||Elokuun Epelit 2012||HUHTIKUUSSA<3

Emilien tosi kamala juttu! Oon pahoillani sun puolesta! Ettekö vois vielä miehes kanssa keskustella asioista ja yrittää löytää jotain toista tietä? Joku pariterapia tms? Entä mitä itse ajattelet, onko ero sun mielestä paras ratkaisu? Ja onko miehesi varma, että todellakin haluaa erota... Kuitenkin olette perhe ja sinä kun olet vielä raskaana niin onhan tuo aika radikaali ratkaisu. Toivottavasti sulla on läheisiä tukena nyt tässä tilanteessa, halauksia! :hug:

 

Nippe82 Olen asiasta puhunut, mutta ei tunnut menevän kaaliin. En tiedä sitten etteikö vielä ole asia mennyt tajuntaan että MEILLE tulee vauva. Muutenkin mies on vähän että mistään omasta en luovu. Ei se muutenkaan ole innoissaan kasvavasta mahasta eikä kokeile potkuja, ultrissa ollut mukana muttei yhdessäkään neuvola käynnissä. Kovasti kyllä suunnittelee tulevia touhu hetkiä lapsen kanssa.Tuntuu että kun mies sai tietää et poika tulee niin olo helpottui ja että se lapsi on mukava vasta sitten kun se osaa kävellä ja puhua, että sitten sen kanssa voi vasta tehdä jotain. Tää lapsen tuleminen luultavasti kolahtaa miehelle vasta sitten tajuntaan kun se on oikeasti siinä sylissä, ja jos ei tajua niin asiasta olen sille myös sanonut että pärjään yksinkin, tukijoukko kyllä löytyy ympäriltä, en jää kattomaan sitä "lapsellista " touhua ihan lapsen parasta ajatellen. Vaikka yhdessä päätettiin että lapsi pidetään ja kasvatetaan, asiasta puhuttiin vielä viimeisiin hetkiin asti kun olisi voinut vielä keskeyttää mutta niin oli mukana nimeä keksimässä yms.. suunnittelemassa. Toivon todella että ukko ymmärtää.


Emilie Todella pahoillani puolestasi. Jos miehesi on oikeasti tuota mieltä niin kaipa hän myös auttaa muuttamaan sinut ja lapsenne , jos sinun pitää pois muuttaa. Haluaako hän olla lapsiin yhteydessä, viikonloppuna , viikoittain? Kaipa sulla jonkunlainen tuki on ympärilläsi ; ystäväsi, vanhempasi, miehen vanhemmat? Yleensä isovanhemmat haluaa erosta huolimatta olla lapsenlapseensa yhteydessä ja ottaa vaikka hoitoon viikonlopuksi. Vaikka seinät tuntuu kaatuvan nyt päälle ja maailma potkii päähän niin asiat järjestyy aina, jossain vaiheessa jollain lailla. Siihen olen itse oppinut.

 

Mulla on yllättävän vähän tullut sellaisia tunteita tulevasta äitiydestä, että mihinkä on päänsä pistänyt jne. Mä luulen että johtuu siitä, että olen ajatuksta etukäteen jo tosi kauan vauvakuumeissani työstänyt, miettinyt sopivaa aikaa vauvalle jne. Et ehkä ne tunteet on käsitelty jo aiemmin osittain. Varsinkin sitä vauvan ensimmäistä vuotta odotan todella innolla! Pientä epävarmuutta on tullut myöhemmästä ajasta, siitä että ei ole enää vauvan vaan lapsen äiti, ja että jossain vaiheessa pitää myös palata työelämään jne eikä vain ole kokopäiväisesti äiti. Jotenkin en näe yhtään itseäni vielä isomman lapsen/lapsiperheen äitinä, vaan pienen vauvan äitinä Se myös hiukan epäillyttää, erkaannunko kavereista ja jäänkö neljän seinän sisälle.. Mut meillä onneks asuu hyvät ystävät naapurissa ja vaimo kotiäitinä, joten aina voi mennä naapuriovelle tosta noin vaan!

