~~ Elokuun 2013 Ihmeet huhtikuussa ~~

Noniin, tässä nyt paljon omanapailua tiedossa näin alkuun heti:

Toista lasta tässä nyt odotellaan rv 20+6 jos en hirveän väärin laskeskele. Eilen käytiin rakenneultrassa ja poikaa sieltä nyt uumoillaan tulevaksi :) esikoinen on tuollainen 2,5 vuotias tyttö joten naureskelin ukolle, että enää puuttuu kultainennoutaja ja oma talo niin on idyllit kasassa sitten :D poikaoloja mulla on ollutkin, on ollut sen verran helpompi raskaus pahoinvointien osalta tämä kuin edellinen. (Esikoisen kanssa oksensin 16 viikkoa, tällä kertaa olen oksentanut yhden kerran). Muutenkin ollut hyvin erilainen. Väsymykset oli ensimmäisellä kolmanneksella ihan tajuttomat ja itku on ollut herkässä jne. Eikä asiaa ole helpottanut esikoisen vuodenvaihteen kieppeillä alkanut uhmakaan. Kyllä on poltettu päreitä pariin otteeseen neidin kanssa ei voi muuta sanoa. Nyt on pari viikkoa ollut pääasiassa olojen puolesta helpompaa, eikä ole pinnakaan ollut sitten ihan niin kireällä vaikka tyttö nappeja usein paineleekin :)

Synnytyksestä olitte vissiin myöskin puhuneet. Mulla ensimmäinen synnytys oli omasta mielestäni helppo vaikka toipuminen siitä vei kuukausia (tai kokonaan en ole koskaan toipunutkaan). Itse synnytys käynnistyi esikoisen kanssa rv 40+1, joskin epäsäännöllisen säännöllisesti oli supistellut jo useamman päivän. Aamu kuudelta heräsin säännöllisiin supistuksiin ja 16:38 oli tyttö ulkona, eli n. 10,5h rupeama oli. Mielestäni tosi hyvä aika, ei yhtään liian hidas tai nopea. Kivunlievityksinä käytin ilokaasua ja epiduraalia eikä ole kummastakaan valittamista. Ilokaasu vei tosi hyvin ne supistusten terät pois sen tietyn aikaa ja epiduraalin ansiosta en tuntenut supistuksia ollenkaan. Ponnistuksentarve ei minulla hävinnyt vaan tunsin kyllä kun tuli aika ponnistaa :) ponnistusvaihe kesti 15 minuuttia. Synnytyksen jälkeen naureskelin kätilölle, että "täähän oli helppoa", mutta mulla ne vaikeudet olikin vasta edessäpäin ;)

Eli ensinnäkään se vaadittu pissaaminen synnytyksen jälkeen ei onnistunut vaan pitkällisen yrittämisen jälkeen (sisältäen pyörtymisen kätilön kaulalle) jouduttiin katedroimaan (miten se kirjoitetaan? :D). Myös hemoglobiini tippui johonkin alle 80iin ja punasoluja sain 2pss, vaikka siis itse synnytyksessä en verta juuri menettänyt. Varsinainen helvetti alkoi vasta kun epi lakkasi vaikuttamasta ja järkyttävät liitoskivut tulivat (niitähän ei mulla raskausaikana ollut ollut). Ekoina viikkoina en pystynyt edes kylkeä sängyssä kääntämään ja ihan kaikki pienikin liikkuminen tuotti tuskaa. Ei tuntunut eppari-tikit yhtään missään tuon rinnalla! Kärvistelin kipujen kanssa yli 4kk ja neuvolassa sanottiin aina vaan, että "kyllä ne ajan myötä ohi menee". Si-tukivyö kyllä helpotti vauvanhoitoa, mutta oli päiviä kun itkin ja kävelin seiniä pitkin ja soittelin sukulaisia ja ystäviä hoitoavuksi. Lopulta kyllästyin siihen ja soitin ajan omalääkärille. Omalääkäri huudahti heti, että miten tälle ei ole tehty mitään kun noiden pitäisi loppua viimeistään 2 viikkoa synnytyksestä! (niin..) ja sain panacod-reseptin sekä lähetteen fysioterapiaan :) lääkkeet aika pitkälti ovat jääneet tuonne kaappiin, mutta fysioterapiasta oli hurkasti apua! Parissa kuukaudessa kivut pääasiassa lähtivät ja tukivyön käytön pystyin lopettamaan. Ihan siis alueen lihaksia vahvistamalla vaan. Kun olisi joku aiemmin osannut jo neuvoa! Sen verran on kuitenkin vaivaa jäänyt, että jos tulee rehkittyä tai kuntoiltua kovasti jonakin päivänä niin lantio jomottelee sitten päivän-pari vastalahjaksi.

