""ekat menkat""

Pitäiskö reagoida jotenkin,vai olla vain onnellinen kun meidän perheessä on kaksi Naista?

 

Itse muistan, kun sain ekat menkat. Olin jo aiemmin saanut äidiltäni niistä tietoa, joten en panikoitunut, mutta kyllähän se silti tuntui vähän oudolta. Kerroin äidilleni, joka sanoi, että onneksi olkoon, olet nyt sitten nainen, tervetuloa joukkoon. Hän ehdotti, että kävisimme yhdessä vaikkapa jätskillä tai kahvilassa sen kunniaksi. Minusta se tuntui jotenkin oudolta ja sanoin, etten halua. Myöhemmin olen lukenut, että monissa kulttuureissa esim. Afrikassa on perheissä isot riittitapahtumat aiheen kunniaksi. Äiti kysyi sitten, saako isälle kertoa, mutta en halunnut sitäkään. Jotenkin pelkäsin, etten enää olisi isän pieni tyttö ja hän muuttaisi suhtautumistaan minuun. En tiedä, mitä sinun tyttäresi kokee, mutta upea isä olet, kun tuota asiaa noin mietit. Muistat varmaan, että tyttäresi oppii arvonsa naisena sinun kauttasi. Kohtele häntä hyvin. Riippuu varmaan, miten avoimet välit teillä on eli kertooko hän sinulle asioitaan avoimesti. Jos niin on, niin voit varmasti sivulauseessa onnitella ja sanoa, että hieno homma, kun keho on terve ja pelaa hyvin ja aikuistuminen on alkanut. Mukavaa viikon alkua. ps. kyllähän minunkin isäni myöhemmin sai tietää, että kuukautiset ovat alkaneen, kun kärsin aivan valtavista kivuista. kerran jouduttiin ensiapuunkin, kun särkylääkkeet eivät auttaneet. myöhemmin minulta leikattiin endometrioosi. eli on hyvä, jos vaikka sanot tyttärellesi, että autat lääkkeiden kanssa, jos on kipuja tms.

 

Itse olisin ollut tosi nolostunut jos isäni oli reagoinut jotenkin. Äitillekin sanoin, ettei tarvii isälle sanoa, vaikkakin tiesin että kertovat toisilleen kaiken.

Omat tyttäreni alkavat lähestyä murkkuikää ja heidän kanssaan asioista on puhuttu paljon vapaammin kuin omassa kodissani. Siltikään en ehkä uskoisi heidän ilostuvan, jos koko perheen voimin menkkojen alkamista juhlittaisiin...tämä täytyykin muuten selvittää tyttärien kanssa jo nyt kun menkkoja ei ole vielä kuulunut

 

En kertonut edes äidilleni.

 

Ei kannatane reagoida, hankala ja outo ja häpeällinen tilanne varmasti monellle tytölle...

 

et jo muutenkin keskustele vapaasti tyttäresi kanssa em. asioista, niin nyt ei ole oikea aika aloittaa niitä. Itse hoidin jo etukäteen äitinä nämä asiat niin, että kuukautisten alkaminen tyttärelläni oli ilmoitusluontoinen asia ei sen kummempaa. Samaan tapaan keskusteltiin rintojen kasvamisesta, seksistä yms. ihan niinkuin leivästä myös poikani kanssa. Lasten isä oli näissä asioissa vähän kantikkaampi eikä keskutellut lasten kanssa näistä asioista enkä usko että tyttäreni kauhean mielellään olisi isänsä kanssa näistä keskustellut. Eri asia on jos on vain isä eikä äitiä.

 

Ehkä on paras, ettet reagoi mitenkään. Kuukautiset on aika henkilökohtainen juttu ja minä olisin aikoinaan hävennyt aivan kuoliaaksi, jos oma isäni olisi jotain asiasta maininnut. Äitinikään kanssa en ole aiheesta ikinä keskustellut, tarpeelliset tietoni sain koulusta, lehdistä ja kavereilta.

Nykynuoret ovat jo erilaista porukkaa, mutta paras, ettet kiinnitä juttuun mitään huomiota, tai ainakin suhtaudut täysin luontevasti ja ikäänkuin ohimennen. Ei mitään tyyliin: ""oi meidän pikku tyttö onkin nyt aikuinen nainen, juhlitaan!""

 

Minullekin taisi aikoinaan menkkojen alku olla hiukan arka asia. Vanhempani olivat jo silloin iältään vanhoja, oikeita vanhan kansan ihmisiä.

Isäni taisi vetää nuuskat henkeen kun ohimennen pyysin ostamaan minulle OB-tamponeja. Mutta kyllä se toi.

 

Isä häippäs kolme vuotta ennen kuin mulla alkoi menkat eikä ole sen jälkeen nähty. Ehkä kysyy mun mielipidettä, jos tuo vielä on elossa ja törmätään. Tulen sitten kertomaan. Anteeksi vaan.

