elämäsi onnelisin hetki

  • Viestiketjun aloittaja one in a lifetime
  • Ensimmäinen viesti
one in a lifetime
Kerro mikä on elämäsi onnelisin hetki

Mun kun oli ensimmäisen vaimon sylissä juhannuksena Seljesåsenin leiritäalueella

Mä ajattelin että näin ihanaa naista mä en millään olis ansainnut mun elämään. 19 v ja kolmen lasten jälkälkeen huomasin yhtäkki olevani oikeassa silloin.
 
vierailija
Olin n.7-9-vuotias ja seisoin pellon reunassa jossa kasvoi auringonkukkia. Oli kevät ja koulu loppunut. Odotin että lähdemme koko perhe kesälomalle mökillemme, järven rantaan jossa oli kaikki mistä lapsi voi unelmoida. Oli 1980-lukua ja kaikki maailmassa niin täydellisesti.

Toinen, esikoinen sylissä ekan kerran.

Nämä 2 hetkeä.
 
vierailija
Kaikki ne hetken kun ollaan koko perhe kasassa (isommat lapset jo aikuisia ja asuvat kaukana omillaan jo monta vuotta). Se onnellisuuden tunne kun koko perhe on mun takataskussa edes hetken aikaan - se on parasta!!!
 
Esikoisen syntymä. Häidemme ilta. Uiminen lapsena sisarusten kanssa mökillä, ne loputtoman pitkät aurinkoiset päivät. Hiihtäminen lapsena siskon kanssa pakkashangilla.
Se kun Jumala koskettaa, on kuin ilo kuplisi.
 
vierailija
Kun kaikki matut lähtisi SUOMESTA POIS!!! Olisi taas turvallista ja rauhallista,samanlaista kuin aina ennenkin.Kakarat vois päästää rauhassa kavereilleen ja kaupungille sekä kauppakeskuksiin,uimahalleihin....Ei ole toteutunut vielä,tuskin enää KOSKAAN....:cry:
 
Pin
Varmaan joku kun lapsi syntyi, ei ehkä se syntymä vaan joku kun olen katsellut hänen pientä olemusta ja tajunnut, että saan viedä sen ihan kotiinkin. :D (tää tuntui sillon hassulta)

Vaikea sanoa missä asiassa on tullut sellainen kovin onnellisuuskohtaus, se voi jopa olla ollut joku tosi perus arkipäivä kun se on iskenyt. Välillä tulee sellaisia, että se onnellisuustunne ihan sattuu ja oksettaa.
 
vierailija
Toisen lapsen syntymä ja ne hetket kun vastasyntynyt on sylissä ja kaikki on hiljaista. Esikoisen syntymä ja kaikki oli vaikeeta...keskonen, sairaalat, masennus...

Lapsena varmaan monetkin hetket, joita en nyt osaa eritellä tarkemmin. Mulla oli onnellinen lapsuus, kunnes menin kouluun. Toki siinäkin hyviä hetkiä koulun ulkopuolella, mutta alaaste lähinnä ahdistaa.
 
vierailija
Hääpäivänä heti vihkimisen jälkeen, esikoisen saaminen omaan syliin ja vierihoitoon teholta sekä kuopuksen syntyminen ja se hetki kun sain vauvan heti rinnalleni.
 
Millä tavoin Jumala sua koskettaa ja mistä teidät, että se on Jumala?
No sen mitä itseäni tunnen niin en pysty itse psyykkaamaan niitä tuntemuksia. Ja ne ei liity psyykeen+kehoon, ne tulee ulkopuolelta.

Nii siis ne tuntemukset, niitä on vaikea kuvata semmoiselle joka ei ole niitä kokenut.
Mutta yleensä rauha joka "huokuu".
On kuin joku kietoisi lämpimään vilttiin tai halaisi, Jumalan läsnäolossa ilmaa voisi veitsellä leikata.
On kuin joku sytyttäisi sieluun valot, tunnen usein sieluni silmin että huone tulee kirkkautta täyteen kun rukoilee.

Ennen mun mieli ja sielu oli tyhjiä. Nyt koen että Joku eli Jeesus asuu minussa ja kulkee koko ajan mukana, niinkuin Raamatussa on luvattu. Se ei ole mikään skitsofreeninen tunne vaan tunne, että itsessä asuu joku levollinen, joka elää omaa elämäänsä.

Ilo rukoillessa. Jos Jumala oikein koskettaa eli antaa kokea pienen murusen omasta suuruudestaan, niin vaikka just aiemmin olisi rukoillut tuskaisesti omia asioita niin voi tulla tunne "hei Jumala sullehan ei ole mikään mahdotonta, Sähän voit ihan kaikki" ja rupeaa naurattamaan. Eli Jumala raottaa suuruutensa verhoa sen verran kun ihminen kestää tajuta.
 

Yhteistyössä