Eikö se ole aika ihanteellista saada ensimmäinen lapsi 21-vuotiaana opiskelijana?

Jos siis kokee olevansa valmis vastuuseen ja haluaa lapsen, ja kykenee elättämään hänet.

Nimittäin vaikka tulot eivät ole huikeat, se on mielestäni vain plussaa: näin on helpompi elää "niukasti", kun siihen on jo tottunut. Olettaen, että nimenomaan kykenee elättämään lapsen ja huolehtimaan hänestä myös taloudellisesti siten, ettei häneltä puutu mitään oleellista. (Mutta esimerkiksi omista menoista ja hankinnoista tinkiminen on jo valmiiksi tuttua.)

Lisäksi nuorena jaksaa. Jaksaa myös yhdistää opiskelut ja lapsiarjen. Varsinkin, jos on tukiverkostoa ympärillä - mikä helpottaa tilannetta valtavasti, eikä periaatteessa mitään ongelmaa tule olemaan. Olettaen myös, että lapsen isä on kuvioissa mukana jakamassa arkea ja hoitamassa lasta. Lapsen tulon myötä ja äitiysloman jälkeen myös opiskeluihin voi saada enemmän motivaatiota.

Mielestäni on myös helpompaa yhdistää vauva/lapsi + opiskelut, entä kuin työelämä ja lapsi. Opiskeluissa voi edetä pitkälti omaan tahtiinsa, ja kun on suorittanut tutkintonsa ja on valmis työelämään, lapsi on jo sen ikäinen, että pärjää hoidossa kodin ulkopuolella.

Itse ainakin olen sanoinkuvailemattoman tyytyväinen tilanteeseeni ja onnellinen raskaudestani. Siksi minua ihmetyttääkin, kun jotkut teilaavat onneni ja elämäni tärkeimmän haaveen epäilevillä sanomisillaan ja vähättelyllään. Minulla ja miehelläni on varaa elättää lapsi ja sen lisäksi jatkaa elämäämme ihan normaalisti, samoilla tulotasoilla kuin aiemminkin, eikä mistään tarvitse sen kummemmin tinkiä (siis ruuasta tms.) - baarireissut tai uudet kledjut ovat aiemmin vieneet ylimääräistä, mutta ne ovat sellaisia asioita, joista voin luopua vallan mainiosti kivutta.

 

Kuulostaa hyvältä, älä välitä niistä epäilijöistä. Aina on joku, jolla on ongelmia toisten elämäntilanteiden ja ilouutisten kanssa, mitä en kyllä ymmärrä. Jos tunnet olevasi valmis, se on tärkeintä. Onnea raskaudestasi!Kyllä ne asiat aina järjestyvät,enkä muuten näe mitään kummallista siinä et tulee äidiksi parikymppisenä.

 

Joillekin se itse elättäminen on yhtä kuin kaikki mahdolliset Kelan tuet ja sossun luukku. Jos niihin joutuu turvautumaan, ei mielestäni silloin voi sanoa elättävänvä itse oman lapsensa. Mieheni opiskeli iltaisin työn ohessa ja kurssit oli suoritettu, kun esikoinen syntyi. Lopputyön kirjoittaminen venyi ja venyi, koska vauvan kanssa oli aluksi tosi rankkaa. Vauva huusi yötä päivää mahaansa ja mies kävi väsyneenä töissä. Ei ollut kovin helppoa siinä kohtaa tehdä lopputyötä, joten se jäi myöhemmäksi.

 

Joillekin se itse elättäminen on yhtä kuin kaikki mahdolliset Kelan tuet ja sossun luukku. Jos niihin joutuu turvautumaan, ei mielestäni silloin voi sanoa elättävänvä itse oman lapsensa. Mieheni opiskeli iltaisin työn ohessa ja kurssit oli suoritettu, kun esikoinen syntyi. Lopputyön kirjoittaminen venyi ja venyi, koska vauvan kanssa oli aluksi tosi rankkaa. Vauva huusi yötä päivää mahaansa ja mies kävi väsyneenä töissä. Ei ollut kovin helppoa siinä kohtaa tehdä lopputyötä, joten se jäi myöhemmäksi.

Mieheni on vakityössä, itse teen töitä osa-aikaisesti. Lisäksi mulla on reippaasti säästöjä nimenomaan vauvaa varten, johon sitten "turvaudun" sen sossunluukun sijaan jos tarve niin vaatisi. Ihmetyttää, että aina pitää epäillä muiden jaksamista tai pärjäämistä tai soveltumista, jos itsellä tai tuttavalla tai vaikka jonkun lehden jutussa esiintyneellä on ollut hankaluuksia.

