Mulla poika nyt 8v, kärsi yskästä 3v asti ja kävimme ahkerasti lääkärissä monesti sanoin että oireet mielestäni viittaa astmaan, mutta eihän minua uskottu. Meille vaan määrättiin yskänlääkkeitä toisen perään, joiden nauttiminen oli tyhjänpäiväistä, koska yskän suunta ei muuttunut mihinkään.
Sitten 2006v loppuvuodesta vein pojan PHKS:sään pahan ahdistuksen vuoksi ja selvis että pojalla oli astmakohtaus, mulle säksätettiin, miksi olen päästänyt pojan näin pahaan kuntoon, kerroin sitten mitä olen tehnyt ja mitä lääkärit ei usko.
Ja 2007 helmikuussa saimme astma diagnoosin, astma oli tullut asunnosta jossa asuimme, joka oli homeessa ja epäonneksemme muutimme siitä pois ja tietämättämme asuimme 3v jälleen homeisessa asunnossa. Meillä kaikilla oli erilaisia oireita, mutta kun isännöitsijä sai uskoteltua meille, että oireemme johtuu entisestä asunnossa, niin asuimme vaan tyytyväisinä kys. asunnossa.
Poika sai lääkkeet, Budensonid sekä Buventol ja oireet helpottui.
Kunnes muutimme jälleen, asunnossa johonka muutimme oireet vahvistui ja lääkemäärät nousi, pojan olo oli jo paha. Siinä vaiheessa kutsuimme terveystarkastajan visiitille, no kuinka ollakaan asunnostamme löytyi jälleen hometta, kylpyhuone, keittiö ja pikkueteinen.
Asuimme tässä asunnossa 1,5v ja haimme koko ajan uutta asuntoa, sitten onni potkaisi ja saimme ihan uuden, vasta valmistuneet rivitaloasunnon ja silloin ajattelin, että ihanaa pääsemme varmasti vähentämään astmalääkitystä, vaan toisin kävi. Astmakontrollissa ilmeni, että poikani astma on kehittynyt keskivaikea/vaikea astmaksi, joten nyt meillä on lääkkeitä Symbicort, Buventol, Singulair.
Joten ei astmalapsen kanssa helpolla pääse, tai ainakaan lääkäreiden kanssa ei pääse helpolla. Se syö vanhempia, mutta kun lääkitys kunnossa, niin sitten voi aika hyvin elää normaalia elämää. Lääkkeet aina mukana, ennen liikuntatuntia tai muuta fyysistä koetusta on aina lääke otettava, sitten kaikki sujuu.
Tsemppiä vaan, kaikkeen tottuu, ihme kyllä.
