Ei pyydetty kummiksi :(

Minä olen pyytänyt lapseni kummeiksi (sylikummit) siskoni. Aviomiehiä en todellakaan, eivätkä kyllä ole loukkaantuneet. Ihmeelliset piirit joillain. Samoin en tajua jso ei saa kutsua jonnekin veljen tytön lapsen ristiäisiin niin kamala poru. Meillä ristiäisissä läsnä omat sisaret perheineen + lapsen isovanhemmat, ei muita. Lähimpienhän ristäisiin kuuluu kutsua.

Ja todellakin mietin lapsieni kummit tarkkaan, ei ketään tarvitse pyytä kummiksi siksi että on sttunut olemaan siskoni kanssa naimisissa X vuotta. Hohhoi.

Mä en henk.koht. tunne ev.lut. tapoja (jos siis kyseessä on Suomen valtauskonto) enkä suomalaisia kummiperinteitä mutta ne suomalaiset ystävät mitä meillä on, ovat aina pyytäneet avioparin kummeiksi. Samoin mun omassa kulttuurissa ja uskontokunnassa ollaan hyvin perhekeskeisiä ja myös se siskon/veljen/serkun puoliso kuuluu perheeseen.

Mutta toki tuo on myös tärkeä ja hyvä näkökanta että miksi kutsua henkilöä jota ei koe läheiseksi.

 

Eikö lapsella voi olla muita läheisiä ihmisiä kuin kummit, missä lasipullossa on kasvanut käsitys että kummit ovat ylitse muiden jos mietitään siis sitä, kuinka monta tärkeää ihmistä lapsen elämässä saa olla?
Siskojeni perheet ovat minulle läheisiä, myös ne miehet, jotka eivät ole lasteni kummeja. Samoin itse olen kälyni lapselle läheinen ihminen, vaikken olekaan kummi. Ei mitään turhaa katkeruutta tarvitse vääntää, kun minulta ainakin riittää rakkautta myös niille sukulaislapsille jonka kummi en ole

 

Tää kääntyy kuitenkin sellaiseksi mitä mun miehen ekalla kummilapsella. Silloin ei oltu vielä yhdessä kun mies suostui kummiksi. Minä ostan lahjat ja kortit ja huolehdin miehen kummilapsesta kun mies ei muista edes hänen syntymäpäiväänsä.

Älä tee niin. Jos kerran sinua ei pyydetty kummiksi, niin voit hyvällä omallatunnolla irtisanoutua silloin lahjoista. Jos miehesi ei hoida kortteja ja lahjoja, niin se on voi voi. Ei ole sinun päänsärkysi. Itsepähän ovat kummin valinneet, joten kärsikööt seurauksista.

Sinuna kyllä nostaisin kissan pöydälle ja kysyisin suoraan, miksein myös sinua pyydetty kummiksi, koska tapana tosiaan on pyytää molemmat puolisot kummeiksi. Vaatisin myös miestä kieltäytymään kummiudesta, jos sinuakaan ei pyydetä. Jos mies ei suostu tähän, niin sitten annat vain miehen hoitaa jatkossa kaikki kummin velvollisuudet yksin.

En todellakaan neuloisi enään yhtään vaatetta tai muutenkaan avustaisi näin kiittämätöntä perhettä. Nykyaikana hyviä kummeja on vaikea löytää. Ilmeisesti juuri sinä olisit yksi niistä harvoista hyvistä, koska itse haluaisit siihen osaa.

 

Ihmettelisin minäkin ap:n tapauksessa - kehdataan pyytää kutomisia jne. Luulisi että jos joku syy olisi, niin olisi edes selittänyt miksi näin. Olisi tietysti ollut hieno jos mies heti alkuun olisi hoksannut sanoa siskolleen, että kun tuo edellisenkin kummilapsen muistaminen on käytännössä jäänyt vaimolle, ei hänestä taida yksin siihen olla... Mitä miehesi sanoi asiasta?

 

[QUOTE="vieras";23775215]No voihan sen noinkin ajatella, jos haluaa. Mistäs tiedät kuinka lujaa ne puolisot ovat loukkaantuneet? Minun ei tulisi mieleenkään pyytää vain toista puolisoa kummiksi...[/QUOTE]

Juu en ymmärrä minäkään. Avioparit pyydetään yhdessä kummeiksi, seurustelevat on ihan eri juttu tai sellaiset pariskunnat joiden yhdessäolo "haisee" epämääräiselle.
No ei ole tarttenut miettiä kun kaikki läheiset on vihittyjä, yhtä ulkomailla asuvaa pariskuntaa lukuunottamatta.

