***ELOKUISET 2010 ,MEIDÄN KUU !!! *** Jo 38 vauvaa syntynyt !!!
- Viestiketjun aloittaja neitim
- Ensimmäinen viesti
Tiinuz johan on omituista touhua siellä kun luvataan ja luvataan ja sitte taas passitetaankin kotiin:kieh::hug:
Voi Tiinuz miten kurjaa. 
Koita jaksaa ja toivotaan, että keskiviikkona pääset vihdoin jo tositoimiin.
Mulla on huomenna neuvola ja keskiviikkona aamulla meen minäkin tosiaan käynnistykseen. Lääkäri siis lupasi viimeksi, että silloin käynnistetään ja aion todellakin pitää siitä kiinni. Tässä tilanteessa on ehkä hyväksikin, kun tota matkaa synnärille tulee autolla tunnin verran, niin ei ne kehtaa alkaa siellä ihan jatkuvasti ravauttamaan.
Että huominen enää, voi ristus miten oonkin tuota keskiviikkoa jo odottanut!
pikku3nen 41+3
Koita jaksaa ja toivotaan, että keskiviikkona pääset vihdoin jo tositoimiin.Mulla on huomenna neuvola ja keskiviikkona aamulla meen minäkin tosiaan käynnistykseen. Lääkäri siis lupasi viimeksi, että silloin käynnistetään ja aion todellakin pitää siitä kiinni. Tässä tilanteessa on ehkä hyväksikin, kun tota matkaa synnärille tulee autolla tunnin verran, niin ei ne kehtaa alkaa siellä ihan jatkuvasti ravauttamaan.
Että huominen enää, voi ristus miten oonkin tuota keskiviikkoa jo odottanut!
pikku3nen 41+3
Synnytyaskertomusta lyhyesti:
Eli 1.9.. alkoi aamuyöstä pienet kivut ja supistukset, aamulla vessassa käydessä tuli paperiin myös verta.
Supistuksia tuli pitkin päivää enemmän ja vähemmän, mutta kuitenki kipeähkösti.
Illalla vietiin esikoinen mummolaan yöksi siltä varalta jos tulee yöllä lähtö, ja jos ei nii ylikaikaiskontrolli olisi aamulla kuitenki ollu.
Illalla alkoi sitten supistukset tuntumaan jo aika napakoilta ja niitä tuli tiheemmin...
Joskus 22.00 aikaa lähettii ajaa kohti Oyssia, ja käytävällä katottii viel kelloa että ekan kerran tästä kävellään n. klo 22.30 (jos passitetaan takas kotii).
Sisälle mentiin ja tutkittii tilanne, 3cm auki ja kanava hävinny, eikun saliin. Supistuksia tuli mutta, ei viel niin pahoja...ilokaasua hengittelin siinä...siitä ei ollu paljon apua, mutta mukava pöhnä tuli, joten kipu vähän vaimeni.
Kun supistukset alkoi oleen kovempia, aloin pyytämään jotain muuta...kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin seuraavaksi...ei mitään virkaa koko puudutteella!! Täysin turha!
Kalvot puhkaistiin sitten klo 01.00, ja johan alkoi rytinällä tapahtuun...
Supistukset koveni, ja kätilö soitti anestesialääkärin paikalle epiduraalia varten...no, epiduraali muuttu spinaaliksi, koska olin jo 7cm auki, ja kipu sietämätöntä!!!
Lääkäri yritti, ja yritti laittaa mutta em voinut olla paikalla...sattui niin kamalasti...tais olla 4 kertaa kun yritti ja aikaa vierähti...
Ponnistamisen tarve oli aivan järkyttävä välillä kun vauva teki tietä itselleen.
Kun lääkäri sai sen spinaalin jotenkuten laitettua, nii aaaaaah, mikä tunne!!! Johan helpotti.
