Elämä parisuhteessa ilman seksiä

Osallistun tähänkin keskusteluun, vaikka tein oman ketjunkin tuossa jokin aika sitten. Mielestäni parisuhteessa ei saisi pihdata. Se on välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan. Seksi on kumminkin hyvin tärkeä osa toimivaa ja onnellista parisuhdetta. Pihtaaminen on väärin, varsinkin toisen kokoajan onnistuneesti laihduttaessa. Olen laihtunut noin 19kg jo muutamassa kuukaudessa ja laihdutettavaa noin toinen samanlainen. Meillä mies pihtaa, koska lihosin raskaudessa paljon. Lihosin pääasiassa, koska en erittäin kovissa liitoskivuissa pystynyt liikkumaan 200m enempää ja sekin teki kipeää.

 

Vaikea on ymmärtää pihtaamista puolin jos toisin, vaikkei tekisi itsellään mieli tippakkaan niin voihan sitä hoidella toisen vaikka joka hemmetin päivä. Aikaa tuohon suoritukseen ei kuitenkaan yleisesti kovin montaa minuuttia mene ja kaikki on tyytyväisiä.

 

Vaikeita asioitahan nämä on. Itsekin olen sitä mieltä että ei saa pihdata. Tietysti tulee kausia ettei niin tee mieli, mutta kyse on omalta osaltani muutamista viikoista silloin tällöin. Olen nyt raskaana ja toivon että liikkumiskykyni säilyy loppuun asti ettei sen takia tulisi liikaa kiloja. Onhan se kamalaa jos toinen pihtaa liikakilojen takia, voiko sitä unohtaa/antaa anteeksi että se rakkaus onkin ehdollista vaikeina aikoina. Sitten taas toisaalta tiedän että jos oma mieheni lihoisi yhtäkikiä kamalasti niin kyllähän se haluihin vaikuttaisi...

 

Mulla on mies myös lihonnut 15kg ylipainoon ja itse haluan häntä vielä. Miehelle lihavuus on kumminkin vaikeampi juttu ja oon itse siis lihonnut yli tuplasti tuon verran raskaudessa.

 

Eli mun pitää laihduttaa vielä noin 10kg ja ollaan miehen kanssa kumpikin enää yhtä lihavia. Ongelma on vaan se, että mies kiihottuu kuulemma vainn hoikista naisista ja hoikka en ole ennen joka ikisen ylikilon pudotusta. Kärsin tästä tilanteesta paljon, koska olen ollut aina seksuaalisesti erittäin halukas nainen. Nyt olen täysin ilman seksiä, vaikka halut on tallessa.

 

Eli mun pitää laihduttaa vielä noin 10kg ja ollaan miehen kanssa kumpikin enää yhtä lihavia. Ongelma on vaan se, että mies kiihottuu kuulemma vainn hoikista naisista ja hoikka en ole ennen joka ikisen ylikilon pudotusta. Kärsin tästä tilanteesta paljon, koska olen ollut aina seksuaalisesti erittäin halukas nainen. Nyt olen täysin ilman seksiä, vaikka halut on tallessa.

Pettäistkö?

Kuka perustaa se sivu

 

Eli mun pitää laihduttaa vielä noin 10kg ja ollaan miehen kanssa kumpikin enää yhtä lihavia. Ongelma on vaan se, että mies kiihottuu kuulemma vainn hoikista naisista ja hoikka en ole ennen joka ikisen ylikilon pudotusta. Kärsin tästä tilanteesta paljon, koska olen ollut aina seksuaalisesti erittäin halukas nainen. Nyt olen täysin ilman seksiä, vaikka halut on tallessa.

Olitko hoikka tavatessanne? Mielestäni mies ei voi vaatia hoikkaa naista jos itsellä on 15 kg ylimääräistä.

 

Pettäistkö?

Kuka perustaa se sivu

En pettäisi. Jättäisin mielummin. Toki toivon suhteen laadun paranevan jo lapsemmekin vuoksi.

 

[QUOTE="niin";30483886]Olitko hoikka tavatessanne? Mielestäni mies ei voi vaatia hoikkaa naista jos itsellä on 15 kg ylimääräistä.[/QUOTE]

Itseasiassa olin tavatessamme myös lihava, mutta laihdutin hoikaksi suhteemme alussa. Olin ollut ennen kyllä aina hoikka, mutta lihonut erään toisen elämätilanteen (masennus+lääkkeet) tähdittämänä. Nyt on taas jälleen ollut toinen elämäntilanne, joka lihotti (raskaus)

Totta kyllä tuokin, että ei mieskään voi itse 15kg ylipainoisena vaatia minulta hoikkuutta seksin ehtona.

