{Elokuun Epelit 2012} HEINÄKUU

Täälläkin taitaa pesänrakennusviettiä olla. Hirvee sisustusvimma. Mut kehtaaminen on eri luokkaa kun kaikki ajatukset mitä pitäs vielä tehdä.

Muuten olo on kyllä erittäin hyvä. Ei supistele eikä tuo maha pahemmin estä mitään tekemisiäkään. Aamulla hieman liitokset kipuilee mut se menee ohi kun vähän liikkuu. Seksikin maistuu erittäin hyvin, mistä mies on erittäin kiitollinen kun alkuraskaus meni aika kuivasti ja synnytyksen jälkeen on varmaan se parin kk tauko tiedossa jos menee niinku aikasemmissa että 6vko parannellaan repeämiä.

Viikon päästä keskiviikkona ois viimenen lääkärinneuvola ja ultra. Sitten saa hieman painoarviotakin. mutta luulen että tämä tulee olemaan samaa luokkaa kuin aikasemmatkin. Riippuen millä viikoilla syntyy niin tuskin 3500g paljon heittää suuntaan tai toiseen.

Sanle ja masukki 34+4

 

Täällä äiti toipunut leikkauksesta hyvin ja laitetaan kotiin näillä näkymin keskiviikkona. Vauvat jäävät vielä keskolaan. Molemmilla on nenä-mahaletkut, kunneivat jaksa syödä tuttipullosta niin paljoa kuin pitäisi. Lastenlääkärin mukaan tämä on "normaalia" näillä viikoilla syntyneillä. Lisäksi molemmat "laskevat pulssia", eli on eräänlaisia hengityskatkoksia, mitkä he ovat itse onneksi osanneet korjata. Näitä ei saisi viikkoon ilmetä yhtään, niin sitten kotiin lähteminen voidaan ottaa puheeksi. Eli ainakin he vielä viikon ovat osastolla, luultavasti enemmän. :| Kamala tulla kotiin ilman poikia, vielä kun katsomaankin heitä on se reilu tunnin ajomatka. :'(

Mites Nippe teidän kaksoset voivat?

Sinful ja pojat

 

Onnea molemmille kaksoset saaneille! Hurjaa että vauvoja alkaa jo putkahtelemaan maailmaan

Ei oo tullut kirjoteltua kun omassa voinissa ei juuri ole valittamista. Yötkin menee suht hyvin vaikka vessassa joutuukin käymään mutta siihen on ehtinyt jo raskauden aikana tottua.

Pesänrakennus vietti tuli taas tänään esille kun piti alkaa pesemään vessaa ja pakkaamaan sairaalakassia ja kokoajan pitäis jotain häseltää Viime viikko meni makoillessa ja säistä nauttiessa ja kun mieskin on lomalla niin ei oo tullut niin tylsää että ois pitänyt purkaa energioitaan kaiken maailman siivoukseen ja kokkailuun.

Mahan koko on ilmeisesti edelleen aika pieni vaikka sf-mitta onkin ihan keskikäyrillä. Kai se vaan johtuu mun kropasta että näyttää pienemmältä. Eräs äitini naapuri nimittäin totesi tossa saavansa lapsen lapsen jonka laskettu aika on 20.8 ja kattoi mun mahaa ja sanoi että sulla taitaakin olla vielä vähän pitempi aika odotettavana. Mä siihen sit että ei kun itseasiassa mun laskettu aika on 10.8 Ei se pieni maha kyllä haittaa tässä loppu vaiheessa enää yhtään. En oo saanut raskausarpiakaan paitsi perseeseen pari ei oo vissiin tullut rasvattua sieltä yhtä tehokkaasti

Vauvan liikeet on tullut erilaisiksi. Enää ei tuu niin paljon potkuja vaan sellasta möyrimistä ja välillä vähän epämukaviakin tuntemuksia aiheuttaa noi vauvan asennot.

synnytykseen valmistautumisesta aiotteko tai onko kukaan aikasempien raskauksien aikana öljynnyt ja jotenkin venyttänyt välilihaa ettei se sit synnytyksessä repeytyisi niin helposti? Oon kuullut tällasesta mutta en tiedä onko todellista hyötyä. Jos jollakin on kokemusta niin kertokaa ihmeessä. Synnytys on pyörinyt viimepäivinä jostain syystä enemmän mielessä. Kai siihen on nyt jotenkin havahtunut että lähtö voi tulla piankin.

Scarlett ja sissi 35+3

 

Heipsan, tänään käyty synnytystapa-arviossa ja kuukauden kuluttua ois sitten vauva meillä. Sain vanutettua sen mahdollisimman lähelle laskettua aikaa, kokoarvio oli nyt 2,7 kg joten jättiläistä ei tälläkään kertaa ole tulossa.
Kaikki paikat oli vielä niin kiinnni kuin olla voi, ja ylhäällä ettei lääkäri yltänyt edes tutkimaan miten kiinni sitä vielä ollaan. Noh, tämä oli jo tiedossakin, ei mun ruoto osaa mitään itse tehdä.
Ylhäällä vauva myös pötköttelee ja tilaa on kääntyä vaikka miten. Pään ympärys oli toukalla lääkärin mielestä liian pieni, joten sen takia sitten kontrolliin. :/ pään malli oli kyllä ovaali että johtusko siitä, en tiedä.

