~~ Elokuun 2013 Ihmeet elokuussa ~~ MEIDÄN KUU!

RT I/RT II, se on juurikin noin että selkä vasemmalla puolella on ykkönen ja oikealla kakkonen (katsotaan äidin näkökulmasta) synn.tapa-arviossa lääkäri kertoi mulle että näin merkataan, mulla lukee RT II.

Onnea liiisu!:flower: "harmi" että vauva nyt olikin perätilassa kuitenkin mutta hyvä jos itse olet sinut asian kanssa, olit näitä asioita ehtinyt pohtiakin

Miina & Eemeli 12vrk :heart:

 

Onnea liiisulle potrasta vauvasta :flower:

Ja suuresti voimia Sooselle koettelemustesi kanssa, toivotaan että pian saisit pikkuisen syliin :heart:

Maanantaina oli neukku taas vaihteeks, silloin viikkoja 38+6:
Kaikki oli niinkun pitääkin, eli toisaalta ihan turha käynti, vauva ollut kiinnittyneenä jo sen kuukauden verran eikä minkäänlaisia oloja ole ollut, että odottelua vaan

Seuraava neukku 23.8, silloin viikkoja 40+3!!!

-JennaMaria- ja Keijo 39+1

 

Kiitos onnitteluista! Päästäneen kotiin sairaalasta perjantaina.

 

Huomenta tännekin!

( . ) Vissiin tota limaa voi olla niin paljonkin. *yök* Tulee vaan lisää kokoajan... Suppareita ei kuulu ja näy vielä. Ja mitä omituista, liitoskivut hälvenneet jonnekin pois. Käveleminen on jopa helpompaa (?!). Aivan kuin kohta ei olisi mitään oloja että olisi raskaana. :O

Soitettiin vielä tänään sinne polille et tullaanko enää tänään näytille sinne. Lääkäri jutteli muiden lääkäreiden kans ja päätyivät siihen et minun on parempi odottaa kotona x ajan ja katsoa mitä tulee. Nyt sitten yllättäen kaikki oli sitä mieltä ettei koko olekaan se alkuperäinen ongelma... En tiedä keneen enää uskoa. Pelottaa tämmönen epämääräisyys ja tuntuu et olen yksin tän asian kanssa. Enkä löydä ketään jolla olisi ollut vastaavaa kokemusta.

Nyt rupesinkin miettii et jos ootellaan x aika ja uusia neuvolakäyntejä ei ole. Uskaltaako tässä olla vaan tietämättä mikä vauvan tila ym. *pohdintaa* Liikkeet ainakin on ainoa asia joka kertoo et vauvalla kaikki ok(?).

Tänään olisi tarkoitus haalia lankoja kaupasta ja tehdä isoja neulontatöitä tappaakseni aikaa. Ei tässä muuta voi edes tehdä, koetan vain pysyä selväjärkisenä.


Soose ja poju 39+1

 

Mä en enää jaksa tätä odottelua! Tollanen ilmakin vielä ettei voi edes ulos mennä koirien kanssa kun ei ole sadevaatteita jotka mahtuisivat päälle!
Miten te olette päivänne käyttäneet nyt äitiysloman alkaessa? Mä en yksinkertaisesta jaksaisi joka päivä keksiä jotakin uutta siivottavaa tms. ja jos en tee mitään hyödyllistä, tulee kamala morkkis että nysvään vaan kotona.. :/

3ssi 37+6
tj 8

 

Ihme säätöä tuo touhu sinulla soose, varmaan tosi turhauttavaa olla noin pompoteltavana -.-