Siinä samalla aukenin 10cm, ja odotettii että ponnistuttais...mut ei. Ja vauva oli vielä korkealla...ei laskeutunut ollenkaan...
samalla alkoi vauvan sykkeet laskea supistusten myötä, ja pahimillaa oli useemman minuutin 80 luokkaa.
Ph arvot otettii klo 02.15 ja 02.55 ja laskussa oli....
kiireelliseen sektioon! (imukuppia ei voinut käyttää kun vauvan pää oli liian ylhäällä)
2.9.2010 Klo 3.27 rääkäisi ihana poika, jolla painoa 3720g, ja pituutta 52cm!:heart:
Pikku hetken ehdin poikaa nähdä kun se vietiin pois, ja minä jäin saliin...sieltä heräämöön, ja aamulla osastolle tutustuun poikaan!
Lääkäri oli sanonut miehelle kun oli vauvaa tutkinu leikkauksen jälkeen, että napanuorakin oli ollut aika lyhyt (45cm)
Mahdollinen syy vauvan ahdinkotilaan oli, että napanuora oli jotenki häpyluuta vasten, joten se jäi puristukseen.
No, s
Eli 1.9.. alkoi aamuyöstä pienet kivut ja supistukset, aamulla vessassa käydessä tuli paperiin myös verta.
Supistuksia tuli pitkin päivää enemmän ja vähemmän, mutta kuitenki kipeähkösti.
Illalla vietiin esikoinen mummolaan yöksi siltä varalta jos tulee yöllä lähtö, ja jos ei nii ylikaikaiskontrolli olisi aamulla kuitenki ollu.
Illalla alkoi sitten supistukset tuntumaan jo aika napakoilta ja niitä tuli tiheemmin...
Joskus 22.00 aikaa lähettii ajaa kohti Oyssia, ja käytävällä katottii viel kelloa että ekan kerran tästä kävellään n. klo 22.30 (jos passitetaan takas kotii).
Sisälle mentiin ja tutkittii tilanne, 3cm auki ja kanava hävinny, eikun saliin. Supistuksia tuli mutta, ei viel niin pahoja...ilokaasua hengittelin siinä...siitä ei ollu paljon apua, mutta mukava pöhnä tuli, joten kipu vähän vaimeni.
Kun supistukset alkoi oleen kovempia, aloin pyytämään jotain muuta...kohdunkaulanpuudutetta kokeiltiin seuraavaksi...ei mitään virkaa koko puudutteella!! Täysin turha!
Kalvot puhkaistiin sitten klo 01.00, ja johan alkoi rytinällä tapahtuun...
Supistukset koveni, ja kätilö soitti anestesialääkärin paikalle epiduraalia varten...no, epiduraali muuttu spinaaliksi, koska olin jo 7cm auki, ja kipu sietämätöntä!!!
Lääkäri yritti, ja yritti laittaa mutta em voinut olla paikalla...sattui niin kamalasti...tais olla 4 kertaa kun yritti ja aikaa vierähti...
Ponnistamisen tarve oli aivan järkyttävä välillä kun vauva teki tietä itselleen.
Kun lääkäri sai sen spinaalin jotenkuten laitettua, nii aaaaaah, mikä tunne!!! Johan helpotti.
Siinä samalla aukenin 10cm, ja odotettii että ponnistuttais...mut ei. Ja vauva oli vielä korkealla...ei laskeutunut ollenkaan...
samalla alkoi vauvan sykkeet laskea supistusten myötä, ja pahimillaa oli useemman minuutin 80 luokkaa.
Ph arvot otettii klo 02.15 ja 02.55 ja laskussa oli....
kiireelliseen sektioon! (imukuppia ei voinut käyttää kun vauvan pää oli liian ylhäällä)
2.9.2010 Klo 3.27 rääkäisi ihana poika, jolla painoa 3720g, ja pituutta 52cm!:heart:
Pikku hetken ehdin poikaa nähdä kun se vietiin pois, ja minä jäin saliin...sieltä heräämöön, ja aamulla osastolle tutustuun poikaan!