 

Onneksi oon tainnu naida sukuun jossa ei ajatella että joku henkilö olisi pakko pyytää kummiksi ja onneksi oma perheenikin ajattelee että läheisiä ihmisiä on aina ympärillä, oli kummi tai ei.
Minä reppana kun huolehdin kälyn lapselle lahjat, kortit jne muistamiset ja mies kirjoittaa korttiin nimensä. Voi kauheaa, kun minun tulisi ilmeisesti olla katkera koska en ole kummi?
Osa tekee eri lailla kuin toiset, ei kaikkien tarvitse tehdä niinkuin Sinä?

 

vieras, koska meillä on tapana kyllä puhua asioista jos loukkaantuu
Molempien siskojeni puolisot ovat olleet ristäisissä läsnä, ihan iloisella mielellä.
Olen siskonlapseni kummi, pitäisikö mieheni suuttua koska ei ole kummi , tai mieheni on oman siskonsa lapsen kummi, minä en - voi itku ja parku. Porvoosta ja lapikasta taas vaihteeksi...

No se lienee teillä ihan normaalia että pyydetään vain toista, meilläpäin ei. Olin minäkin todella iloinen ja kaikkea muuta kun mieheni oli siskonsa lapsen kummina. Sitten minä olin ihan oikeasti iloinen kun mieheni päivän lopussa otti lusikan mukaan että vie kaiverrettavaksi ja sanoi samalla siskolleen että seuraavasta kummikeikasta tulikin edullinen, näytti lusikkaa siskolleen. Se siskon ilme olisi pitänyt saada nauhalle, minun päässäni se toiaan on ikuisesti. Sisko veljelleen lähes järkyttyneellä äänellä sanoi että oletko sinä Tiinan ja Timonkin pojan kummina? Juu ne ristiäiset ovat viikon päästä. No jonkin ajan kuluttua siskoni näki sitten tämän mieheni siskon ekaa kertaa kadulla ja tuumaili hänelle että näillä taitaakin olla sama kummisetä...

 

Ihan täydestä syystä olet ap loukkaantunut. Mä en itse pystyisi jatkamaan edes ihmissuhdetta siskon kanssa ellen saisi selvitystä pyytämättömyyden taustoihin, miksi ei pyydetty.

 

Ehkä tämä aloittajan käly ei pidä kummiutta yhtä tärkeänä asiana kuin mitä ap itse ajattelee. Eihän se kummius loppujen lopuksi ole muuta, kuin nimi paperissa. Lapselle voi olla läheinen muutenkin.

Jos joskus lapsen saan niin tuskin pyydän kummiksi siskojeni miehiä. No yhden miestä voisin ehkä harkita, mutta hän ei kuulu kirkkoon, joten eipä tarvitse murehtia.

En minäkään odota, että mieheni sisarukset pyytäisivät minua lastensa kummiksi.

 

ymmärrän siis jo ap loukkaantuu, mutta en ymmärrä sitä ajattelua, että se lapsi ei voisi olla sinulle läheinen, rakas ja osa elämää vaikket olekaan kummi?
Mikä siinä kummiiudessa tekee sen, että sitten voi neuloa jotain, olla läsnä elämässä enemmän jne. voihan niin tehdä muutenkin?

 

Niin, no mun sisko pyysi lapsen kummiks pariskunnista vain toisen osapuolen, ettei tule liikaa. Mutta silloin kuitenkin saa "kummilahjat" kaikilta, eli enempi lahjoja. Moukkamaista, mutta minkäs teet.

 

Huoh. Nää on taas näitä erilaisia tapoja, joista säännöllisesti vedetään hernettä nenään ja väännetään kättä tälläkin palstalla. Jossain päin on tapana näemmä, että pariskunnasta molemmat pyydetään kummeiksi. Meillä päin (Päijät-Häme) ja meidän suvussamme taas ei todellakaan ole tapana pyytää molempia, eikä asiasta tule kenellekään mieleen loukkaantua. Ottakaa selvää, että mikä on kussakin suvussa tai milläkin seudulla tavallista näissä kummiasioissa, niin ei tarvitse alkaa hautomaan mitään sukuriitoja vuosikymmeniksi. Säästätte kaikkien energiaa ja hermoja.

