||Elokuun Epelit 2012||HUHTIKUUSSA<3

noniin uus päivä taas, paremmilla mielillä kyllä mennään!

minea_ mulle tuli lievästi syyllinen olo, en osannu ajatella sitä asiaa ollenkaan sitten toisen kantilta (kisuliinan).. tuntuu että ite täällä huudellu ja kyselly, tälle mun uteliaisuudelle ei kyllä ole välillä mitään rajaa :headwall: mutta en ottanut siis nokkiini ! pisti vain ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta

seksielämä ei kyllä varsinaisesti ole kärsinyt tästä ulkonäkökriisistä, yleensä vaan homma kariutuu siihen että ollaan niin väsyneitä molemmat et turha yrittää mitään

Scarlett89 luin saman jutun mariasta, se on tosiaan yleistä että osa kavereista sitten jatkaa eteenpäin kun tulee niitä raskausuutisia, ja jos alan miettimään niin on mulla muistakin syistä muuttunut kaveri porukka vuosien varrella mutta kyllä ne sydänystävät yleensä on jäänyt. sit tohon juomis asiaan halusin kommentoida, koska meillä ollut samanlaisia "ongelmia". toistaiseksi en ole saanut mitään natsikusipäähirvee ämmä leimaa miehen kavereilta, suurimman osan mielestä olen rento ja kyllä meille saa tulla ymym kaikkea mikä ei nyt liity tähän, mutta toi yöherääminen! siis se saa yleensä sapen kiehumaan että ite tyytskärinä nukkuu pedis ja lapsi omassaan, sitten n.klo4 aamusta tulee joku hirvee kaljan hajunen sällykkä siihen mouhoo, joko vonkaamaan seksiä kyseenalaisin keinoin tai muuten avautumaan ja valottamaan kännisen ihmisen sielunmaailmaa. muutenki on univaikeuksia ilmanki raskautta niin jestas että asiasta on käyty monet riidat ja keskustelut. vieläkään ei mee vaan jakaukseen herralle. vielä siedän tätä ihan vaan siksi että kohta se toinen lapsonen syntyy eikä sitten kyllä millekkään rilluttelulle jää niin paljon aikaa. ja useinku lähtee ulos niin samu on jo nukkumassa niin ei tuu sellasta oloa että yksin joutuu taas venkoilee selkäkipujen ja ilta kiukkujen kanssa. mutta aika jyrkkä käännös kuitenki mieheltäs, ettei ollenkaa jois mutta jos ite kerran niin sano niin.. kyl jos mä oon ottanu asian puheeks niin on mies selvästi vähentäny ja muutenki ajan saatossa alkanu miettimään noita, itekki myöntää ettei oo enää kivaa loikoilla darrassa seuraavana päivänä, et helppohan se niiden lapsettomien kavereiden on ilveillä, niil ei oo vastuita muista ku itsestään. et siin vaihees ku lapsi syntyy ja perhe elämä alkaa niin saa sitä juhlia tietty mutta siinä missä muut saa viettää darra päivänsä rauhassa koko päivän nukkuen niin sitten ne perheelliset joutuu heti aamusta taas olee äitejä ja isejä sitä kerkes muutaman daruden aiheuttaa ennen tätä toista raskautta ja voin sanoa ettei kivaa ollut.. mutta kannattaa varmaan uusiks puhua asiasta, kyllä se tilanne siitä ja miehet aina tuomitsee naisia, ei ne uskalla kavereilleen kertoa että oli oma idea joku tai sit kaverit ei usko että oli tosiaan oma idis eikä naisen. (kauheen pitkä selitys taas...)

en tiedä omaa painon nousua, ohan toi vaaka tuol kylppäris ja viimeks oli joku 1-3kg tullut muista nyt ollenkaan ja neuvolakorttiki jossain jemmassa, mutta kyl mul viimeks nous aika nopee paino, sellaset 20kg tuli yhteensä et oon nyt yrittäny enempi olla mässyttämästä mitään herkkua mutta kyllä noi viikonloput viel herkkupainoitteisia. en haluu ottaa stressii vaikka välillä se kyllä sitä tuottaa. odotan elokuuta että pääsis normaalisti liikkumaan (eli tekee muutaku kävelylenkkejä).

samunäiti & poika 22+1

 

Joo veikkaan että mies ei ole esittänyt sitä asiaa kauhean selkeästi sillai että kaverit ymmärtää että on miehen oma idea. Mua eniten ärsyttää jos toinen ihan yhtäkkiä ilmottaa että nyt lähden johonkin ja sit itse en ole ehtinyt sopia mitään tekemistä tai asennoitumaan sillai et tässä nyt yksin vietetään iltaa. Ja just toi yö herättäminen varsinkin ku mullakin oli töitä seuraavana päivänä. Haluaisin myös jotenkin et mies tottuu siihen että ei voi mennä samalla tavalla ilman etukäteis suunnitteluja kun ei se sit lapsen tultuakaan onnistu. Saa nyt nähdä miten toi miehen lupaus pitää itse en siihen ainakaan usko kun on kuultu raskauden aikana ennenkin ja tässä on vielä kesä tulossa nii sillon ainakin tekee mieli lähteä terassille ym. Mies myös jossain vaiheessa valitti että kun en ikinä oma-aloitteisesti ehdota että hän lähtis ulos vaan aina kun hän lähtee nii vaan suutun. Totta on että en oo ehdottanut, mutta kun mies on kerran kuussa jossain käynyt nii ei mulla ole mielestäni ollut aikaa hirveästi ehdotella Toisaalta olisihan se ihan kiva jos mies olisi juomatta ainakin ne pari vikaa kuukautta kun ei koskaan tiedä millon lähtö synnärille koittaa.