Mutta semmosta, ensin haloot että kasvaa liian isoksi ja nyt on liian pieniä mittoja.. :stick:

runttis ja toukka 35+

 

Koht kyl tulee itku !!! Selkää koskee, alamahaa sattuu, lonkat on kipeet ja nivusia vihloo. Koiran kanssa kun käyn ulkona ni pitää köpöttää ihan tosi hiljaa kun tuntuu että tulee muuten pissi housuun ja oikein paineella !!! Ja kaikenlisäks päätin että tää kämppä on siivottava kaappeja myöten, ennenkun vauva syntyy. Oon nyt 2 päivää siivonnu keittiönkaappeja. Nii ja iltaa kohden häntäluu tulee nii kipeeks että istumaan käyminen on vaikeeta ja sängyssä kyljen kääntäminen on ihan tuskaa !!! Hitto menee hermo kun joutuu tääl yksin siivoo kun ei toi mies tee mitään kotitöitä. Eilen sen piti tehä makkarakeitto, mut kaupassa ei ollutkaan sellasia keittojuureksia, missä ois ollu perunat valmiina ni miunha se keitto sit piti tehä ko herra ei jaksanu kuorii ja pilkkoo perunoita !!! Prkl. Se on jatkettava siivousta. Ja anteeksi tää avautuminen.

Tii ja masukki 36+1

 

Rasvaamisesta: Esikoista odottaessa rasvasin sekä mahaa että välilihaa. Mahaan käytin body shopin rasvaa joka oli tarkotettu raskausarpien ehkäisyyn. Välilihaa rasvailin ceridalilla. Raskausarpia ei tullut mutta synnytyksessä tuli toisen asteen repeämä. Ei revennyt pelkästään väliliha vaan myös emätin. Toisessa raskaudessa en rasvannu mahaa enkä välilihaa ja ei tullut raskausarpia mutta jälleen toisen asteen repeämä kun koko väliliha repes peräaukkoon asti. Eli ei noi rasvailut hirveesti auta. Arpia tulee jos niihin on taipuvainen, repeämät riippuu enemmän siitä minkä kokoinen lapsi on, missä asennossa lapsi tulee ja millä vauhdilla. Toki rasvattu iho joustaa paremmin mutta ei se mitään takaa. Nytkään en oo vaivautunut pahemmin rasvailemaan, en oo yksinkertaisesti edes muistanut. Mahaan ei oo arpia tullut ja synnytyksessä aattelin tällä kertaa pyytää epparia jos keritään se tekemään isompien repeämien estämiseksi.

Synnytyksen ajankohdasta: Samaa mieltä kuin Eka2 että ei sitä aikaista synnytystä kannata toivoa. Ymmärrän kyllä että moni on lopen kyllästynyt jo olotilaan jos vaivoja on ja haluais jo sen vauvan syliin, mutta ei sitä silti kannata vielä 36-37 viikoillakaan toivoa että alkas jo syntyä. Se muutama viikkokin voi olla ratkaiseva vauvan voinnin kannalta vaikka kuinka ois jo täys aikanenkin. Tulee sitten kun on valmis. Tutun poika syntyi rv35 ja oli melkein kuukauden sairaalassa ennen kotiutumistaan. Oli ongelmaa hengityksen ja syömisen/painon nousun kanssa. Joten itse en edes ala hoputella tätä ulos ennen ku on 40vko täynnä. Kyllä sitä muutaman viikon pidempään "kärsii" jos vauvan vointiin sillä vaikuttaa. Ja ei se sieltä tosiaan synny ennen ku on valmis. Millään ässillä tai muilla sitä ei etukäteen saa häädettyä. Synnytys alkaa sitten kun on alkaakseen.

 

Hei!

Minulla jäi tänne kirjoittelu kokonaan, lukemassa tosin käynyt kaikkien kuulumisia.
Ajattelin kumminkin ilmoittaa että meille syntyi 30.6 pikkuinen tyttö rv 35. Pituutta 46cm ja painoa 2660g.

Onnea myös muille vauvautuneille ja onnea loppuodotukseen muulle sakille!

Kuutti kera pienen rinsessan 9vrk

 

Joku kyseli välilihan öljyämisestä / venyttämisestä. En tiedä onko siitä hyötyä, mutta mä sain neuvolasta ihan lapun aiheesta, eli ainakin sitä suositeltiin. Ceridal ja Aqualan Oil oli ne öljymerkit, mitä YO-apteekista suosittivat (kuulemma gynekologien suositus).

 

KuuttiPieni Paljon onnea prinsessasta!

Sinful89 Paljon tsemppiä! :hug: Ihanaa, kun kerroit kuulumisianne.

Fleur05 Toivottavasti pysyt täällä epeleissä, eihän kukaan meistä vielä tiedä, että missä kuussa vauvamme päättää maailmaan saapua, heinäkuussa syntyy varmasti useampikin vauva, jonka LA on alunperin ollut elokuussa. Kerro toki meillekin kuulumisia, kun pikkuinen saapuu joka tapauksessa.

emilien Minäkin kyselin moneen otteeseen kyselin pikkuisesta painoarviota, se hyvä puoli liian aikaisin tulleeseen ja sairaalakomennukseen johtaneessa lääkärireissussa oli, että sain pikkuisesta painoarvion. Seuraavan saan ensi viikolla, kun tehdään synnytystapa-arvio.

Raskausarpia on ilmestynyt pari pientä minullekin, eli rasvaukset eivät tehonneet. En kyllä ihmettele kohtaa, sillä arvet ovat kiintoisasti juuri samassa kohdassa, jossa pikkuinen venyttelee polviaan useita kertoja päivässä.

