~~ Elokuun 2013 Ihmeet elokuussa ~~ MEIDÄN KUU!

Onnea Sooselle! Tulihan se sieltä viimein ja ihan ilman käynnistystä. =) :heart:

Muutkin sen vauvan kainaloon kohta saa ellei vielä oo.

Pakko kans kommentoida tuota oxanestia... tuli kyllä niin mielenkiintonen olo siitä... sängystä ei paljo uskaltanu nousta ku pääs pyöri, vessaanki mies talutti kun en uskaltanu yksin sinne kävellä huoneen poikki...

 

Meni hyvin vaikka tekikin loppuun aika kipeää, 3676g ja 50cm potra poika tuli 40+6 klo 14:50, äiti ja vauva voidaaan molemmat oikein hyvin päivittelen listoja ja kerron tarkemmin sitten kun päästään kotiin

 

Paljon paljon Onnea Soose, hallittu kaaos ja tieti :heart::flower:

 

Täällä vihdoin taas (jostain syystä ei millään malta istua koneella, ja pitkiä pätkiä ei viitsi kännyllä kirjoitella, kun tuppaavat häviämään ennen lähetystä).

Ihan ensiksi onnittelut :flower: kaikille niille, jotka tässä välissä on vauvautuneet. Soosella ja hallitulla kaaoksellakin taisi odotuttaa vähän liian pitkään. No, nyt odotus on palkittu :heart:

Täällä ollaan eletty jo parisen viikkoa vauva-arkea. Syntymäpaino otettiin nopsaan kiinni ja perjantain neuvolassa oltiin jo 3170 - eli pitkälti yli kolmen kilon

Synnytys oli varsin vaiherikas, joten tässä tiivistetysti pääkohdat. Käynnistys hoidettiin lääkkeellisesti. Ensimmäisen tabletin sain klo 13 aikoihin. Tehokkaat supistukset alkoi sitten klo 15 aikoihin ja pian sen jälkeen taisi mennä vedetkin, vaikka se taisi jäädä loppuun asti vähän arvoitukseksi. Saliin päästiin klo 17 jälkeen, kun vaavin sydänkäyrässä tuli laskuja aina supistuksen aikana. Salissa supistelut olivat varsin kipeitä. Ekaksi kokeiltiin lämpöhoitoa, mutta ei se juurikaan auttanut. Kohdunsuu tässä vaiheessa vasta 3,5 senttiä auki. Tämän jälkeen aloittelin ilokaasun hengittelyn miedolla (30%) annostuksella. Sitä hengittelinkin sitten loppuun saakka. Sydänkäyrän laskut jatkuivat ja pitkien supistusten jälkeen niistä palautuminen normaalille tasolle kesti pitkään. Lääkäri käy tarkastamassa tilanteen ja päättää puhkaista kalvot, joita ei nyt sitten kai ollutkaan, kun vastassa tuntui hiukset. Vauvalle pinni päähän ja samalla mikroverinäytteet päälaesta. Ne olivat ok. Tässä vaiheessa kutsuttiin anestesialääkäri antamaan epiduraalin, sitä odoteltiinkin sitten melkein tunti. Epiduraalin laitto meni hyvin ja aika pian se auttoikin, ei jäänyt kuin paineentunne. Klo 21 aikoihin toinen lääkäri tulee tsekkaamaan tilanteen. Taas otetaan mikroverinäytteet, nekin ok. Kohtuun laitetaan paineanturi ja sen jälkeen lääkäri määrää amnioinfuusion ts. kohtuun laitetaan lämmintä vettä, kun lapsivettä ei enää ole. Veden laitto ilmeisesti helpottaa vauvan oloa, kun sydänkäyrä tasaantuu. Vähän ennen puoltayötä aloitetaan oksitosiinitippa tehostamaan supistuksia. Ponnistusvaihe alkaa samantien. Vauvan lakisauma on sivussa, joten kutsutaan lääkäri paikalle. Tässä vaiheessa myös sydänkäyriin tulee taas laskuja, joten lääkäri valmistelee kiwi-kupin avuksi ja tehdään episiotomia. Tästä ei sitten menekään kuin 4 minuuttia ja pikkutyttö on syntynyt. Ensiparkaisu kuuluu heti, apgarit 9/9. Vauva ehti kakkia ennen syntymää, joten vauvalta käydään imaisemassa limaa pois hengitysteistä. Hieman tokkurainen/sumea olo oli koko synnytyksen ajan, kun keskityin vain supistuksiin ja loppuajasta siihen, että vaavi saadaan turvallisesti maailmaan. Kätilön kirjoittama synnytyskertomus kuitenkin auttoi hyvin palauttamaan tilanteet muistiin.