 

Itseasiassa olin tavatessamme myös lihava, mutta laihdutin hoikaksi suhteemme alussa. Olin ollut ennen kyllä aina hoikka, mutta lihonut erään toisen elämätilanteen (masennus+lääkkeet) tähdittämänä. Nyt on taas jälleen ollut toinen elämäntilanne, joka lihotti (raskaus)

Totta kyllä tuokin, että ei mieskään voi itse 15kg ylipainoisena vaatia minulta hoikkuutta seksin ehtona.

Niinpä! Auttaisiko seksuaaliterapeutti tai vastaava? Tuosta tilanteesta ei ole varmaan kovinkaan vaikea katkeroitua ja etääntyä. Olisiko nyt hyvä aika tehdä asialle jotain? Tottakai on upea tavoite laihduttaa jos kokee itse olevansa ylipainoinen. Se ei kuitenkaan saa olla seksin ehto niinkuin sanoit, etenkin kun mieskin on ylipainoinen. Laihduttaminen voisi olla molempien yhteinen tavoite, mutta se että mies painostaa sinua laihduttamaan pihtaamalla, on mielestäni väärin. Ja mitä sitten kun olet hoikka? stressaat lihomista kokoajan koska tiedät että miehesi halut häviäisi taas? JA miehesi olisi silloin siua lihavampi. Saatko sitten vastaavasti pihdata mieheltäsi koska hän ei täytä "vaatimuksia"?

Kaikenkaikkiaan epäterve ja epäreilu tilanne johon kannattaa varmaan hankkia ulkopuolista apua jos tilanne ei ratkea keskustelemalla.

 

Lihosin pääasiassa, koska en erittäin kovissa liitoskivuissa pystynyt liikkumaan 200m enempää ja sekin teki kipeää.

Ei liity ketjun aiheeseen: Kukaan ei liho pääasiassa siksi, ettei liiku, vaan pääasiassa siksi, että syö liikaa. Mutta hyvä, että olet laihtumassa! Tsemppiä siihen!

 

[QUOTE="niin";30483949]Niinpä! Auttaisiko seksuaaliterapeutti tai vastaava? Tuosta tilanteesta ei ole varmaan kovinkaan vaikea katkeroitua ja etääntyä. Olisiko nyt hyvä aika tehdä asialle jotain? Tottakai on upea tavoite laihduttaa jos kokee itse olevansa ylipainoinen. Se ei kuitenkaan saa olla seksin ehto niinkuin sanoit, etenkin kun mieskin on ylipainoinen. Laihduttaminen voisi olla molempien yhteinen tavoite, mutta se että mies painostaa sinua laihduttamaan pihtaamalla, on mielestäni väärin. Ja mitä sitten kun olet hoikka? stressaat lihomista kokoajan koska tiedät että miehesi halut häviäisi taas? JA miehesi olisi silloin siua lihavampi. Saatko sitten vastaavasti pihdata mieheltäsi koska hän ei täytä "vaatimuksia"?

Kaikenkaikkiaan epäterve ja epäreilu tilanne johon kannattaa varmaan hankkia ulkopuolista apua jos tilanne ei ratkea keskustelemalla.[/QUOTE]

Ei tämä minunkaan mielestä ole reilua. Tuo on muuten aivan totta, että hoikkana ollessani pelkään kokoajan lihomista aivan äärettömästi. Suuri vaikuttaja pelkoon on juurikin tietämäni mieheni mielipide lihaviin ihmisiin. Tämän lisäksi toki myös oma haluni olla hoikka ja pysyä hoikkana tämän lisäksi. Lisäksi hoikkana ollessa rupeaa odottamaan mieheltä kropan korostettua ihannointia, koska pelkää kokoajan ettei olekaan miehen silmissä tarpeeksi hoikka kumminkaan vaikka mahtuu 38m koon housuihin ja s-koon paitaan. Kumminkin ei varmaan kelpaa, kun tuo kohta alamahassa vielä vähän pömpöttää jne. Tulee tällaisia mietteitä ja epävarma olo jatkuvasti.