Nepo tota mäkin olen lukenut,että painon nousu ois suurinta viikolle 24 asti. Mut jotenkin mun tajuntaan ei mahdu, et miten painon nousu yhtäkkiä lähtis tasottumaan jos vauva vasta alkaa kerätä kunnolla painoa. Ja kun lukee näitä palstoja ja kuuntelee tuttuja niin tuntuu että useimmilla paino nousis loppua kohden vaan enemmän.. Mut onko jollain ollu tosiaan niin, että paino ois 24 viikon jälkeen noussu vähemmän??

Samuelinäiti onnea kihlauksen johdosta :heart:

emilien voi ei :'( kovasti voimia! :hug: Toivottavasti pystyisitte miehesi kanssa kunnolla puhumaan, että onko ero tosiaan se paras ratkaisu... Ihan kamala tilanne kyllä

Vanella ja nti nassuli 24+1

 

mä yritin ehdottaa kaikenmaailman parisuhdeterapiaa ja vaikka mitä, ja sanoin että oon valmis tekeen kaikkeni tän suhteen eteen ettei tarttis erota, mut mies oli siitä huolimatta sitä mieltä, että näin on järkevämpi. siks mä muutan tonne 50km päähän, kun mun vanhemmat ja sisarukset asuu siellä, sekä miehen äiti. miehen äiti haluaa aivan varmasti nähdä lapsia, ja tietysti mä sen sallin. tullaan tosi hyvin toimeen.. meillä on vielä puhumatta noista käytännönasioista, kun mies karkas eilen kotoo pois, ja tuli vasta viideltä aamulla. tänään pitäis sitten vähän selvittää mitä tässä tapahtuu jne. kyllä mies ainaki tuntu tosissaan olevan, eikä antanu kyllä pientäkään vilausta toivosta että tätä saataisiin selvitettyä muulla tavalla. joo, on aika radikaali ratkaisu munkin mielestä, mutta en mä voi pakottaa toista mun kanssa olemaan ja elämään, jos toiselta ei siihen tahtoa löydy oon kyllä tosi pettyny, ja vähän vihanenkin.

 

Emilien Kuulostaapa hurjalta toi että sun miehes on sut oman onnensa nojaan jättämässä. Onks sun mahdollista palkata muuttoapua ja/tai pyytää ystäviä sun kanssa pakkailemaan?
Iso halaus ja toivottavasti saat asiat järjestymään.

 

.

 

Voi ei, ensin sai iloita kosio-uutisista ja sit heti perään suremaan ero-uutista..

emilien, paljon voimia, tosi epäreilulta tuntuu kaikki tuo, että odotusaikana pitää joutua erokin kärsimään!
Varmasti pistää vihaksi, vielä jos itse olisi valmis yrittämään ja toinen on ihan luovuttanut :'(
Koita jaksella ja miettiä tulevaa vauvaa, jospa se antais voimaa vaikeisiin viikoihin :heart:

Omaa napaakin taas vähän pakko kertoa, kun olen niin tyytyväinen itseeni kun olen saanut 2 suurta asiaa eteenpäin!!
Ensinnäkin mua on stressannu tulevan kesän polttarit, kun tuntuu ettei muu polttariporukka ole kovin aktiivisesti mukana järkkäilemässä, joten käytin eilis-illan kokonaan suunnitteluun ja sain kaiken valmiiksi! Tai siis tein ehdotelman muille päivän kulusta ja budjetista ja ohjelmasta ja mietin KAIKEN niin valmiiksi, ettei kenelläkään pitäisi olla valittamista!
Vaikka tod.näk valitusta tuleekin, en varmaan oikeesti tule ihan kaikkien kanssa livenä toimeen, ketkä polttareihin tulee, mutta jos mun ehdotukset ei kelpaa, niin mun puolesta saavat sitten ite keksiä kokonaan uudet suunnitelmat, ainakin parhaani yritin!
Vielä kun ei huvittais koko polttaritouhu kun joutuu lähtemään 100km päähän niitä viettämään, muut juo ja ite loppuraskauden ihanuuden kanssa könyän joukossa..huh huh. Mutta se olis kumminmin tehtynä!

