"Eikö se vieläkään puhu?"

Meillä poika on 1,9 vuotta ja hyvin vähän sanoja tulee vielä ulos. Vuoden ja 5kk:n iässä tuli maito ihan selvästi, mutta nyt se on jäänyt pois. Sanoja toistellaan ja puhutaan paljon, mutta poika ei vain halua kaikkia sanoja toistaa. Muutamia sanoja tulee, mutta ei vielä montaa. Ei tässä huolestuta kyllä, on niin ymmärtäväinen, että kaiken hän ymmärtää mitä sanotaan. Älä huolestu tuppisuu, minuakin ärsyttää suunnattomasti kyselyt, että eikö vieläkään puhu, meidän tyttö porisee kovasti ja ikäeroa ei ole kun kuukausi, joo joo. Kyllä nämä vielä oppivat puhumaan ja selvästi, ei tässä kuitenkaan vielä auta huolestua, saisi stressata asiasta joka päivä ja varmasti ihan turhaan. Voimia meille äideille saisi toivottaa, eikä kyseltäis turhia.

 

meillä on 3,5v poika, joka ei hiljaista hetkeä pidä... kamalaa sanoa, mutta joskus tosiaan rasittaa...
poika alkoi puhumaan vasta 2v3kk iässä, ennemmin vain silloin tällöin jonkun sanan, tuntui kyllä ymmärtävän "kaiken". aloituksen jälkeen tuli nopeaan tahtiin monen sanan lauseetkin. olen aina puhunut ja selittänyt hänelle paljon, kirjoja luetaan paljon...
meillä ollaan kaksikielisiä, joka sekin selittäneen myöhäisen aloituksen. isäkin tosin aloitti myöhään puhumisen.

 

Kiitos Teille ihanista vastauksista Kyllä tuli itsellä paljon parempi mieli kun teidän kirjoituksia luin

Muutamia vastuksia tulleisiin kysymyksiin. Lapsi ei siis osaa sanoa edes äiti, eikä hänellä ole ns. omia sanoja. Osaa sanoa tätätäätä, pääppääpää, määmääm, mutta näitä en ole yhdistänyt mihinkään vaan tulevat milloin missäkin välissä, ÖÖH on "sana" joka kuvaa kaikkea

Luemme myös tosi paljon kirjoja, lehtiä, mainoksia ja poika tykkää lukemisesta yli kaiken (varsinkin mainokset ovat kivoja). Ymmärtää kyllä hyvin puhetta eli osaa osittaa (yleensä) oikeaa kuvaa kun häneltä kyselee esim. missä lintu,puu, setä, auto, kukka, aurinko yms. kaikki yleisimmät. Hän tietää myös mihin pitää milloinkin mennä, eli kun sanoin mennään laittamaan pyykkikone päälle, osaa menää pesuhuoneeseen ja tiskikoneen tyhjennykset ynnä kaikkea muuta.. Itse olen erittäin kova puhumaan ja puhunkin lapselle todella paljon, kerron myös aina kun hän osoittaa jotain että mikä esine on kysessä.

Heh just anoppi soitti ja eka kysymys oli "mitenkäs puhuminen"? Vitsit kun pitäis keksiä jokin naseva vastaus tähän kysymykseen Mutta vielä kiittelen teitä ja olen myös kiitollinen että ymmärsitte huoleni ja osasitte oikein rohkaisevasti vastailla!

No hyvinhän teidän napero ymmärtää puhetta, ei siinä sitten syytä huoleen! Puhuu sitten kun on asiaa
Sanoppa anopille seuraavaksi kun kysyy puheesta, että 'tuossahan se otti ja luki taloussanomat kannesta kanteen ääneen minulle kun täyttelin hänen yliopisto papereitaan' )))))

 

AP: tilanteesi on ihan kuin meillä aikanaan. Tyttö ei osannut ottaa mallia isoveljestään. Tyttö kuitenkin ymmärsi puhetta ja kuulossakaan ei ollut vikaa. Kumpikaan lapsistamme ei ole koskaan jokeltanut oikeastaan ollenkaan mitään sellaista ättä ättä, glugluglu. Kuitenkin poika oli aluksi vain hiljaa ja sitten 1v 5kk ikäisenä alkoi puhua lähes heti kokonaisia lauseita.

Meillä tyttö ehti oppia juuri pari sanaa ennen 2-v neuvolaa. Kontrollikäynti oli 2,5 v iässä, jossa tarkistettiin puheen kehitys. Siinä vaiheessa sitten tyttö oli jo lähes täysin ottanut kiinni ikätoverinsa. Tosin puhe oli aika epäselvää.

Nyt sekä tyttö että poika ovat kumpikin jo koululaisia. Pärjäävät koulussa hyvin ja kumpikin saa kehuja hyvästä mielikuvituksestaan, joka näkyy ainekirjoituksessa. Pärjäävät suullisessa ilmaisussakin hyvin.

Lohdutan siis sinua AP. Jos lapsesi kuulee ja ymmärtää, niin jatka vain puhumista lapsellesi. Meille nimittäin tyttärelle oli ponnahduslauta puhumiseen se, kun hän meni tarhaan. Tarhatädit eivät ymmärtäneet tytön 'ööhööhö' sanontaa, jota tyttö käytti kuvaamaan kaikkea mahdollista. Pikkuhiljaa tyttö näki, että muutkin pienet taaperot puhuivat, joten tarhassa ei tarvinnut olla kuin 2 viikkoa, kun tyttö alkoi puhua. Ehkä sinullakin olisi mahdollista, että joku samanikäinen lapsi olisi "mallina" siitä, miten puhutaan?

 

Lisään ap:lle vielä: esikoinen avasti sanaisen arkkunsa puolitoistavuotiaana. Sitä ennen taisi olla neljä sanaa. Ihan ykskaks alkoi tulla lisää sanoja.

Kaksosista tytöllä oli kuukausi sitten monta sanaa, kymmenkunta (nyt ikää siis 1v 4 kk). Nyt hän on hukannut kaikki muut paitsi sanan "hauva". Kaikki sormella osoitettava on sitä. Lievä taantuma.. Pojalla taas ei ole sanan sanaa, paitsi tuo mainitesamsi "ööh". Ja suuressa hädässä "äitä". Tänään tapaili hauvaa, siskonsa esimerkin kannustamana. Luulenkin, että parivuotiaana kaksoset puhuvat pelkkää hauvakieltä. Poika ymmärtää samalla tavalla kuin sinunkin eli lähes kaiken.

Ei siis huolta. Parivuotiaaksi ja ylikin voi rauhassa öhkiä ja osoitella sormella.

 

Vielä sen verran, että meillä satsaavat puhumisen sijaan kiipeilemiseen.. Taitaa tässä iässä tulla esiin noita apinageenejä, ennen kuin ihmisiksi alkavat kasvaa.

 

Meillä on 2 v 2 kk astmapoika joka lähti kävelemään 1 v 4 kk:n iässä eikä ole pysähtynyt vieläkään - nyt se juoksee kaiket päivät :O Ei nuku öitään kovin hyvin. EIKÄ PUHU.

Oon ollut huolissani. Mutta nyt sit perhetuttu kuntoutushoitaja osasi minua rauhoittaa, levoton lapsi ja levottomat yöt syövät myös pikkumiehen oppimiskykyä. Kun ei tule yhtenäistä yöunta, niin ei taidot kehity kovin rivakasti. Että eikun odotellaan, sanoo se sentään "akkoji " (traktori) ja isssa (kissa), ilmehtii ja elehtii niin että tasan varmasti saa itsensä ymmärretyksi, jos muuten ei mene sanominen jakeluun, niin kääntää pään ja vaatii katsomaan, tai sitten tarttuu käteen ja vie paikalle. Eikä anna periksi

Apinageenejä täälläkin, kahdella pikku peijoonilla.