elämäntilanteen muutos & töihin paluu

mä olen valmistunut kauppakorkeasta vähän ennen esikoisen syntymää. Opiskeluaikana tein töitä ja ajattelin olevani uraihminen, joka pääsee vielä pitkälle.

Nyt tuossa pyörii jaloissa kaksi lasta ja olen ollut siis kotona yhteensä 3,5v. Nyt olen menossa töihin (mulle tarjottiin viimeisimmän äitiyslomani aikana vakipaikka), mutta kun koko ajatusmaaila on niin erilainen, kuin silloin valovuosia sitten.

Taloushallinnon työt tuntuu turhilta paperinkääntelyiltä ja mä tunnen itseni ihan luuseriksi viedessäni lapset hoitoon, koska musta tuntuu, että mun elämäntehtäväni on kasvattaa heitä.

Toisaalta taas pelkään heittäväni korkean koulutuksen hukkaan, jos en pian menen töihin, eikä sitä rahaakaan liikaa ole.

Onko muilla töihin palaavilla tällaisia tunteita?

 

Heip!
Itse en ole korkeakoulua käynyt, mut aattelin vastata kuitenkin. Olen valmistunut -99 lähihoitsuksi ja heti sen jälkeen, jäin äitiyslomalle. Tein kaksi lasta ja kotona hoidin heitä 5 vuotta. Hoitovapaalla ollessani ajattelin, et en hakiskaan lähihoitajan töitä, kun tuntui et sitä on unohtanut oppimansa. Ja opiskelin iltakoulussa toisen ammatin tuona hoitovapaan aikana. Kuinkas ollakkaan, töitä aloin hoitovapaan jälkeen hakemaan ja sain hoitoalan työpaikan ja pätkiä tein jonkin aikaa ja sit paikka vakinaistettiin. Kaikki oppimani palautui hyvin muistiin. Jos sulla pelkona on et unohtaa oppimansa, niin ei. Enkä usko sun koulutuksenkaan hukkaan menevän. Tärkeää on aika jonka saa pienten kanssa kotona olla, siinä saa tätä elämänkoulua. Ja kyllä se ainakin minun mielessä on sit plussaa ihan työelämässäkin, sit kun sinne palailee. Minä sain kolmannen lapsen -06 ja häntä nyt hoitelen hoitovapaalla. Mielelläni ihan 3-vuotiaaksi saakka. Sinulle :hug: ja tsemppiä, oli päätöksesi sitten töihinmeno tai hoitovapaa..

 

Tutulta kuulostaa...olisiko sinulla mahdollisuus tehdä 30 tunnin työviikkoa,joko 4 kokopv/viikko tai joka päivä 6 tuntia?Sekin jo helpottais työhön paluuta. Tai käyt välillä työssä ja jäät uudelleen hoitovapaalle(jos pienempi edelleen ois alle 3-v.).
itse oon välillä käynyt töissä ja jäänyt uudelleen kotiin.ja tuntuu ihanalta olla lasten kans kun käy välillä kokeileen miten raskasta on työn ja perheen yhteensovittaminen.

 

Minä varmaan olen monen muun mielestä uraihminen, minulla ei ole ollut mahdollisuutta jäädä kotiin, eli aika pian äitiysloman jälkeen olen palannut sorvin ääreen (it-alan opistoasteisen tutkinnon omaan).

Työ on haastavaa ja hektistä, eikä sille ehdi antaa samaa panosta, kuin ennen äitiyslomaa, mutta työ antaa minulle kuitenkin paljon.

Kuitenkin, jos rahasta ei olisi ollut kiinni, olisin jäänyt kotiin, kunnes nuorimmainen olisi 3-vuotias.

Jos taloushallinto tuntuu pelkältä paperin pyörittelyltä, ehkä opiskelemasi ala on ollut väärä. Mutta joka tapauksessa työkokemusta varmaan kaipaat pikaisesti, jos tuolla alalla aiot jatkaa.

Itse palasin töihin 4-päiväisellä työviikolla, se oli meillä erinomainen ratkaisu, minulla on ollut aikaa olla lasten kanssa ja se 1 päivä viikossakin on merkinnyt valtavasti.