Päivien kulutus: Minullahan se on aika helppoa kun olen tässä kolmisen vuotta jo päiviä kulutellut esikoisen kanssa, eli tuttua kauraa. Siivoilen minkä jaksan (yleensä aamupäivällä) ja keksin tekemistä esikoisen kanssa (pihailua, puistoilua, kotona jotain..). Yleensä nähdään paljon ihmisiä/kyläillään puolin ja toisin (tuttavapiiriin mahtuu muutama sellainenkin joka on päivät kotona syystä tai toisesta, joitakin nähdään sitten kun heillä työpäivä on ohi/viikonloppuisin jne) Meillä on todella läheiset välit niin omien sisaruksieni/vanhempieni kuin miehenkin sisarusten kanssa ja ihan viikottain nähdään suurinta osaa - viime viikolla taisin nähdä omaa siskoani viitenä tai kuutena päivänä Mietin yleensä vasta aamulla mitä sinä päivänä tekee mieli tehdä (ja millainen sää ulkona on) ja sen mukaan mennään.

Keväällä käytiin tiistaiaamuisin muskarissa, mutta nyt se ei ole vielä palannut kesätauolta. Olen suunnitellut sinne samaan paikkaan menoa myöhemmin syksyllä kunhan arki uuden tulokkaan kanssa alkaa sujua Ko paikassa on myös vauvamuskari keskiviikkoisin, voi olla että sinnekin mennään siskon kanssa (hänellä puolivuotias tyttö) sitten. Tuo paikka on tosi kiva koska sinne ei tarvitse mitenkään ilmoittautua (on maksuton) ja siellä voi käydä aina kun jaksaa - ei ole mitään läsnäolopakkoa joka kerralle ja meno siellä muutenkin on suht vapaata ja henkilökuntakin mukavaa. Ihan leikkipuiston yhteydessä toimii ja siinä tulee aamupäivän ulkoilukin tehtyä sitten samalla monesti.

Esikoista odottaessa taisin käyttää päiväni odotuksen lopussa työpaikallani (siellä hengailin, lätisin työkavereiden kanssa ja autoin työnteossa jne) Oli astetta rennompi työpaikka.. Paljon taisin kyläillä myös vanhempieni luona (olivat silloinkin paljon päiviä kotona), asuvat muutaman minuutin kävelymatkan päässä entisestä työpaikastani joten siellä ympyröissä ne päivät meni.

Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että pää hajoaa jos ei näe (aikuisia) ihmisiä koko päivänä. Vähintään kaupassa pitää käydä jos ei ketään kerkiä näkemään muuten, muuten alkaa seinät kaatua päälle hyvin nopeasti. En todella ymmärrä miten jotkut jaksaa päivästä toiseen olla vain kotona/kotipihassa. Yritän itse pitää n. kerran viikossa yhden kotipäivän, jolloin ei lähdetä minnekään.

 

Onnittelut vauvautuneille!

Laskeutuminen/ Kiinnittyminen : Sen verran vaan tästä, että vauvan ei tarvitse olla laskeutunut tai kiinnittynyt, että synnytys voisi alkaa. Itselläni oli kyllä laskeutunut, mutta ei kiinnittynyt. Toisilla ei ole kumpaakaan ja niin vaan alkaa synnytys..

Dumbo 1kk (eilisen) neuvolakuulumiset (suluissa syntymämitat ja kotikäynti 26.7.13)
Paino 4520g (3080g, 3540g)
Pituus 53,6cm (47cm)
Py 37,5cm (35cm ja sairaalassa kotiinlähdön yhteydessä tehdyssä lääkärintutkimuksessa 34cm)

Tälläistä... Tsemppiä kaikilli kärvistelijöille edelleen Olisin itse mielellään ottanut täysiaikaisen vauvan mielummin kun ennenaikaisen vaikkakin vaan vähän sellaisen... Sairaalassa kokoajan hoitajat puhuivat kun "ennenaikainen sitä ja tätä ja siksi hänellä voi olla sitä ja tätä." Kaamea huoli vauvan kunnosta kun maalaillaan tuollalailla piruja seinille, että sellaista

 

hei, pikaista päivitystä täältä. Meille syntyi TYTTÖ 10.8 hätäsektiolla. painoa oli 3670 g ja pituutta 49 cm. Nyt ollaan kotona toista päivää ja neiti on kuin enkeli.

onnea muillekin jo vauvakainalossa oleville!:flower:

 

3ssi: Aika paljon on tullut haahuiltua kaupungilla hoitamassa kaikenlaisia asioita, viimeisiä ostoksia vauvaa varten, katselemassa kesätapahtumien ilmaisohjelmia, kirjastossa ym. Hellepäivinä istuskelin puistossa lukemassa. Sitten on tätä netissä surffailua, telkkarin tuijottelua, kävelyllä yritän käydä kerran tai parikin päivässä, siivoillut olen ja tehnyt kaikenlaisia roikkumaan jääneitä kotihommia, löhöillyt sohvalla lukemassa, nukkunut päiväunia... Ei siis järin merkittäviä saavutuksia, mutta kummasti ne päivät tässä katoaa

hallittu kaaos: Sulla kuulostaa tilanne aika ihanteelliselta noin "sosiaalisen verkoston" suhteen On varmaan kiva kun on noin paljon sukua lähellä ja hyvät välit. Mä en oo nyt enää viitsinyt vanhempieni luonakaan lähteä käymään, kun on parin tunnin ajomatka ja mietin että mitäs sit jos siellä alkaa tapahtua... Harmi kun muuten olis nyt aikaa nähdä ihmisiä, mutta suurin osa suvusta ja kavereistakin asuu niin kaukana.

cockerspaniel: Komeestihan vauva on lähteny kasvamaan Joko siihen on kuukaudessa tottunu, vai vieläkö kaikki on uutta ja ihmeellistä?

Onnittelut Carriinalle! Ilmeisesti hyvin lähtenyt paraneminen (sulla) käyntiin kun aika nopeesti ootte päässeet kotiin?

 

Onnea Carriinalle tytöstä! :heart:

Esikoista odottaessa käytin äitiysloman lähinnä kutomalla rinnanlämmittimen, lukemalla tosi paljon, päivittäisillä kävelyillä ja erilaisilla pihatöillä... Yritin kyläilläkkin jonkin verran kavereilla... Aika meni tosi nopsasti. Nyt ei oo tarvinnu miettiä mitä tekee, päivät menee esikon kans puuhastelles ja kotihommissa. Kyläiltyki on muutaman kerran, mut päivän ja oman voinnin mukaan mennään...

( . ) Eilen menin sanoon ettei mitää uutta, no koko illan sit sen jälkeen supisteli ihan kiitettävästi ja yölläki tuli sen verran suppareita et heräilin niihin tunnin, puolentoista välein, lisäks aiva kamalaa vihlontaa alapääs välillä... Eihän sitä heti saa taas unen päästä kiinni, niin on sit aika vähiin jääny unet... Vessareissutki oli tosi kivoja kun ei meinannu sängystä päästä ylös nuotten vihlomisten kans... Oneks kukaa ei ollu näkemäs, ois kyl saanu hyvät naurut kun mamma yrittää kammeta itteensä ylös sängystä...

Mut nyt päikkäreille, kun tuo esikko tais kans nukahtaa...

tieti

 

Mun päivät alkaa koirien käytöllä ja eskarilaisen ja päiväkotilaisen viennillä sit haetaan koirien kanssa koululainen kotoa ja kävellään koululle toki tänään mentiin autolla kun koko päivän satanu tota vettä kaatamalla! Tänään kävin kaverin luona kaffeella ja kattomassa kummityttöä sen jälkeen koululaisen haku koirien käyttö ja pienet päikkärit sit eskarilaisen ja päiväkotilaisen haku!
Sit on tota ainasta pyykinpesua ja koirankarvojen siivoomista .. mut useesti käyn kavereilla tai iskän luona kun on vielä lomalla aamusta!

Tänään ollu jotenki tosi huono olo

Jaanino 38+6

 

3ssi: Noh, myö ainakin esikoisen kanssa hengaillaan kotona, käydään toki kaupungilla välillä, kirppareilla, hyvällä tuurilla joku tulee käymään kylässä, neulon paljon. Omaa sukua en kyllä ole nähnyt ikuisuuksiin, ja tuskinpa tullaan näkemäänkään. Kyllä siihen kotioloon tottuu parissa viikossa (olen siis täyspäiväinen opiskelija).

Nyt tuntuu vähän siltä et oma mielenterveys alkaa jo mennnä siihen, et on jatkuvasti surullinen, pettynyt olo. En pääse mitenkään tästä olosta eroon vaikka koettaisin olla positiivinen ja niin... Jonnekin katosi se odottamisen ilo. Tämä ei ole enää "kivaa". :'(

*syvä huokaisu*

 

carriinalle onnittelut

 

Onpas täällä tänä iltana hiljaista... Onkos osa hautojista päässy tositoimiin?

Täällä ootellaan, supistuksia tulee silloin tällöin ja on ihan tujujaki osa, mut tuskin tästä nyt viä hetkeen mihinkää ollaan lähössä...

Kaamee makean himo iski ja ostin vaahtokarkkeja... Huono idea, nyt närästää taas enemmän...

 

Onnea Carriinalle vauvasta!! :heart:

3ssi: täällä päivät kyllä kuluu tosi nopeaa, 4koululaista laitetaan matkaan aamulla, 9-10 viimisemmät lähtee ja jo 1:ltä loppuu eskarilaisella koulu. Elikkä 4h ollaan tuo 3-vee neidin kanssa kahdestaan kotona, talo siistataan ja puistoon lähtään, jossein ihan kaatamalla sada. Puistossa meni tänäänkin pari tuntia, mukava kun tyttö saa leikkiseuraa ja ite jutella aikuisten kanssa. Samoin mulla tässä likellä muutama kaveri, jotka äippälomalla, eli kyläillään.
Käydään kaupassa, kirpparilla, leivotaan, pyykinpesua siivousta...ym Ja kun koululaiset tulee alkaa jo aikamoinen elämä, välipalaa, yksi jos toinenkin lähdössä erisuuntiin, kavereille, harrastamaan... Ei oo vielä tän äippäloman aikana tuntunu, että mitäsitä tekis. Mukavaa arkea, mutta vauvan syntymää odotan kyllä kovasti, ihana hoitaa sitten pikkiriikkiä! <3

(.) Ei mitään ennakoivaa. Just iltasella kaverin kanssa käveltii kohtuu kyytiä reilu 10 kilsaa, muutama harjotus suppari...ei muuta. :/
jospa ne sitten vedet menee yllättäen, että sillä lähtis synnytys käyntiin. Henkinen puoli vaihteleva, välillä kyllästyttää jo niin tää oottaminen vaivoineen, välillä jaksaa hyvin, ei mit.ongelmaa.. Jospa sitä huomisen sadepäivän kunniaksi tekis kirpparikierroksen.
Jaksamisia kaikille tasapuolisesti!
Inkkukinkku 37+5

 

Onnea tytöstä Carriinalle <3 Hyvä, että kaikki on kuitenkin hyvin (?) vaikka hätäsektioon päädyttiinkin.

catida juu, olen hyvin hyvin kiitollinen siitä tukiverkosta joka meillä on, ei voisi paljoa paremmin asiat sen suhteen olla Aina löytyy apukäsiä ja seuraa läheltä melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun vaan raaskii pyytää. Olisi tosi hienoa jos kaikilla voisi tämä olla näin hyvin kuin meillä, helpottaa elämää monella tapaa.

Kovasti vihloo ja jomotteleekin välillä, mutta ei mitään lähtöön viittaavaa edelleenkään. Jokainen jomotus aina kirvoittaa sellaisen pienen toiveikkuuden päälle ja sitten kun se 1-2 supparia tmv on tullut ja mennyt eikä mitään tapahtunutkaan tulee hieman pettynyt olo. Melkein olisi mukavempi odotella sitä laskettua aikaa ilman mitään ylimääräisiä muistutuksia siitä että se on niin lähellä, mutta silti niin kaukana... Suhteellisen rennosti täällä vielä ollaan, mutta voin kyllä jo jotenkin kuvitella millainen fiilis on viikon-parin päästä jos ei mitään ole vielä tapahtunut siihen mennessä.. turhautuminen x10 000. Kaikki sympatiat teille jotka olette jo lasketun ajan ohittaneet ja päivät tuntuvat kymmenen maratonin mittaisilta!

rv 38+4

 

Onnea vauvautuneille! Meilla eletaan nettipimennossa muuton vuoksi. Vauvan tavarat ovat viela jossain laatikoissa, mutta taman paivaisen gyne kaynnin mukaan ei pitaisi olla kiiretta. Vauva ylhaalla, kohdunsuu pehmea, mutta visusti kiinni eika muutoksia. Ei vaikutusta, vaikka kuinka olen pakannut, koonnut huonekaluja, siivonnut, kantanut tai jarjestanyt paikkoja. Ei edes supistele. Seuraava kaynti kahden viikon kuluttua. Saini ja pikkuhukka 37+6

 

Jiiihaaa.. täällä lorahti lapsivettä jotain tapahtuu luultavasti toivottavasti, odottelen kyllä aamuun asti jos ei mene kokonaan ja jos ei ala supistelemaan ! Sit soitan synnärille !!!!

Tänään poks 39

 

jaanino: se on menoa sitten Kohta vauva jo kainalossa!!!

Mä vaan valvon täällä täysin oireettomana, hyvävointisena kun missään ei tunnu, äärettömän v*tutuksen kourissa. Oikeesti ottaa NIIN pähän nää ylityöt, kun mitään ei tapahdu, että ei ees unta saa siltä kiukutukselta!!! Mutta oon kyllä ihan vilpittömän iloinen kaikkien niiden puolesta, joilla synnytys on lähtenyt jo käyntiin.

Pippurihäntä ja iloisesti sambaava vauveli 41+1

Päivitystä klo 12.30:

Pikkasen lupaavampaa - klo 7 alkaen menkkakipuja alavatsalla ja alaselässä, sekä kirvelyä kohdunsuulla. Sen verran että jos ois menkat, niin ottaisin lääkettä, mutta nyt en saakeli ota, koska haluan tuntea jokaisen supparin tai vastaavan just semmosena kun tulee. Ja jotain se tekeekin, koska nyt puskee ulos valkovuotoa ja niitä kirkkaita kiinteitä limanpalasia! Ei kylläkään mitään yhtä klönttiä vaan pikkuhiljaa.

Just kerkesin aamulla sanoa kiukuissani miehelle, että ainoot limatulpat mitä täällä on nähty, on kyllä tullu nenästä

Carriinalle vielä onnittelut pienokaisesta!

Ja soose :hug: Se tunne kun synnytys on niin lähellä, mutta niin kaukana!

 

Nonniin saihan se jaanino lopulta kans lähtö"luvan". Jännää!

PH: Samaistun sun fiiliksiin. Lohduttaudu sillä, et sen on saatava ulos viikon aikana. Tiedän, et yksikin lisäpäivä on liikaa pyydetty. :hug: Koeta kestää!

( . ) Samassa jamassa kuten PH, eli ei mitään oireita. Olo liiankin priima. Käveleminenkin jopa luonnottoman sujuvaa ja ja ... Tässä jo pystyy tekemään vaikka mitä, sellaista mitä vielä viikko sitten ei kyennyt. Älytöntä. :E

Pakko kyllä muuttaa tuota odotetaan-ajatusta. Ei kykene enää siihen asettumaan, vie hermot äärimmilleen. Yritän nyt keskittyä tekemään aivan tavallisia asioita ja unohtamaan koko "raskauden" olemassaolon. Se auttaa jaksamaan päivästä toiseen paremmin. Herään sitten itse synnytyksen käynnistymiseen kun se aika tulee sitten. Joo nyt kuulostaa jo toiveajattelulta.... Saa nähdä kauanko pysyn tällä linjalla ennekuin vajoan taas suon alle vitutuksen ja pettymyksen kera.


Soose ja poju 39+2

 

Jaaninokos se on sit seuraava vauvautuja? =)

Täällä poksahti tänään 39+0.

Voin niin yhtyä tuohon mitä hallittukaaos kirjotti... sen verran supistelee yms. et ehtii jo vähän toivoa et jotain tapahtuis, mut ei niin ei... Viime yönä nukuttuki taas paremmin, jos tuota normi heräilyä siksi voi sanoo...

Toivon kyllä vilpittömästi et pippurihäntä ja soose pääsis pian synnyttämään, teitä on kiusattu kyllä jo tarpeeks kauan...

tieti

 

Kiitos kaunis kaikille onnitteluista :hug:

Ja juu, kaikki mennyt suhteellisen hyvin. Maha on aika veikeän näköinen, kun nyt mulla on sitten risti väärinpäin arvista muodostuneena. Onneksi en ole (mielestäni) ollut koskaan mitään bikinimalliainesta, niin nämä arvet on rakkaita ja kertoo noista kahdesta elämästä:heart: Kotona paranee aina nopeammin, niin siksi lähdin sairaalasta heti, kun saatiin antibiootti lääkärin määräyksestä aloitettua suun kautta. Olo on muutenkin parempi kuin ensimmäisestä sectiosta, koska verta menetin vain sen n. litran verran ja koko homma tapahtui nukutuksessa, josta ei tullut yhtä huonoa oloa kuin spinaalista aikoinaan. Joten täällä siis kaikki mainiosti. Synnytys tosiaan taas aika hurja. 3 päivän maratonin jälkeen tuo hätäsektio. Olisi voinut jäädä tuo käynnistely taas kokematta ja siirtyä suoraan tuohon sectio osioon. Ainoa hyvä puoli tuossa on ollut molemmilla kerroilla, että se stressi kerkee kehittymään siinä synnytyksen aikana vauvalle ja sitten kun on päädytty sectioon, ei vauvalla ole ollut minkäänlaisia hengitysvaikeuksia.

Voin kyllä vain yhtyä noihin kärvistelevien ketutuksiin. Itsellä oli juuri ennen käynnistystä (jota lykättiin kaksi kertaa viikolla) niin pitkä mela ottasa, että sillä olis voinu huitua naapuripitäjään asti. Mutta kyllä tämä lopputulos palkitsee. Nyt vielä enemmän, kun tuskin koskaan enää vauvoja uskallan saada. Joten jaksakaa vielä hetki!:hug:

Carriina ja Sissi-pieni 5 vrk

 

Carriinalle Isot onnittelut :heart::flower:

Kauanko voi kestää säännölliset(väli korkeintaan 10 min) ei niin kipeät supistukset, menkkajomotus ja alakerran vihlominen ja juiliminen/paineentunne, ilman että alkaa kunnolla tapahtua?
Itselläni on nyt kolmas päivä menossa kun supistelee ihan selvästi.

Hieman kauhutarinaa aamusta:

Eilen illalla supisteli jo aika kovaakin ja ajattelin jo että lähtö tulee. Halusin silti nukkua, todella huonon yön jälkeen ja väsynyeenä nukahdinkin, mutta vauva räpelsi ja supisteli tosiaan aika kipeästikin välillä.
Heräsin yhdeltä yöllä, edelleen supisteli, mutta ei niin pahasti, mutta silti tuntuvasti.
Menin taas nukkumaan. Sitten heräsin vasta puoli kuudelta.. en ole koko kesänä nukkunut niin pitkää pätkää. Olin aluksi iloinen kun olin saanut nukkua koko yön ilman lähtöä.
Sitten havahduin että supparit oli loppunut, ei mitään jomotuksia missään.. vatsa oli kovana pallona ja vauva ei liikkunut.
Aloin pökkimään vauvaa hereille joka suunnasta, mutta mitään ei tapahtunut. Yleensä hän aina reagoi. Liikuin ja yritin uudestaan herätellä. Eikä vieläkään mitään, pelkkä kovettunut vatsa ja kaikki oli aivan "tyyntä".
Iski paniikki ja herätin mieheni ja kerroin että vauva ei liiku ollenkaan ja että nyt on jokin huonosti.
Ajattelin tietenkin pahinta ja luulin että vauva on kuollut:'(
Tässä vaiheessa mies oli jo soittamassa synnärille ja minä en edes halunnut soittaa, kun olin varma että ei tässä enää mitään voi tehdä.
Käskivät tietenkin käymään ja kehottivat juomaan kirpeää mehua.
Vauva ei vieläkään reagoinut mitenkään vaikka join pari lasia mehua, eikä edes vielä synnärilläkään. Kätilö painoi vauvan päätä, ei mitään merkkiä, sitten hän laittoi anturit ja syke oli niin matala, ettei ollut varma oliko minun oma ja koitti samalla minun pulssiani. Sitten anturi pomppasi ja vauva heräsi. Syke oli hieman matala vielä, mutta nousi pikkuhiljaa.
Vauva nukkui siis niin sikeään, ettei ensimmäistä kertaa herännyt yli tunnin herättelyn jälkeen.
Olin aivan shokissa ja kaikki kauhukuvat oli jo pyörinyt mielessä.
Lääkäri ultrasi vielä ja kaikki oli siis hyvin. vauva on noin 3,5 kiloa.
Olin sormelle auki ja edelleen supistelee.

Muistaako joku mikä on supistuksien huippuluku siinä kovimmillaan?
Itselläni nousi 60 kun makasin käyrillä ja tämä ei siis ollut mikään kipeä supistus, mutta tuntui silti!

Huomenna neuvolaan, jos ollaan vielä kotona!

 

Onnea liisu ja Carriina!!

Jaaninolle tsempit toivottavasti Pippurihäntä ja Soosekin pääsis pian lähtemään

Onneks Pimatsu95 selvisit säikähdyksellä.

Kista ja E 17 vrk :heart:

 

Onnea Carriinna!

Täällä "edistytty" sen verran, että tänään käyty jo synnärillä. Nyt taas kuitenkin kotona odottamassa lauantaina, jolloin mahdollinen käynnistys. Synnärille jouduttiin aamulla neuvolan kautta. Itselläni oli selkeästi kohonnut verenpaine ja vauvelin sykkeet 110-145 kun normaalisti olleet tasaiset 140-145.

Käyrillä makailtiin n. tunti. Kun vauveli heräsi palautui sykkeet normaalille tasolle. Sitä ennen oli pitkään alle 120 ja välillä käväisi jopa alle 110. Supistuksia ei tietysti sitten siellä tullut, vaikka muuten on supistellut sen pari viikkoa... Veri- ja pissanäytteet olivat puhtaat, joten ei ollut epäilyä toksemiasta. Yliaikaiskontrolli olis ollut huomenna, joten tekivät sen samalla. Kohdunsuu sormelle auki ja kaulaa 1,5 cm. Kun kerran vauvalla ja minulla kaikki oli hyvin, niin laittoivat kotiin "kypsyttelemään". Ronskin sisätutkimuksen jälkeen kivuliaat, säännölliset supistelut palasivat, joten katsotaan, jos tämä sattuisi tästä etenemään itsekseen.

iips + Pyllerö 41+4