Elämäni valo himmenee... ;(

Tapasin 10 v sitten elämäni rakkauden. En ole koskaan kokenut vastaavaa tunnetta kuin häneen rakastuessani (lukuunottamatta lasteni syntymät, tietenkin). Olin aviossa, kun tapasin hänet. Edellinen avioliittoni oli loppuaikoina yhtä helvettiä. Varsinkin exvaimoni väkivaltaiset kohtaukset olivat erittäin rasittavia, sillä eihän naista voi lyödä tai potkaista takaisin. Exvaimoni ei kuitenkaan olisi millään halunnut erota, mikä aiheutti aikamoisia jännitteitä avioeroon. Ongelmat jäivät kuitenkin ihanan rakastumisen tunteen alle, koska kaikki tuntui niin ihanalta ja koimme molemmat elävämme "vuosisadan rakkaustarinaa". Se taustasta.

Näihin vuosiin on mahtunut paljon raskaita asioita, valtavat työmäärät, pitkiä työmatkoja, ylivelkaantuminen rahankäyttö ongelmien takia. Siihen kruununa vielä konkurssini, joka toi tullessaan minulle masennuksen.

Elämä on ollut aikamoista taistelua, mutta rakkaus on kantanut monien esteiden ylitse. Viimeinen vuosi on kuitenkin ollut aikamoinen tuskien taival. Kaikki läheisyys sekä seksielämä on loppunut. Riidat alkavat olla jo lapsia pelottavia.

Kysymykseni ovatkin, voiko tästä suosta nousta? Miten täysin kadonneen kontaktin voi löytää uudestaan? Miten erotiikan saa takaisin? Seksielämässämme minä tyydytän rakkaani aina hänen haluamallaan tavalla, jonka jälkeen hän pyytää minua "hoitamaan" oman orgasmini. Suuteleminen ja minun hyväilemiseni on historiaa.

Olenko minä näin kuolleessa parisuhteessa oikeutettu hakemaan eroottiset hetkeni irtosuhteista vai kärsinkö selibaatista ja uskon tulevaisuuteen?

Mies 41v toivoisi asiallisia mielipiteitä ja neuvoja elämänsä valon kirkastamiseen...

 

Mitä jos menisitte ihan ammatti auttajalle? vaikka sekä yksin että yhdessä? ootko puhunu vaimos kanssa näistä asioista? Mun mielestä teidän kannattaa ehdottomasti tehdä kaikki mahdollinen suhteenne pelastamiseksi,ajatella sitä alkua mitä teillä oli ja pyrkiä saamaan se takaisin. Sehän nyt on tosi että rakastumisen huuma laantuu ajanmyötä ja muuttaa muotoaan mutta rakkauden ja välittämisen ei silti tarvi kadota minnekkään. Teillä on ollu rankaa,antakaa toisillenne ja itsellenne aikaa ja pyhittäkää tulevaisuutenne nyt suhteenne hoitamiseen. Ajattele niitä 70-90 vuotiaita vanhuksia jotka ovat olleet yhdessä sen yli 50vuotta, siinä matkalla on varmasti ollu karikko jos toinenkin ja silti he ovat yhdessä ja rakastavat toisiaan,pyrkikää te samaan. Ei se ruoho sen vihreempää siellä aidan toisella puolella ole. Se on se alku huuma taas mutta kummasti se arki tulee siihen uuteenkin suhteeseen jos sellaisen aloittaa. Keskittykää mieluummin tän vanhan suhteen elvyttämiseen,älkääkä heittäkö sitä kaikkea hyvää hukkaan,mitä teillä on ollu ja minkä eteen ootte töitä tehny. Sitten jos kaikesta huolimatta päädytte eroon,voitte ainakin sanoa ja olla ylpeitä siitä että ootte kaikkenne yrittäny.