Sitten toinen asia, että saan varmaan työkkärille luun kurkkuun! Ne ryökäleet kun alkuvuodesta lykkäs mulle 2kk karenssin, kun sain työTARJOUKSEN ja laitoin sähköpostia perään, miksi en voi kyseistä paikkaa ottaa vastaan niin heti tuli karenssi ja minä ihmeissäni, että täähän oli vaan tarjous??
No, nyt sit laadin semmosen valituskirjelmän ja todella toivon, että se menee läpi, ainakin perustelut on hyvät.
Tohon työtarjousjuttuun kun on viime kesänä tullut muutos, ettei oo enää erikseen työhönosoituksia, niin mä oon ollu paljon töissä enkä oo työkkärin kans ollu juuri tekemisissä, niin ei mulle ole kerrottu muutoksista ja siihen vetosin, koska mol.fi:ssä lukee et työkkärin velvollisuus on infota asiakkaita muutoksista!
Peukut pystyyn!

Kiuku ja palleroinen 21+4

 

Ihan kauheeta Emilien! Tulee varmasti olemaan raskasta mutta onneks sulla on kuitenkin paljon läheisiä ihmisiä ympärillä niin saat apua. Ja hienoa että miehes äitikin erosta huolimatta on osana lasten elämässä. Ihan tosi paljon tsemppiä ja jaksamisia tulevaan. :heart: Toivottavasti saatte nyt puhuttua asiat selviksi. Ja toivotaan että saat muuttoapua, että pystyt ottamaan rennommin.

Nepo ja Pirpana 23+6

 

emilien aivan kamala tilanne olisin itsekin varmaan aika shokissa tollasen jälkeen. Ajankohta on miehelläsi ainakin aika huono varsinkin kun ei ole hyväksi vauvallekaan mikään ylimääräinen stressi Paljon voimia sulle ja onneksi sulla on tukiverkot kunnossa!

Yksinäisyydestä mulla on oikeastaan melkein koko raskauden ajan ollut vähän yksinäinen fiilis. Mulla on kaks ystävää joita olen ennen nähnyt lähes viikottain, mutta toinen on just tää tapaus josta mainitsin aikaisemmin, joka ei ilmeisesti halua mua nähdä, koska olen raskaana. Toinen taas on matkaopas ja tällä hetkellä ulkomailla töissä. Hän on kyllä tulossa kesäksi Suomeen, mutta en tiedä onko hänelläkään aikaa mun kanssa jatkuvasti olla. Miehen sisko on ainoa jonka tunne jolla on lapsia ja hänen kanssa ollaankin oltu nyt enemmän tekemisissä. Tänä keväänä mulla on ollut kouluakin niin vähän ainakin lähiopetuksena, että ei koulukavereitakaan ole tullut nähtyä niin paljon kuin yleinsä. Työ kavereista tunnen kunnolla vain muutamat ja en aina ole samassa vuorossa heidän kanssaan niin ei sielläkään tule sillai seurusteltua ihmisten kanssa. Lisäksi mulle tulee syyllinen olo kun mulla ei ole ns. "omaa elämää" ollut hirveästi niin mies on aika paljon "joutunut" pitämään mulle seuraa.

Kesästä mulle tulee näillä näkymin koko kesä lomaa, koska kesäkuun oon kesälomalla ja sit alkaakin äitiysloma heti perään Ajattelin ensin että ottaisin jonkun kurssin vielä siihen kesälle mutta nyt ei ole löytynyt kyllä tarjonnasta vielä sellaista sopivaa, joka loppuis mieluiten sit siinä kesä-heinäkuussa, kun ei tiedä millon se vauva putkahtaa pihalle Tällä hetkellä kaiken kiireen keskellä toi kesäloma kuulostaa taivaalliselta, mutta todellisuudessa voi olla että aika käy pitkäksi varsinkin kun on aika rajoitettua se toiminta mitä voi tehdä.

Onko muilla muuten ollut ongelmana ylisuojeleva mies? Mun mies ei esimerkiksi halua että lennän ollenkaan lentokoneella vaikka näillä viikoilla se ois kai vielä ihan ok? Ajattelin että olisin mennyt Ouluun sukuloimaan. Sit kun mun äiti pyysi mua Viroon sen kanssa niin siihenkin mies oli että ei mielellään kun siellä on kaikenlaista porukkaa. Ja yks päivä olisin halunnut lähteä elokuviin yksin helsinkiin johon pääsee tästä ihan kätevästi junalla niin se ei käynyt, kun oli liian myöhään illalla ja siellä liikkuu kuulemma kaiken maailman nistejä sun muita Oon kyllä osannut ottaa aika huumorilla nää jutut onneks mutta mietin että onko tää nyt ihan normaalia? Hienoahan se vaan on että mies välittää musta ja vauvasta, mutta kyllä nää jotkut jutut menee vähän yli ehkä

Samuelinäiti onnea valtavasti! :heart: Joko te ootte miettinyt että millon on häät?