Enpä tiedä suostuisiko mies seksuaaliterapiaan. Miehen sanoin kun hän ei vain voi sille mitää, että lihavat ei kiihota häntä tms.

 

[QUOTE="Juu";30484001]Ei liity ketjun aiheeseen: Kukaan ei liho pääasiassa siksi, ettei liiku, vaan pääasiassa siksi, että syö liikaa. Mutta hyvä, että olet laihtumassa! Tsemppiä siihen![/QUOTE]

Osasinkin odottaa tätäkin kommenttia. No, en siis pystynyt liikkumaan erittäin kovissa liitoskivuissa keskiraskaudesta lähtien kuin 200m ja sekin sattui paljon. Paino ei noussutkaan alkuraskaudessa kuin noin 1kg. Tämän lisäksi kumminkin jo alkuraskaudesta lähtien verensokerini ja verenpaineeni (liian alhainen verenpaine) heittivät sitä rataa, että makoilin monesti lattialla jalat tuolilla kattoon päin, kun pyörrytti niin lujaa. Tämä oli pakko, koska en voinut riskeerata kaatumista vauva mahassa pyörtyessäni. Päässä siis ihan heitti todella useasti ja siksi oli neuvolan ohje syödä usein. Voitte jopa arvata, mitä paino tykkäsi tästä yhdistelmästä. Ei pysty liikkua ja jos on sitten pienellä syömisellä pyörtyy.

 

Ei tämä minunkaan mielestä ole reilua. Tuo on muuten aivan totta, että hoikkana ollessani pelkään kokoajan lihomista aivan äärettömästi. Suuri vaikuttaja pelkoon on juurikin tietämäni mieheni mielipide lihaviin ihmisiin. Tämän lisäksi toki myös oma haluni olla hoikka ja pysyä hoikkana tämän lisäksi. Lisäksi hoikkana ollessa rupeaa odottamaan mieheltä kropan korostettua ihannointia, koska pelkää kokoajan ettei olekaan miehen silmissä tarpeeksi hoikka kumminkaan vaikka mahtuu 38m koon housuihin ja s-koon paitaan. Kumminkin ei varmaan kelpaa, kun tuo kohta alamahassa vielä vähän pömpöttää jne. Tulee tällaisia mietteitä ja epävarma olo jatkuvasti.

Enpä tiedä suostuisiko mies seksuaaliterapiaan. Miehen sanoin kun hän ei vain voi sille mitää, että lihavat ei kiihota häntä tms.

JA lisäksi olen sitä mieltä että laihtuminen on vaikeampaa jos joku toinen "vaatii" sitä. Itse laihdutin 10 kiloa tammi-elokuussa koska itse niin halusin. Mieheni ei millään tavalla tuonut esille että olisi tyytymätön minuun. Mutta tottakai molepien mieli parani kun molemmat laihdutimme.

Tuo että ei vain voi mitään kun lihavat ei kiihota... Mies tuntuu näkevän seksin kovin pinnallisena. Kuitenkin jos toista rakastaa suunnattomasti, luulisi seksikin kiinnostavan vaikkei toisen kroppa välttämättä niin miellyttäisikään. En siis kiellä etteikö lihavuus vaikuttaisi haluihin, mutta että totaalikieltäytyminen tuolla verukkeella... Kuulostaa erikoiselta.

Sinulla on erittäin ikävä tilanne, mutta kehoitan että yritätte löytää ratkaisun. Sillä tilanne ei tuosta voi kuin vain pahentua. En usko että sinunkaan mielesi niin toimii, että jos/kun laihdut niin samantien voit unohtaa tämänkaltaisen "nöyryyttämisen" ja antautua seksiin. Aina tulee kuitenkin kaihertamaan mieltäsi. Ensin seksi kuntoon henkisellä tasolla ja sitten molemmat vaan laihduttamaan! tsemppiä teille

Ja tiedän että raskaana ollessa oma fyysinen olo (pahoinvointi/pyörrytys) määrää syömisen tahdin. Ei sitä aina voi itse valita mikä ruoka pysyy sisällä tai kuinka usein pitää syödä ettei taju lähde. Vaikea raskaus voi helposti johtaa liikakiloihin.

 

Niin moni vaillalla seksielämää ja niin moni täynnä haluja mutta kysyntä ja tarjonta ei kohtaa.


