No jos ajatellaan tuota yleismaailmallisesti, siis periaate kysymyksenä niin samahan se on kumpi tuo rahan taloon, jos se on yleensäkin valintojen piirissä oleva asia. Mutta tuo potkujen hankkiminen siksi että ei jaksa olla työpaikallaan enää on kyllä niin täyttä sontaa kun olla ja voi, töistä on aina helpompi päästä toisiin töihin kuin työttömänä töihin, jos ukkoas olisi oikeasti vain tuo työ harmittanut olisi alkanut jo aikoja sitten etsimään toista paikkaa, mutta henki mikä kirjoituksesta tulee esiin on se että ukko ei vaan yleisesti ottaen halua enää olla töissä. Se taas on aika nihkeä ajataus oli kyseessä nainen tai mies, sellaista kumppania tuskin kovin moni tässä maailmassa haluaa. Se että ei voi, pysty tai ole mahdollisuutta työpaikkaan on taas ihan eri asia.
Peesailen tätä aikalailla. Mutta muuten sanoisin ap.lle että saahan se sitä ansiosidonnaista ja jos sen jälkeen uusiin töihin, mikä ongelma?
Jos on oikeasti henkisesti loppu siinä nykyisessä, eikö parempi huilia vähän ja uuteen tai suoraan uuteen tietty parempi jos terve!
Kyllä mä "elättäsin" (musta outo sana perheen kesken, jossa mun mielestä se maksaa jolla mistä maksaa), jos ei tahallaan lusmua eli kuten kepsis tossa lopussa sanoo "ei VOI tai PYSTY".
Mä olen itse siinä tilanteessa etten voi ja pysty (en selittele täällä enempää), ja mies on "elättänyt" ja jos osat vaihtus ja tienaisin niin että siihen kykenen, tottakai "elätän".
Mutta kun minusta ne rahat perheessä on yhteisiä, ei minun ja sinun. Toki omiin juttuihin laitetaan omista, mutta ei siten että jos huima ero, ni toinen elää ja tuhlaa ja toinen syö kynsiään ja kököttää kotona vanhoissa vaatteissa jne.
Jos nyt joku ymmärsi...
Ja lisäyksenä tietysti toivon että pian minäkin pääsen tienaamaan oikeasti ja laittamaan osani perheemme menoihin. Tietysti paras jo kaikki on TERVEITÄ ja pystyvät normaaliin/oikeaan elämään. Kyllä minä mielelläni paiskoisin töitä ja tienaisin jos siis olisin siihen kykenevä, en mä tahallaan lusmua, kuka nyt nauttii elämästä josta puuttuu moni normaali sosiaalinen ja yhteiskunnallinen tapa...siis kukaan jokatavalla terve (jossa siis vaiva ei haittaa normaalia elämää). Tuskin kukaan.