Scarlett ja sissi 22+6

 

samuelinäiti: Vauvahan voi toki syntyä ihan millon vaan. Harmitti ehkä eniten se, etten saanut sitä KELA-lappua. Mulla kuitenkin vielä aika pahana tää pahoinvointi niin ei kiinnosta tehä "turhia" reissuja.. No huomenna meen kuitenkin sinne neuvolaan käväseen ja saan sen lapun sitten. Niin ja onnea kihlautumisen johdosta! Ihania uutisia! :flower:

emilien: Olen todella pahoillani kaikesta mitä joudut kokemaan! Tsemppiä sinulle ja näin yh-äidin kasvattamana voin sanoa, että kyllä asiat aina jotenkin selviää.

Yksinäisyydestä: Mä olen ollut todella yksinäinen koko tämän vuoden ajan. Minulla on ollut tämä kamala pahoinvointi enkä ole voinut käydä koulussa enkä nähdä ystäviäni. Olen kaveriporukassa ensimmäinen, joka saa lapsen eikä kaverit oikein ymmärrä mitä kaikkea käyn läpi. Yhteydenpito on jäänyt aikalailla minun harteilleni. Yksi hyvä ystäväni on jo 1½ v yrittänyt lasta ja kuultuaan minun olevan raskaana hänkin lopetti yhteydenpidon. Ilmeisesti hänelle oli liian kova paikka se, että minä tulin raskaaksi ensin. Minulla on tätä ystävää ihan hirveä ikävä, mutta en voi tietenkään pakottaa häntä olemaan kanssani, jos hän ei sitä halua.

Poksun nyt sitten uudestaan 22+0..

 

emilien aika rajua tollanen toivottavasti miehes vähän rauhottunut kun kotiin tulee, että saisitte puhuttua niinku aikuiset. joskus riidellessä ei niitä toivon kipinöitä sinkautella, yön aikana saattaa mieli muuttua kun pääsee pois siitä tilanteesta. vaikea kyllä sanoa mitään, halua turhaan toivoa herätellä muttei haluis kuitenkaan niitä toisia äärilaidan tunteitakaan. jos nyt se muutto sitten on edessä niin onneks pääset tukiverkon ympäröitäväks, sitä nimittäin näissä tilanteissa juurikin tarvitaan. kyllä se muutto apuki sitten tulee ilman kyselyjäki, uskoisin ainaki näin ja ei oo ainakaan yksin tarttenu koskaan muuttoo näiden raskauksien aikana. paljon halauksia!

ylisuojelevasta miehestä en kyllä tiedä. kyllä tietty jotkut tilanteet kieltää, esim ei anna mun rehkiä vaikka vähän yrittäisinki jotain raskaampaa välil omin päin, ettei just tapahtuis mitään. lentää saa tietääkseni viikoille 28 asti ja sen jälkeen ainoastaan lääkärin lupa lapun kanssa. tietty joillekkin saattaa rapsahtaa se lento kielto jo paljon aikasemmin, riippuen tietty miten muuten raskaus mennyt. meille tulossa tohon toukokuun vikalle viikonlopulle yks seminaarimatka ruotsiin ja nyt joudun kans sinne laivalla lähteä kun viikot on siinä vaiheessa jo enempi ku 28. mut niit lääkärin lupa lappujaki kai saa vaan 35viikolle asti, et sen jälkeen on sit aika ehdoton kielto, näin muistan lukeneeni sillon ku samua odotin ja oli eka suunnitteilla yks matka mut ei otettu sit riskiä et olisin ollut iltalehtien sivuilla "nainen synnytti lentokoneessa -katso kuvat" tyylisessä jutussa eli laiva reissu tiedossa ainaki tämä yksi ja no mies mukana.. tuskin sanois mitään erikoista jos kesän alussa lähtisin virossa käymään kavereiden kanssa. musta on vaan tosi hellyyttävää että miehes on tollanen "ylisuojeleva", harvemmin nimittäin kuulee näitä