Nyt sitten toista synnytystä odottaessa eniten mietityttää, että mihinköhän kuntoon ne liitokset nyt menee kun nyt jo pari viikkoa nivuset ovat olleet aika kipeänä, varsinkin iltaisin ja öisin. Jalkojen nostaminen ja kyljen kääntö tuskaista ja kävelen kuin ankka (=vinoja katseita parilta huomattavasti pidemmällä raskaana olevalta ihmisten ilmoilla :D kun eihän tällaisen mahan kanssa vielä voi olla vaikea kävellä...) Venyttelyä ja lihaksia olen yrittänyt tehdä, mutta vähän ristiriitaiset fiilikset että onko siitä mitään apua. Tukivyöstä ei vielä ole ollut apua kun kipuilu on toistaiseksi nivuspainoitteista vaikka liitoksetkin lonksuu välillä ihan kiitettävästi.

Neuvola meillä on 24.4 seuraavan kerran ja otan nämä kyllä esille siellä ehdottomasti, oon miettiny myös olisko mahdollista käydä ihan siellä sairaalassakin jonkun asiantuntevan tmv kanssa tuosta puhumassa, mutta neuvolalääkärikin voisi ehkä olla passeli kohde. Tuo neuvolan terkka on aika ulalla tästä ollut aina niin en usko hänen paljoa pystyvän auttamaan. Kun koskaan ei ole kukaan osannut sanoa, miksi ne ylipäänsä tuli ne kivut mulle kun esikoinen oli syntymäpainoltansakin vain 2605g eli luulisi lantiostakin menevän heittämällä läpi. Tosin en itsekään mikään iso ihminen ole.

Nyt kun tähän syntymäpainoon päästiin niin meillähän on ihan suvussa pienet vauvat (äitini, minä, siskoni, minun lapsi ja siskon lapsi kaikki alle 3kg syntyessä), mutta esikoinen sai sairaalasta diagnoosin "sikiön hidas painon ja pituuden kasvu" kokonsa vuoksi. Siskoni joutui juuri alkuvuodesta juoksemaan lopouraskauden 2krt/vk ultrassa ja sykekäyrässä lapsen pienen koon vuoksi ja lopulta synnytys käynnistettiin sen koon takia rv 38, lapsi oli 1970g syntyessään. Muuten kyllä voi erinomaisesti :) itsellä on edessä ultra joskus rv 30 tienoilla vielä vauvan kasvun seuraamiseksi ja pelkään joutuvani samaan rumbaan kuin siskoni jos/kun he siellä huomaavat ettei tämäkään ihan keskikäyrillä varmaan kasva. En kyllä aio suostua siellä niin usein juoksemaan, olisi tosi vaikea esikolle hoitajaa löytää noin usein ja muutenkin olen sitä mieltä, että kun lääkäritkin todenneet tämän olevan ihan perinnöllistä eikä ole aiemminkaan koosta huolimatta vauvoilla mitään hätää ollut niin en ala siellä turhaan juoksemaan. Ihan viimeinen on se että synnytyksen käynnistykseen suostuisin, sen verran kipeämmältä se käynnistetty kuulostaa ja kun on esikkokin terveenä luonnollisesti ulos tullut.. Jos siis mitään hälyttävää ei selviä, mutta pelkän koon takia en ala pompoteltavaksi.