 

Oletko joku mustasukkainen kyylä joka haluat kytätä lapsesi aikuistumista vai peräti pedofiilin alku? Ei tyttären asiat kuulu isälle. Alatko nyt vahtimaan tuleeko kolleja nurkkiin kun tytär voi pamahtaa paksuksi. Hanki elämä.

 

Kai sää haluisit vaihtamaan sidettä niinkuin mun ystävän isä tahtoi tehdä. Hyi yökkä. mene pois täältä. Yökkä.

 

Mulla on kaksi tytärtä, joista nuoremmalla alkoi hiljakkoin menkat. Oli sitten lähdössä reissuun enkä edes tiennyt koko menkkajutusta mitään. Valmiissa tarvikelistassa oli kuitenkin terveyssiteet ja tamponit mainittu, joten päätin kysäistä, että onkos niitä mukana vai onko menkat alkaneet. Huomasin jo käytöksen muuttumisesta, että taitaa tyttö olla jo siinä iässä. Sitten vähän arkaillen tuo sanoi, että vois niitä siteitä ostaa vähän lisää. Toivotin tervetulleeksi meidän aikuisten joukkoon. Lohdutin, että se on ihan luonnollinen asia eikä sitä tartte hävetä. Kävin sitten lähikaupasta paketin siteitä hakemassa ihan periaatteesta.

 

Äidin kanssa juteltiin silloin aluksi vähän, mutta huomasin, että asia oli äidille jotenkin kiusallinen. Ei ollut mitenkään puhumaan oppinut. Itse taas jotenkin koitin aina suhtautua asiaan ongelmattomasti ja pikkuhiljaa siitä tuli juttu, josta saattoi komemntoida, puhua menkkakivuista tms. Ja nykyään, kun ollaan molemmat aikuisia, äitikin on tainnut jo oppia suhtautumaan asioihin vähän mutkattomammin ja esim. kuukupista yms. voidaan keskustella ihan vapautuneesti.

Isälle olen joskus kommentoinut menkkakivuista, mutta en olisi koskaan pitänyt siitä, että isä olisi ottanut asian puheeksi.Se oli jotain sellaista, jonka halusin teininä tapahtuvan mun ehdoilla.

 

Isän on parasta jättää nämä asiat pohtimatta. Viimeisin ihminen, jonka kanssa tytär haluaisi näistä asioista tuossa iässä puhua, on oma isä.

Jotenkin tulee mieleen, että nytkin on kyseessä joku vanhempi äijä, joka on sairaalloisesti kiinnostunut puberteetti-ikäisten tyttöjen kuukautisista. Että jos niistä tulisi täällä jotain kiihottavaa juttua...

Toivottavasti niin ei ole.

Itse muistan vain oman isäni hölmistyneen ilmeen, kun rahaa pyytäessäni ensimmäisen kerran pamautin tarvitsevani niitä siteisiin. Raha tuli mukisematta joka kerta pyytäessäni eikä asiasta enempää puhuttu. Niin kuului ollakin. Äiti ja sisko olivat sitä varten.

 

Jos pohditaan perinpohjin, niin onko menkojen alkaminen oikeasti HIENO juttu? Se, jota jokainen tyttö odottaa kuin viimeistä päivää...

...vai se välttämätön paha, jonka kanssa on vain opittava elämään, eikä haittaa vaikka niiden alkaminen siirtyisi vähän myöhäisemmäksikin. Välttämätön rutiini, joka toistuu kuukaudesta toiseen ja muistuttaa itsestään säännöllisesti joka kuukausi, ettei sitä vaan pääse unohtamaan.

Omasta mielestäni aikuistuminen on jotain ihan muuta kuin pelkkä menkojen aikaminen, joka nykyään siirtyy lapsilla vain entistä aikaisemmaksi. Ei siis käytännössä kauheasti tekemistä varsinaisen aikuisuuden kanssa ja raskaaksikin voi tulla jo ennen ensimmäisiä kuukautisia.

Onnellinen ""Isä"" mietipä, miten onnellinen olet ollut vaimosi joka kuukautisista kuukautisista! Mietipä, miten ""onnellinen"" vaimosi on niistä ollut! Ei varmaan ole teidän yhteinen ilonaihe kuukausittain

Oletko niitä miehiä, jotka menevät ostamaan tamppoonipakettia vaimolleen hymyillen kuin naantalin aurinko ja kassallekin innoissasi kerrot, että vaimolla on TAAS menkat!

Eli miksi asiaa pitäisi niin korostaa?

Tietenkin voit tyttärellesi osoittaa myötätuntoa, että tiedät asiasta, mutta älä nyt ala naapurien kesken mitään juhlia järjestämään

Kerropa, mistä itse sait asiasta tietää, vaimoltasiko? Voisiko tytölle ilmoittaa ihan ilmoitusluontoisesti, että vaimoltasi asian kuulit, jottei hänen tarvitsisi mitenkään alkaa salailemaan asiaa ja piilottelemaan tamponipaketteja sinulta, jos olisi arka asiasta?

Kerropa, miten loppujen lopuksi reagoit ja oliko se hyvä suhtautumistapa.