 

Scarlett89, aika lapsellista puhetta miehesi kavereilta, ei voi muuta sanoa! Kyllä tuosta mielensä pahoittais itse kukin. Mutta älä välitä, miehet(kin) osaa olla lapsellisia ja riippuu siitäkin miten miehes on asian esittänyt Eikä mun mielestä niitä yöheräämisiä tarvis sietää, itsekin oon valittanut miehelle kun on välillä käynyt ulkona ja koko ajan ois jotain reissua tiedossa työporukan kanssa... Pari kertaa on jopa tässä raskauden aikana käyny niin että mies ei oo saanu baarireissulta taksia kotiin niin sit oon joutunu sitä keskellä yötä hakemaan ja voi että oon ollu kiukkunen!
Toki mies saa ulkona käydä välillä vaikka en itse lähdekään mukaan, mutta mun mielestä ois kiva ettei tarvis sit kovin myöhään olla ku mullakin siinä unet keskeytyy ku se tulee kotiin enkä tahdo saada unen päästä kiinni...

samuelinäiti ei ollut siis tarkoitus syyllistääkään, minusta nyt vain tuntui siltä vaikka toki itsekin oon utelias ja ihmettelin kun ei kisuliinasta mitään kuulunut hetkeen. Hyvä kun et ottanut nokkiisi, toivottavasti ei kukaan muukaan ota. Oli jostain syystä vaan pakko avautua ja sanoa mun mielipide

 

Paino mulla on noussut jo 7,5 kiloa!! :ashamed: Vähän hirvittää, että mikä se lopullinen saldo tulee olemaan, kun nousee 0,5-1kg viikkotahtia.. Äidilläni on noussut 20-30 kiloa joka raskaudessa.. tosin mulla on lähtö-bmi 21 paikkeilla, et saahan sitä tullakin. Ja oon pitänyt ruokapäiväkirjaa ja tiedän, että en syö mitenkään älyttömästi ylimääräisiä, joten ei pitäisi ottaa stressiä.. eikä mulla kyllä pahemmin muualle ku mahaan oo tullu. Mut tuntuu vaan jotenkin niin vieraalta toi painonnousu tota tahtia..

Lantiopohjalihakset kyllä koitan treenailla aina kun muistan. Muutaman kerran viikossa tms. yleensä. Yleensä muistuu mieleen esim. aivastaessa, kun saa jo tehdä töitä ettei lirahda housuun

Seksistä ollaan täällä kanssa linjalla, että mitä se on? Miestä häiritsee vauvan läsnäolo... eikä mulle oo ollu kovin nautinnollista touhua koko raskauden aikana..

Paluu arkeen pääsiäisen jälkeen väsytti täälläkin! Pääsiäinen oli niin ihana kun sai rentoutua, nukkua kunnolla (koko pääsiäinen ilman vessaherätyksiä n. 10h unia!!) ja pääsin jopa kuukauden tauon jälkeen hieman lenkkeilemään. Tuon kuukauden takaisen liukastumisen jäljiltä on nyt nilkka tarpeeksi parantunut. Kyllä teki hyvää vähän reippailla ulkona. Nyt taas töissä tuntuu ihan kropan rääkkäämiseltä tämä, että valtaosa päivästä tulee istuttua paikoillaan... Hiukan selkäkin on protestoinut. Mut muuten edelleen varsin loistava olo! Vauva potkii kovasti :heart: Ja yksi rajapyykki on taas ylitetty ja vauvalla olisi jo jonkinlainen mahdollisuus selvitä jos nyt syntyisi

Vanella ja neiti nassuli 24+0 POKSPOKS :heart:

 

Minea_
Mulla noita epävarmuusmietteitä on alkanut tulee ihan tässä viikon sisällä(pääsiäisenä tais olla liikaa aikaa). Iski vaunujen saapuessa lievä pakokauhu kun tajusin että tää on nyt ihan oikeesti totta. Mihin oon itteni laittanut... ja onko musta tähän? Ja kun täälläkin päässä ollaan itkeskelty viime aikoina, niin että en meinannut kehdata myöntää miehelle, että nyt tällä kertaa itken kun mua vähän pelottaa..
Anyways, joka paikassa sitä sanotaan, että vanhemmat aika luonnostaan osaa lastaan hoitaa ja hormonit auttaa varsinkin äitiä alkuvaiheessa.
Mä luulen että tälläiset ajatukset johtuu aika pitkälti tästä elämänmuutoksesta. Onhan tässä jo puoli vuotta ollutkin aika http://adserver.adtech.de/adlink|555|1244126|0|82|AdId=7534974;BnId=4;itime=142461326;nodecode=yes;link=http://atemda.com/ClickThrough.ashx?ad2vps=r+jvYfiX4y4Zgju4nfesuud0wfnvLzYfwhbX5RUYFepIWalzUjJOlX3y4L6H6adK7xLfHiwLptdzXzCmyxwdUQ==yksinäinen olo välillä ja en oo oikeen tottunut sellaseen. Oon vaan odottanut sitä aikaa, että pahoinvointi loppuu, hb nousee, pääsee ostamaan niitä vaatteita yms. ja ei ole oikeen edes uskoltanut ajatella loppuun saakka, että se pieni ihminen on tulossa ihan oikeesti, kun on miettinyt aina puoleen väliin saakka, että mitä jos...
Yhtääkkiä elämään on myös tullut uusia ihmisiä, joilla on vauva tai perhettä (miehen ystäviä pääosin) ja mua rupes kauhistuttamaan myös se, kun moni asia tuntuu niin vieraalta. Asun täällä miehen sukulaisten ympäröimänä aika kaukana mun omista ystävistä ja sukulaisista yms ja kouluhommien, teatteritreenien ja yleisen väsymyksen jälkeen haluaa vaan nukkumaan... Mutta näitä samoja ajatuksia ja mietteitä on käyneet varmasti miljoonat naiset ennen meitä. 9 tai 10 kuukautta on kuitenkin aika pitkä aika odottaa jotakin asiaa ja kun siihen yhdistää vielä hormonit ja muu hässäkkä.