Lääkäri oli sanonut miehelle kun oli vauvaa tutkinu leikkauksen jälkeen, että napanuorakin oli ollut aika lyhyt (45cm)
Mahdollinen syy vauvan ahdinkotilaan oli, että napanuora oli jotenki häpyluuta vasten, joten se jäi puristukseen.
No, s
Heippa
Paljon onnea Selina76, mamacita74, giraffe, runttis, kreta, jensspa, marsa22 ja vauvis
Ja hirmuisesti voimia vielä kasassa oleville!!!
Minä lähdin sitten silloin torstaina takasin päksiin kun en liikkeitä tuntenut. Ja kappas kun tunsin supistuksia pitkin päivää. Ottivat sisälle ja supistukset piti valveilla koko yön. Tilanne ei ollut järin päätä huimaava aamulla, kanava 3cm-1,5cm ja suu auki 2 sormelle, mutta se että olin avautunut omilla supistuksilla oli aivan ihmeellistä siitä onneks kiva lääkäri sit kysyi et joko haluat synnytttää niin olin heti valmis
Tipalla käynnisteltiin perjantai aamuna. 17 aikaan aloin tosissaan olemaan kipeä ja sain epiduraalin, joka ensimmäistä kertaa ei mennytkään ihan sinne minne piti. Supistukset tuntui läpi ja vedin kaasua minkä kerkesin. Synnytys pysähtyi ja mä rukoilin et laittakaa se tippa kiinni jos ei kerta mitään tapahdu kun en uutta annostakaan kerta saa... Supistukset lähti kuitenkin uudestaan käyntiin ja kovina, sain kohdunkaulapuudukkeen odotellessa anestesialääkäriä että tulis pistämään epiduraalin uudestaan. Se helpotti ja 22 aikaan sain uuden puudukkeen, joka vihdoin toi taivaan 23.30 alkoi ponnistusvaihe ja 23.37 tyttö oli maailmassa
Se kamalasti peloteltu ja mitattu ainakin 4kg, oli 3455g Pituutta neidillä 51cm ja päänympärys 33cm. Synnytys itsessään oli helppo, vaikkakin taas kerran ne käynnistyssupparit oli karmeita, olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti. Tänään kuitenkin vasta päästettiin pois, kun lääkäri oli tutkinut.
Peppi ja Hertta 3vrk :heart:
Paljon onnea Selina76, mamacita74, giraffe, runttis, kreta, jensspa, marsa22 ja vauvis
Ja hirmuisesti voimia vielä kasassa oleville!!!
Minä lähdin sitten silloin torstaina takasin päksiin kun en liikkeitä tuntenut. Ja kappas kun tunsin supistuksia pitkin päivää. Ottivat sisälle ja supistukset piti valveilla koko yön. Tilanne ei ollut järin päätä huimaava aamulla, kanava 3cm-1,5cm ja suu auki 2 sormelle, mutta se että olin avautunut omilla supistuksilla oli aivan ihmeellistä
siitä onneks kiva lääkäri sit kysyi et joko haluat synnytttää niin olin heti valmis Tipalla käynnisteltiin perjantai aamuna. 17 aikaan aloin tosissaan olemaan kipeä ja sain epiduraalin, joka ensimmäistä kertaa ei mennytkään ihan sinne minne piti. Supistukset tuntui läpi ja vedin kaasua minkä kerkesin. Synnytys pysähtyi ja mä rukoilin et laittakaa se tippa kiinni jos ei kerta mitään tapahdu kun en uutta annostakaan kerta saa... Supistukset lähti kuitenkin uudestaan käyntiin ja kovina, sain kohdunkaulapuudukkeen odotellessa anestesialääkäriä että tulis pistämään epiduraalin uudestaan. Se helpotti ja 22 aikaan sain uuden puudukkeen, joka vihdoin toi taivaan
23.30 alkoi ponnistusvaihe ja 23.37 tyttö oli maailmassa Se kamalasti peloteltu ja mitattu ainakin 4kg, oli 3455g
Pituutta neidillä 51cm ja päänympärys 33cm. Synnytys itsessään oli helppo, vaikkakin taas kerran ne käynnistyssupparit oli karmeita, olisin voinut lähteä kotiin vaikka heti. Tänään kuitenkin vasta päästettiin pois, kun lääkäri oli tutkinut.Peppi ja Hertta 3vrk :heart:
Viimeksi muokattu:
Ihana kuva vauvis!
