Elääkö teillä molemmat vanhemmat?

Isä elää (tuskin kovin kauaa), äiti kuoli muutamia vuosia sitten 47-vuotiaana Ja se oli elämäni kauhein kokemus löytää hänet :/

:hug: 47v!

Kiitos tuisku77 ja Nauta :hug: Kuolema oli siis yllättävä, edellisenä iltana puol 11 oltiin vielä puhelimessa ja aamulla menin lapsen kanssa hänen luokseen, kun ei vastannut puhelimeen :'(

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ikävä ei kyllä katoa milloinkaan!

 

Omat sekä appi vanhemmat elää..Itselläni ei ikinä ollut isovanhempia joten arvostan todella että kuuluvat omien lapsieni elämään =)

 

ei elä kumpainenkaan,isä kuoli syöpään 43vuotiaana (3v sitten ) ja äiti 40 vuotiaana syöpään hänkin vuosi istten.
itse nyt 23v ja on aika orpo olo :ashamed:

:hug: Onko sinulla sisaruksia?

 

Molemmat, joo. Samoin miehellä.

 

Mulla elää isä mutta yhteyksiä ei juuri ole, äiti kuoli 7 vuotta sitten 56-vuotiaana vaikeaan neurologiseen sairauteen, olen itse nyt 39 v.

Miehellä molemmat vanhemmat elossa reilut 70 v. mutta molemmat sairastelee ja ovat kaukana.

 

ei elä kumpainenkaan,isä kuoli syöpään 43vuotiaana (3v sitten ) ja äiti 40 vuotiaana syöpään hänkin vuosi istten.
itse nyt 23v ja on aika orpo olo :ashamed:

:hug: :hug: Voimia! Joskus oman surun keskellä mietin, onko kuolema helpompi hyväksyä, kun taustalla on sairaus? Suruhan on tietenkin yhtä suuri, sitä en tarkoita, mutta oman äitini löytäessäni olisin jotenkin niin kaivannut jotain syytä kuolemalle, jotta se olevinaan olisi ollut helpompi hyväksyä, en tiedä sitten onko niin, vaikka syy olisikin. Raskasta aina kuitenkin :'(

 

Halit kaikille vanhempiensa menettäneille - voin vain kuvitella miltä se tuntuu :'( Mä itksen nyt...

 

Mä olen orpo :/

:hug:

Kiitos :hug: Äiti kuoli keväällä 2005 diabeteksen liitännäisiin ja isä menehtyi 5kk päästä keuhkosyöpään.

 

Isä elää (tuskin kovin kauaa), äiti kuoli muutamia vuosia sitten 47-vuotiaana Ja se oli elämäni kauhein kokemus löytää hänet :/

:hug: 47v!

Kiitos tuisku77 ja Nauta :hug: Kuolema oli siis yllättävä, edellisenä iltana puol 11 oltiin vielä puhelimessa ja aamulla menin lapsen kanssa hänen luokseen, kun ei vastannut puhelimeen :'(

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Ikävä ei kyllä katoa milloinkaan!

Ei katoa ei.. Eikä se hetki, kun avaan oven ja menen sisälle. Onneksi nykyään painajaisia en siitä nää enää niin paljon.

 

ei elä kumpainenkaan,isä kuoli syöpään 43vuotiaana (3v sitten ) ja äiti 40 vuotiaana syöpään hänkin vuosi istten.
itse nyt 23v ja on aika orpo olo :ashamed:

:hug: :hug: Voimia! Joskus oman surun keskellä mietin, onko kuolema helpompi hyväksyä, kun taustalla on sairaus? Suruhan on tietenkin yhtä suuri, sitä en tarkoita, mutta oman äitini löytäessäni olisin jotenkin niin kaivannut jotain syytä kuolemalle, jotta se olevinaan olisi ollut helpompi hyväksyä, en tiedä sitten onko niin, vaikka syy olisikin. Raskasta aina kuitenkin :'(