Synnytyksen ajankohdasta olen täysin samaa mieltä Eka2n ja Sanlen kanssa: mitä pidempään rakas Vintiö viihtyy yksiössään, sen parempi. Minun puolestani pikkuinen voi rauhassa majailla LA:n yli, mutta minulle on sanottu, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä niin ei käy. Tsemppaan silti pikkuista, että malttaisi nyt kuitenkin. Minulle jokainen uusi raskauspäivä on pieni voitto ja olenkin hyvin onnellinen siitä, että tänään on tasan kuukausi siitä, kun minut otettiin sairaalaan tarkkailuun - olemme siis päässeet jo kuukauden pidemmälle kuin läääkäri ja kätilöt odottivat. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia pieniä etappeja kohti elokuuta.

Paljon tsemppiä Supistuksista ja muista kivuista kärsiville! Muutamia viikkoja vielä kestettävänä ja kaikki saavat rakkaan pikkuisensa syliin.

Luckygirl & Vintiö 35+2

 

Rasvauksesta: Itse olen toisinaan masua rasvaillut jos on kutissut tai tuntunut kuivalta.
Kuulemma rasvailut eivät auta juuri mitään, arpia tulee jos on tullakseen. Riippuvat täysin ihmisen kudostyypistä ja ihon joustavuudesta, perinnöllisiäkin asioita nämä taitavat olla. Ehkäistä näitä kuulemma voi muttei estää.
Itse en jaksa asiasta turhaa stressiä vetää, eivät arvet minua rumenna, olempahan maailmaan saattanut jotain kultaakin kalliimpaa.

Synnytys oikeastaan rupesi täällä tänään ekaa kertaa hermostuttamaan. Lueskelin teidän kertomuksia kaikista repeämisistä ynnä muista, ja nämä saivat kyllä vilunväreitä aikaan. Muutoin ei synnytys pelota tai hermostuta mutta nuo asiat kyllä jäivät mieltä kalvamaan. Ei passaa ajatella etukäteen, kai ne lekurit hommansa osaa?

Onko tuo välilihan öljyäminen/rasvaaminen ihan oikeasti kannattavaa?

 

Onnea kuuttipieni pienestä tytöstä :flower:

Öljyämisestä. Minäkin toisen kohdalla öljysin tällä ceridalilla. Repeämiä kuitenkin tuli emättimeen ja välilihan leikattiin. Niin ja siis öljyämisen lisäksi täytyisi välilihaa myös hieroa, pelkällä rasvauksella ei ole merkitystä. Ja ilmeisesti tämä hieronta on siis vaikuttavampi tekijä kuin itse öljy. Tutkimustieto sanoo, että eppareita tehdään vähemmän niille, jotka ovat hieroneet välilihaa raskauden aikana, mutta repeämistodennäköisyyteen hieronta ei merkittävästi vaikuta. Mutta haittaahan tuosta nyt ei ole, joten hieroa ja öljytä voi ihan hyvin mielin riskeittä =)

 

Hirvittävän monella on synnytystapa-arvio. Onko se joissain kunnissa kaikilla ?!
Ärsyttävää kun en itse pääse . Täällä pääsee jos on 150cm pitkä tms. Itse olen 178cm joten se siitä Olisi kiva tietää minkä kokoinen vesseli on.
Perjantaina on se nlalääkäri ja kait se lääkäri siinä tekee jonkinlaista arviota, mut voiko tuollaseen tunnustelu arvioon luottaa juurikaan?

 

Välilihan öljyäminen/rasvaaminen/venyttäminen ennen synnytystä.. Itse en ole kummassakaan aiemmassa raskaudessa tehnyt mitään em. asioita ja tuloksena, että esikoisesta en revennyt ollenkaan, limakalvoille kätilö laittoi 2 tikkiä. Ponnistusvaihe 20min ja tyttö 3515g/55cm. Toisesta en revennyt myöskään ollenkaan, ponnistusvaihe 10min ja tyttö 4240g/55cm. Enemmän minusta auttoi tuohon repeämättömyyteen se, että kätilöt olivat tosi ammattitaitoisia ja kehoittivat välillä olemaan ponnistamatta ja antaa pään tehdä hiiiiitaaasti tilaa tulla, jotta venyy paikat siinä samalla ilman repeämiä. Ja toisaalta luulen, että paljon on merkitystä sillä, että millaiset on kudokset / taipumus repeämiin. Samoin vaikuttaa varmasti vauvan tarjonta jolla ulos tulee, ponnistustehokkuus jne.

Mahan rasvaaminen. Oon rasvaillu epäsäännöllisen säännöllisesti ihan perusvoiteella, silloin jos on tuntunut kiristävältä iho. Aiemmista on jäänyt jokusia haaleita arpia ja tästäkin on näköjään muutama tullut, mutta ei minua haittaa, ovatpahan aiheutuneet tosiaankin siitä suuresta rakkaudesta vain <3