Kunnes kuolema meidät erottaa tai annamme toiselle lupaa käydä vieraissa olis pitänyt lukea papin tekstissä.

 

Minä pohdin täällä jo ihan tosissaan sitä, että miten rupean pihtailemaan laihduttuani ihan vain kostoksi. Olen nimittäin varma, että laihdun, koska olen ennenkin laihtunut. Vinkkejä voi antaa?

 

Mun mielestä parisuhteen erottaa vaikkapa ystävyyssuhteesta seksi. Ja seksi siis on parisuhteelle ihan hiton oleellinen! Mä en haluaisi parikseni ihmistä, jonka seksuaalinen halukkuus/mieltymykset eroavat suuresti omistani. En, vaikka se sit tarkoittaisi sitä että pitää erota.

Keskustelkaa! Äläkä petä, pettäminen on AINA väärin.

Ehkä naisellesikin olisi lopulta parasta löytää mies joka ei myöskään ole seksuaalisesti aktiivinen. Taatusti syö naistakin jos koko ajan tuntee olevansa jotain liian vähän.

Eron ei ole pakko olla "loppu". Se voi olla kummallekin parempi alku.

 

Taitaa toi miehen laihdutus vaatimus olla samaa sarjaa naisten "kotitöistä" valittamisien kanssa. Eli sellanen "korrekti" syy jonka voi sanoa, vaikka syyt jossain muualla...

 

Minä pohdin täällä jo ihan tosissaan sitä, että miten rupean pihtailemaan laihduttuani ihan vain kostoksi. Olen nimittäin varma, että laihdun, koska olen ennenkin laihtunut. Vinkkejä voi antaa?

Hanki upea nuori isokaluinen rakastaja, niin ei tee mieli enää miestäsi yhtään. Eipä haittaa miehn pihtaus enää.

 

Seksin pitäisi olla positiivinen asia, niin että puolisot kunnioittaa toisen halua tai haluttomuutta(terveissä rajoissa siis!). Itse olen yrittänyt sitä toteuttaa ja koko 5 vuotisen suhteen aikana voin laskea yhden käden sormilla kerrat jolloin olen miehelle sanonut ei.. epäreilua tässä onkin se että miehen halut loppui reilu vuosi sitten raskauden puolivälissä ja nykytilanne on se että saan kaipaamaani seksiä pari kertaa kuussa. Omakiva kun ei ole mun juttu.. mies kyllä hoitelee itse ja jos asiasta puhutaan ni saan kuulla miten "rouva on ollut niin huonolla tuulella/nukkumassa jne joten ei ollut vaihtoehtoja.. että näin meillä. Ja meillä ei ole kyse ulkonäöstä, olen taas yhtä hoikka kuin ennen raskautta. Jos edes vitsillä sanon että hankin rakastajan tai lelun, mies suuttuu ja alkaa mustasukkaiseksi.. mutta en halua silti pettää..

 

No tuo nyt ei olis kohtuutonta vaimollesi, vaikkei hänellä itsellään oliskaan minkäänlaisia haluja.

Minäkin olen kutakuinkin haluton, mutta harrastamme silti mieheni kanssa seksiä 2-3 kertaa viikossa, koska hän edelleen haluaa minua eikä minusta olisi reilua kieltää häneltä jotain, mikä on hänelle tärkeää. Ei ole minulta pois (muuta kuin aikaa jonkin verran).

No ei tuokaan hääviä ole. Jos nainen antaa velvollisuudesta eikä osallistu itse mitenkään eli muistuttaa sahapukkia niin tuosta on kyllä miehellä nautinto kaukana.

Ellei sitten nainen feikkaa hyvin...

Itselläni siis tilanne ettei vaimoa kiinnosta pätkääkään seksi mutta ei sitä kyllä kielläkään. Itseäni kyllä haluttaa mutta hillitsen itseni tuosta pakkopullasta ja hoidan itse tarpeeni vaikka vieraissa.

 

- Jos haluja ei ole, se ei ole mitään pihtaamista. Jos haluja olisi, mutta kiusallaan ei anna se on pihtaamista, oli kyse voimankäytöstä tai kauppavälineenä käyttämisestä.

- Kyseessä voi olla häiriö, normaali olotila tai ongelma suhteessa, tai jatkuva stressitila elämässä.

