräni putosi monta astetta siellä kakkavaipojen, puurolautasten ja hiekkalaatikoiden maailmassa.

Ja voi herran jestas ne muut kotiäidit!!! Eihän niiden puheissa ollut muuta kuin kotia ja lapsia... sellaisten asioiden jatkuva vatvominen varmasti sulattaa kenen tahansa aivot...

Toki minäkin rakastan lastani ja minusta on ihanaa viettää aikaa hänen kanssaan, mutta ihminen tarvitsee myös muunlaista älyllistä virikettä. Eihän lapsellekkaan voi tehdä hyvää, jos äiti on aivoton.....

Minkälainen onkaan sellaisen naisen pääkoppa, joka viettää vuosikaudet kotona ja hiekkalaatikolla muiden kaltaistensa kanssa????????

Samaa mieltä

Olin yli 2v kotona kuopuksen kanssa ja siinä oli ihan tarpeeksi.En tiedä mitään niin puuduttavaa kuin olla pelkästään kotona vuosikausia.Ns. perhekerhot- ja mammapiirit ei ole mua varten.Samaa rutiinia päivästä toiseen ja sosiaaliset kontaktit oli vähissä,mitä nyt välillä juttelin muiden äitien kanssa pihalla.
Suurinosa kotiäideistä oli juuri sellaista porukkaa ettei niillä ollut mitään muita intressejä kuin lapset- ja kirpparit.Oikeasti,jokainen täyspäinen aikuinen tarvitsee muutakin elämää....

Mie kyl sanon et on se "kotiäitistä" kiinni millaista se elämä on silloin kotona olessa. Mie en ole kyllä kertakaan kokenu päiviä samanlaiseksi,mut mie en istukaan päivittäin hiekkiksen laidalla/mammakerhoissa.Kuka estää opiskelemasta jotain kun on kotiäitinä,mulla jo toinen ammatti tulossa tässä kotiäiti aikana.
Mie epäilen et se on älykyydenpuutetta jos ei kotona olosta/lasten hoidosta saa irti mitään