Oletteko miettineet, että haluatteko epiduraalin, ilokaasun, ammeen tai jonkun muun tavan tai luonnonmukaisen synnytyksen? Jos vain mahdollisuus valintaan on..
Itse olen saanut aiemmista epiduraalin, esikoisesta se oli kertakaikkinen taivas ja ilo ja apu, eikä synnytys sattunut ollenkaan. Toisesta sain epiduraalin myös, mutta siitä ei ollut mitään apua, jotenkin se ei vaikuttanut ollenkaan ja näin ollen kipu oli kova. Ilokaasua en ole kokeillut kertaakaan, mulla on jotenkin sellainen tunne, että varmasti tulisi paha olo siitä ... tiedä sitten olisiko totta, mutta en ainakaan itse oksentelua siinä kohtaa kaipaa Oonkin miettiny ja yrittäny tsempata itseäni, että tällä kertaa kuuntelisin ja rauhoittelisin itseäni paremmin ja katson, että voinko olla ilman lääkkeitä. Jos voin niin olen ja jos en niin, sitten pyydän epiduraalin, jos se vain mahdollista. Sit oon miettiny, että ois kiva jos tällä kertaa synnytys käynnistyisi lapsivesien menolla, siitä kun ei ole kokemusta. Aiemmat on molemmat alkanut sillä, että yöllä on alkanut supistelemaan ja siitä sitten supistukset kovenneet ja sairaalassa ovat kalvot puhkasseet, jolloin lapsivedetkin on vasta menneet.. Oisi kiva kokea sellainen yllätysvesien meno. Toki tärkeintä, että kaikki sujuis hyvin, synnytystavasta riippumatta, mutta kivahan sitä on pohtia eri tapoja

Hitto, että on kylkiluiden kohta kipee tuosta mahan oikeelta puolelta, kun tyypin peppu varmaan töröttää siinä koko ajan ja se painaa ikävästi ja on iso kova patti siinä. Henkästyttääkin niin!

Eipä tässä ihmeempää, ke ois nla+ lääkäri, kahtotaan mitä tuumaavatten sitten. Nyt meen syömään lettuja sokerilla ja hillolla.. Ja vaaan viisari heilahtaa taas

mammako ja masutyyppi 36+4

ps. näin viime yönä taas unen, että vauvamme oli syntynyt ja se oli taas unessa poika. oon nähny monia unia odotusaikana ja kaikissa vauva on ollut poika. meillähän on tyttöveikkaus , mutta itselläni on ollut koko ajan hyvin vahva poikaolo, joten nää unet pistää pasmat ihan sekaisin.. saas nähä kumpi sielt sit tullee.

 

Synnytystapa-arviosta Minä olen juuri sen 150cm, joka vaikutti osaltaan siihen, että minulle laitettiin lähete synnytystapa-arvioon. Toinen on se, että äidilläni oli ahdas lantio, joten minua pelottaa, että minulla on sama juttu. Automaattista ei silti ajan saaminen ollut, sillä terkka varoitti etukäteen, että lähete saattaa tulla takaisin. Niin ei käynyt ja sain ajan ja sairaalasta kotiutuessani sain uuden ajan.
Te, jotka olette jo synnytystapa-arviossa olleet, kuinka kauan siinä meni ja sattuiko?

Synnytyksen apukeinot Pelkään edelleen epiduraalia ja olen pohtinut, voisiko ilokaasu aiheuttaa minulle vaikean päänsärkyni laukeamisen yli vuoden remission jälkeen. En ole etukäteen suunnitellut kieltäytyväni kipulääkityksestä tai valitsevani luonnonmukaista synnytystä vaan menen tilanteen mukaan. Olen tutustunut eri vaihtoehtoihin, joten tiedän, mistä on kyse ja toivon, että kätilö sitten ehdottaa tilanteeseen sopivat vaihtoehdot. Tiedän kuitenkin jo etukäteen, että amme on minulta kielletty infektioriskin vuoksi.

 

Sinful, hurjan paljon onnea pienokaisista ja toivotaan että saat muruset pian kotiin! :flower:

Kuuttipienelle myös onnea! :flower:

Musta nää viikot kiitää aivan liian nopsaan, juuri tänään pesin pikkuruisia vaatteita ja viikonloppuna saatiin pinnis ja siihen oon lakanat ja reunapehmusteen pessyt, joten joku päivä senkin voisi koota
Aloimpa sitten laittamaan sairaalakassiakin vähän valmiiksi, kun miehelle iski paniikki että osaako hän sitä pakata jos vaikka lähtö koittaisikin jo! Kirjoitin vielä lapulle varmuudeks ylös mitä puuttuu, ettei mitään unohtuisi
En vaan usko silti, että täällä vielä on synnytys lähelläkään ja hyvä tosiaan niin, haluan pienen kyllä kotiin samaan aikaan kuin itsekkin, joten on tosiaan parempi kasvaa masussa niin pitkään kuin mahdollista. Ja kun olossa ei ole valittamista, pystyn tekemään juttuja ja kotitöitä melkein yhtä hyvin kuin ennen odotustakin. Ja nukun hyvin ilman suurempia särkyjä ja hellekkään ei vielä ole kamalasti ärsyttänyt.
Toivotaan ettei kaikki säryt iske sitten samaan aikaan

Lauantaina kaasoilin häissä, menin morsiamen avuksi jo perjantaina ja kyllä sitä touhua riittikin! Koko viikonloppu tuli siis häsellettyä paikasta A paikkaan B ja hoidon hääparin lapsia välillä yms.. Eikä mitään supisteluja tms tästä seurannut.. Ainoastaan korkkareista tuli aikamoiset pohjekrampit sitten yöllä
Kirkossa mulle oli varattu oma tuoli, josen jaksakkaan seistä koko seremoniaa, mutta hyvin jaksoin ja kaikki meni hyvin!
Kyyneleitä pidättelin, en vaan uskaltanut alkaa pillittämään kun pelkäsin etten saa sitä loppumaan xD
Viimeinen niitti oli parin häätanssi; Johanna Kurkelan Rakkauslaulu, aivan ihana ja niin koskettava hetki <3

En taas muista mistä täällä on puhuttu... Rasvailuista, ite oon rasvannut vatsaa ja rintoja, pari raskausarpea tullut kyllä ja niin tuli edellisestäkin vaikka käytin weledan-öljyä.. Välilihaan en ajatellut koskea ja yritän olla stressaamatta repeämisiä.