 

ONNEA KAIKILLE VAUVAUTUNEILLE!!! :flower: Täällä on nyt kolmisen viikkoa harjoiteltu vauva-arkea, meille syntyi poika 10.8. klo 19.40. Mitat 3578g ja 51cm, py 35cm. Hän on suloinen ja syö ja nukkuu hyvin

 

Viimeinen mäkin saan kertoa että meille syntyi POIKA eilen 31.8. klo 15.08. RV 41 + 6. Käynnistykseen siis mentiin pe 30.8
Synnytys oli tosi pitkä ja rankka avautumisvaiheessa. Mutta ponnistukseen kun lopulta päästiin niin meni nopeasti. 3955g ja 50cm py37 sälli syntyi käsi poskella 8 min.
Kaikki loistavasti!
Kyllä luonnollisesti käynnistynyt synnytys on helppo nakki käynnistettyyn verrattuna!

 

Onnittelut uusille vauvautuneille!

Täällä ei niin mitään uutta, poksis vaan 41+0.. Muistakaa laittaa historiankirjoihin, että olin ensimmäinen maailmassa, jolla vauva ei tullutkaan ulos vaan jäi loppuelämäkseen asustelemaan kohtuun!

 

Ehtisiköhän tässä kirjoittamaan jonkinnäköistä synnytyskertomusta:

Eli olin jo asennoitunut siihen, että mies palaa perjantaina töihin ja me ei olla mihinkään lähdössä vielä pariin päivään. Kuitenkin to-pe välisenä yönä heräsin klo 4 pariin kipeään, selvästi epämukavaan supistukseen. En mittaillut kestoja tai välejä, aika pitkälti ponkaisin vaan sängystä ylös ja totesin miehelle, että tänään lähdetäänkin synnyttämään. Parit välit kellottelin ja soittelin vanhempiani lapsenvahdiksi esikoiselle, kävin suihkussa ja klo 6 aikaan lähdettiin sitten sairaalaan päin. Päästiin heti saliin, jossa otettiin se 30min käyrää ja sitten kätilö tuli tutkimaan, olin 4cm auki. Kaurapussilla menin vielä jonkin aikaa, mutta pian pyysin jo ilokaasun käyttöön. Epiduraalin kerkesin saada kolmesti ennen ponnistusta (joka alkoi 14:30), se auttoi ihan hyvin mutta sitä apua kesti aina n. tunnin verran ja sinnittelin sen toisen tunnin ettei liian nopeasti tarvitsisi ottaa seuraavaa annosta. Olin tosi huolissani siitä, ettei sitä apua riittäisi ponnistukseen.
Ja niinhän se menikin, että ponnistusvaiheessa edellisestä annoksesta oli sen verta aikaa että aika luomuna se taidettiin mennä. Todella, todella epämukavaa, mutta hengissä selvittiin ja sain kovasti kehuja tehokkaasta ja kuitenkin hallitusta ponnistustyylistä. 25min ponnisteltiin ja sitten vauva oli vihdoin ulkona, kaikki epämukavuus loppui ihan oikeasti siihen, se oli ihanaa! Ei tikin tikkiä tai muuta, muutama nirhauma joille ei mitään tarvinnut tehdä ja istuminen ym on kaikki sujunut hyvin heti toimituksen loppumisesta lähtien. Liitoskivutkaan eivät ole vaivanneet. Ääneen ihmettelin ihan useamman kerran, että voiko tämä olla tottakaan miten hyvin kaikki meni ja mä pystyn liikkumaan! Olisin ollut valmis kotiin heti salista saakka, mutta ihan ok se sairaala-aikakin tällä kertaa oli.

Esikoinenkin tuli heti ensimmäisenä iltana veikkaa katsomaan ja oli alkuun sitä mieltä, että hänen serkkutyttö (6kk) on tullut äidin viereen sairaalaan nukkumaan. Eiköhän tuo todellisuus ala nyt pikkuhiljaa neidillekin uppoamaan kun tässä arki alkaa rullaamaan.

Imetys on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta en vielä sano siitä kyllä suuntaan tai toiseen. Toistaiseksi tuntuu ihan "mukavalta" ajatukselta ja pahimmat kivut on pystynyt vaan nielemään (ja parilla kirosanallakin kuittaamaan). Pelkään vaan, että kerkiääkö mennä vielä kovastikin kipeämmäksi ennenkuin alkaa helpottaa ja tottua.