Isot onnittelut pepille, et sitten tosiaan jäänyt viimeiseksi elokuiseksi.
Tän päivän neuvolakäynti kesti n. 15 minuuttia. Ei siis havaittu mitään uutta tai poikkeavaa. Huomenna kolkuttelen äitipolin ovia jo heti aamukahdeksalta, joten toivottavasti tää on viimeinen kerta kun tälle puolelle mahakkaana kirjoittelen. Ens yönä ei tuu varmaan paljoa uni silmään... Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkään käynnistely tällä kertaa kestää: viimeksi meni reilu 2 vuorokautta käynnistelyn aloittelusta siihen kun pikkuneiti oli maailmassa. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvis kärvistellä ihan yhtä kauaa!
-pikku3nen 41+4
Isot onnittelut pepille, et sitten tosiaan jäänyt viimeiseksi elokuiseksi.
Tän päivän neuvolakäynti kesti n. 15 minuuttia. Ei siis havaittu mitään uutta tai poikkeavaa. Huomenna kolkuttelen äitipolin ovia jo heti aamukahdeksalta, joten toivottavasti tää on viimeinen kerta kun tälle puolelle mahakkaana kirjoittelen. Ens yönä ei tuu varmaan paljoa uni silmään... Mielenkiintoista nähdä, kuinka pitkään käynnistely tällä kertaa kestää: viimeksi meni reilu 2 vuorokautta käynnistelyn aloittelusta siihen kun pikkuneiti oli maailmassa. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvis kärvistellä ihan yhtä kauaa!
-pikku3nen 41+4
Pikku3nen Mulla sama homma, aamulla kahdeksaksi polille. Oon nyt tänään ottanut ihan rauhallisesti ja keskittynyt täysin esikoisen huomiointiin, kun on ollut aika stressaavaa hänellekin. Ja loppuviikon joutuu sitten olemaan mummuloissa hoidossa, vaihtaa paikkaa vaan välillä. :/ Siitä aika kova murhe ja huoli. Tykkää kyllä olla, mut mieluummin sais olla kotona rauhassa, ettei koko aikaa riepoteltais ympäri kylää... Sitten ihmettelee ja ikävöi ja kaikki purkautuu moninkertaisesti, kun viimein pääsee kotiin taas. Harmittaa todella. Nytkin oli aika kovaa, kun olin jo monta päivää sairaalassa. Ei vaan voi mitään, kun miehen pitäisi sitten olla tosiaan loppuviikko pois kotoa, hyvä, jos synnyttää välillä ehtii ja sen pystyy järjestämään. On pahimmillaan ihan toisella puolella suomea, 730km:n päässä perjantai-lauantai... Kotiin vasta sunnuntaina illalla.... Eli ei ole todennäköisestikään meitä edes kotiin hakemassa, jos nyt vaikka viikonloppuna kuitenkin jo pääsis kotiin. Tuskin enää ensi viikkoon asti siellä osastolla joudun olee...??! Joka tapauksessa aika rankkaan väliin tää synnytys nyt sitten menee.
Tsempit vielä muille synnytykseen!! Tai molemmille.
