Ei mulla oikeita ystäviä ole ollukaan

..

 

:hug:
Ystäviä on vaikeaa löytää, siis tosi ystäviä. Mutta sitten kun sellainen löytyy niin kyllä sen huomaa.
Kaverit tulee ja menee.

 

mulla on vähä sama vika..ainakin välillä tuntuu siltä..mies on ainoa joka kuuntelee ja kestää kaikki mun oikut sun muut.. nyyh.

 

mulla taas kaikki asuu muilla mailla :hug:

 

mulla on vähä sama vika..ainakin välillä tuntuu siltä..mies on ainoa joka kuuntelee ja kestää kaikki mun oikut sun muut.. nyyh.

...

 

:hug:

Joskus ystäviä on vaan todella vaikea löytää. Mä ystävystyn ja tutustun todella huonosti, ja niinkin on käynyt että omien kriisien kautta on moni tippunut pois. Ei mulla nuorena (alle 20v) oikeastaan ollut koskaan sellaista ystävää, jolle olisin voinut kertoa kaiken. Nykyisin on.

 

:hug:
Mä en ole nuoruus-/aikuisiällä saanut yhtään ystävää.
Onneksi mulla on kaksi ystävää lapsuusajoilta. Toinen on sydänystäväni, tavattiin päiväkodissa 2-vuotiaina. Päivittäin tekstataan ja kerrotaan toisillemme ihan kaikki.
Toisen kanssa tutustuttiin samassa koulussa 7-8-vuotiaina. Jälkimmäisen kanssa vaan ei tule enää niin paljon pidettyä yhteyttä, kun hänen elämänsä kai muuttui niin paljon miehen ja lapsen saatuaan :/

 

Mä olen elämäni aikana tuntenut ainoastaan 4 ihmistä joiden kanssa olen voinut keskustella ihan kaikesta.
Kaksi heistä on exiä, yksi kuollut ja yhden kanssa ystävyytemme on muuttanut hieman muotoaan hänen uskoon tulon myötä. Emme enään keskustele kaikesta.