Hallittu kaaos ja veikka n. 3 vrk

 

Poikamme näki aamuauringon perjantaina 30.8 klo: 06.59. Pojulla painoa hurjat 4200g ja pituutta 53cm :heart: Synnytys eteni kaikinpuolin rauhallisesti ja hyvin, sain spinaalipuudutteen josta oli suuri apu ja ponnistusvaihe mentiin ilman mitään ja kestoltaan sekin oli vain 14min. Vähän meinasi olla rankka tuo ponnistusvaihe kun poika olikin melkein kilon isompi kuin nuo aikaisemmat, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Täällä harjoitellaan arkea kolmen pikku prinssin vanhempina, täynnä onnea ja rakkautta :heart:

-JennaMaria- ja Keijo 3pv

 

tykoistuva täälllä on toinen jolla ei nyt oikein meinaa irrota !! huomenna olis käynnistys j voi luoja kun pelottaa

salpe+rupsu 41+6

 

Salpe, sulla tilanne vielä kiperämpi! Kylläpä nolottaa valittaa jo tässä vaiheessa.. Toivotaan, että sulla ens yönä käynnistyisi vielä itsestään! Voi meitä kituuttajia.. :'(

 

Kuukausikin ehti jo vaihtua ennen kuin löysin aikaa kirjoitella synnytyskertomusta. Vielä täällä näyttää kuitenkin olevan jokunen elokuinen kärvistelemässä. Tsemppiä viimeisiin odotushetkiin!

Tässä meidän tarinaa...

23.8. syntyi "Hemmo" 4340g, 54cm:

Toissaperjantaina siis alkoi tapahtua. Supistukset alkoivat aamusta, ensin epäsäännöllisinä eikä vielä paljon miltään tuntuvina, mutta tihenivät ja voimistuivat sitten päivän mittaan. Päivän aikana siivosin, pakkasin loppuja sairaalakamoja ym. ja toivoin, ettei supistukset vaan lopahtaisi. Neljän aikaan iltapäivällä supisti jo n. 6-10min välein. Kävin vielä ulkona kävelyllä. Viideltä soittelin miehelle, että vois tulla kotiin päin, ja ravintolaan peruuttaakseni illaksi tehdyn pöytävarauksen Supistusten väli oli tihentynyt n. 5 minuuttiin, mutta kun joka paikassa oli korostettu, että sairaalassa on huonot odotustilat ja kotona kannattaa olla niin kauan kun pystyy, niin olin vielä ihan rauhassa kotona. Supistukset alkoi olla kipeitä, mutta ihan hyvin kestettävissä sopivassa asennossa. Seitsemän jälkeen alkoi valua lapsivettä. Soittelimme sairaalaan, mutta kätilö sanoi että vielä voi olla kotona jos pärjää ilman kivunlievitystä. Siispä odottelin vielä ja menin suihkuun, mutta siellä tuli vähän sellanen ponnistuttava tunne. Säikähdin, että noinkohan tässä ollaan jo kovinkin pitkällä, ja päätin että on aika lähteä. Ajoaika sairaalaan meiltä on onneksi vain noin 15min. Sairaalaan päästiin joskus puoli yhdeksän aikoihin, ja kun pääsin esitutkimukseen, alkoi jo kunnolla ponnistuttaa. Tutkiva kätilö kurkkasi alapäähän ja ilmoitti, että olen jo kokonaan auki ja "tää syntyy nyt". Minut kärrättiin kiireellä synnytyssaliin, ja ei kun ponnistamaan. Tuli siis vahingossa luomusynnytys, vaikken sellaista varsinaisesti suunnitellut. Väliliha ei joustanut tarpeeksi ja vauvan sykkeet alkoivat laskea, joten kätilö joutui tekemään pelkäämäni episiotomian. Siinä tilanteessa tuntui kuitenkin, että mikä vaan käy kunhan vauva saadaan ulos. Lopulta ponnistusvaihe kesti vain reilun vartin. Vaikka synnytys oli vähän vauhdikas ja vesialtaat ja jumppapallot jäi testaamatta, niin ihan positiiviset muistot jäi

Ongelmat alkoivat sitten seuraavana päivänä. Vauva oli hoitajien mielestä epätavallisen jäykkä ja sillä oli jonkinlaisia nytkähtelyjä. Niinpä vauva siirrettiin lastenosastolle tarkkailtavaksi. Minä taas en päässyt ylös sängystä, taju meni kun yritti pystyyn. Tätä jatkui sitten useampi päivä, vauvalle tehtiin kaikennäköisiä tutkimuksia ja muhun pumpattiin verta ja nestettä. Mies sai tehokoulutuksen vaipanvaihdosta yms. kun mä en pystyny tekemään mitään. Vasta viidentenä päivänä synnytyksestä olin jotenkin kävelykunnossa ja päästiin kotiin. Vauvasta ei tutkimuksissa löytynyt mitään vikaa, joten nyt ollaan siinä uskossa, että nuo oireet on jotain harmitonta, joka toivottavasti katoaa iän myötä.