Tiinuz ja vaavi 41+2
Oon nyt tänään ottanut ihan rauhallisesti ja keskittynyt täysin esikoisen huomiointiin, kun on ollut aika stressaavaa hänellekin. Ja loppuviikon joutuu sitten olemaan mummuloissa hoidossa, vaihtaa paikkaa vaan välillä. :/ Siitä aika kova murhe ja huoli. Tykkää kyllä olla, mut mieluummin sais olla kotona rauhassa, ettei koko aikaa riepoteltais ympäri kylää... Sitten ihmettelee ja ikävöi ja kaikki purkautuu moninkertaisesti, kun viimein pääsee kotiin taas. Harmittaa todella. Nytkin oli aika kovaa, kun olin jo monta päivää sairaalassa. Ei vaan voi mitään, kun miehen pitäisi sitten olla tosiaan loppuviikko pois kotoa, hyvä, jos synnyttää välillä ehtii ja sen pystyy järjestämään. On pahimmillaan ihan toisella puolella suomea, 730km:n päässä perjantai-lauantai... Kotiin vasta sunnuntaina illalla.... Eli ei ole todennäköisestikään meitä edes kotiin hakemassa, jos nyt vaikka viikonloppuna kuitenkin jo pääsis kotiin. Tuskin enää ensi viikkoon asti siellä osastolla joudun olee...??! Joka tapauksessa aika rankkaan väliin tää synnytys nyt sitten menee. Tsempit vielä muille synnytykseen!! Tai molemmille.
Tiinuz ja vaavi 41+2
vauvahaaveita ja peppi onnea vauvoista :flower: jos en ollut vielä onnitelut..
Ihana pikkuinen vauvahaaveita :heart:
tiinuz ja pikku3nen todella paljon voimia huomiseen käynnistykseen! pian teillä kummallakin on pikku nyytit sylissä :heart:
Nyt mää taidan sitten huomisesta lähtien olla täällä yksin?? :ashamed:
..Ei jaksa ees mitään kirjotella kun on niin masentumut olo tän päivän neuvolan jäliltäkin.Yliaikakontrollin sain VASTA maanantaille 41+6 ja sillonkaan ei vielä kuulemma käynnistellä vaan joutuu yhä takas kotia!!!!!!!!!!!!!!!!! :attn: Miten voi olla mahollista vaik seuraavana päivänä jo rv.42 ..siis antaako ne tän vauvan olla mahassa vaik 43 viikolle?????????? :'( En kestä! Tänään ei oo kyllä haluttanu muuta kuin itkeä.Ja mää kun oon vielä pelänny vauvan kokoa niin nyt tuntuu kyllä kahta kauheemmalle kun tietää et sen annetaan kasvaa tuolla vaik kuin jätiksi ja ties vaikka sitten koko synnytys on sen takia kauhujen kokemus :'( Kyllä nyt on alkanu kaikki pelot nostaa päätään.
Rakkaudesta äiti ja Aarre-Viljami:heart: 41+0 POKS (tätä poksausta en enään ilolla juhli vaan oisin halunnu vauvan ennemmin ulos)
Ihana pikkuinen vauvahaaveita :heart:
tiinuz ja pikku3nen todella paljon voimia huomiseen käynnistykseen! pian teillä kummallakin on pikku nyytit sylissä :heart:
Nyt mää taidan sitten huomisesta lähtien olla täällä yksin?? :ashamed:
..Ei jaksa ees mitään kirjotella kun on niin masentumut olo tän päivän neuvolan jäliltäkin.Yliaikakontrollin sain VASTA maanantaille 41+6 ja sillonkaan ei vielä kuulemma käynnistellä vaan joutuu yhä takas kotia!!!!!!!!!!!!!!!!! :attn: Miten voi olla mahollista vaik seuraavana päivänä jo rv.42 ..siis antaako ne tän vauvan olla mahassa vaik 43 viikolle?????????? :'( En kestä! Tänään ei oo kyllä haluttanu muuta kuin itkeä.Ja mää kun oon vielä pelänny vauvan kokoa niin nyt tuntuu kyllä kahta kauheemmalle kun tietää et sen annetaan kasvaa tuolla vaik kuin jätiksi ja ties vaikka sitten koko synnytys on sen takia kauhujen kokemus :'( Kyllä nyt on alkanu kaikki pelot nostaa päätään.