Ensimmäistä ei voi tietää jos et ole testauttanut hormoonitasapainoasi lääkärillä.

Toisen voit tietää vasta ekan jälkeen ja miettimällä historiaasi.

Kolmas pitäisi olla tiedossa oleva asia, jollei puhe ole ongelma suhteessa.

Neljäs pitäisi olla tiedostettu asia myös, mutta tilanteen jatkuessa kyse on tekosyystä, stressi ei voi olla syyllinen ainaiseen seksin vähyyteen.

-Huomioitko kumppaniasi arjessa? Otat oman osasi kodin velvollisuuksista, kuuntelet jos toisella on asiaa, et vain yritä ratkoa kaikkea ja olla looginen? Millainen vanhempi olet lapsille? Otatko toisen huomioon häntä miellyttävällä tavalla sängyssä? Panostatko? Yritätkö omalta osaltasi siis pitää välillä yllä vaihtelua tai järjestätkö erityistilanteita seksin ja yleensäkin intiimielämän suhteen?

Edellinen toki on molempien velvollisuus, mutta jos tilanne tuntuu olevan jumissa eikä puhe tunnu luovan muutosta voit lähinnä miettiä omalta kohdaltasi oletko "hoitanut tonttisi".

Kaikenlaisia suhteita on, kaikki ihmiset ei ole tarkoitettu yhteen vaikka arki, seksi tai henkinen puoli toimisi. Kaikki on siitä kiinni kuinka paljon kumpikin on valmis tekemään töitä suhteen eteen. Yksinään ei parisuhdetta ylläpidetä. Älä myöskään anna epäoikeudenmukaisuuden sokaista itseäsi, jos et kykene olemaan rauhallinen ja rakentava kun lähestyt kumppaniasi näiden asioiden tiimoilta, älä odota myöskään ongelmien ratkeamista.

Joskus ei vaan ole muuta mahdollisuutta kuin ero.

Mutta vakuuta itsesi tosiasioilla, että olet yrittänyt aidosti kaikkea mitä pystyt ongelmien korjaamiseksi. Se oletteko olleet vuoden tai 25 vuotta yhdessä on se ja sama. Jos sitä jotain ei ole suhteessa niin sitä ei ole, halu saada toimimaan asiat kuuluu olla molemmin puolista.

Suhde on täynnä aikoja kun toinen jaksaa enemmän kuin toinen. Pysyvä "vika" suhteessa ei ole mitään minkä voi loputtomiin pyyhkäistä maton alle. Parempi olla rehellinen itselleen ja kumppanilleen kuin rämpiä eteenpäin keskittyen kaikkeen muuhun paitsi itse ongelmaan.

 

No ei tuokaan hääviä ole. Jos nainen antaa velvollisuudesta eikä osallistu itse mitenkään eli muistuttaa sahapukkia niin tuosta on kyllä miehellä nautinto kaukana.

Ellei sitten nainen feikkaa hyvin...

Itselläni siis tilanne ettei vaimoa kiinnosta pätkääkään seksi mutta ei sitä kyllä kielläkään. Itseäni kyllä haluttaa mutta hillitsen itseni tuosta pakkopullasta ja hoidan itse tarpeeni vaikka vieraissa.

No ei tuokaan hääviä ole. :/ Vieraissa käynti siis.

 

- oli kyse voimankäytöstä tai kauppavälineenä käyttämisestä.
.

Minun mielestäni tuo on naisilla ihan äärettömän yleistä, itse erosin edellisestä vaimosta juurikin sen takia että hän käytti seksiä kauppavälineenä ja voimankäytön osoituksena.

Esimerkiksi jos hän halusi jotain vaikkapa sisustukseen ja minä olin eri mieltä seksi loppui heti.
Ja mitä kavereiden kanssa keskustellut niin tuntuu olevan enemmän kuin yleistä vastaavanlainen toiminta.

 

Ja mitä kavereiden kanssa keskustellut niin tuntuu olevan enemmän kuin yleistä vastaavanlainen toiminta.

Muista suhtautua varauksella tuohon. On hyväksyttyä sanoa että vittu kun ämmä pihtaa mutta yritäpä kertoa että kyllähän tuo vaimo haluais mutta mua ei huvita...

Omassa tuttavapiirissä on yllättävän yleistä ollut tuokin...