 

Joillekin se itse elättäminen on yhtä kuin kaikki mahdolliset Kelan tuet ja sossun luukku. Jos niihin joutuu turvautumaan, ei mielestäni silloin voi sanoa elättävänvä itse oman lapsensa. Mieheni opiskeli iltaisin työn ohessa ja kurssit oli suoritettu, kun esikoinen syntyi. Lopputyön kirjoittaminen venyi ja venyi, koska vauvan kanssa oli aluksi tosi rankkaa. Vauva huusi yötä päivää mahaansa ja mies kävi väsyneenä töissä. Ei ollut kovin helppoa siinä kohtaa tehdä lopputyötä, joten se jäi myöhemmäksi.

Mieheni on vakityössä, itse teen töitä osa-aikaisesti. Lisäksi mulla on reippaasti säästöjä nimenomaan vauvaa varten, johon sitten "turvaudun" sen sossunluukun sijaan jos tarve niin vaatisi. Ihmetyttää, että aina pitää epäillä muiden jaksamista tai pärjäämistä tai soveltumista, jos itsellä tai tuttavalla tai vaikka jonkun lehden jutussa esiintyneellä on ollut hankaluuksia.

Se on hienoa, jos teillä on noin hyvä tilanne. Kaikille ikäisilläsi ei ole ja silti pitää vauva saada heti kun kuume iskee. Etukäteen et voi tietää kuinka jaksat vauvan kanssa opiskella, mutta toivottavasti teidän lapsi on helppo ja terve ja kaikki sujuu hyvin. Jotkut vauvat on vaativampia ja siinä kohtaa voi joutua laittamaan kaikki hienot etukäteissuunnitelmat uusiksi. Kokemusta on itselläni.

 

Joillekin se itse elättäminen on yhtä kuin kaikki mahdolliset Kelan tuet ja sossun luukku. Jos niihin joutuu turvautumaan, ei mielestäni silloin voi sanoa elättävänvä itse oman lapsensa. Mieheni opiskeli iltaisin työn ohessa ja kurssit oli suoritettu, kun esikoinen syntyi. Lopputyön kirjoittaminen venyi ja venyi, koska vauvan kanssa oli aluksi tosi rankkaa. Vauva huusi yötä päivää mahaansa ja mies kävi väsyneenä töissä. Ei ollut kovin helppoa siinä kohtaa tehdä lopputyötä, joten se jäi myöhemmäksi.

Mieheni on vakityössä, itse teen töitä osa-aikaisesti. Lisäksi mulla on reippaasti säästöjä nimenomaan vauvaa varten, johon sitten "turvaudun" sen sossunluukun sijaan jos tarve niin vaatisi. Ihmetyttää, että aina pitää epäillä muiden jaksamista tai pärjäämistä tai soveltumista, jos itsellä tai tuttavalla tai vaikka jonkun lehden jutussa esiintyneellä on ollut hankaluuksia.

Se on hienoa, jos teillä on noin hyvä tilanne. Kaikille ikäisilläsi ei ole ja silti pitää vauva saada heti kun kuume iskee. Etukäteen et voi tietää kuinka jaksat vauvan kanssa opiskella, mutta toivottavasti teidän lapsi on helppo ja terve ja kaikki sujuu hyvin. Jotkut vauvat on vaativampia ja siinä kohtaa voi joutua laittamaan kaikki hienot etukäteissuunnitelmat uusiksi. Kokemusta on itselläni.

Toki liian sinisilmäinen ei kannata olla, mutta toisaalta en edes halua murehtia etukäteen sitä, onko vauvalla esimerkiksi koliikkia tai onko muutoin "vaikea". Ja ei tätä lasta ois edes yritetty pistää alulle, jos ei olisi mietitty sitä pärjäämistä kaikin puolin. Kyllä se järkikin on oltava mukana, vaikka mielestäni tällaiset päätökset tehdään pitkälti sydämellä.

 

Hetki siinä missä muutkin hetket. Jos koet olevasi valmis, niin ei muuta kuin onnea matkaan

Mutta opiskelujen ja äitiyden yhdistäminen on vaikeaa. Omista opiskelukavereista niillä, jotka saivat lapsen kesken opintojen, opinnot usein venyivät toisin kuin lapsettomilla ja niillä, joilla oli ennestään lapsia. Kunhat ei ajattele liian ruusunpunaisesti yhdistämisestä, mikä kuva tekstistäsi tuli. Mutta kaikesta selviää.

 

Oon kans opiskelija ja itseasiassa saan esim saman verran rahaa kuin jos oisin töistä pois koska saan äitiysrahan ja siihen päälle vielä opintotuen.eli yli tonni.kursseja on helppo suoritella ainakin amk itsenäisesti.

 

Mä olen opiskellut yksinhuoltajana. Parhaiten menestyin koko luokasta, kun en viettänyt iltojani opiskelijariennoissa, vaan lapsen kanssa kotona.