Rakkaudesta äiti ja Aarre-Viljami:heart: 41+0 POKS (tätä poksausta en enään ilolla juhli vaan oisin halunnu vauvan ennemmin ulos)
Rakkaudesta äiti :hug: Ei ne anna sen kasvaa enää, jos alkaa olla iso. Kyllä ne sitten jo käynnistää ihan varmasti. Ja eiköhän ne kuuntele muutenkin äitiä jo, kun viikkoja 42 täynnä... Tietty se olis oikeesti itelle kivempi synnyttää niin, et käynnistyis luonnollisesti. Ja aina se on turvallisempi vaihtoehto. Mut ymmärrän tietty, että tuntuu pahalta, itkettää ja hermoja raastaa jo..... Voin kai silti yrittää valaa sulle jotain positiivista..? Nimittäin sitten kun kaikki synnyttäneet, niin sulla se kaikkein pienin vaavi, kun muut jo tuntee, et on niin äkkiä jo aika menny ja vauvat isoja. Saat nauttia kauiten pienen pienestä. Olikohan tuo syy jo kaukaa haettu....? Mut ite oikeesti mietin tossa jokin aika sitten jotain tuollaista...hih.
Kyllä se siitä. Kohta hän tulee. Tärkeintä et vauvalla olis kaikki hyvin, eikö? Vielä uusi :hug: ja sit yritän laittaa tavarat kasaan ja mennä nukkuu, että jaksaa huomenna. Taas lähden....montakohan kertaa vielä......
Tiinuz ja vaavi 41+2 (kohta 41+3). En tosiaan uskonu että näillä viikoilla olisin......
Mut ymmärrän tietty, että tuntuu pahalta, itkettää ja hermoja raastaa jo..... Voin kai silti yrittää valaa sulle jotain positiivista..? Nimittäin sitten kun kaikki synnyttäneet, niin sulla se kaikkein pienin vaavi, kun muut jo tuntee, et on niin äkkiä jo aika menny ja vauvat isoja. Saat nauttia kauiten pienen pienestä. Olikohan tuo syy jo kaukaa haettu....? Mut ite oikeesti mietin tossa jokin aika sitten jotain tuollaista...hih. Kyllä se siitä. Kohta hän tulee.
Tärkeintä et vauvalla olis kaikki hyvin, eikö? Vielä uusi :hug: ja sit yritän laittaa tavarat kasaan ja mennä nukkuu, että jaksaa huomenna. Taas lähden....montakohan kertaa vielä......Tiinuz ja vaavi 41+2 (kohta 41+3). En tosiaan uskonu että näillä viikoilla olisin......
Tsemppiä matkaan pikku3nen ja tiinuz. Kohta se on ohi ja pikkuiset tuhisijat sylissä :heart:
Rakkaudestaäiti Voi! Minä niin tiedän tuon tunteen ja tiedän ettei siihen voi kukaan oikein mitään sanoa.. mutta todella iso :hug:
Jospa sinulle kävisi samoin että Hertta oli puoli kg pienenmpi kuin ne monet mittaukset mitä hänestä annettiin. Sanot vaan kun menet kontrolliin että toivoisit todella jo jotain tehtävän. Tai tekisivät kunnon tutkimuksen. Minulla ei ollut ikinä sisätutkimukset saaneet mitään aikaiseksi vaan nyt lähti limatulppa valumaan ulos kontrollin jälkeen ja supistuksia hiljalleen tulemaan
Kohta sinullakin on oma pieni nyytti sylissä, jaksa vielä hetki!! :hug::heart:
Rakkaudestaäiti Voi! Minä niin tiedän tuon tunteen ja tiedän ettei siihen voi kukaan oikein mitään sanoa.. mutta todella iso :hug:
Jospa sinulle kävisi samoin että Hertta oli puoli kg pienenmpi kuin ne monet mittaukset mitä hänestä annettiin. Sanot vaan kun menet kontrolliin että toivoisit todella jo jotain tehtävän. Tai tekisivät kunnon tutkimuksen. Minulla ei ollut ikinä sisätutkimukset saaneet mitään aikaiseksi vaan nyt lähti limatulppa valumaan ulos kontrollin jälkeen ja supistuksia hiljalleen tulemaan
Kohta sinullakin on oma pieni nyytti sylissä, jaksa vielä hetki!! :hug::heart:
Olen välillä tätäkin palstaa seuraillut vaikka tuolla syyskuisten pinossa majailenkin. Mitähän kuuluu Rakkaudestaäitille ja muille ketä oli jäljellä? onko lähtenyt vauvanhakuun kun ei ole näkynyt täällä muutamaan päivään?
Alan ymmärtää niitä fiiliksiä kun nyt ite odottelen jotain tapahtuvaksi..
Mirot 40+5 :heart:
Alan ymmärtää niitä fiiliksiä kun nyt ite odottelen jotain tapahtuvaksi..
Mirot 40+5 :heart:
Pikaisesti ilmoittelen, että meille syntyi käynnistyksen tuloksena ihana poikavauva 8.9 klo 21.36 mitoin 3825g ja 51cm. Synnytys lähti käyntiin hitaasti, mutta loppu sujui vauhdikkaammin. Pikkumiehellä oli napanuora kaksi kertaa kaulan ympärillä ja istukka jouduttiin lopulta poistamaan nukutuksessa, mutta muuten kaikki meni hienosti. Nyt ollaan kotona isosiskojen ilona. =) Synnytyskertomusta voin koittaa rustata vähän tarkemmin joskus lähipäivinä.
Kyllä kannatti odottaa, on tää niin ihanaa!! :heart:
Kyllä kannatti odottaa, on tää niin ihanaa!! :heart:
Nyt taitaa olla viimeisetkin elokuiset syntyneet, joten onnea teille kaikille vielä pikkuisistanne:heart::flower:
Onnea täältäkin lopuille elokuisille! :flower: Pitkään siinä meni, mutta nyt on kaikilta urakka onnellisesti ohi
Itselleni jäi oikein hyvä kuva synnytyksestä. Kivunlievitys (spinaali) onnistui hyvin ja kesti hyvän aikaa. En siis saanut liian aikaisin enkä liian myöhään. Oli kiva kätilö, ei hätäillyt yhtään, enkä halunnut minäkään hätäillä tällä kertaa. Viime synnytys oli sen verran rankka ja kivulias, vaikkei kovin pitkä ollutkaan (noin 6 tuntia). Aika jännä, että nyt vauva syntyi minuutilleen samaan aikaan eli 11.45. Tällä kertaa pärjäsin ilman yöunia Oli vähän pakko, kun ei supistuksilta pystynyt nukkumaan.
Oinas ja Heppu 2 viikkoa 6 pv (tosi kiltti ja rauhallinen, paitsi nälkäisenä)
Itselleni jäi oikein hyvä kuva synnytyksestä. Kivunlievitys (spinaali) onnistui hyvin ja kesti hyvän aikaa. En siis saanut liian aikaisin enkä liian myöhään. Oli kiva kätilö, ei hätäillyt yhtään, enkä halunnut minäkään hätäillä tällä kertaa. Viime synnytys oli sen verran rankka ja kivulias, vaikkei kovin pitkä ollutkaan (noin 6 tuntia). Aika jännä, että nyt vauva syntyi minuutilleen samaan aikaan eli 11.45. Tällä kertaa pärjäsin ilman yöunia
Oli vähän pakko, kun ei supistuksilta pystynyt nukkumaan.Oinas ja Heppu 2 viikkoa 6 pv (tosi kiltti ja rauhallinen, paitsi nälkäisenä
)