 

Onneksi oon tainnu naida sukuun jossa ei ajatella että joku henkilö olisi pakko pyytää kummiksi ja onneksi oma perheenikin ajattelee että läheisiä ihmisiä on aina ympärillä, oli kummi tai ei.
Minä reppana kun huolehdin kälyn lapselle lahjat, kortit jne muistamiset ja mies kirjoittaa korttiin nimensä. Voi kauheaa, kun minun tulisi ilmeisesti olla katkera koska en ole kummi?
Osa tekee eri lailla kuin toiset, ei kaikkien tarvitse tehdä niinkuin Sinä?

Onko sun mies jotenkin avuton jos ei osaa itse huolehtia kummilapsen muistamisia? Oikeesti? Että tarttee vaimon huolehtia tuollaisista? Pystyykö itse kirjoittamaan nimen vai joudutko painostamaan ja muistuttamaan? Mä oon jotenkin luullut että nykyisin mennään ihan puolison kanssa naimisiin eikä suvun. Mutta kuten itse sanoit, taidat olla aika reppana

 

ymmärrän siis jo ap loukkaantuu, mutta en ymmärrä sitä ajattelua, että se lapsi ei voisi olla sinulle läheinen, rakas ja osa elämää vaikket olekaan kummi?
Mikä siinä kummiiudessa tekee sen, että sitten voi neuloa jotain, olla läsnä elämässä enemmän jne. voihan niin tehdä muutenkin?

Varmasti voi, ja sitten toinen sisko vetää herneet nenään kun tekee vain tuolle villapuvun eikä meille mitään... montakahan nuttua saisi tehdä että olisi tasapuolista, kummilapselle voi viedä ylimääräisiä kenenkään suuttumatta.

 

Onko sun mies jotenkin avuton jos ei osaa itse huolehtia kummilapsen muistamisia? Oikeesti? Että tarttee vaimon huolehtia tuollaisista? Pystyykö itse kirjoittamaan nimen vai joudutko painostamaan ja muistuttamaan? Mä oon jotenkin luullut että nykyisin mennään ihan puolison kanssa naimisiin eikä suvun. Mutta kuten itse sanoit, taidat olla aika reppana

Koska minusta on ihanaa etsiä sille läheiselle lapselle juuri sopiva lahja, paketoida se kauniisti, mutta niin että pieni lapsi saa sen itse auki jne.. Min haluan olla osa lapsen elämää etsimällä sen ihanan lahjan jne.
Mieheni tietäen ei jaksaisi käyttää yhtä paljon aikaa ja vaivaa, eikä edes ehtisi.
Vaikeaa tajuta ?
Vai einkö saisi haluta ostaa lapselle lahjaa, koska en ole kummi, D

 

[QUOTE="vieras";23775322]Varmasti voi, ja sitten toinen sisko vetää herneet nenään kun tekee vain tuolle villapuvun eikä meille mitään... montakahan nuttua saisi tehdä että olisi tasapuolista, kummilapselle voi viedä ylimääräisiä kenenkään suuttumatta.[/QUOTE]

jotenkin surullinen ajattelutapa.
että pakko tehdä jokaiselle suvun ipanalle joku juttu x ettei kukaan suutu

 

Miksiköhän mulle tuli apeen kirjoituksesta mieleeni sellainen henkilö joka haluaa vain siksi kutsua pariskunnasta toisen osapuolen jotta saa lapselle "enemmän" kummeja ja lahjoja.
Eli luonnollisestihan jos pariskunnan pyytää kummiksi he tuo yhden lahjan jonka arvokin on sama kuin se että onko pariskunta kummeina vai vain yksi kummina, pariskuntana he ne lahjat kuitenkin ostaa.
Että jos tämä ihminen ajatteleekin kummeja lahjaautomaatteina

p.s Minunkin lapsella on eräs pariskunta otettu kummiksi, nyttemmin he on eronneet mutta ei se kummiutta poista Molemmat osapuolet muistavat nyt kummilastaan

 

Sen kummemmin asiaan puuttumatta; kummeja saa olla max. neljä, joten miten "kaikki muut on pariskuntia" voi pitää paikkansa? Tohon määrään mahtuu kaks pariskuntaa, ja jos sun mies on yksin, jää kolme muuta, ja niistä ei kyllä saa kun yhden pariskunnan, plus yhden sinkun. Jos siis kaikki neljä kummia otettu. Ja mikä on haltijakummi? Ikänä kuullut...