Ja ihan samoja tukia minä sain kuin muutkin opiskelijat, tolle yhdelle vaan, jonka mielestä tukiin turvautuminen ei ole lapsen elättämistä. Erona tietty oli se, että melkein kaikki muut luokalla kävi jossain töissä lisäansioiden takia, minä nostin opintolainaa.

 

ite olin 23 wee opiskelija saadessani esikoiseni. mieheni opiskeli myös silloin. tosi hyvin pärjättiin rahallisesti ja yöllä jaksoi valvoa kivuttomasti. koulu todellakin joustaa paljon enempi kuin työelämä. minun oli pakko jatkaa opintoja, kun selvisi raskautumisen jälkeen, että olemme viimeinen vuosikurssi joka valmistuu kyseisestä koulusta. otin 7 kk ikäisen vauvani koulun penkille mukaan ja hyvin meni. tosin välillä en pystyny ite täysillä keskittyyn opetukseen mut hyvät arvosanat tuli.

itellä tradenomipaperit on toista harjottelua ja opinnäytetyötä vailla valmiit. ja taitaa valitettavasti jäädäkin. sain vakipaikan ennen valmistumista, joten opinnäytetyö on jääny roikkuun. ei siis kannattas mennä töihin ennenku saa paperit.

ja rahallisesti ollaan pärjätty, kun on ollut säästöjä. teimme opiskeluaikanamme ulkomaanmatkojakin, eikä todellakaan eletty tuilla eikä vanhempiemme rahoilla. työllä elantomme ansaittiin.

et tsemppiä teille vaan, hyvin se menee =)

 

Olen kyllä nyt sitä mieltä että olis ollu 100 kertaa helpompaa hoitaa lapset koulun ohessa kuin työn. Ensinnäkin työpävät on se n8 tuntia niin eipä paljoa jää lapsille aikaa, kolua voi tosissaan tehä rauhallisemmin...

Suosittelen, siun suunnitelma kuulostaa hyvälle!!!

 

Olen ainakin todennut henkkoht sen, että se oli erinomainen yhdistelmä. Tosin olin 22 kun ensimmäinen lapsi syntyi

 

Itse sain esikoisemme 32-vuotiaana. Olin siinä vaiheessa ollut jo monta vuotta työelämässä. Ja monta kertaa olen ajatellut, että olisikohan tämä ollut yhtä rankkaa kaksikymppisenä opiskelijana. Musta tuntuu, että ei. Itse vaan tapasin elämänkumppanini vasta lähes 30-vuotiaana. Harvoin näitä asioita voi niin hyvin suunnitella ja elämä monesti tuppaa menemään vielä ihan eri tavalla, kuin mitä oli ajatellut.

Onnea matkaan ap, minusta teillä on oikein hyvät lähtökohdat perheen perustamiselle.

 

Mikäs siinä jos asian miettii noin.

Itselleni ei olis tullut mieleenkään hommata lapsia 21 vuotiaana.
En ois ollut valmis vastuuseen, halusin olla "vapaa", opiskella, matkustaa jne.
Ei sillä etteikö noita kaikkia ois voinut tehdä lapsenkin kanssa mutta kyllä se ois mulle kiviriippa silloin ollut.

 

Itselleni ei olis tullut mieleenkään hommata lapsia 21 vuotiaana.
En ois ollut valmis vastuuseen, halusin olla "vapaa", opiskella, matkustaa jne.
.

Aika samanlaiset mietteet ovat itselläni. Näin on parempi minusta.

Mutta kun olet tuollaiseen ratkaisuun päätynyt, se on varmasti teidän kannaltanne se paras. ja toivotan teille onnea!

 

Riippuu ihmisestä kovasti. Minulle ainakin oli. Tähän saumaan kun teki niin ei ole vielä ehtinyt elämä kangistumaan omiin uomiinsa ja lapsi on isompi sitten kun itse on vanhempi ja mukavuuden haluisempi. Ihana olla sitten 40 vuoden tienoilla nuorekas mummo mikäli lapsi sattuu tulemaan vanhempiinsa.

 

Olen laiska, enkä jaksa lukea ketjun viestejä mutta vastaan otsikon perusteella napakasti: Ei luultavasti, todennäköisesti, välttämättä, kaikille, ikinä.

 

sain lapseni 19v opiskelijana. loistava aika. parin vuoden päästä tutkinto valmis

 

Minusta ei olisi ihanteellista. Ikä on ihan jees ja nuo kaikki muut jaksamistekijät ja opiskelu+vauva vs. työ+lapsi-yhdistämiset ym. mutta kyllä mä suosittelisin KAIKILLE että sen verran käy töissä pierasemassa että saa palkkatulosta lasketun äitiyspäivärahan. Opintotuelta äippärahalle ja sitten kotihoidontuelle on kyllä aikamoista kituuttamista. Sen vuoksi minusta olisi hyvä jos ehtisi edes sen puoli vuotta olla töissä ja nostaa palkkaa ennen kun jää äippälomalle. Helpottaa elämää aivan julmetusti kun tulot on paremmat.