Mulla on ainakin aina ollut tapana mietiskellä asioita, joskus jopa liikaakin. Täytää pitää huolta siitä, että säilyy jonkinmoinen omakin elämä eli harrastukset, ystävät yms. vauvan tullesakin, kun ton alun pahoinvoinnin jälkeen on ollut vähän puusta pudonnut olo ihan viime viikoille asti ja oon vieraantunut monista asioista Mut nyt kaikki rupee muuttumaan todellisemmaksi. Eli, mä luulen että tää epävarmuus johtuu nyt väliaikaisesti siitä, että kyseessä on suuri muutos. Mut pitää vaan hypätä muutoksen selkään ja antaa sen viedä loppuun saakka Eiköhän kaikki mee ihan hyvin ja jos ei mee niin mä ainakin luotan sokeesti siihen että aina saa apua Eli Minea tarkoitukseni oli vaan sanoa, että asiat aina järjestyy ja epävarmuus on varmaan ihan normaalia ja jos asiat meinaa kosahtaa päin mäntyä niin apua on tarjolla varmasti.

Mulla on tullut väsymys ja jonkinasteinen pahoinvointi takas, eli ei oo tää päivä oikeen lähtenyt käyntiin vielä.

Maygory ja pikkunen 24+3

 

Meillä kanssa painitaan miehen juomisen kanssa, ei sillä että joisi paljon mutta kun viikonloppu lähestyy tiedän ja odotan että joko se juo perjantaina tai lauantaina, ja seuraava päivä menee sängyssä maaten. Baareissa se ei käy vaan hankkii kavereistaan kuskin ja ajelee sitten ympäri kyliä. Viime reissu oli pääsiäisenä ja silloin meni viski pullo (yleensä juo vain kaljaa) ja korjailin miehen sitten yöllä vessan lattialta sohvalle nukkumaan. Asiasta ollaan "keskusteltu" ja mies väittää lopettavansa kokonan juomisen kun vauva syntyy, että siihen asti jatkaa vanhan malliin. Tuohon lupaukseen en usko ennen kuin todeksi sen näyttää. En vaadi mieheltäni täysin absolutistiksi tulemista ja tottakai sallin tuulettumisen ja nollaamisen jos se tapahtuu vaikka 2-3 kertaa vuodessa, ei joka viikko. Oma isäni on alkoholisti ja vanhempieni erottua jäin isän kanssa,ja omalle lapselleni en samaa kohtaloa halua ja siksi ehkäpä oma mielipide alkoholin käyttöön on niin jyrkkä. Itse en alkoholia juurikaan juo tai jos otan niin se on kerran vuoteen viinilasi. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää, ymmärtääkö mieheni minua.

Hirveä avautuminen tuli :ashamed:


Kivuista: Täällä ei yöllä nukuta kun koskee lonkkaan ja selkään, lenkit jää lyhyiksi ja vauhti on todella hidasta ja välistä joutuu pysähtymään ja odottaan että kipu lakkaa. Töistäkään ei enää oikein mitään tule. Ensi viikolla neuvolassa aika katsotaan mitä siellä sanovat


Mutta iloisempiin asioihin, haettiin eilen meille terassille uudet kalusteet ja pääsin "sisustaa" sen.
Nyt puuttuu enää kesäkukkaset niin se on valmis. Kyllä noi aurinkoiset päivät piristää kummasti


Mutta se on raahauduttava nyt ilta vuoroon., ei jaksais eikä kiinnostais.

Jenni* ja Mini 22+4

 

Mä luin jostain että painonnousu on suurinta just 17-24 viikoilla. Mulla ei ollu noussu paino kun kilon verran viime neuvolaan mennessä, mutta nyt tässä viimeisten viiden viikon aikana on tullut vielä kolme kiloa lisää. Mulla oli viime raskaudessa ihan sama homma ja loppua kohden se painonnousu oli taas vähäisempää. 8kiloa tais tulla viimeks yhteensä ja nyt tähtään samaan.

 

Surusilmät: Mulle sanottiin eilen neuvolassa ku valittelin oudosta vuodosta + oudosta tunteesta pissatessa, että luultavasti kyseessä on hiiva. Nyt siis sitten hoidetaan hiivaa eli ei sitä tutkittu mitenkään.. Kyllä itteäkin vähän hirvitti laittaa se puikko tuonne, mutta mä vielä varmistin yheltä lääkäritutulta, että onhan ok ja sanoi, että antaa mennä vaan.

Lantionpohjalihaksia en oo kauheesti muistanut/jaksanut treenailla, vaikka pitäisi. Mulle vaan tulee siitäkin pahaolo! : /

Seksielämä: Heh. Koko raskausaikana seksiä on harrastettu 2 krt.. Tosin mies kyllä ymmärtää, että jos oksentaa näin paljon ei ehkä ihan hirveästi seksiä tee mieli. Neuvolassa sanottiin muuten eilen, että mieheltäkin pitäis tuo hiiva hoitaa.. Hävetti sanoa, että tuskinpa se mieheen on tarttunut...

minea_: Mä oon monet kerrat pönttöä halaillessa miettinyt, että miks ihmeessä olen lähtenyt tähän hommaan.. Olen myös miettinyt osaanko hoitaa lasta, olenko hyvä äiti, riittääkö rahat yms. Monesti olen myös miettinyt, että onko nyt hyvä aika, kun koulukin jää kesken jne. Nämä ajatukset käyvät varmasti ainakin esikoistaan odottavien mielessä, koska lapsen saaminen on todella iso elämänmuutos. Itse olen sitä mieltä, että näiden ajatuksien läpikäyminen valmistaa minua siihen äitiyteen ja oikeasti tiedän, ettei elämä sen lapsen kanssa aina tule olemaan helppoa. Otan tämän pahoinvoinninkin valmistautumisen kannalta. Jokin ylempi voima tai mikä lie on sitä mieltä, että mua pitää kouluttaa kovalla kädellä. Kyllä kaikki loppujen lopuksi varmasti menee hyvin. Uskalla rohkeasti käydä kaikki ajatukset läpi!