Nyt varsinkin uudelleensynnyttäjät oletteko te miettinyt miten kerkiätte sairaalaan saakka kun synnytys käynnistyy? Mä olen jostain syystä ihan vakuuttunut että en kerkiä sairaalaan saakka, ja vaikka kerkiäisinkin niin en kerkiä saada puudutuksia tjtn. Varsinkin kun lueskelee miten paljon nopeampi monella on ollut toinen synnytys verrattuna ensimmäiseen niin huhhuh.. Viimeksi mulla meni joku 4h ennenkuin olin sairaalassa siitä kun niihin supistuksiin heräsin, johtuen siitä että niitä kellottelin ensin ja seurasin että lähteekö ne hiipumaan sen pari tuntia. Tällä kertaa pitää siis vielä hoitaja saada esikoiselle paikalle tmv ennenkuin voi mihinkään lähteä ja mistäs sen saa jos synnytys käynnustyykin yöllä!? No nyt meillä on sentään oma auto ja hätätapauksessa mies heittää mut laitokselle ja lähtee esikoista jonnekin heittämään sitten, mutta olisi tietty kiva mies saada mukaan tälläkin kertaa :) nyt kun on vielä naistenklinikka rempassa ja kaikki tule pk-seudulla kättärille (tai jorviin?) niin mitäs sitten jos se sairaala onkin täynnä ja mun pitää lähteä jonnekin hevon ties minne synnyttämään? Ja synnytänkin matkalle? Oon miettiny, että lähen laitokselle (/ soitan lapsenhoitajalle jne) heti ekasta supistuksesta ja käyn siellä sitten mielummin vaikka 15 kertaa turhaan kuin synnytän matkalle tai jotain :D Tältä kannalta se käynnistetty olisi kyllä parempi jos asiaa ajattelee.. En usko, että kuolisin ilman puudutuksia synnyttämiseen, mutta kyllä se kipu pelottaa kun niin helpolla pääsin esikoisen kanssa + pelottaa miltä tuo lantio tuntuu kun siitä puskee jotain läpi kun se on muutenkin niin lonksuva, kipeä ja "tuhoutunut". Satunnaisesti olen jopa miettinyt olisiko sektio mun tapauksessani perusteltu (kun pelottaa että ne liitoskivut ja ongelmat kasvaa potenssiin tujat uuden synnytyksen myötä), mutta tuskimpa :) Miksi mä edes uskalsin lähteä tähän toista kertaa? Kyllä täytyy olla hullu :D voi että..
 
Kättärillä on kuulemma lisätty rutkasti kapasiteettiä tuota remppaa varten, kätilö jutteli tästä viime ultrassa. Ovat siis varustautuneet ottamaan Naikkarille menijät sinne, eikä tilanne yllätyksenä tule kenellekään HUSin alueella. Mut ainakin onnistuttiin vakuuttamaan siitä, että asia on hyvin tiedossa ja meille suositeltiin heti alusta lähtien Kättäriä, (yhtä lähellä kuin NKL) jonne tulee lisää osastoja ja henkilökuntaa tätä varten. Eli mulla ainakin on turvallinen olo siitä, että Kättärille päästään.

Mä oon puhunut tästä kerhon puolellakin jo, koska mun mielestä on ehkä vähän tarpeetonta alkaa lietsoa paniikkia tai epävarmuutta asiaan, joka todellakaan ei ole HUSille eikä meille asiakkaille yllätys. Tarkoitukseni on siis rauhoittaa tällä muitakin kuin itseäni :)

PH
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Onpas kiva saada vielä uusiakin tänne mukaan. Ja jospa tämä keskustelukin täällä taas virkistyisi pikkuhiljaa... :)

hallittu kaaos: mulla eka raskaus oli tosi helppo, ei oikeestaan mitään vaivoja paitsi viimeset 3 kk hillitön närästys, synnytyskin oli käsittääkseni helppo (ainakin kuvittelin paljo kaameemmaks kokemukses). Mulla synnytys käynnisty vesienmenolla, yhdeltä yöllä heräsin supistukseen (ennemmin ei mitää, harjotus suppareitaki vain pari), nousin sängystä ja vedet meni siinä sit samalla. Muistan vieläki miettineeni että onneks nousin ettei sänky kastunu :LOL: Pikku hiljaa lähettiin sit miehen kans sairaalaan ja aamuun asti supparit vain voimistu, kätilöki meinas et ennen puoltapäivää syntyy... ei sit syntyny... Supparit loppu kokonaan ja muutaman tunnin oottelun jälkeen alettiin käynnistellä joillaki tableteilla. Hyvin lähti sit taas supistaan, parit kipupiikit sain ennenkö mentiin saliin ja sielä sit sain epiduraalin, parin tunnin päästä siitä soiteltiin kätilöä sit paikalle et nyt tuntuu kyl siltä et tää vauva haluu syntyä. Vartin ponnitus ja esikoinen synty 2.20. Kaikki kivut unohtu heti. Kaiken lisäks sain vielä 2. asteen repeämät, mutta missään vaiheessa haavat ei ollu yhtää kipeet... Ainut pitkäaikasempi "vaiva" mikä oli niin selkä epiduraalin piston kohdalta oli arka varmaan puol vuotta...

Tää toinen sit onki ollu ihan erilainen... olot on ollu kaameet viikolle 16 asti sit vähä helpotti ja nyt sit on alkanu tuleen harjotussupistuksia vaunulenkillä ja muutenki kolottaa lonkkia, oon nukkunu parin tyynyn kans jo sen pari kuukautta...

Sairaalaan ehtiminen ei varsinaisesti oo mietityttäny vaan se, että joudunko meneen yksin vai pääseekö mies mukaan... tuo lastenvahtihomma voi olla välillä haastavaa...