Vajaa viikko ollaan nyt ehditty olla kotona ja vähitellen alkaa muodostua jotain rutiinia arkeen. Vauva on perustyytyväisen oloinen, ei paljoa kitise kunhan ruokatarjoilu pelaa noin kahden tunnin välein

 

Onnea kaikille uusille vauvautuneille! Sekä isot tsempit niille jotka vielä oottelee omaansa!

Täällä vauva-arki lähtenyt ihan hyvin käyntiin, imetysten kans vähän takutaan, kun pojalla tahtoo välillä imemisote olla hukassa ja muutenki nukahtelee tissille eikä syö tehokkaasti. Lisäruokaa tarvii antaa varsinki iltasin ja öisin. Mut enpä nyt oo pahemmin siitä ottanu ressiä, ens viikolla vielä kun mies menee töihin varmaan joutuu vielä enemmän antaan pullosta, kun ei tuo esikko kyllä kovin montaa kertaa päiväs viihdy niin et äiti istuu tuntikaupalla vaan imettämäs poikaa.
Mut poika onneksi nukkuu paremmin kun esikko, et ihan hyvin menee! sitä nukkumista jännitin eniten...

tieti ja poika 8 vrk

 

Niin ja onnittelut kaikille muille, jotka tässä välissä on saaneet vauvansa syliin

Ei sitä jatkokeskustelua ilmeisesti ole vielä aloitettu?

tieti: Meillä kanssa oli ensin imeminen sellasta tehotonta lussutusta ja tahto vaan nukahtaa kesken puuhan. Ois roikkunu rinnassa tuntikausia muttei kuitenkaan tuntunu saavan tarpeeks syötyä, vaan jouduttiin antamaan päälle korviketta pullosta. Mutta nyt viime päivinä on imutehot parantunu ja korviketta tarvitaan enää harvoin. Uskon että homma varmaan tasaantuu ajan kuluessa niin et korvikkeesta voidaan kokonaan luopua.

 

Vihdoin minäkin löydän aikaa kirjoitella taasen tänne

Eli Prinsessamme näki päivänvalon 26.8 klo 22.22 ja mitat 4002g ja 51cm, py 36cm

Hurjasti onnea myös muille, jotka ovat saaneet nyyttinsä syliin:flower: ja paljon tsemppiä niille, jotka vielä odottelevat.

Vähän tarinaa tuosta päivästä;

Aamulla heräsin samaan tunteeseen, kuin muinakin aamuina; Ei sitten niin mitään siihen viittaavaa, että vauva syntyisi. Vein juniorin eskariin ja jouduin heittämään toisenkin lenkin päiväkotiin, koska retkieväät olivat unohtuneet kotiin.
Neuvola-aika oli klo 10:15, sinne siis...ei korkeaa verenpainetta, pissa negatiivinen, maha korkealla= sf 35, tuosta korkeasta mitasta sain sitten lähetteen polille tarkistuttamaan vauvan kokoa Hyvähän se on tässä vaiheessa mittailla kokoa, kun viikkoja on jo 40+3. Terkka kokeili vielä vauvan asentoa masussa, pää oli tiukkaakin tiukemmin kiinni alhaalla ja siinä painellessa, sattui kovasti oikealle nivuseen...sain kammettua itseni ylös ja lähdin hoitamaan kauppaostoksia...tuolla ostosreissulla alkoi mieletön vasemman kyljen kipu, enkä osannut vielä ajatella, että tänään koittaisi lähtö.

Klo tulee 11.30...kipu jatkuu kyljessä ja sattuu ihan kamalasti, aivan erilaista kuin kolmen muun lapsen supistuskivut. Pikkuhiljaa alkaa myös supistaa, ensin 10 min välein sitten 6 min. välein...tuossa vaiheessa olin sopinut jo miehen kanssa, että tulee tekemään kotiin etänä lopputyöpäivän. Isommat lapsetkin tulevat koulusta, ja kovasti he ihmettelevät miksi äiti on niin kipeä??