 

Me emme pyytäneet miehen veljen vaimoa, koska kumpikaan ei meistä häntä tuntenut, vaikka oli ollut miehen veljen kanssa silloin jo 9v yhdessä ja niistä vuoden naimisissa. Mutta kun tämä vaimo on hyvin luotaantyöntäytyvä eikä koskaan ole missään sukutapaamisissa tms. Joten ei ollut koskaan mahdollisuutta tutustua tähän.

Mutta teillä on varmaan eri asia?

 

haltijakummi = ei kuulu kirkkoon, ei virallisesti kummi...

esim veljeni ei kuulu kirkkoon, mutta on siskoni lapsen haltijakummi silti ns kahden viralisen kummin lisäksi.

 

Mä voisin hyvillä mielin pyytää vain toista osapuolta pariskunnasta (avio/avoparista) kummiksi! Jos se toinen ei vain tunnu tarpeeksi läheiseltä...

 

lisään vielä, tolla meen pojalla on neljä kummia, yks pariskunta (miehen sisko ja sen vaimo, molemmat meen hyviä ystäviä) ja kaks meidän kaveria, ei pariskunta keskenään, mutta molemmat omilla tahoillaan. Toinen näistä, nainen, haluttiin kummiksi, mutta miehensä ei kuulu kirkkoon, joten jäi ottamatta. Mies taas tahto tän toisen, miehen, kummiksi, on mun miehen lapsuudenaikanen ystävä. Tän tyttöystävää taas ei otettu siitä syystä, että ei sitä paljonkaan tunneta, eivätkä oo kihloissa, tms. ja tää mies muutenkin joskus puhunut, ettei tiedä, elääkö loppuikäänsä tuon naisen kanssa.
Lahjojen perässä ei meillä kyllä oltu, parin kympin lahja tulee aina kaikilta noilta, mikä on mun mielestä ihan ok...

 

haltijakummi = ei kuulu kirkkoon, ei virallisesti kummi...

esim veljeni ei kuulu kirkkoon, mutta on siskoni lapsen haltijakummi silti ns kahden viralisen kummin lisäksi.

ok Ei taida olla käytössä täälläpäin, en oo nimittäin koskaan kyllä kuullut kenenkään tollasesta puhuvan.

 

Minen ole saanut oikein vastausta siihen, että mikä siinä kummiudessa on SE JUTTU, että vain jos olet kummi, hankit lahjoja jne.. ettekö ole läheisiä lapsille, joiden kummeja ette ole (läheisten sukulaisten lapset)? Miten se, ettei ole kummi, voi tarkoittaa sitä etteikö ko lapsella ole elämässään muita ihmisiä, jotka ovat rakkaita, välittäviä ja osana sitä elämää?

 

Toisin hieman toista näkökulmaa tähän keskusteluun.
Pyysimme vain pareista toista osapuolta kummiksi, sylikummia emme valinneet lainkaan. Yksi vaimoke siellä ehti vetää herneet nenäänsä kun häntä ei pyydetty, mutta minkäs teet.

Lahjojen perässä emme ole, kummit valitsimme sillä periaatteella keiden kanssa olemme tekemisissä (ystäväpiiri supistunut aika tehokkaasti ulkomailla oleskelun aikana) ja joiden toivomme olevan jatkossakin tukemassa lasta elämässä.
Lisäideana oli pyytää nyt seuraavan lapsen kohdalla sitä jäljelle jäänyttä osapuolta, mutta kummasti parissa vuodessa yksi pariskunta on kadonnut maanpäältä ja toinen eronnut... onneksi oli useampi kummi niin ei jää niin kovasti harmittamaan nämä "kadonneet".

Ja onkohan ihmisillä hieman hämärtynyt käsitys mikä se kummin tehtävä oikeasti on? Ei suinkaan toimia lahja-automaattina...