No niin, tulipahan innostuttua... =)
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Pippurihäntä, juu kyllä muakin vähän helpotti kun ultrassa kertoivat että sinne kättärille tulee kaksi synnytysosastoa jne. Olen vaan kuullut, että pk-seudulla on ollut ruuhkaa joskus silloinkin kun nkl on ollut käytössä.. Viimeksi synnytin marraskuussa eikä tuntunut olevan kovin kiireinen aika, toisin kun tämä elokuu kun omassa lähipiirissäkin on lisäkseni ainakin kaksi jotka synnyttää myös elokuussa niin tuntuu meitä olevan :D

Täällä on kanssa ollut paljon noita harjoitussuppareita, ihan levossa ja jos istun nojaten liikaa eteenpäin (= housunreuna tmv painaa vähääkään sinne mahan ihan alas). Ei nyt mitään hälyttävän oloisia niin en ole huolestunut vaikka tosi aikaisesta saakka niitä on ollut ja ihan päivittäin.
 
ambrosialle hirmusti voimia :hug:

Täällä on olluna puhetta synnytyksistä.. mulla on menny 2 ekaa menny ihan hyvin .. eka oli 12h, toka 5h ja vika 16+h
Viimieestä meni vedet kotona, saunassa illalla ja sitten käskivät synnärille nopiaan ettei vauva synny kotiin kun on jo 3. Toisin kävi supisteli kipeesti, muttei mitään tapahtunu. Paikat oli 12h jälkeen 4 cm auki ja äiti aivan loppu .. ei saant nukuttua yöllä. Yöhoitaja tarjosi jyväpussia :stick: juu ei auttant. Sit päästii joskus aamuyöstä saliin sain sentään ilokaasun. Aamulla tuli ihana kätilö ja kysyi heti että synnytetäänkö.. olin vaan et juu kiitos mielellään .. oksitosiinitippa käteen 45 min ja pinsessa maailmassa! Ei tarttent pal odotella! Mutta siitä selvitty loppujenlopuks kivasti!
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos
Heips kaikille!
Olin tulossa pitkästä aikaa kirjoittelemaan ja ilahduin kun täällä on taas niin paljon juttuja ja synnytyskertomuksia ja sen sellaista, mihin mielelläni yhdyn.. mutta sitten näin tuon Ambrosian surullisen uutisen ja menin aivan sanattomaksi.. niin surullista ja järkyttävää, en edes tiennyt että tuollaista on olemassa :( Suuret osanotot Ambrosialle ja perheelle:hug:
Omia kuulumisia hieman myöhemmin sitten!
 
Anteeksi ettei ole taas kuulunut mitään :ashamed:
On ollut niin kiirettä etten tietokoneella ole juuri ollut muuta kuin työasioilla. Mutta nyt löytyi tilaisuus kun lapser on ulkona miehen kanssa

Kaikennäköistä on tapahtunut mutta ehkä suurimpana on se että Meille tulee poika vähemmän kiva asia on se että poikaa on jouduttu nyt enemmän tutkimaan poikkeavaisuuden takia. Poikkeavaisuutra löytyi kallosta. Mutta nyt sitä tutkittiin ultralla ja seurataan loppu raskauden ja toivotaan ettei pahene!
Olo on ollut edelleen hyvä. Masu kasvaa ja pyöristyy koki-ajan ja on ihana siis minun mielestä. Vauvamasua olen odottanutkin :) selkä särkyjä on alkanut olemaan ja jonkin tapaisia supistuksia ihan kivuttomia kyllä on... Onneksi

Synnytyksistä Esikoisen synnytys vuonna 98... Tosiaan niin pitkä aika 15 vuotta. Kuitenkin synnytys oli erittäin kivulias ja pitkä kesti 26h.. Oli erittäin raskasta. Kaikki lievitykset kyllä käytin.
Toinen synnytys 2001 vuonna oli helpompi mutta erittäin kivulias edelleen ja kesti 20h. Silloin käytin mielestäni epiduraalin ja ilokaasua josta oksensin.
Kolmas synnytys oli 2006 vuonna. Synnytys oli edelleen kohtalaisen kivulias, hankalampaa siitä teku kyllä se että sama hoitaja toimi alkuun jonka mielesti valitin liikaa. Synnytys kesti 17h.
Esikoinen ja kolmas olivat tyttöjä ja toinen poika


Taidan tästä lähteä tuonne ulos koirien kanssa :)

Vempuli ja Junior 22+4
 
Viimeksi muokattu:
suttis: Tervetuloa mukaan!