 

Noup. koska tein harkkatöitä yömyöhään (harkkatyöt tehdään usein parityönä ja nörttipojat kuule koodaavat eniten silloin), tein paria osa-aikatyötä samaan aikaan, luin tentteihin, jne.

Ei siinä olisi millekkään mukulalle olisi ollut aikaa. Minulle kyllä riitti pari vuotta pelkällä opintotuella, joten suuntasin töihin. Ja toisaalta jos töitä ei olisi tehnyt, ei olisi saanut kunnon dippatyöpaikkaa ja sitä myöten kunnon työtä.

Kunnon tuloilla oli kivempi jäädä äitiyslomalle ja saada töistä lomaa.

 

Olen kyllä nyt sitä mieltä että olis ollu 100 kertaa helpompaa hoitaa lapset koulun ohessa kuin työn. Ensinnäkin työpävät on se n8 tuntia niin eipä paljoa jää lapsille aikaa, kolua voi tosissaan tehä rauhallisemmin...

Suosittelen, siun suunnitelma kuulostaa hyvälle!!!

Työpäivän jälkeen mulla ainakin on aikaa olla lasten kanssa ja tehdä pakolliset kotityöt. Opiskelijan täytyy näiden lisäksi jossain välissä lukea tentteihin ja tehdä kaikenlaisia opintoihin liittyviä kirjallisia töitä/läksyjä/mitä nyt kenelläkin on. Mistä siihen repii aikaa ja energiaa, jos vauva valvottaa iltaisin ja äiti on väsynyt jo ilman niitä tenttikirjojakin?

 

Ei kyllä olisi sopinut mun kuvioihin ollenkaan saada lapsi 21v opiskelijana.

 

Olen kyllä nyt sitä mieltä että olis ollu 100 kertaa helpompaa hoitaa lapset koulun ohessa kuin työn. Ensinnäkin työpävät on se n8 tuntia niin eipä paljoa jää lapsille aikaa, kolua voi tosissaan tehä rauhallisemmin...

Suosittelen, siun suunnitelma kuulostaa hyvälle!!!

Työpäivän jälkeen mulla ainakin on aikaa olla lasten kanssa ja tehdä pakolliset kotityöt. Opiskelijan täytyy näiden lisäksi jossain välissä lukea tentteihin ja tehdä kaikenlaisia opintoihin liittyviä kirjallisia töitä/läksyjä/mitä nyt kenelläkin on. Mistä siihen repii aikaa ja energiaa, jos vauva valvottaa iltaisin ja äiti on väsynyt jo ilman niitä tenttikirjojakin?

Mäkin muistan sen tilanteen, kun tutkinto oli vihdoin kasassa. Oli outo tilanne, että päivän jälkeen ei ollut mitään pakko enää tehdä. Vain olla. Viikonloput olivat vapaat. Työnteko oli moninverroin kevyempää.

Se varmaan riippuu opiskelusta ja tahdistakin

 

Mä olin 19v ku sain ekan lapsen. Vuoden olin kotona ja pääsin yliopistoon. Opiskelin pari vuotta ja toinen lapsi syntyi ja kohta oon valmis maisteri. Tällä alalla opiskelu kestää keskimäärin 5,5 ja mä tuun valmistumaan viidessä vuodessa.
Eli ihan se on itsestä kiinni, mihin tahtiin opiskelee. Ja tää on sopinu mulle paremmin kuin mainiosti

 

Olen kyllä nyt sitä mieltä että olis ollu 100 kertaa helpompaa hoitaa lapset koulun ohessa kuin työn. Ensinnäkin työpävät on se n8 tuntia niin eipä paljoa jää lapsille aikaa, kolua voi tosissaan tehä rauhallisemmin...

Suosittelen, siun suunnitelma kuulostaa hyvälle!!!

Työpäivän jälkeen mulla ainakin on aikaa olla lasten kanssa ja tehdä pakolliset kotityöt. Opiskelijan täytyy näiden lisäksi jossain välissä lukea tentteihin ja tehdä kaikenlaisia opintoihin liittyviä kirjallisia töitä/läksyjä/mitä nyt kenelläkin on. Mistä siihen repii aikaa ja energiaa, jos vauva valvottaa iltaisin ja äiti on väsynyt jo ilman niitä tenttikirjojakin?

Mä en ainakaan iltaisin lue tai tee tehtäviä. Illat on lapsia varten, päivät koulua