Pesänrakennusviettiä myös täällä ollut, tosin nyt olen vaan levännyt pari päivää kun vei noi häätouhut energiaa, mutta siis kaapit on meillä aika hyvin ojennuksessa ja kaikki sotkut ärsyttää suunnattomasti!
Ja kova tarve saada kaikki valmiiksi jo!

Paljon tsemppiä kaikille loppuodotukseen ja voimia säryistä kärsiville. :heart:

Kiuku ja Palleroinen 34+1

 

Käynnistyksestä: Kyllähän edelleen joo käynnistetään Cycotecilla jos kohdunsuulla ei ole tapahtunut minkäänlaista kypsymistä, jolloin ei voida puhkaista kalvoja tai on turhaa laittaa oksitosiinitippa. Näin tehtiin myös minulle 42+0 ja ihan hirveetähän se oli. Supistukset oli todella voimakkaita ja pistäviä eikä minkäännäköstä kivunlievitystä saanut jos ammetta, kauratyynyä tai panadolia ei otettu mukaan. Vaikka tää menis myös yliaikaseks niin aion vaikka maata sielä sairaalassa niin että istukkaa/vauvaa seuraillaan kokoajan, mutta cycoteccia en enää ota!

Onnea KuuttiPieni!

 

Hurjan paljon onnea kaikille jo vauvautuneille ja tervetuloa vielä mukaan matkaan kaikki uudet!

En oo oikein saanu aikaiseks kirjoitella, kun mun äiti tuli pari viikkoa sitten meille tänne avuksi... ni ei oo siis viittiny istua koneen ääressä kirjottamassa, vaikka oon kyllä lukenut teidän juttuja. Ihanan paljon ootte kirjoitellu kuulumisia ja kiva kuulla hiljaisempienkin uutisia ja vallankin tietty synnytyskertomuksia!

Fleur05 kyselit käynnistyksistä... mulla on molemmat synnytykset käynnistetty. Esikoinen rv 41+ kun verenpaineet hyppäs taivaisiin. Sain sillo ensin sen kypsyttelevän pillerin kohdunsuulle ja sit olin kaks päivää oksitosiinitipassa, mutta mulle se ei aiheuttanu suppareita. Sit vasta kun päättivät puhkaista kalvot niin homma rupes etenemään. Kakkonen käynnistettiin jo rv 38+, koska esikko oli ollu tosi iso. Taas kävi sama juttu, että suppareita ei tullu ennen ku kalvot puhkaistiin. Molemmissa synnytyksissä kalvojen puhkaisun jälkeen supparit tuli sit nopeasti ssuper voimakkaina ja tiuhaan... mutta sain myös epiduraalin aikas pian, jonka jälkeen kivut katos täysin. Eli itse asiassa oon kärvistelly supistusten kanssa yhteensä vain muutamia tunteja, vaikka on jo kaks lasta. Synnytykset ja käynnistykset oli siis kaiken kaikkiaan ihan onnistuneita.

(.) Täällä on käyty nyt jo viikon välein lääkärissä viime viikosta lähtien (rv35). Tänään olin taas ja nyt jopa tarkasti kohdunsuun tilanteen. Jos ymmärsin oikein niin 3cm on auki, mutta mitään ei ole vielä tapahtumassa. Lääkäri sanoi ensi viikosta alkaen aletaan hieromaan kohdunsuuta, jotta se kypsyis. En oo koskaan kuullu moisesta aikaisemmin ja vähän jänskättää, että mitähän se käytännössä on. Onko kellään kokemusta tuommosesta hieronta-kypsyttelystä?
Vähän ihmetyttää, kun lääkärin kanssa on raskauden alusta asti ollu puhe, että käynnistetään ajoissa ja oletin sen tarkoittavan viikkoa 38, niin ku kakkonen on käynnistetty... niin viikko sitten sama lääkäri tosiaan päätti kertoa, ettei täällä niin aikaisin käynnistetä ja tänään puhui siihen sävyyn, että jäi semmoinen olo, että ei kovin mielellään käynnistetä. Nyt mua on alkanut jännittään ihan hirveästi koko synnytys. Aika hullua sinänsä... eli siis jännitän sitä, että joudunkin ehkä "normaaliin" synnytykseen.

Kivunlievityksestä toivon, että saan tähänkin synnytykseen epiduraalin... vaikka sitä laittoa vähän jännitänkin. Molemmilla aikasemmilla kerroilla oon tärissy niin kovaa, että oon ihmetelly kuinka ne saa sen piikin laitettua, mutta molemmat kerrat on onnistunut hyvin ja olo sen jälkeen ihanan kivuton. Mutta jos hoitohenkilökunta sanoo, että joku muu kivunlievitys sopii paremmin tässä tapauksessa niin toki meen sit sen mukaan.

Mulle lääkäri totes vauvan koosta, että ei nyt jättisuurelta vielä vaikuta. Mutta arvio perustui täysin sf-mittaan ja kevyeen tunnusteluun masun päältä. Eli en luota siihen kyllä yhtään. Sf-mittaa en nyt kysynyt, mutta rv33 se oli 33 ja sillon sanoi, että juuri oikein sopiva... että kun on samat viikot ja samat sentit niin on hyvä. Teidän lukuja kattellessa tuntuu, että on vähän reiluhko toi sf-mitta viikkoihin nähden.