(.) Eilen käytiin neuvolassa. Mulla siirtyikin LA viikon eteenpäin eli uus LA on 16.8. Ärsyttää ihan hirveästi, että viikkoja onkin viikko vähemmän ku luulin!! Tämän takia joudun menemään neuvolaan perjantaina uudestaan, koska eilen mulle ei voitu antaa sitä KELA lappua. Raskaus oli eilen kestänyt 152 päivää ja niitä pitää olla se 154. No pääsenpähän kuuntelemaan sykkeen uudestaan. Eilen pikkuisen syke oli 140. Sf-mitta 19 cm eli ihan käyrillä mennään. Mulla oli paino noussut viime neuvolakäynnistä 9 kg eli 1,4 kg viikossa. Huomaa siis, että kyllä nyt on jo vähän paremmin ruoka pysynyt sisällä, vaikka edelleenkin olen oksentanut. Onhan toki vauvakin kasvanut. Käytiin läpi myös voimavarakysely. Eipä siinä sen ihmeempiä ollut, mutta joitain keskusteluvinkkejä saatiin. Meillä kun joistain asioista on vähän hankala keskustella, vaikka kovasti on kehitytty kys. aiheissa. Päätettiin myös hoitaa tuo hiiva ja aloittaa rautakuuri. Hb oli laskenut 126 116, joten sen takia tuo rautalääkitys.

Mesikämmen ja masukki 21+6

 

Moikka kaikki pitkasta aikaa!

Kisuliinalle paljon tsemppia - toivottavasti vauvat pysyvat masussa viela jonkin aikaa. Ja jaksamisia vuodelepoon, toivottavasti aika ei kay liian tylsaksi.

Petite ja samuelinaiti puhuitte tuolla aiemmin sukupuolesta ja pettymyksesta... Ma ymmarran petite sua taysin! Esikoinen on poika ja aluksi ajattelin etta ei valia kumpi sielta tulee kunhan on terve. Kaikki lahimmaiset mukaanlukien mies puhuivat kokoajan, etta tulokas on vuorenvarmasti tytto. No jotenkin makin aloin tyttoa odottamaan ja sitten kun selvisi etta tulokas onkin poika niin kylla sita oli sellainen pettynyt olo. Mutta ihan hyva nainkin. Kylla vauva on todella haluttu, emmeka vaihtaisi sita ikimaailmassa yhteenkaan tyttoon.

Pitaa jatkaa toita, mutta hyvaa Paasiaisen jalkeista viikkoa kaikille ja palaan paremalla ajalla kirjoittelemaan lisaa!

Maria ja poju 22 + risat

 

Jenni: Mun mielestä sulla on syytäkin huolestua tuosta juomisesta. Miks sitä lopettamista pitää odottaa siihen vauvan syntymään? Entä sitten lähempänä laskettua aikaa, onko mies ajokunnossa aina viemässä sua sairaalaan? Entä jos on baarissa ja pitäs lähteä päivystykseen/synnyttämään, saatko hänet kiinni? Mun mielestä asiasta kannattas alkaa puhumaan oikeesti ihan vakavasti. En halua saarnata tai muuta, mutta itsellä myös kokemusta kuinka lähipiirissä alkoholin käyttö on ensin alkanut tuosta viikonloppu kännäämisestä siirtyen kahteen päivään ja kohta onkin sitten juotu jo viikolla. Tää lapsi on teidän yhteinen ja ainakin itse tarvitsen mieheltä tukea jo raskausaikana. En ole absolutisti, enkä kiellä miestäni menemästä baariin tai juomasta, mutta hän haluaa olla mukana raskauden kaikissa käänteissä. Ja me ollaankin puhuttu, että haluaa olla sit ajokunnossa kokoajan, jos lähtö sairaalaan tulee (jo tässä vaiheessa myös).

Painosta: Hmm... paino on noussu kiitettävästi, varmaan reilu 10 kg lähtötilanteesta... Mutta painaahan ne vauvat jo muistaakseni ohjeiden mukaan 500 g per vauva...

Mesikämmen: Ikävää, että jäi parista päivästä tuo todistuksen saaminen kiinni. Mites se nyt ykskaks noin on voinut heittää? Yleensä laskettua aikaa ei siirretä enää kait np-ultran jälkeen??? Mullakin meinasi käydä köpelösti ton todistuksen kanssa, kun potilastietoihin oli syötetty la 10.8, mutta neuvolakortissa lukee 7.8. Terkkari jo tulosti todistuksen ja allekirjoitti sen ja sit onneksi huomasin, että täähän on väärin... Muuten ois tullu todistus pari päivää liian aikaiseksi allekirjoitettua hänellä ja Kelahan on tunnetusti aika byrokraattinen laitos...

Maygory: Varmasti nuo epävarmuudentunteet ovat aivan normaaleja. Hyppy tuntemattomaan aina pelottaa välillä enemmän ja välillä vähemmän. Itse oon melko pohtivaista tyyppiä ja mietin aina asioita monta kertaa useammalta kantilta.

Nippe + tuplat 23+1

 

Mesikämmen, kiitos rohkaisusta, eli eikun menoksi ja puikko sisään illaksi.

mitä tulee juomiseen täällä mies ei onneksi ole menevää sorttia, perjantaisin saattaa nautiskella viinilasin tai pari, kännäämiseen ei mene kuin pari kertaa vuodessa, kavereiden kanssa jos lähtee viihteelle. Minun onnekseni tätä tapahtuu erittäin harvoin. Mullakin on suvussa molemmat papat kuolleet viinaan, samaten ex-poikaystävällä oli akoholiongelma ja mies tietää tapauksen ja ymmärtää suhtautumiseni alkoholiin. En siis itsekkään ole mikään absolutisti, mutta mitenkään humalahakuista juomiseni ei koskaan ole ollut.Varsinkaan kun vauva tulee, mahtavat juomat jäädä aika pitkälti sinne kaupan hyllyille minun puoleltani, mutta mahtaa myös tuo mies olla samoilla linjoilla.