Klo 14.30 yritän itse soittaa synnärille...kerran ja toisenkin, kukaan ei vastaa puhelimeen. Olen polvillani olohuoneen lattialla, koska kylkikipu ei anna periksi. Mieheni tavoittaa kätilön synnäriltä, joka ohjeistaa meitä tulemaan samantien. Matkaa on kuitenkin 40km...automatka tuntuu kestävän ikuisuuden, en uskalla liikkua istuimella ettei kivut vain ylly vielä kovemmiksi.
Meidät vastaanotetaan synnärille, ja ohjataan tarkkailuhuoneeseen, koska muualla ei ole tilaa. Salit täynnä ja minä viimeisenä sisään, jonka jälkeen sulku päälle. Sisätutkimuksen jälkeen, tuloksena 5cm auki ja jäämme odottelemaan vapautuvaa salia!!!Makoilen sairaalasängyllä ja kätilö ehdottaa tens-laitetta selkäsärkyyn. Supparit ovat hiipumaan päin, selkäsärky säilyy ja oikealla vasemmalla kyljellä maatessani vauvan sydänäänet ovat lähes koko ajan 170-190. Yhteistuumin päädytään puhkaisemaan kalvot, kunhan pääsen vapaseen saliin...odotellessa alkaa tens-laite suoraan sanottuna ottamaan päähän ja pyydän poistamaan sen, miehen hieronta tuntuu satakertaa paremmalta.

Vihdoin klo 20 pääsemme saliin ja sisätutkimuksen mukaan, olen edelleen 5cm auki. Kalvot puhkaistaan klo 20:25 ja lisänä ositosiinitippa. Kätilö saa puhuttua minulle spinaalipuudutuksen ( itse toivoin epiduraalia) ja se laitetaan klo 21.15. Spinaali ei poista "kärkeä" kivulta ja itsestäni tuntuu, että koko puudutus on yhtä tyhjän kanssa...klo 22:00, supistukset tuntuvat jo sairaan kipeiltä ja tulevat taukoamatta, sisätutkimuksen jälkeen selviää että olen 10cm auki ja saan luvan ponnistaa. Ponnistamiseen kuluu aikaa 12 min ja syntyy täyden kympin tyttö

Yöt sairaalassa oli yhtä tuskaa, nukuin kolmena yönä yhteensä 1h45min..nyt onneksi ollaan kotona ja neidillä ihan hyvä rytmi ja syö hyvin.

Kerttu ja prinsessa 8vrk

 

Meillä ollaan jo 1vko ja 4 pvää vanhoja! Poika syö hyvin ja eilisessä neuvolassa painoi jo yli neljä kiloa (syntymäpaino 3930g, sairaalasta lähdettäessä 3830g).. Iteki kirjottelin koneelle muistoksi synnytyskertomusta ja ajattelin liittää sen myös tänne

(To 22.8.2013) Edellispäivänä alkanut verinen tiputtelu voimistui heti sängystä ylös noustessa n. Klo 9, lisäksi alkoi kova menkkamainen jomotus alavatsan ja alaselän seudulla, mutta ei vielä selkeitä supistuksia. Verta alkoi tiputtelemaan enemmän ja enemmän ja kivut alkoivat olemaan kovempia. Soitin synnytysvastaanotolle klo 12 ja kysyin, onko aihetta tulla näytille, johon kätilö vastasi, että alkakaahan tulla. Taksi soitettiin samantien ja se onneksi pärähti pihaan nopeasti. Synnytysvastaanotolla jouduttiin hetki odottamaan vapautuvaa tutkimushuonetta, mutta onneksi sinnekin päästiin nopeasti. Nyt kivut alkoivat olemaan aaltoilevia ja hieman kovempia myös ja teki tiukkaa makoilla kyljellään käyrillä n. Puolen tunnin ajan. Siinä odoteltiin lääkärille pääsyä. Vauvan sykkeet oli hyvät, mutta vaihtelua ei juurikaan ollut (eli ei liikkunut liiemmin). Pääsimme lääkärille ja tässä vaiheessa oli verta tullut jonkin verran jo (tippui lattialle kun riisuin kohdunsuuntutkimusta varten). Sisätutkimuksessa holahti sitten lapsivedet ja kohdunsuu oli kahdelle sormelle auki.