Musta tuntuu ett äse on helpompi hyväksyä,ainakin sillä että saa aikaa valmistaa itseään siihen hetkeen kun toinen on poissa.Voi kertoa tälle kuolevalle kaikki maailman asiat mitä haluaa vaan kertoa jne.
mun ystävä menetti äitinsä yllättäen (oli mullekkin tosi tärkeä ihminen) ja se sattui kyllä.
Mä olen ollut molempien vanhempien luona kuolin hetkenä ja olen siitä lopun elämääni onnellinen että sain kertoa että rakastan heitä,enkä ikinä unohda.
me puhuttiin äitini kanssa kuolemasta jo ennen kun syöpä uusiutui,ja puhuttiin vielä sairaalassakin.
Äiti kerkes sairastaa 9 vuotta.
Isän kanssa en uskaltanut ottaa asiaa puheeksi mutta jotenkin sen aistin ettei isä halunnut siitä puhua.koettiin hienoja hetkiä kuitenkin yhdessä sairaudesta huolimatta.JOtenkin sekin kun tiesi lopputuloksen,auttoi mua eteenpäin ja antoi mulle voimaa ettei vanhempieni tarvinnut mua lohduttaa sen takia että he kuolevat.
Ehkä äkillinen kuolema,johtui se sitten sairaudesta taikka onnettomuudesta on se pahin..ei voi tavallaan hyvästella.

:hug:

 

ei elä kumpainenkaan,isä kuoli syöpään 43vuotiaana (3v sitten ) ja äiti 40 vuotiaana syöpään hänkin vuosi istten.
itse nyt 23v ja on aika orpo olo :ashamed:

:hug: Onko sinulla sisaruksia?

juu on mulla kohta 17vuotias veli :xmas:
Meillä eri isät,sikäli hyvä niin ei olla molemmat orpoja

 

Isä kuoli ollessani 10v ja siitä onkin jo 20 vuotta aikaa.

 

ei elä kumpainenkaan,isä kuoli syöpään 43vuotiaana (3v sitten ) ja äiti 40 vuotiaana syöpään hänkin vuosi istten.
itse nyt 23v ja on aika orpo olo :ashamed:

:hug: Onko sinulla sisaruksia?

juu on mulla kohta 17vuotias veli :xmas:
Meillä eri isät,sikäli hyvä niin ei olla molemmat orpoja

Nuoria olette molemmat. Pitäkää toisistanne huolta!
:heart:

 

ei elä kumpainenkaan,isä kuoli syöpään 43vuotiaana (3v sitten ) ja äiti 40 vuotiaana syöpään hänkin vuosi istten.
itse nyt 23v ja on aika orpo olo :ashamed:

:hug: Onko sinulla sisaruksia?

juu on mulla kohta 17vuotias veli :xmas:
Meillä eri isät,sikäli hyvä niin ei olla molemmat orpoja

Nuoria olette molemmat. Pitäkää toisistanne huolta!
:heart:

kovasti koitetaan,ja sitähän se äitikin sanoi ettö vaikka mitä kävis niin emidän täytyy pitää yhtä :heart:

 

Mun ja miehen molemmat vanhemmat elävät.
Ja miehen mummu elossa.

 

Isä kuoli 25 vuotta sitten, äiti elää.

Niin ja siis isä kuoli 53-vuotiaana. Äiti on nyt 75-vuotias, minä 32 v.

 

Äiti elää. Isä kuoli muistaakseni 38-vuotiaana ja isäpuoli (joka oli mun virallinen huoltaja) kuoli reilu pari vuotta sitten. Hän oli kuollessaan 48-vuotias, en muista ihan varmaksi ikää.

 

Kyllä elää...

 

Kyllä.

 

Äiti on kuollut. Isä elää.

 

Molemmat elää, nähdään yleensä kerran viikossa. Tajusin just, etten osaa edes kuvitella millaista on kun mun vanhemmat kuolee ja väistämättähän se on edessä...ahdistus.

 

Elää.

 

Molemmat ovat elossa. Onneksi.

 

:heart: Molemmat elää.Isä kävi aika kriittisessä tilassa tässä pari kk sitten mutta hänen päivänsä lähtöön ei ollut silloin vielä,onneksi :heart:

 

:heart: Molemmat elää.Isä kävi aika kriittisessä tilassa tässä pari kk sitten mutta hänen päivänsä lähtöön ei ollut silloin vielä,onneksi :heart:

:hug: =)