Tunteista oli myös puhetta, joillain oli epävarmuutta miten lapsen kanssa pärjää ynnä muuta.
Itsellä on tuota lastenhoitajan kokemusta takana hyvästikin, eli tiedän sen puolesta pärjääväni "isompien" muksujen kanssa, mutta vauva-aika (alle6kk) herättää kyllä välistä kauhunsekaisia tunteita. Miten sitä osaa kaiken, entä jossei imetys suju yms, ymmärtääkö sitä todella mitä se lapsi siinä hetkessä tarvitsee?
Kaikkihan ne ensi kertaa joskus äidiksi tosin tulee, ja hyvin näyttää yleensä lapset kasvavan. Eli eiköhän se meillä kaikilla ensikertalaisilla tule sujumaan ihan hyvin.

Tunteeko kukaan itseään yksinäiseksi?
Mulla paras kaveri asuu toisessa kaupungissa, eikä sitä näe kovin usein. Yhteydenpito on aikalailla mun heiniä. Pari ystävää on samassa kaupungissa. Heilläkin on omat porukkansa ja opiskelunsa ja yhteistä aikaa on sen vuoksi vaikea löytää. Kukaan ei soita eikä kysy kuulumisia. Varsinkaan raskausuutisten jälkeen "kavereita" ei ole juurikaan näkynyt. Tuntuu että nähdä voisi vain kun juodaan ja mennään baariin. Mulla ei ole oikestaan ketään samassa tilanteessa olevaa kaveria ja välillä iskee tajuntaan että oon välistä tosi yksinäinen.
Mies nyt on ihana ja tukee ja sen kanssa voi jutella, mutta välillä olisi kiva vaihtaa ajatuksia myös ystävien kanssa. Onko muut ollu samassa tilanteessa?

 

Ihan ensimmäisenä kisuliinalle hurjasti voimia! Toivottavasti pienoiset pysyvät vielä turvallisessa kodossaan useamman viikon ja keräävät voimia!

Itkuherkkyydestä on ollut puhetta. Normaalisti en juurikaan itkuja väännä, mutta nyt - hohhoh. Elokuvat, surulliset dokkarit ja viimeisimpänä jopa kirjaa lukiessa. Tuolloin kiitin onneani, että isäntä ei ollut vieressä. Johan tuo olisi nauranut mut pihalle jos ois nähnyt.

Minea_ älä huoli. Et ole yksin epävarmuutesi kanssa. Näköjään edes toista odottaessa en ole siltä välttynyt. Välillä käy mielessä, että mitä ihmettä olen mennyt tekemään - miten jaksaa kahden kanssa kun nykyisen melko vilkkaan esikoisenkin kanssa on jaksaminen kortilla. Mutta luotan syvästi siihen, että Siperia opettaa. Kyllä sitä jaksaa ja osaa, kun on pakko. Nämä tuntemukset ovat täysin normaaleja ja valmistavat siihen elämänmuutokseen. Joka jopa toisen tullessa on luultavasti aika iso.

(.) Rakenneultrassa käyty. Kaikki hienosti. Pienokainen painaa nyt 377g. Ja ultraajan varovaisen arvion mukaan saatiin tyttölupaus. Jotenkin näin olin sen kuvitellutkin, pelkkiä tyttönimiä päässä ollut jo pitkään. Samoin esikoisen aikaan päässä oli vain poikanimiä. Mutta samapa tuo sukupuoli, pääasia että pieni on terve.

Olotila ei vaan helpota. Edelleen tulee seisten helposti huono olo. Joten päivät menevät melko pitkälti sohvalla istuskellen/maaten. Välillä on vaan pakko yrittää kaikesta huolimatta ulkoilla ja keksiä muuta aktiviteettia, ettei tuo taapero vallan kiipeile seinille. Onneksi mummula on lähellä ja siellä jaksetaan poikaa kyllä viihdyttää. Josko saisi yökyläänkin taas joskus lähiaikoina, niin saisi nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Ah mikä ihana ajatus! (Mistä huomaa, että on äiti? Siitä, että kun lapset on poissa, ensimmäinen ajatus on nukkuminen, eikä biletys... )

Aracia+Ankanpoika 20+2

 

Kenelle tulee vauva-lehti ? Sen piti tulla jo 5.4 eikä oo vieläkään tullut ainakaan miulle. Ärsyttävää.

 

Nippe82: En oikein tiedä miksi se nyt muuttui.. Ilmeisesti se LA oli sit sen ekan ultran mukaan tuo 16.8.. En kyllä ymmärrä miksi se vasta nyt huomattiin/muutettiin.. No eipä siinä onneksi sen vakamammin käynyt. Onneksi tässä vaiheessa muutettiin, ettei tarvitse Kelan kanssa saikata.

Surusilmät: Ole hyvä vaan! Lähetin sulle muuten yv:tä.

Onnea hyvistä ultrauutisista Aracia!

Tii: Onpa outoa. Mulle tuli jo viime viikolla! :O

 

Tii* Mulle tuli Vauva-lehti ihan ajoissa.

Ninzi & Tyllerö 22+6 (huomenna poksutaan !!)

 

Pitäisköhän nyt ottaa yhteyttä vauvalehden toimitukseen vai postiin... Ootan vielä huomiseen että jos ei sitä huomenna vielä oo tullut niin sit pitää laittaa kyl palautetta jollekkin. Argh.

 

Ultrassa käyty. Tyttö oli niin jalat levällään, ettei jäänyt kyllä kenellekkään epäselväksi kumpi on tulossa.
Rakenteet oli kunnossa, mutta kontrollikäynnille täytyy mennä istukan sijainnin ja lapsiveden määrän takia joskus rv 32. Nyt alkoi mieltä painamaan, jos tuo alateitse synnytys ei sittenkään onnistu, kun sitä on pitänyt jotenkin itsestäänselvyytenä. :O

Ystävistä ja yksinäisyydestä.. Minulla oikeastaan toisinpäin, kun kaveripiirissä lähes kaikki ovat jo perheellisiä, joten tuntuu, että nyt on tullut oltua useimpien kanssa tavallista enemmän yhteyksissä. Tähän asti tuntenut itsensä enemmän ulkopuoliseksi kun toiset ovat keskustelleet vauvajuttuja.