Täällä kans vauvan liikkeet on jo jonkun aikaa ollu potkujen sijaan muljahduksia. Samoin vaivana on tuo, että vauvan pää painaa rakkoa. Vaikka olis just käyny pissalla niin tuntuu, että taas olis tarvetta mennä. Noh, eipähän ainakaan paina keuhkoihin ja kylkiluihin... muuta ku välillä.

Eihän tässä millään muista mitä kaikkea ootte kirjotellu ja mihin oli jotain ajatellu kommentoida... mutta johan tota tekstiä taas tulikin.

Tsemppiä kaikille kipujen keskelle. Ei enää kovin kauaa kärvistellä.

Sulo-Sylvia rv 36+1

 

Heips, joo mä en kans toivois vauvaa ennen lähellä laskettua, ja onneksi sain sen sektiopäivän pari päivää ennen la:aa. Varsinkin kun on olleet aika pieniä, niin mitä pidemmän aikaa masussa, sen helpompia ne ensimmäiset viikot ovat, kun on vähän muutakuin luin luuta ja nahkaa pikkuset.

Synnäriarvio, jos edellinen raskaus on ollut sektio --> seuraavassa tehdään se arvio. Jos on perätilassa, tehdään arvio ja mahdollinen käännösyritys. Jos on sukurasitteena ahdaslantiota tms..tehdään arvio, samoin jos vauva vaikuttaa todella suurelle, että olisi tässä tapuksessa parempi leikata tai käynnistää etukäteen, tehdään se arvio. Eli ei mikään automaatti siis ainakaan HUSin alueella.
Mulla meni tunti eilen, siihen toki liittyi sitten sektiosta haastelua sun muuta, mutta pelkkään arvioon meni n. puolisen tuntia. Sisätutkimus ja ultraus lähinnä.

Onnea kuuttipieni, sulla ainakin on ollut hyvänkokoinen vauva viikkoihin nähden

Täällä mietittiin hoitokuvioita sektion ajaksi ja alan kallistua siihen, että menen yksin koko leikkaukseen, kun pitäisi ajattaa suunnilleen toiselta puolen Suomea hoitoapuja, kun pk jossa tilapäishoitoa on ollut, on vielä kiinni, yksi varahoitaja on lomilla ja kummit kaikki töissä tai tosi kaukana. Eihän siinä tietysti miehelle hommia olis kuin heti sen leikkurin jälkeen, kun itse makaan heräämössä odottelemassa puudutuksen loppumista... mutta katsotaan nyt, miten edetään.

runttis ja toukka 35+5

 

Kuuttipieni paljon onnea prinsessasta! :heart: Jos jaksat/haluat, ois kiva kuulla synnytyskertomusta vielä.

Synnytysajankohta itse kans todella toivon, että vauva pysyis laskettuun aikaan asti masussa, sen jälkeenkään ei ois enää ku max. pari viikkoa varmaan Että näin, kyllä tämänhetkisillä oloilla jaksaa vielä odottaa mahdollisimman pitkään, vaikka välillä epämukavaa onkin. Ymmärrän toki niitä,keillä enemmän vaivoja ja kipuja on, että toivoisi jotain tapahtuvan pian. Myönnän, että alkaa olla malttamaton olo välillä, mutta jos syntyisi pian, niin luulen että musta tuntuis siltä, että odotus jäis jotenkin kesken.

Neuvolasta soitettiin aamulla (siihen heräsinkin) ja peruttiin mun tämän päivän aika... :| Ihmettelin jo viimeks ku olin ollu neuvolassa ja pääsin kotiin, että tämänpäiväinen aika oli kolmen viikon päähän ja nyt kun tosiaan pääsenki vasta ens maanantaina, niin väliä tulee neljä viikkoa. Neuvolan kesälomasijaisen oma lapsi oli siis sairastunut, joten hän joutui perumaan kaikki ajat tälle päivälle ja loppuviikolle ei ollut enää toisellekaan tädille aikoja. Mutta ei kai tuo haittaa, kaikki tuntuu olevan hyvin. Jos jotain tulee yhtäkkiä ennen maanantaita niin eiköhän ne mut sinne ota tarkastettavaks

Synnytystapa-arvio tehdään meillä automaattisesti. Itse meen siihen ens tiistaina.

Rasvauksesta tuosta välilihan hieromisesta oon kuullut, mutta itse en aio sitä tehdä. Repeän jos repeän tai sit tehdään eppari jos tehdään. Siitä en ota minkäänlaista stressiä, kyllä se paranee. Rasvannut oon kyllä ihoa ahkerasti, niin kuin ennen raskauttakin. Ei oo tähän mennessä tullut arpia vielä. Mutta ei oo mun äidille tai siskollekaan tullut raskauksissa, joten taitaa olla ihotyypistä lähinnä kiinni.

Huomenna synnytysvalmennus, saa nähdä mitä siellä on Mieskin lähtee mukaan. Mutta nyt suihkuun ja miettimään tekemistä sateiselle päivälle!