Ihanaa... vihdoin näyttää siltä että se kevät tulee!

Käytiin tänään ulkona syömässä ja mittasin sokerit sit sen jälkeen. Oon vähä hermoillu mitenkä ne nousee ku syödään jossain muualla ja ihan jotain muuta kuin yleensä... Ilmeisesti ihan turhaan oon murehtinu sitä koska sokeriarvo oli tunti ruuan jälkeen 4,8. =) Jee!

Nyt pitäs suunnitella kauppalista ja pyörähtää kaupassa vaihtelun vuoksi ihan yksin...

tieti
 
Hui, eilen tuli jo puoliväli täyteen! Kyllä se aika sittenkin on vaa kulunu vaikka välillä tuntuu, että päivät matelee..
Liikkeitä oon kovasti odottanut ja miettinyt että tuntuuko niitä ollenkaan, mutta nyt on kaks päivää mahassa käyny sellane myllerrys, että ei voi olla mitään muuta kun niitä liikkeitä :) Ulospäin ei vielä liikkeet tunnu mutta vatsan sisällä joku tökkii kovasti :)

Dana & mini 20+1 :heart:
 
Esikoisen synnytys:
Terve poika syntyi RV 41+5, 31.3.2012 klo. 5.28 mitoin 3315g/50cm
Pisteet 8/9/9
Aika osastolla/synnyttämässä n.26 h
1.vaiheen kesto: 13:50
2. vaiheen kesto: 00:38
3. vaiheen kesto: 00:12
Koko synnytyksen kesto 14 h 40 min
Napanuora: Kaulan ympärillä 2 kertaa, löysätty.
Minulle tuli 2.asteen repeämiä emättimeen ja välilihaan, yhteensä 4 tikkiä. Verta menetin 1 litran.
Rankka siis oli mutta sen arvoinen! Ja kyllä, synnytän "mielelläni" uudelleen, raskaana en jaksaisi olla. Paljon tapahtui ja tämän enempää en viitsi kertoa, jos joku haluaa tietää niin yksäriä vaan :)

Epa ja Bingo 24+2
 
Samoin Vempulin pienokaiselle, toivotaan parasta! Pidä meitä ajantasalla.

Epan synnytyskertomuksesta tuli mieleen, että mun esikoisella oli tosiaan 3 kertaan kaulan ympäri kiertynyt, lähes metrinmittainen napanuora ja se sai sydänäänet heikentymään yhdessä vaiheessa synnytystä. Mulla repeämät eivät tuntuneet itselle miltään, niiden kokoonkarsiminen kylläkin, mutta loppujen lopuksi kyllä se vaikein osuus on odottaa, että ne supparit aukaisevat kohdunsuuta tarpeeksi. Mikäli lapsi vaan on otollisessa tarjonnassa.

Mun raskausvaivat ovat nyt siirtyneet tuonne ylävatsan alueelle. Eli kohtu on korkealla ja painaa palleaa, kylkiluita, sisuskaluja (=närästys), vatsan toiminta vaihtelee ihan miten sattuu, ja ylävatsan lihaksia ja kylkiä kiristää (lämpö auttaa) ja uusimpana: rintoja vihloo kylmässä! Alavatsalla tai alaselässä ei mitään ongelmia tällä hetkellä. Käytännössä täähän tarkottaa vaan sitä, että istuminen on vaikeaa, ryhti pitää muistaa joka hetki myös kävellessä eli yläselkää ei kestä yhtään köyristää vaan hartiat koko ajan taakse ja rinta rottingille, samalla kuitenkin alaselkää ei saa päästää notkolle. Kaikenlainen roikkuminen tuntuu helpottavan hetkeksi, mutta sitten ahdistava olo palaa. Syömään pystyy puolikkaita annoksia kerrallaan ja paino onkin nyt pysynyt kaksi viikkoa samana, noustuaan ensin aika vauhdilla :) Kun syö vaan vähän kerrallaan, niin sitten on tunnin-kahden välein uusi nälkä. Eiköhän tästäkin selvitä, esikoisesta muistan samankaltaisen olon saapuneen lähempänä rv30, mutta nyt on näin, minkäs teet.

No oli miten oli, vauva liikkuu säännöllisesti ja terhakasti. Mieskin näki eilen potkuja mahan päälle päin. Voi sitä hymyä ukkelin naamalla :)

PH 23+5 (ylihuomenna alkaa 7. raskauskuukausi!!!)
 
vempulille pidellään peukkuja täälläkin, jottei ainakaan mitään kovin vakavaa olisi kuitenkaan.

Potkuja on täälläkin useampi viikko tunnettu, vaikka istukka onkin levittäytynyt tuohon etupuolelle :) kohtuu vaimeana tuntuu, mutta tuntuu kädelle hyvin kuitenkin :) Viimekerrasta muistan, että loppuraskaudesta sen oikein näki missä asennossa vauva masussa köllötteli kun ei tosiaan kamalasti "ylimääräistä" vatsanseudulla ollut. Nyt on jo pikkusen sitäkin, mutta hyvin tuntuu kohdun reunat ym vatsan läpi kuitenkin. Jännä nähdä miltä se lopussa näyttää sitten. Musta tuntuu, että mulla on enempi sellainen "tyttömaha" nyt (leveämpi pallo) kun esikon kanssa oli "poikamaha" eli suoraan eteenpäin kasvoi eikä tosiaan takaapäin näkynyt yhtään :D jännä sinänsä, että ne masuasukit on taas päinvastaisia, esikoinen tyttö ja tämä nyt ultran mukaan poika. Mites teillä masut muotoutuu?

Painoa mulle tuli viime raskaudesta vain vajaa 6kg eikä ole montaa kiloa tullut vielä nytkään (2-3 ehkä, ensiviikon neuvolassahan se nähdään), lähtöpaino tähän raskauteen mulla oli kyllä sama kuin loppuviikkojen paino viimeraskaudesta vaikka synnärille ne kilot viimeksi jäikin (ja vielä muutama kilo extraakin) :D On tullut kerättyä muutama kotiäitikilo tässä. Minulle raskausaika on aina sitä kun en vaa'alla käy muuta kuin neuvolassa ja syön just sitä mitä tekee mieli, mutta mun mieliteot on olleet suht vihannespainoitteisia muutenkin nyt :) (omenat, porkkanat, kurkut ym. Nam!) Enpä mitään kummempaa painonhallintaa harrasta ns. Normitilassakaan, mutta vielä vähemmän raskausaikana. Onnekas olen kun ei tarvitse pelätä, että keho tarraa jokaiseen kaloriin kiinni..
 
Hui tulipa ihan tippa linssiin kun katoin jotain subin synnytyssarjaa.Pieniä ihmeitä vai mikä se nyt oli...esikoinen katsoi silmät pyöreenä kans sitä ohjelmaa ja kysyi sit et kiljutko sinäkin sitten tuolla tavalla kun vauva syntyy.Sanoin vaan et saattaahan se olla et ei siitä hommasta selviä huutamatta :)
Jotenkii ei malttas oottaa et pääsis jo tästä mahasta eroon,edessä maha koko ajan ja vauva potkii ja riehuu öisin niin et herään monen monta kertaa.Hyvä tässä vaiheessa jo kyllästyä raskaana olemiseen kun tässä vielä aikaa on kuukausi kaupalla jäljellä.Muuten mitään isompia vaivoja ei tällä hetkellä onneksi oo.Paitsi hiivatulehus jyllää..plah.
 
Täältä myös kovat tsempit vempulille.

Neuvolassa kävin tänään pyörähtämässä ja kaikki tuntui olevan kondiksessa.

Liikkeet: ++
syke: 160
Hb: 130
paino: +2,5KG viime käynnistä, mutta vielä -2KG alkuraskaudesta.
RR: 134/60
SF-mitta: 22
pissa: puhdas

passitus sokerirasitukseen.. TAAS :/

Ketä muuta ärsyttää terkkariopiskelijat neuvolakäynnillä? Tuntuu että mun kohdalle sattuu aina joku toljottaja.. En hirveesti nauti tilanteesta.

Mutta kaikille ihanaista maanantaita! :)

Hanskibanski ja RaKKaiN 22+5
 
Me käytiin myös tänään neuvolassa. Kaikki oli kunnossa. Hemoglobiini oli vähän laskenu, mutta ei kuitenkaan liian matala. Se mahamitta (mikä se on nimeltään?!) oli yläkäyrällä. Painoa mulle on tullu yhteensä jo lähemmäs 7kg ja karkit on tässä viime viikkoina alkaneet maistua vähän liian hyvin. Eihän tuo painonnousu nyt vielä mitenkään liiallista ole, mutta täytynee yrittää vähän rajottaa tuota karkinsyöntiä ettei paino syöksyis turhan jyrkkään nousukiitoon.

Sokerirasituksestakin oli neuvolassa puhetta. Mitään muuta syytä siihen ei mulla ole kuin ikä, mutta on kai sinne mentävä varmuuden vuoksi.