Tuosta kutinasta tuli mieleen, onko teillä muilla millaisia ajatuksia/kokemuksia raskausmyskytyksistä? Omalla äidilläni on ollut tuo raskaushepatoosi jokaisessa (kolmessa) raskaudessa. Näyttää olevan perinnollistä, joten itsellä mietityttää jo tässä vaiheessa, ja jotenkin alkanut varautua asiaan.

 

Aracialle ja Jandelle onnea ultrakuulumisista ja tyttölupauksista!

Eka2Tsemppiä paljon kutinan kanssa, toivottavasti pian löytyy keino, jonka avulla se pystytään hoitamaan kuntoon.

Minealle paljon kiitoksia esseetsempeistä! Molemmat on tehty ja palautettu. Paljon tsemppiä myös sinulle koulutöiden kanssa.

Kavereista Olen ystäväpiirini eka, joka saa vauvan, joten odotan mielenkiinnolla, että mitä tulee ajan mittaan tapahtumaan. Kaverien reaktiot ovat olleet positiivisia ja kovasti ovat tavatessa pikkuisesta kyselleet, joten hyvältä näyttää - tässä vaiheessa. Olen toki realisti; kun pikkuinen on täällä ja me muutamme uuteen kotiin hieman kauemmas, niin saattaapi olla, että kaverit eivät ole tulossa kylään yhtä hanakasti kuin nyt. Tässä vaiheessa minä olen ollut se, joka on tuppuutellut, koska on pitänyt lukea tenttiin, tehdä laajaa koulutyötä tai olen yksinkertaisesti ollut niin poikki, etten ole jaksanut siivota kotia siihen kuntoon, että kehtaisin juuri sillä hetkellä kutsua kaverin kylään tai nähdä ketään. Odotus on luonut myös tiiviimpää yhteyttä kahteen sukulaisperheeseeni, joissa molemmissa syntyi esikoinen hieman yli vuosi sitten. Olemme vaihtaneet kokemuksia odotuksesta ja me olemme saaneet vinkkejä hankintoihin yms. Sen en usko hiipuvan tuosta vain, sillä vauvan syntymän jälkeen minulla taitaa olla vieläkin enemmän kysyttävää...

Yksinäisyydestä Yksinäisyyttä en ole tuntenut, osalti juuri opiskelutoverieni ansioista, sillä olen saanut joka päivä jutella mukavien ihmisten kanssa, myös vauvoista, odottamisesta ja saanut heiltä vinkkejä. Omalla kohdallani yksinäisyys tässä suhteessa testataankin vasta jatkossa, kun koulu loppuu piakkoin. Olen tosin aiemmin asunut kahdesti paikkakunnalla, jossa minulla ei ollut valmiiksi yhtään ystävää tai tuttua lähellä, enkä kokenut asiaa sen kummallisemmaksi, joten odottaisin, että nyt lähtökohdat ovat hyvät. Mutta katsotaan.

Jande kyseli raskausmyrkytyksestä. Äidilläni oli se lähellä minua odottaessani, joten olen ollut oman odotukseni kanssa tarkkana, ettei verenpaine nouse ja samalla todennäköisyys. Onneksi toistaiseksi hyvältä näyttää ja se on rauhoittanut mieltäni. Tosin painoni ei ole noussut samaa tahtia kuin äidilläni, jolla se pisti heti verenpaineet kattoon ja sen myötä tuli sairasloma ja loppuaika meni sairaalassa sisällä tarkkailussa.

Tii Vauva - lehti tuli aivan ajoissa tännekin, joten laita ihmeessä heille palautetta, jos lehteä ei ala kuulua. Itselläni oli saman lehtitalon toisen lehden kanssa vastaava tapaus pari vuotta sitten ja sain silloin vastauksen ja jonnekin kadonneen lehden uuden kopion nopeasti kotiin.

Luckygirl & Vintiö 22+5

 

Heips, pikaiset kuulumiset vain kirjottelen! En ehdi juurikaan täällä olemaan (kaksi muksua pitää siitä kyllä huolen ettei ole vapaa-ajanvietto-ongelmia...) mutta kaikki täällä siis ok, 23+0 taitaa olla tänään ja kaikki kelahommelitkin on jo hoidettu ja todettu että kunnossa on. Lääkärissä en oo vieläkään käyny ja meillä ei nyt nlassa kuulemma ole koko lekuria. Varmaan nään sit lääkärin leikkaussalissa ekan kerran Painoa ei ole edelleenkään tullut yhtään, mut onhan tota ennestään niin ei haittaakaan. Viimesillä viikoilla se sit kuitenkin nousee niin en ole huolissani - ja vauva potkii masussa tiuhaan ja pompula on tos jo ihan isona edessä, niin eiköhän siellä ole kaikki ihan kunnossa.
Hyviä vointeja teille, joskus kun on aikaa syvenny paremmin juttuihinne

runttis ja toukka 23+0

 

Moi,

Eka2: Harmillisen riesan sait vaivaksesi. onneksi olet seurannassa ja saat hoitoa (tai ainakin yritystä siihen).
Itselläni on ollut monen vuoden krooninen nokkosrokko, paha sellainen, joten täydet sympatiat kyllä tulee sinne päin. Tuota voitiin lääkitä kortisonein ja allergialääkkein, mutta raskaanaollessa tilanne on toinen.