Siirryimme synnytyssaliin ja kivut olivat melkoiset. Kätilöopiskelija toi jumppapallon ja lämpöpakkauksen kivunlievitykseksi. Yritin lievittää kipua pallon päällä istuen ja ympäriinsä kävellen. Lämpöpakkaus tuntui pahalta tässä vaiheessa. Lääkkeettömät lievitykset eivät auttaneet mitään ja sain särkylääkepistokset molempiin kankkuihin + suun kautta panadolin. Nyt alkoi supistukset jo tuntumaan eikä särkylääkkeet mitään auttaneet, joten kätilö ehdotti, josko laitettaisiin Oxynorm-kipulääkepistos lihakseen. Piti kuitenkin odottaa, että vauvan sykkeisiin tulisi enemmän vaihtelua, ennenkuin olisi turvallista pistos laittaa. Onneksi tulikin melkein heti! Kovin piikki supistuksilta lähti ja olo oli aika pöllähtänyt Pahimpien supistusten aikana oksensin, yhteensä noin 5 kertaa.

Iltaan mennessä supistukset harvenivat ja ruuhkan vuoksi meidät meinattiin laittaa osastolle odottamaan väljempää tilannetta synnytyssaleissa, koska synnytykseni oli ilmeisesti pysähtynyt. Myöhemmin minut laitettiin tippaan vauvan korkeiden sykkeiden vuoksi. Sain jäädä synnytyssaliin, koska minulla oli ilmeisesti infektio tulossa päälle (CRP 82). Tämän vuoksi synnytystä alettiin käynnistää oksitosiinilla yöllä (muuten olisi vasta aamulla ellei tulehdusta olisi ollut). Minulla aloitettiin myös suonensisäinen antibiootti.

Supistukset tihenivät ja voimistuivat oksitosiinin vaikutuksesta ja sain vielä toisen oxynorm –pistoksen. Tämä ei juurikaan auttanut voimistuviin supistuksiin ja minulle tilattiinkin epiduraali aamuyöstä. Vedenmeno oli ollut ilmeisesti korkea, sillä kalvot jouduttiin puhkaisemaan tässä vaiheessa (olin auki n. 7cm). Puudutusta laitettaessa kivut olivat hirveät mutta onneksi vaikutus alkoi nopeasti ja tunsin supistuksista vain pientä painetta, joka sekin hävisi jossain vaiheessa. Aamulla laitettiin vielä puolikas annos epiduraalia, kun odoteltiin avautumista täyteen 10 senttiin.
Kivut alkoivat palata ja kätilöt kysyivät, haluanko aloittaa ponnistamisen. Noin kello 12 ponnistaminen alkoi ja eteni ihan hyvää vauhtia. Kun pää oli syntynyt, loppuvartalo tuli ulos yhdellä ponnistuksella. Poika oli maailmassa 23.8. kello 13.18 mitoin 3930g ja 51cm.

Onnea kaikille vauvansa saaneille ja tsemppiä vielä muutamalle hautojalle!

Ikku ja poika 11vrk

 

Tänään oli sitten viimeinen neuvolakäynti. Vauvan sydänäänet olivat todella hyvät ja kaikki muutenkin kuten pitääkin. Ainoa vaan, ettei vauvaa kuulu, ei näy. Alkaa tämä turhautuminen olla jo sitä luokkaa, etten tiedä kuinka selviän edes perjantaiseen kontrolliin asti, jos sinne asti täytyy kärvistellä.. Ja jos täytyy, ja kontrollissa kaikki ok, niin käynnistys olisi näillänäkymin ensi maanantaina. Jos kuitenkin lapsiveden määrä on vähäinen, käynnistys aloitettaisiin heti silloin pe. Pelkään vaan niin julmetusti, että joudun käynnistykseen..kunpa vaan joku voisi luvata, että spontaanisti alkaa, niin muuten kärvistelisin kyllä vaikka kuukauden!

41+2

 

Onnea uusille vauvansa saaneille ja pitkää pinnaaa vielä masun kanssa oleville :heart:

Tässä lyhyesti synnytyksestä:

Vedet menivät torstai 29.8 iltana klo: 20.45, säännölliset supistukset alkoivat aika pian klo: 22.00 ja sairaalaan lähdettiin n.00.00.
Tarkastuksessa n.3cm auki ja supistukset piirtyivät käyrälle, pyöräytti vähän kohdunsuuta ja supistuksetkin kovenivat, lähdettiin synnytyssaliin. Salissa oltiin 02.00. Spinaalipuudutteen sain 04.30 ja 06.10 alkoi vähän jo työnnättämään, ponnistusvaihe alkoi 06.45 ja poika syntyi 06.59. Spinaalipuudutteesta oli erittäin suuri apu, sai vähän aikaa levättyä pitkän valvomisen jälkeen. Ponnistusvaiheessa kuitenkin spinaali oli jo lakannut ja poika olikin isompi kuin luultiin, oli ponnistusvaihe aika rankka. Esikoisen kanssa eroa 1kg ja 5cm mikä on aika hurja ero noin pienellä =)
Istukka ei meinannut irrota, joten laitettiin suoneen sitä supistuksia aiheuttavaa ainetta ja istukkakin lopulta irtosi 33min synnytyksestä.
Siispä loppu hyvin, kaikki hyvin ja synnytyksestäkin hyvä mieli kaikin puolin, varsinkin kun on tuo "pieni" nyytti, 4200g ja 53cm täyttä rakkautta :heart:

-JennaMaria- ja Keijo 5pv

 

Syntyneiden lista päivitetty, toivottavasti meni suhteellisen oikein tiedot, voitte tarkistella..

Täällä on vauva-arki lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta koneelle en ole päässyt raahautumaan (jonkin verran olen kännykällä lueskellut, mutta aika vähän sitäkään). Menee päivät aika nopeasti kun tasaiseen tahtiin imettää, käy vessassa, syö, nukkuu ja sama rumba alusta ja välissä huolehtii vielä esikoisellekin huomiota ja ruokaa/puhtaat vaatteet. Mieskään ei valitettavasti nyt pystykään töidensä takia isyyslomaa pitämään ainakaan nyt (työajat sen verran joustavat, että lähtee vasta 11 pintaan aamutoimien jälkeen, mutta tulee vasta illalla kotiin kuitenkin..) niin eipä tullut kovin pehmeä lasku arkeen kun tosiaan se arki alkoi heti maanantaina (sunnuntaina kotiuduttiin sairaalasta). Onneksi itse olen fyysisesti tosi hyvässä kunnossa, lähinnä sitä henkistä tukea ja (aikuista) seuraa olen täällä kaipaillut kyllä jonkin verran. Jahka tästä päästään itsekin liikkeelle ja alkaa kunnolla rytmiä olemaan vauvankin päivässä niin eiköhän tämä tästä

Poika on nyt 5 vuorokauden ikäinen ja tänään kävi neuvolantäti kotikäynnillä. Paino noussut hienosti (imetys lähtenyt huomattavasti paremmin käyntiin kuin esikoisen kanssa), nyt oli ohitettu jo syntymäpaino (sp 3676g, tänään 3750g) !! Hyvinhän tuo tissillä viihtyykin, että en ihmettele sinänsä ja maitokin nousi nopeasti

 

Onnea nyytin saaneille ja tsemppiä niille, joilla masuasukit vielä antavat odottaa itseään!

Hallittu kaaos meillä oli kanssa heti torstaina paluu arkeen. Mies lähti aamulla töihin ja tuli yhdeksän maissa illalla kotiin. Nyt tiistaina jäi 11 päivän isyyslomalle, kun poikien koulu alkoi. Sen jälkeen alkaakin harrasterumba. Saa nähdä miten siitä selvitään.

Tässä vähän synnytyskertomusta:

Eli meidän pikku neiti päätti tulla maailmaan, kun uusi asunto oli suurinpiirtein järjestyksessä ja miehen sisko sattumalta yötä meillä eli ajoitus osui todella nappiin

Sunnuntai aamuna joskus 5-6 maissa heräsin siihen, kun alavatsaa jomotteli menkkamaisesti, mutta toistuvasti. Tajusin, että nyt oli oikeasti kyse supisteluista, kun niitä ei tässäkään raskaudessa varsinaisesti aiemmin ollut. Syötiin aamupalaa ja ehdotin, että mies ja pojat lähtevät hakemaan miehen siskolle jotain tavaroita, että tämä voi viettää toisenkin yön meillä, jos mies joutuu viemään minua sairaalaan. Itse pakkailin sillä aikaa sairaalakassia. He tulivat takaisin joskus yhden jälkeen iltapäivällä ja minulla supistelut olivat voimistuneet, mutta olivat vielä ihan siedettäviä. En kauheasti kellotellut, kun tuntui että tulivat epäsäännöllisesti. Söimme lounasta joskus puoli kolmen maissa ja silloin supisteli jo tuntuvasti varmaan alle 5minuutin välein. Keksin sitten vielä mennä hetkeksi kylpyyn ja sen jälkeen olo olikin sitä luokkaa, että mietin pystynkö enää menemään sairaalaan. Alaovella, kun odotin että mies tuo auton niin alkoi tuntua paineentunne. Sairaalaan mennessä laskin punaisia liikennevaloja joita tuntui olevan todella paljon (matkaa noin 2km). Lähdimme siis kotoa joskus 15:40 maissa. Sairaalaan tullessa kysyin mieheltä vielä halusiko hän mennä parkkeeraamaan auton, koska pysäköimme ensiavun eteen. Onneksi mies tajusi olla suostumatta ja tuli saattamaan, klo oli noin 15:48. Sisään päästyämme halusin vessaan ja sinne menivätkin samantien lapsivedet. En meinannut enää päästä sieltä pois, mutta lopulta minut saatiin ensiavun pyörätuoliin ja kärrättyä toisen kerroksen synnytys osastolle. Siellä saliin ehti kaksi kätilöä onnistuin nousemaan sängylle miehen ja heidän avustamanaan. Kätilö tutki tilanteen ja totesi, että vauva syntyy nyt. Erittäin kovaääninen 10 pisteen tyttö, syntyi 15:56 parilla ponnistuksella ja äiti selvisi ilman naarmun naarmua. Sairaalavaatteiden vaihto hoidettiin vasta synnytyksen jälkeen.