Ultra on vasta parin viikon päästä. Mielenkiintoista tietää minkä kokoinen olio tuolla mahassa majailee. Jos tulee yhtään sukuunsa niin voi olla aika jötikkä. Miehen kanssa ei olla vieläkään päästy yhteisymmärrykseen siitä, halutaanko tietää sukupuoli vai ei.

Hanskibanski: Mulla on ollu opiskelija paikalla yhdellä neuvolakäynnillä. Hän oli ilmeisesti jo pidemmällä opinnoissaan, koska terkkari antoi hänen aika paljon luotsata sitä käyntiä, kysellä oloja ym. Ei se varsinaisesti ärsyttävää ollut, vähän hassua vaan kun yhtäkkiä oli uusi ihminen siinä jutustelemassa ja välillä en oikein tiennyt pitäiskö puhua sille opiskelijalle vai terkkarille.

Vempulille tsemppiä, ja suttis tervetuloa :)

Tänään RV 22 + 0
 
Toivon Vempulille ja pikkuiselle kaikkea hyvää.

Mä kattoin kans tuota Pieniä ihmeitä sen jälkeen kun esikoinen oli syntynyt. Onneks vasta synnytyksen jälkeen hoksasin... Olis voinu alkaa pelottaakki kun oli muutama hankala synnytys kuvattuna ja ainaki niissä jaksoissa mitä katoin, tuntu etteivät tahtoneet edes antaa muuta kivunlievitystä kuin sen ilokaasun. Välillä sit kans tippa linssis kattelin pikkuisia nyyttejä... Näitä subilta tulevia en oo kattonu, oisko vähä uudenpia jaksoja...

Terkkariopiskelijoista: Niitä on sattunu muutamia kohdalle, jotku ärsyttää ja toiset ei ollenkaa. Ekas lääkärineuvolas oli mukana yks lääkäriks opiskeleva, mut se tais olla se vaivaantuneempi osapuoli, en edes muistanu että seki oli paikalla... kökötti hiljaa nurkas... :) Edellises raskaudes taas oli yks tosi mukava terkkariopiskelija, mutta niin hidas... se kun mittaili siinä sf-mittaa niin kerkes jo tulee paha olo, kun oltiin jo sen verran loppuvaihees raskaudes, ettei selällään kärsiny juuri olla. No sit niitä oikeesti ärsyttäviä on kyllä kans ollu, mut ei niistä sen enempää.

Tuulee ja sataa, mut ei se mitään, nopeutuupahan tuo lumien sulaminen ja pääsen pikemmin kaiveleen puutarhaan. =)

tieti ja tiitiläinen 21+4
 
Vempulille tsemppiä! :flower:

synnytysohjemia tulee katottua vaihtelevasti :) koskaan ei selviä itkemättä...

opiskelijat neuvoloissa vähän sekä että sattunu kohdalle. Esikoisen odotusaikana oli yks puolituttu tyyppi mukana siellä ja siinä ärsytti se et se oli niin arka, ei saanu otettua hemoglobiinia ja sf-mitan ottaminen kesti kun ei uskaltanu etsiä korkeinta kohtaa kunnolla sit synnytyksen jälkitarkastukseen osu miespuolinen lääkäriopiskelija joka oli tosi epämukavaa. Täs raskaudes kans viimeks oli neuvolas terkkaopiskelija todella mukava, juttelin mielummin sen kun oikeen terkan kans. Vaikka sekin oli arka, mut ei niin arka kun edellinen. Se ehkä nois ärsyttää eniten, mut kokemus tuo varmuutta :)

Kista 23+6 :heart:
 
Tsemppiä Vempulille!

Kävin tänään hammashoitajalla hammaskiven poistossa ja kyllä oli taas kauhistuttava kokemus (mulla on siis hammaslääkäri kammo), viime kuussa kävin ekan kerran ja ens kuussa taas joutuu menee mutta ihan hammaslääkärille :$ hoitaja sanoi että tämä lääkäri on erikoistunut pelkopotilaisiin ja heillä on käytössä ilokaasu jota tarvittaessa voi käyttää, enpä oo moisesta ennen kuullut :D

Mennyt jossain vaiheessa hukkaan joten huutelen uudelleen, Kista neuvolalääkärin vois päivittää 23.4 kiitos :)

Miina & Pörri 24+0, 7. kuulla jo :heart:
 
Tervetuloa uudet!

Mulla ei ole osunut harjoittelijaa vielä terkkarikäynnille. Seuraavaks onkin sitten lääkäri edessä.