Minea ja maha-asukki 36+2

 

Mulla olis sillon noin kahden viikon päästä se 38 kasassa, ja sen jälkeen saa kyllä mun puolesta syntyä koska vaan toivottavasti ei hirveesti ainakaan yli menisi, vaikka kyllähän sen tietty kestää ja vauva syntyy sitten kun on sen aika.

tänään puol 1 on mulla se lääkärineuvola, ja mua jännittää ihan hirveesti! :O jänskättää että mitä tuolla on tapahtunu. voipi se olla että nää supistukset + kaikki muut kivut ei oo tehny mitään, mut kyl sitä toivoo että siellä olis jotain edistystä tapahtunu, ettei ihan "turhaan" olis näiden supistelujen ja kipujen kans kärvistelly. mutta tosiaan toivon että siellä olis paikat kuitenki sen verran epäkypsät ettei olis nyt just vielä syntymässä!

kivunlievityksestä: amme autto mulla liiankin hyvin esikoisen synnytyksessä, että mulla lopahti supistukset kokonaan, ja synnytys pysähty.. eli nyt taidan välttää sitten sitä. epiduraali oli AIVAN MAHTAVA! ja sen haluaisin taas.. pudendaalinkin esikoisesta sain, ja jos sitä mulle joku tarjoo, mä lähden kotiin sitä ei siis missään nimessä! sen laittaminen sattu niin paljon, että mulla meni pasmat ihan sekasin ponnistusvaiheessa. ihan hirveetä! hyi. ilokaasua voisin ehkä kokeilla.. viimekskin sitä tarjottiin, mutta mä en uskaltanu ottaa sitä, koska pelkäsin että mulle tulee siitä huono olo, ja alan niiden kipujen lisäks vielä oksentaan, niin skippasin sen. kahtoo mikä on mieli sitten kun sinne saliin taas menen

haluaisin tällä kertaa synnyttää jakkaralla! se puoli-istuva oli jotenkin todella hankala asento, mutten siinä tilanteessa ensisynnyttäjänä osannut vaatia muuta synnytysasentoa. mutta nyt osaan ja aion ehdottomasti siitä mainita, että haluan siinä asennossa synnyttämistä kokeilla.

emilien ja pikkunen 35+5 :heart:

 

Kivunlievityksestä Mulla on ollut 2x epuduraali,kerran luomuna ja 2x spinaali ja nyt tulee myös spinaali,epiduraalia huusin lisää jo 1½ tunnin päästä eikä se poistanut kipua kunnolla,kerran ei keritty antaa mitään kun lääkäri tokas että neiti tulee nyt..ja spinaali on se mikä oli mun paras kaveri koko synnytyksen ajan

Käynnistys mulla 4/5 käynnistetty.esikoinen ei kerinnyt käynnistykseen asti kun lähti jo itsestään,mutta loput neljä on käynnistetty ja kyllä nytkin tulee käynnistys kyseeseen ja sen saan maanantaina tietää koska tämä tapahtuu,eli käynnistys on tehty murusella,tipalla ja kalvojen puhkasulla.

 

Eka, ei meilläkään mies tee ikinä ruokaa - ja lisäks syö vaan jotain omia höttösiä eli mun
tekemät ruoat ei kelpaa, ellei ole jotain pizzaa, texmex-mättöä tai muuta "herkkua". Nakkikastikkeet sun muut jää kyllä syömättä. Mutta noin on anoppi pentunsa opettanut, joten muutosta ei ole tiedossa...
jeputijep, meillä siis sektiossa oli kyllä mies mukana kun sai olla, toisen kohdallahan oli hätä jonne ei ollu asiaa.
Se sektion jälkeinen pari tuntia vain olisi kiva kun mies voisi ottaa paidan alle pienen nyytin,
ja saada heti ensi kontakti (siis jos menee kaikki hyvin), ja pestä ja vaipatella sun muuta siinä,
kun ite köllii vielä puudutuksen kourissa ja kursittavana kasaan. No, katellaan miten tämä
suttaantuu...

 

Mies synnytyksessä mukana meillä tulee mukaan jos kaikki hyvin menee,mutta jos pikkunen päättää syntyä keskenpäivän ei mies pääse mukaan kun ei voi jättää töitään kesken ja vapaata on vaikea pyytää kun viimeksikin käynnisteltiin 3pvä ennen kuin neiti päätti syntyä,se kuka mukaan miehen tilalle esim Doula en osaa edes ajatella ketä pyytäisin miehen tilalle joten yksinäinen synnytys varmaankin tulossa...:stick::|:' /:headwall:

 

Olipas tänne tullut taas viestejä, ihanan aktiivisia olette!

Synnytys Mies aikoo tulla mukaan oli tilanne mikä hyvänsä, minähän en yksin siihen tilanteeseen lähde, tarvitsen tuon miehekkeen tueksi ja turvaksi. Hänkin vitsailee että ei ole kotia tulemista jos jää synnytys jostain syystä väliin.
Toki nuo hätätilanteet ovat asia erikseen.

Kivunlievitys Silloin km aikaan sain kaikki mahdolliset mömmöt piikkeinä ja tabletteina, yrittivät tehdä minun oloni mahdollisimman mukavaksi.
Eihän ne lääkkeet paljon mitään auttaneet ja pahanolonkin saivat aikaan.
Nyt ei ole mahdollisuutta samanlaiseen lääkitykseen,onneksi.
Ilokaasua en minäkään varmaan halua, sillä oksentelu ja pahonivointi ei innosta yhtään. Ammeeseen en myöskään halua, sillä outo kun olen, en tykkää olla märkä Pompitaan vaikka sitten pallon päällä ja huudetaan kivusta jossei muu auta.
Toivottavasti avautuminen olisi tällä kertaa hiukan nopeampaa.
Epiduraalin otan jos mahdollista.
Itsekin tykkäisin jakkaralla synnytellä, saa nähdä miten sitten käy.