 

Minustakin olisi outoa, jos asiaa pitäisi juhlistaa. Olisi ollut teininä kauheaa, jos niin olisi tehty. Muistaakseni joskus 80-luvulla oli Cosby showssa tämmöinen ""naisten juhlapäivä"" juttu ja se oli jo silloin mielestäni korni ajatus (olin itse jotakuinkin teini-ikäinen). Jos ""aikuistumista"" pitää juhlia, niin onhan rippi- ja ylioppilas- tai valmistujaisjuhlat olemassa. Jälkimmäiset on jotenkin oikeastikin enemmän aikuistumisjuhlia, koska monet muuttavat sen jälkeen pois kotoa (rippijuhlatkin kai joskus hamassa menneisyydessä olivat, koska niiden jälkeen pidettiin yhteisössä aikuisena). Tosiaan nykyään on aivan tavallista saada ekat kuukautiset n. 10-11 vuotiaana, ja silloin ollaan aivan lapsia. Ja onko tuon teoreettisen lisääntymiskyvyn saavuttamisessa mitään hohtoa, päinvastoin nykyajan seksikeskeisessä maailmassa olisi ehkä hyvä korostaa, että silloin EI olla vielä aikuisia.

Pelkkää harmiahan niistä menkoista on. Itsenäistyvälle teini-ikäiselle on varmaan myös hyvä antaa jonkunlaista yksityisyyttä, eikä tungettelevasti moisista asioista kysellä tai melskata.

 

oli kamalaa, kun kuukautiset alkoi. Minulla ei ollut mitenkaan avoimet valit aidin kanssa ja todella jannitin asian kertomista. Tarvitsin rahaa siteisiin, muuten en olisi valttamatta edes uskaltanut kertoa. Aiti ei osannut suhtautua, itki vain kamalasti. En tieda vielakaan, mita han itki. Han on ollut aina puheissaan seksikielteinen, eika nykyaankaan puhetta, etta voisin seksiasioista puhua hanen kanssaan. Joskus yritin ja paatin, etten yrita toiste. Isa sitten tokaisi minulle samana paivana, etta ihanaa, kun minulla on 3 naista talossa. Tuntui, etta kuolen hapeasta. Siskollani oli ongelmia, joten en hanen kanssaan naista asioista puhunut. Nykyaan kyllakin.

ONNEKSI minulla oli ihania ystavia ja kavereita, joiden kanssa jaoimme kaikki asiat. Oikein vertailtiin kuukautisia: montako paivaa kestaa, miten usein, kayttaako tamponia vai sidetta. silloiset siteet oli muuten kamalia halkoja Sarkylaakkeita vertailtiin ja aina kaveri hadassa tunnettiin: annettiin side ja sarkylaake.

Mielestani on tarkeinta, etta on JOKU, jonka kanssa asiasta voi luontevasti keskustella. Ettei se ole mitaan vakinaista asian juhlistamista toisen nolostumisen ja punastumisen ehdoilla!!!

 

Vanhempani olivat eronneet kun mensut alkoivat. Äiti puhui silti vielä usein isän kanssa puhelimessa ja kysyi sitten kerran luurissa ollessaan että ""saako isälle kertoa"". Nolotti mutta tokaisin että no kerro. Isä halusi sitten puhua minun kanssa ja oikein iloisena onnitteli siellä että niin se tyttö kasvaa, hieno juttu.
Eikä siitä sen kummempaa. Vähän nolotti, mutta jotenkin oli kuiten kiva että isäkin tiesi; se oli silloin tosi hyvä kaveri minulle.

 

En ole koskaan halunnut puhua menkoista kenenkään kanssa. En edes kavereiden ja joskus menen täysin hämilleni,kun joku alkaa mulle avoimesti puhumaan omistaan. Siinä sitten jotain mutisen. Aina olen pitänyt omana tietonani. En edes muista miten kotona joskus asiaa käsiteltiin,minä en ainakaan ole osallistunut siihen keskusteluun mitenkään. Kummallisinta on,että joskus jos poikakaveri on jotain kysynyt,niin olen kommentoinut. Kun on ollut huolissaan. Tällä hetkellä tapailen eronnutta miestä. Kyllä huomaa että on naisen koulutama,osaa ottaa huomioon. Epäilemättä isä menee hämilleen ku tyttö aikuistuu, mutta ei vanhene. On varmasti hämillinen tilanne. Parempi kai vaan antaa nuorelle neidille enemmän omaa aikaa ja rauhaa. Kun kyllä se muuttaa asioita ja hämmentää. Ja kyllä se aika kuunkiertoa on enemmän vitsaus ku siunaus.

 

en kesrtonut edes äidille. Meillä aina vanhemmat suhtautuivat kaikkeen seksuaalisuuteen liittyvään ihan kuin murrosikäiset kakarat, hihitellen... ja sitten ottivat sellaisen ""lääkäri"" tyyppisen asiallisen äänen, ja sanoivat että ""se on ihan normaalia ja menee näin ja näin""

Hyi yök. Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelee sitä vaivautunutta hihittelyä. Enpä olisi halunnut olla meidän iskän ja äidin makuuhuoneessa.