Kotikonsteja kutinaan on ainakin aloevera-geeli (hiukan tahmeaa) sekä aloe first natural soothing spray (isossa suihkepullossa) - viilentää, kosteuttaa, rauhoittaa eikä tahmaa. Ja pahimpina hetkinä laitoin yöksi puuvillahanskat käsiin koska raavin itseni verille muuten. Jos kutina alkaa viedä myös yöunet niin muista ajoissa kertoa lääkäreille myös siitä jos et saa nukuttua.

Mulla oli joitain viikkoja sitten kutinaa lantiolla, rinnoissa ja reisissä ja pahoin jo pelästyin että nytkö saan tuon raskauskutinan sitten. mutta meni toistaiseksi ainakin ohi (koputan puuta..).
Tsemppiä!!

Joku kyseli ultran painoarvioita: meillä oli rakenneultra 20+3 ja painoa oli 350g.

Täällä on tehty hankintoja kun olen ollut uniongelmineni kanssa sairaslomalla. Netistä löytyi käytettynä Brion uudehko pinnasänky ja hoitopöytä yhteensä alle satasella. Samoin itkuhälytin muutamalla kympillä ja uusia kestovaippasettejä vastasyntyneelle sekä vauvanvaatepaketteja alle kahdella kympillä. Tossa laskeskelin että kaikkiaan on mennyt noin 400 euroa ja kasassa on jo noi edellä mainitut, yhdistelmävaunut ja matkasänky (ilmaiseksi siskolta), sitteri, leikkimatto, kestovaippoja, lähes kaikki ensimmäisen 6kk:n vaatteet (joukossa muutamia uusiakin) sekä pari kirjaa ja lelua. Kierrätys kunniaan!!

Kisuliinalle tsemppiä täältä kanssa!

Penni ja pikkunen 22+5

 

huomenia ja onneks olkoon ultra tyttökuulumisista!

Ekax2 mä nauroin tääl ääneen tolle tuoksukynttilä jutulle. ei siinä, saa niitä esim omia levyjä kai tuoda synnärille, mutta mitä ihmettä siinä tekee kynttilällä? pahoittelen jos joku on nyt ajatellut ottaa sen kynttilän mukaan, mutta musta ainut nautittava asia synnytyksessä on se kun pääsi vihdoin siihen ponnistus vaiheeseen niin ties et nyt ei oo kaukana että koko homma on loppu ja lapsi sylissä (siis jos hyvin käy) ja no 10min sen jälkeen oli tosiaan vauva sylissä. jos joku olis niis supistelus kouristeluis ehdotellu mulle jotain "laventelin vai vaniljan tuoksuinen kynttilä?" olisin luultavasti tapannu sen jollakin keinolla siihen paikkaan .. mutta kukin kai sitten tyylillään tässä asiassa? että aika oikeilla jäljillä oot, kyllä se henkilökunta luo enemmän sen turvan + se tuki henkilö kenet on ottanut mukaan, varmaan monella täällä se on oma mies? ja sitten tosta kutinasta, kuulostaa erittäin kauhealle :$ toivottavasti selviää mikä se on että saat jotain kunnon hoitoa, kivaa elää missään kutinoissa.

Mesikämmen mulle ainaki sillo ihan ekas ultras ku käväsin olin viikoilla 11+6 niin sillo ne jo merkkas äitiys korttiin et 11+4 vastas oikeasti lapsosen koko. nyt sitten pysy samana tuomio muttei ne ton 2 päivän takia alkanu muuttaa sitä laskettua aikaa. vaikka mones paikas on et kerrotaan niit "standardi" kokoja et minkäkokosia about ne kakrut on milläki hetkellä niin tuskin nekään mikään absoluuttisia faktoja on ku muutenhan kaikki lapset syntyis 3,5kg painolla et ohan se harmi ku ite joutuu laskemaan nyt uusiks kaiken mut voi se silti syntyä sillon ekan lasketun mukaan? kuka näistä tietää.

yksinäisyydestä niin en osaa sanoa. välillä voin sanoa että lähes epätoivo iskee mutta ainaki tällä hetkellä oon ite sellanen sivuun vetäytyjä, monen asian summan vuoksi. tiettyjä ihmisiä jaksan kyllä nähdä tai ainakun soittavat työkiireiltään että nyt olis aikaa niin ei tartte kissaa ees sanoa ku tää mamma on jo vaatteet heittäny niskaan ja naaman edustuskuntoon mutta ohan tää kotona olo lievästi yksinäisyyttä, voishan sitä aina lähtee johonki muskari juttuihin mutta vaikka oonki suhteellisen sosiaalinen tapaus niin silti en kykene sellasissa paikoissa rentoutumaan. poika saa sit yleensä leikki kavereita siskon tytöistä jotka on saman ikäsiä about ku samu niin niiden hoitopäivän jälkeen ja saa itekki sit höpöttää salaisuuksia siskolle onneks ne asuu tos naapurissa

nyt tulee tällästä ylimääräistä tähän perään mutta en voi oikein viel kellekkään tästä puhua mutta mua kosittiin eilen :heart: ja voin sanoa että oon odottanut tätä! ja nyt eritoten ku toinen lapsi tulossa! mies tuli töistä ja viel siin työvaatteisillaan (raksa-alalla) yhtäkkiä alko puhumaan kaikkea ja sit vaan polvistu eteen, meinasin penkiltä pudota :O eilen illalla ku nukahdettiin yritettiin soperella hääpäiviä ja siis mä luulin etten olis mikään häähullu, pitäisköhän tää pistää raskauden piikkiin? mutta tosiaan ajateltiin salakavalasti pitää kihlajaiskahvit lähiporukalle, siskolle tohon naapuriin menin kyl illalla möläyttämään. tuskin tää mitään "en olisi ikinä uskonut" lausahduksia kirvoittaa keltään mutta kyllä varmaan anopilla ainaki itku tirahtaa, on nimittäin sellanen ihminen huh

samunäiti + poika 22+2

 

Samuelinäiti Ihan tuhannesti onnea! Ihania uutisia! :heart:

Täällä liitytään nyt virallisesti liitoskipuilijoihin. Eilinen yö meni valvoessa kun häpykumpua ja nivusia rupes särkemään niin maan pirusti. Tuommoiseen lyhytkestoiseen kipuiluun ei nyt viitsi mitään lääkkeitäkään alkaa ottamaan kun eihän ne kerkiä edes vaikuttamaan kun kipu on jo ohi. Vaan kyllä tuntui ikävältä.
Muutenkin tuo flunssa valvottaa niin hirveän huonosti nukutaan. Mullakin on töitä koko vkl edessä, saa nähdä kuinka sitä jaksaa. Odotan kesää kuin kuuta nousevaa, kesäloma alkaa heti juhannuksen jälkeen ja sen jälkeen pääsen äippälomalle. Ekaa kertaa vuosiin on koko kesä pelkkää lomailua. Huih, mitähän sitä keksii :O

5pv rakenneultraan! :wave:

 

Tuo tuoksukynttilä juttu sai kyllä hymyn huulille =)! Ei todellakaan tullut kynttilät mieleen ekassa synnytyksessä. Sain ilokaasut, paraservikaalipuudutukset, epiduraalipuudutukset... Lisäksi joku sh-opiskelija hyöri koko ajan siinä ympärillä ja lääkäriopiskelijat kävivät rönkkimässä alapäätä mikä on tilanne. Lopultakaan en vauvaa saanut ulos pakerrettua ja kivut olivat niin kovat että kiireellinen sektio tehtiin nukutuksessa. Toivoisin kovasti vain tällä kertaa etten joutuisi synnyttämään yksin. Mies oli ekalla kerralla kyllä salissa mukana, mutta sitten karjastiin se sana "sektio" ja huone tuli täyteen väkeä ja minut vietiin toiselle puolelle sairaalaa miehen jäädessä synnärille panikoimaan. Toisessa synnytyksessä en edes ehtinyt soittamaan miehelle että vauva leikataan NYT! Toivoisin kovasti että saisin sektion sovitulla hetkellä ja mies saisi olla salissa mukana.

Huomenna sit taas poksutaan!

Mirkku76 23+6

 

Maygory, Mesikämmen, Aracia ja kaikki muutkin tsempparit, ISO kiitos! Toki tiedän että kaikenlaiset tunteet kuuluu odotusaikaan, mutta jotenkin on vaan niin mukava kuulla muidenkin kokemuksia.

Yksinäisyydestä Syksy ja talvi meni mun osalta suht hyvin, totuttelin uuteen paikkakuntaan ja kouluun, sain uusia kavereita jne. Kaikki vanha ja tuttu on kuitenkin melkeen 400km päässä ja nyt kun alkoi helmikuussa toi 5 vkon työharjoittelu niin ei ehditty kotikaupungissakaan käydä. Ja töissä kun oli, ei nähnyt edes koulukavereita. Sitten kun harjoittelu loppui ja oli tottunut niihin 8h työpäiviin, niin putosi tavallaan "tyhjän päälle", koska meillä ei oo tässä jaksossa ollut koulua juuri ollenkaan, oikeastaan lähinnä itsenäistä työskentelyä... Mulla on ainakin pää hajoillut, varsinki pääsiäisen aikana kun se tuntui niiiiin pitkältä.
Täällä ei oo meillä sukulaisia eikä perhettä, niin nyt kyllä en malta odottaa että päästään muuttamaan! Muuten kyllä varmasti viihdyttäis täällä mun opiskeluaika, mutta vauvan kanssa en halua tänne todellakaan jäädä. Toisaalta kyllä ottaa päästä vähän ne samat naamat taas kotikaupungissa, mutta sellaista se elämä on.
Mulla on pari kaveria, keillä on lapsia, mutta en ole heidän kanssaan hirveästi nyt tekemisissä. Ja taas sitte toiset kaverit jatkaa edelleen samanlaista elämää kun aikaisemminkin biletyksen merkeissä...
Mutta tsemppiä meille kaikille yksinäisyyttä tunteville, kyllä se siitä! Ja toisaalta välillä on odotusaikana tarkoituksin varmasti kääntyä vähän sisäänpäin pohtimaan juttuja, mutta kannattaa yrittää puhua asioista ääneen mahd. paljon ja huolehtia siitä, että saa tukea.
Minuakin jännittää, miten kesä tulee sujumaan kun ei ole tällä kertaa töissä

eka2 toivottavasti inhottava kutina saadaan aisoihin!

Onnea ultrakuulumisista siellä käyneille! Tyttölupauksiakin on tullut yhä enemmän, mukavaa!

Nyt suihkuun ja kouluhommia tekemään! Kivaa päivää kaikille mammoille!

Minea ja maha-asukki 23+4

 

heippa kaikille! :wave:

on ollu pientä taukoo nyt kirjottamisessa..

meillä on miehen kanssa menny jo jonkun aikaa huonosti, ja eilen se sit pudotti pommin, että haluaa erota. tai ei halua, mutta se on kuulemma järkevintä tässä vaiheessa, ja yrittäminen olis pelkkää eron pitkittämistä. mä oon aivan hukassa! esikoinen on niin pieni vielä, ja mä olen vielä raskaana, ja nyt pitäis alkaa muuttoa miettimään 50km päähän, ja kaikkee :'( oon kyllä niin rikki kun vaan voi ihminen olla. mummullani todettiin vielä pari päivää sitten keuhkosyöpä, ja nyt selvitellään mitä hoitoja voi alkaa suorittamaan, ja onko syöpä levinnyt jne. supistelee, ja mä olen aivan hermoraunio ja masennusta pukkais. mä en tiedä miten ihmeessä tulen pärjäämään kahden pienen lapsen kanssa yksin, ja miten ihmeessä mä edes teen koko muuton, kun en noiden supistusten takia saisi tehdä mitään kovin raskasta. voi huoh. :'( en tiedä miten tästä nyt sitten selviäis.

emilien ja pikkunen 23+0