Synnytyksen jälkeen olo oli hyvä huimausta lukuunottamatta ja olisin ollut valmis vaikka lähtemään kotiin, mutta täällä minimi on 3 vuorokautta, jos kaikki on sujunut hyvin eikä ole ensisynnyttäjä, jonka jälkeen kätilö tulee kotikäynnille tai normaalisti 4 vuorokautta. Sain luomusynnytyksen niin kuin halusin, mutta olisin kyllä toivonut ehtiväni sairaalaan hieman aikaisemmin.

Arki on alkanut sujua ok, pojilla jonkin verran mustasukkaisuutta ilmassa, mutta enimmäkseen ovat ylpeitä isoveljiä Vauvalla on aika paljon vatsanväänteitä iltapïvisin ja iltaisin ja imemistarve on hurja. Tosin peukku tai nyrkki oli ultrissakin aina suussa. Huomenna jälleen punnitus, koska painoa on tullut vähän, mutta isoveljillä oli sama juttu, joten en osaa siitä hirveästi olla huolissani.

Saini ja pikku punahilkka 10vrk

 

Onnea vauvautuneet!!

Catida kuvailemasi perusteella teillä vaikuttaisi olevan samaa kun meillä eli mororefleksi täysin vaaraton ja (pitäisi) kadota viimestään 6kk mennessä. Ei meillekään sairaalassa osattu sanoa siitä paljon mitää, mutta pojan serkkupojalla oli sama homma ja en suostunut jäämää ylimääräiseen tarkkailuun sen takia, koska ei mitään vaarallista. Nyt poika pian 2kk ja hävinnyt lähes kokonaan eli menee ohi kyllä... Erittäin harvoin tulee enää säpsähtelyjä kun aikaisemmin tuli päivittäin

 

cockerspaniel: Joo lääkärit oli lopulta kaikkien tutkimusten jälkeen sitä mieltä, että kyse on vaarattomasta hermoston kypsymättömyydestä tms. joka katoaa ajan myötä. Hyvä kuulla että jollain muullakin on ollut tällaista.

 

Pakko hehkuttaa! Ostettiin tänään tuplarattaat ja ihan uudet... =) Kyllä nyt kelpaa käydä kärryttelemäs muksujen kans!

 

Meillä oli Catida ja cockerspaniel myös tuo sama juttu, jota hoitajat piti tärinänä ja sen takia sokereita tarkkailtiin päivittäin osastolla. Kädet heilu ihan holtittomasti pojalla mutta tulivat myös hänen kohdallaan siihen tulokseen, että kyse on juuri tuosta hermoston kypsymättömyydestä. Meidän poika on kyllä uskomattoman jäntevä. Rinnalla kun makoilee vatsallaan, niin pää nousee ihan kunnolla ja kannatteleekin jonkun aikaa

Ikku ja poika 13vrk

 

Olin ihan unohtanut tänne ilmoittaa, että meille syntyi viikolla 39+1 25.8 pieni tuuheatukkainen TYTTÖ mitoilla 3475g, 49,5cm ja py 32cm. Pientä keltaisuutta tytössä ilmeni parin päivän ikäisenä ja hän olikin päivän valohoidossa. 5pv:n ikäisenä päästiin kotiin, mutta biliarvot nousi taas ja tyttö joutui takaisin sairaalaan valohoitoon. Siellä ei onneksi tarvinnut olla kuin yhden päivän verran ja nyt ollaan jo oltu hetki kotona. Paino on hieman laskusuunnassa, joten sitä pitää tarkkailla ja syöttää tyttöä hyvin.
Tänään oltiin ensimmäistä kertaa vaunulenkillä ja tyttö nukkui sikeästi koko matkan ja nukkuu vaunuissa vieläkin, vaikka ollaan jo sisällä

Dana ja mini 12pv