Vielä tähän sokerirasitusaiheeseen.... Tuli tuossa googlaillessa vastaan semmoinenkin tieto, että uusimpien tutkimusten mukaan naisen lähtöpaino ennen raskautta tai painonnousu raskauden aikana eivät olisikaan tärkeitä ennustamaan RaDia, vaan naisen oma syntymäpaino. Siis isona syntyneellä naisella olisi suurempi riski RaDiin. Siinä tekstissä asiaa ei perusteltu hirveästi sen enempää, mutta jäin miettimään asiaa itsekseni. Järkeen kyllä käy ajatus, jos nainen itse on ns. sokerivauva, niin silloin hän olisi myöhemmässä elämässään alttiimpi sokeriaineenvaihdunnan häiriöille.

Mun veli on 4,5kg "sokerivauva" ja hänellä on aina ollut vaikeuksia painon kanssa, hän lihoo todella herkästi, ja on aina ollut suorastaan naisellisen pyöreä. Hänelle lopun paino-ongelmiin toi vhh-ruokavalio, eli tärkkelysruokien kanssa eläminen ei vaan sovi hänelle. Minä pienimpänä (3600g) olen selvinnyt helpommalla, siskoni myös.

Tsemppiä kaikille, joita tämä RaDi-asia jotenkin koskettaa! Nyt vaikenen ja lähden koirankusetuksen kautta joogaamaan :)

PH 23+6
 
nyt on käyty aamulla lenkillä,sit haravoitu pieni läntti pihaa ja oltu lasten kanssa ulkona,käyty rataskävelyllä sekä leivottu muffinsseja.Eikä ees väsytä vielä :O
jotenkin tuntuu tätä virtaa riittävän,mikä on tietysti hyvä asia :)

mulla on muutama harjoittelia sattunu neuvola käynnille ja aina ne mua jotenkin ahistaa.Mulla ne on sattunut olemaan sellaisia arkoja hissukoita jotka just nurkassa istuu hiljaa ja tuijottaa.Ehkä jotain verenpaineita ja hemoglobiinia mittaavat.Ymmärrän kyllä että nekin opiskelijat tarvitsee harjoitusta mut en ite haluais välttämättä olla koekaniinina...kysyyhän ne aina et saako harjoittelija olla mukana tässä käynnillä,mut en ikinä kehtaa kieltää.
mut vielä kammottavampia on lääkäriharjoittelijat! mullakin oli esikon syntymän jälkeen jälkitarkastuksessa nuori mieslääkäri,jota TERKKATÄTI joutui opastamaan suurinpiirtein kädestä pitäen et mitä pitää tehdä.Otettiin vielä papa-koe silloin :stick: Vähäkö ahisti siinä jalat levällään pötkötellä.Kaikkeen sitä joutuukin.

tuosta tulikin mieleeni et ei oo papa-koetta otettu tuon kerran jälkeen,eli semmoseen 7 vuoteen.Hups.Pitäs varmaan sanoo siitäkin neuvolassa.

Viikot tänään 24+0
 
Vauvan koosta ja sokereista: Jotenkin kuvittelis ettei sillä pelkällä syntymäpainolla ole merkitystä vaan onko taustalla ollut raskausdiabetes. Minä ja kaikki mun sisarukset ollaan oltu suuria vauvoja, mutta ei meidän äidillä raskauksiin liittynyt ongelmia sokereiden kanssa. Myöhemmässä lapsuudessa ollaan kaikki oltu hoikkia eikä meistä nyt aikuisiälläkään kukaan (ainakaan vielä..) ole ylipainoinen. Ei kaikki isot vauvat ole "sokerivauvoja", jotkut on isoja muuten vaan :D Vähän sama kuin mitä hallittu kaaos kertoi, että heidän suvussa vauvat vaan on pieniä, ja lääkärit sitten vouhottaa siitä turhaan.

Onhan se tietysti hyvä että tutkitaan, mutta joskus tuntuu että niitä käyriä ja normeja tuijotellaan vähän liikaa. Kerran juttelin äidin kanssa, joka kertoi että hänen lapsestaan oltiin pienenä oltu huolissaan ja lapselle oli tehty pitkä liuta kaikenlaisia tutkimuksia, koska lapsella oli iso pää. Lopulta kaikkien tutkimusten jälkeen ei lapsesta löytynyt mitään muuta erikoista, kuin että hänellä vain oli keskimääräistä isompi pää :D Ei ne vanhemmatkaan ihan pienipäisiä olleet, joten maallikkona villi arvaukseni on, että lapsi vain oli perinyt ulkonäkönsä vanhemmiltaan :p
 
  • Tykkää
Reactions: hallittu kaaos

Yhteistyössä