Mies..Mulla taitaa olla aivan ihana aviomies. Hän siivoaa oma-aloitteisesti, laittaa tosi hyvää ruokaa, huolehtii minusta. Raskauden aikana on tullut vieläkin hellemmäksi minua kohtaan. Jos saisin valita uudestaan, en kyllä vaihtaisi kyseistä ukkoa mihinkään. Löytyy tuosta miehekkeestä toki pieniä vikojakin, ei se ihan täydellinen ole. Vaan kukapa meistä olisi, joskus mietin että miten se minuakin jaksaa katella.

Synnytystapa-arvio: Täälläpäin taitaa ainakin sellainen olla, sillä siitä oli puhetta viime neukkakäynnillä ja minulle se tehdään kuun lopussa.

Näyttäisi tulevan sateinen viikko, tekemistä pitäisi keksiä.
Huomenna taidan leipoa pullaa!

Sunnuntaina olisi edessä se vihoviimeinen työpäivä, sitten alkaa virallisesti loma!
Toivottavasti kroppa kestää koitoksen.

 

mies tulee synnytykseen mukaan, ellei nyt jostain syystä hätäsektio tulis. jotenki epäilyttää vahvasti.. eihän tollastakaan voi varmalla sanoa mutta haluan mielummin uskotella ittelleni että kaikki menee hyvin/samaan tapaan kuin viimeksi paitsi että oon ehkä enemmän mukana koko hommassa.

ei toi mun ukko osaa spagettin keittoa&jauhelihan paistoa kummosempaa tehdä, plus tietty kaikki uuniin työnnettävä silloin tällöin voin patistaa sen tonne keittiöön mutta kyllä mä ruuan mieluusti itse teen. yleensä nää "mies kokkaa" kerrat on sellasia jos oon ollut tosi kipeä/todella uupunut ettei pysty tekemään mitään järkevää. muutenkin taidan se minä olla joka tätä arkea pyörittää, joku jo mainitsi että anoppi tehnyt pojastaan tietynlaisen niin joo, samaa vois sanoa omastani koska miehen siivoustahtotaidot ovat olemattomat. ajoittain jaksaa reippaastikin puuhailla, nyt tuntuu että joutuu taas enempi patistella viemään niitä kuuluisia roskia, asutaan ekassa kerroksessa-> omalta takapihalta pääsee kävelemään viereiseen roskakatokselle + mies tupakoi eli ei pitäis olla vaikeaa viedä roskia samalla kun kessuttelee mutta ohan se vaikeaa, uskomattoman vaikeaa nyt viimesen parin viikon aikana, vaikka itse oon suht ahkerasti touhuillu niin silti on ärsyttänyt enemmän miehen aikaansaamattomuus. apua saan kyllä pyytämällä mutta ehkäpä juuri se että jos joskus itse tarjoutuis tekemään. positiivista on se että tykkää leikkiä esikoisen kanssa mahdottomasti ja muutenkin viettää aikaa ym. niin yleensä niitä touhuja katsoessa antaa anteeks siivoamis jutut koska mielummin valitsen näin kuin sen että olis välinpitämätön koneella nörsööjä!

kivunlievityksenä viimeks sain epiduraalin, varmaan nyt saman voisin haluta. ilokaasuakin oli helppo käyttää. silloin ihan kysyivät just että mitä oon ajatellut ja sanoin etten tiedä niistä juuri mitään, että mikä olis kätilön itsensä mielestä paras niin laitattivat sitten sen epiduraalin. en ees nyt muista mitä eroa sillä ja spinaalilla on. itse ponnistusvaihe meni puolmakaava/istuva asennossa ja oli ihan ok, olin niin tutkalla koko tilanteesta ja itkuinen(muistaakseni) että ei missään jakkaralla mikään olis sujunut. käytin liikaa energiaa kaikkeen turhaan ja ponnistuksesta ei kunnolla meinannut tulla mitään ja sitten tosiaan tarvittiin sitä imukuppia, ei repeämiä ainoastaan se lekurin tekemä pieni viilto että vauva mahtuu. toivon että nyt osaan tsempata itteäni paremmin enkä vaivu mihinkään epätoivon alhoon, jäis se pieni hysteria pois ja osais tarkemmin kuunnella ohjeita.

synnytyksestä no itse oon varmaan ahkerasti viljellyt lähipäivinä että voi laps syntyy aikasemmin, ei haittaa! mutta ohan noi riskit tiedossa ja ei sitä oikeasti kukaan toivo varmastikaan mitään pientä keskosta. uskon että menee taas erittäin lähelle laskettua aikaa että lapsi tulee, varmasti kerkee laskettupäivä tulemaan ennenku kunnolla alkaa tapahtumaan. toivon että viime perjantaiset supistelut olisivat olleet jotain ei usein vierailevia, mielummin odottelen ilman niitä ja koen itseni jaksavaiseksi ettei tartte esikoisen tylsyyteen kuolla jos mä vaan lepuuttelen kokoajan en oo kauheen kivulias nyt ollut, tai ainakaan joka tarvitsis mitään erikoismainintaa mutta oon vaan niin malttamaton, kun saan jotakin päähäni niin se on heti saatava. ja nyt se kaikki haluaminen tietty keskittyy vauvaan, haluis jo niin paljon sylitellä ja tuoksuttaa toisen ihoa :heart:

tänään ollaan onneks viikko taas lähempänä laskettua!
samunäiti&alex 35 :heart: