Eilinen 4v.neuvola.....

Alkoi taas tuntua ettei mitään osata tehdä oikein :/
Tyttö meni reippaasti yksin huoneeseen. Sit mut kutsuttiin sisään. Tyttö oli askarrellut ja piirrellyt neuvolatädin ohjeitten mukaan.
Ei ollut osannut tehdä kolmesta palikasta siltaa ( 2 alle ja 1 päälle, pitää kuulemma tehdä palikoilla enemmän).
Oli joku kuva mistä oli tehty kysymyksiä, mm.kysyttiin missä koira nukkuu ( oli kopissaan), ja tyttö oli sanonu että pesässä, joten enemmän pitäis kuulemma lukea vaikka nytkin luetaan n.4 kirjaa päivässä!
Ei ollut osannut piirtää samanlaista kuvaa kuin mallissa ( esim.neliö), joten piirtämistä enemmän.
Paljo muutaki oli tommosta hahmotusjuttua, mitä pitää kuulemma harjoitella. Olis laittanu meidät jo nyt toimintaterapeutille mut se on lomalla. Hitto että ärsytti

Tuo sai tuntemaan itsensä tosi riittämättömäksi ja tyhmäksi,miksen ole huomannut tuommoisia lapselleni opettaa
Tuntuu että kaikki pitäis osata heti ja nyt. \|O

 

Nyt ensinnäkin iso :hug:

Olen kahden erityislapsen äiti (kolmas on enkeli) -esikoisellani on erittäin lievä kielenkehityksen viivästymä ja vaikeuksia keskittyä (yrittää todella kovaa ja on onnistunut hienosti, sillä pääsee tavalliseen kouluun ja näillä näkymin ilman avustajaa) ja keskimmäiselläni meni tuo nelivuotisneuvola penkin alle... Onneksi saimme uusia sen ja isin kanssa hän jaksoikin keskittyä tehtäviin.

Nyt olisi viisivuotisneuvola edessä...ja sanomista varmaan tulee. Itsekin aina nöksähdän sanomisista ja ajattelen, miksi kaikkien pitää osata kaikki heti. Ja meilläkin harjoitellaan. Aina tosin en ole pystynyt olemaan lukemasssa tarinoita, koska kolmas lapseni vietti ison osan elämästään sairaalassa ja minä olin häntä hoitamassa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. En voi olla hirveän tuskastunut itseeni, kun en ole voinut olla vaatimassa lapsiltani suorituksia ja jatkuvasti opettamassa heitä. Olen ollut kuolevan lapseni vierellä -hän tarvitsi minua silloin eniten.

Ehkä toiset lapseni ovat kärsineet asiasta, ehkä he ovat luonnostaan erittäin vilkkaita ja oppimattomia. Itsellänikin oli vaikeaa ala-asteella, silti sain ammatin ja menestyin taloudellisesti niin, että lopulta pystyin perustamaan perheen. Se taitaakin olla nykyään ihmisarvoisen elämän mitta, että saavuttaa taloudellisen huipun -silloin perheenkin perustaminen on tavallaan sallittua. (Huomaa ystävä hyvä lievä satiiri tekstissäni, huomaathan?)

Kuitenkin..nämä oppimishäiriöt ovat oikeastaan aika pieni vika ihmisessä. Huonompaa on, jos elimistö ei muuten toimi ja lapsi kuolee. :'( Itse olen myös tukeutunut Forrest Gumpin äidin sanoihin: "Tyhmät teot ja sanat tyhmentävät" ja oloni on aina sen jälkeen parempi, sillä toivon kasvatukseni antavan lapsilleni ymmärryksen olla toisille ystävällisiä ja kilttejä.

Ja jos nelivuotisneuvola menee penkin alle, se ei mielestäni tarkoita vielä yhtään mitään. Toki voitte yhdessä alkaa rakennella palikoilla (ja se on ihan kivaa)..mutta koko touhu on aika riippuvaista terveydenhoitajan ammatillisesta osaamisesta, lapsen tunteista ja kiinnostuksen kohteista tilanteessa. Ja siitä, että olet ulkopuolella..lapsi huomaakin juuri palikoiden kohdalla, että olet poissa ja hänen keskittymisensä herpaantuu. Kun mieheni oli pojan mukana "uusintakerralla", lapseni sai rauhassa keskittyä tehtäviin ja onnistui niissä. Onko nelivuotiaan pakko uskaltaa jo olla yksin tenttaavan tädin kanssa? Joka ei ole edes tuttu hoitotäti?

Mutta yksi asia on varmaa, sinä et ole tehnyt mitään väärää. Olet ihana äiti. Paras lapsellesi. Ja opit koko ajan uusia juttuja millä kehität lastasi. Voimia. :heart:

 

Kaikkialla ei edes ole 4v neuvolaa. 3,5- vuotiaana ja seuraavaksi 5-vuotiaana.

 

No olipas teillä 4v neuvola! Omalla pojallani oli maaliskuussa 4v neuvola ja hänpä pisti siellä niin kovin hanttiin, et terkka ei saanut mitään "testejä" juurikaan tehtyä :ashamed: Eikä poika sinne yksin mennyt vaan minä olin mukana. Täällä päin on kuulemma sitten 5v neuvola sellainen jossa lapsi menee ensin yksin terkan juttusille. Saas nähdä mitä siitä tulee...

Meidän pojan olisi pitänyt piirtää ympyrä ja risti, eikä hän suostunut ottamaan edes kynää käteen.. Pituus ja paino saatiin otettua ja sitten poika itse halusi että kuulo testataan No tehtiin sitten kuulotesti kun muista ei mitään tullut..

Terkka oli vähän sitä mieltä, että meidän pitää sinne uudestaan mennä myöhemmin, aikakin varattiin, mutta tulin sitten siihen tulokseen, että mitä suotta sinne mennä uudemman kerran ja ilmoitin sen sille terkallekin. Tiedän itse että poika on täysin normaali ja osaa niitä juttuja mitä 4-vuotiaan pitääkin. Et se jos tuo 4v neuvola nyt menee vähän pieleen, niin ei se tarkoita sitä että lapsessa jotain vikaa olisi. Eihän se kukkokaan käskemällä kieu Lupasin viedä sille terkalle sitten pojan piirtämät neliön ja ympyrän, mitkä sitten myöhemmin kotona piirsi...

Minusta teidän terkka toimi jokseenkin tökerösti. Eihän tuollaisista jutuista nyt mihinkään toimintaterapeutille tarvitse lähettää! Ihan uskomatonta! Hän ei ilmeisesti osannut ottaa lasta yksilönä huomioon. Jätä tuon terkan sanomiset omaan arvoonsa. Sinä tiedät ja tunnet lapsesi paremmin =)

 

Mietin just että ei meilläkään tarvinnut menä yksin viellä silloin vaan nyt vasta 5v neuvolaan meillä on neuvola tässä vaihtunut vuoden aikan joten en sit tiedä miten neidin käy kun on loppu vuodesta 4v,mutta sen sanon että likka on niin ujo ja varautunut vieraiden ihmisten suhteen ettei kyllä edes suostuisi jäämään sinne yksinään.

 

Nykyään on menny ihan liian tiukaks toi neuvolameininki. Siis että pitäs 5-vuotiaana jo osata suunnilleen lukea ja kirjoittaa. Oma 5-vuotiaani sanoi mielestäni hyvin: "äiti, koulussa on sitä varten opettaja"
Toiset lapset ovat esim. tosi lahjakkaita urheilussa, mutta neuvola/tarha/koulu arvostaa vain sitä kilttiä/rauhallista lasta, joka rakastaa askartelua, lukemista ja piirtämistä.

 

Ei neuvolassa nykyään vaadita sen enempää kuin 10v sittenkään (testit eivät ole juuri muuttuneet). Tottakai jokainen on yksilö ja kehittyy omaan tahtiinsa, mutta neuvlan perustehtävä on seuloa esiin lapset, jotka tarvitsevat tukea. Joskus joku jää seulaan turhaan kiinni, mutta se on pieni hinta siitä, että tukea tarvitsevat pääsevät kuntoutukseen mahdollisimman varhain. En ymmärrä alkuunkaan, miksi toimintaterapeutin tutkimuksesta puhuminen on verinen loukkaus? Jos lapseni jäisi seulassa kiinni, kiikuttaisin hänet ilomielin toimintaterapeutille. Sinne ei noin vain kaikki pääsekkään. Ja mitä sitten, jos kaikki onkin hyvin? Sittenhän se on perusteellisesti ammattihenkilön puolesta tutkittu. Mitäpä jos ap.n lapsi onkin niiden joukossa, jotka tarvitsisivatkin hieman tukea. Mahdollinen tuki viivästyisi vuodella, kun lasta ei vietykkään tutkimuksiin vielä. Kuntoutuminen erityislapsella on aina parempaa, mitä aikaisemmin tukitoimet aloitetaan. Olen joutunut seuraamaan myös niitä lapsia, joiden vanhempien mukaan kaikki on "normaalia" ja "lapsi kehittyy omaan tahtiinsa",eivätkä vanhemmat suostu tukitoimiin. Sitten eka tai tokaluokalla tuleekin esille vaikeudet. Lapsi saa koululleen huonon alun. Itsetunto laskee ja edessä on mahdollisesti joutuminen/pääsy erityiskouluun kesken lukuvuotta ja eroamainen ystävistä, vaikka hänen vaikeutensa olisi voitu ehkä korjata jo ennen koulun aloitusta. Tässä vaiheessa kuntoutumisen parhaista vuosista on jo monta takana ja ennuste huonompi. En nyt tarkoita sitä, että ap:n lapsi olisi erityislapsi. Voi hyvin olla, että hän on juuri niitä "turhaan seulaan jääneitä", MUTTA pisti vain silmiin tuo neuvolasysteemin vähättely ja halusin valottaa mitä siitä oikeasti voi seurata.

 

Eipäs nyt lähdetä hätiköimään!!!!!! Neljävuotisneuvolan ja koulunaloituksen välillä on aikaa kolme vuotta ja tiedän tarkkaan, ettei neuvoloiden testit ole kovastikaan muuttuneet.( Sinulle äiitix2) Kyse on ennemminkin asenteista/ tavoista joilla neuvolan täti asioista ja mahdollisista kömmähdyksistä ilmoittaa. Kyse ei ole siis siitä, etteikö kukaan saa sanoa, että lapseni ei jotain osaa, mutta sen voi tehdä niin monella eri tavalla.

Meillä meni ihan yhtä mönkään kolmevuotisneuvola vuosi sitten ja monet itkut itkettiin. Olen itse kasvatusalan ammattilainen ja siitä huolimatta lapseni (joka on kuitenkin kaikkien testien mukaan ikäistään vuotta vanhemman tasolla) ei osannut toimia toivotun kaavan mukaan. Jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa. Meidän tyttö on todella arka ja se, että hänellä on elinaikanaan vaihtunut viidesti neuvolan täti (kuntamme määräaikaisten työsopimusten takia) ei ainakaan ole yhtään helpottanut asiaa. Lapseni oli niin krampissa, että ei ollut lainkaan ihme, ettei palikat menneet täysin paikoilleen saatika sitten ettei hän halunnut jutella tädin kanssa.

Voin lohduttaa sinua sillä, että neuvolan työntekijöilläkin on huonoja päiviä. Keräsin paniikkia 4-vuotisneuvolasta yli puoli vuotta ja kaikki sujui siellä kuin tanssi. Esikoinen ei pelännyt lainkaan. Täti oli viime kertaisesta kireydestä leppynyt todella paljon ja varmaan olin itsekin äitinä kasvanut niin, etten ihan jokaisesta asiasta ottanut nokkiini.

Olet paras mahdollinen äiti lapsellesi. Nauti niistä hetkistä, kun hän oivaltaa jotain uutta ja ennen kaikkea nauti hänen seurastaan. Jokainen lapsi on yksilö ja oppii ja omaksuu omaa tahtiaan. Jos palikoiden rakentelu ei kiinnosta niin kiipeily ja laulaminen voi olla hänen taitolajejaan. Ensi vuonna parempi onni.

Oikein ihanaa kesää teidän perheelle!