niin ja tosiaan häitä kyl alettiin jo eilen puhumaan et milloin, ekaks olis mies halunnut vuoden päästä kesällä mutta tulis aika kiire järjestelyjen kanssa.. niinpä puhuttiin et varmaankin varmasti 2 vuoden päästä kesällä.. oon vaan ihan ulapalla kaikesta tälläsestä, ristiäiset osaa viel järjestää ilman sen kummosempia ihmetyksiä mutta että häät apua. eräs kirkko missä oon aina halunnut et menisin naimisiin niin sinne on varmaan ihan hirveet jonot että saas nähdä toteutuuko se unelma. kyseessä siis Pyhän Laurin kirkko, sijaitsee Helsingin pitäjän kirkon kylässä.. ehkä ku julkistetaan tää asia sitte suvulle ym niin kyselen enemmän kokeneilta juhlapitopaikoista sun muista. toki jos täällä nyt jollaki on helsingin suunnalta antaa vinkkiä niin saa laittaa! eipä tässä muutaku ainaki perhanan hyvä motiivi jumppaa ittensä kauniiseen kuntoon synnytyksen jälkeen

 

samuelinäiti: Olen itse järjestellyt tässä meidän häitä ja mua on auttanut tosi paljon netistä tulostettu häämuistilista. Me päätettiin aikoinaan päivä miehen kanssa ja soittelin heti kirkkoherranvirastoon ja varasin kirkon. Kannattaa siis kysellä hyvissä ajoin sitä kirkkoa, varsinkin kun tiedät sen olevan suosittu. Myös juhlatila ja pitopalvelu kannattaa hyvissä ajoin varata ettei tule kiirusta niiden suhteen. Tsemppiä tuleviin järjestelyihin. Se on stressaavaa, mutta todella ihanaa aikaa! Kaikista parasta minusta on se, että nyt kun kaikki järjestelyt on tehty, voin vain odottaa tulevia häitä. :heart:

 

Samuelinäiti: Onnea kihlauksen johdosta ja mukavaa häiden suunnittelua. Voi mulla on niin ikävä sitä häähumua. Ensin sai kaikkea suunnitella ja tehdä ja sitten se iki-ihana päivä koitti ja se oli niin nopeesti ohi

Emilien: Kyllä sinä jotenkin pärjäät ja hyvä, että tukiverkosto läheisistä on siinä lähellä kun pääset muuttamaan. On kyllä miehesi aika pommin järjestänyt sinulle! Miten hän nyt noin ykskaks kelkkansa on kääntänyt!? Vasta olette yhdessä lasta/lapsia toivoneet ja nyt sitten ei haluakaan? :hug:

Nippe + tuplat 23+2

 

Emilienille Ihan kamalia uutisia, täältäkin voimia ja tsemppiä koitokseen. Vaikka nyt ei välttämättä siltä tunnu, asiat tuppaa kuitenkin aina järjestymään jollain tavalla.

Samuelinäiti Häähumu oli kyllä ihanaa aikaa, me järjestettiin aikanaan meidän häät 2,5kk. hieman oli kiirus mutta ihanat juhlat saatiin aikaiseksi. Tämän suurenpäivän aikaistaminen silloin aikanaan johtui raskauden yrittämisestä, ja en halunnut maha pystyssä alttarille kävellä, vaan eipä se vaavi niin helposti sitten tullutkaan. Ihan rauhassa oltaisiin naimisiin ehditty. Vaan eipä kaduta ei, mitäpä sitä turhia jahkailemaan kun asiat luisti hyvin niinkin.

Mutta nyt lenkkeilemään koiran kanssa tuonne lätäköiden keskelle.
Saas nähdä kuinka pitkälle liitokset antaa mun tällä kertaa kävellä. :kieh:

 

Sokerirasituksesta sen verran, että sitä ei tehdä kaikille automaattisesti, mutta se tehdään hyvin helposti nykyisin. Esim. pienikin ylipaino, aikaisempi rask.diab. sokeria pissassa kertaalleenkin. Toki nämä voi hieman paikkakuntakohtaisesti olla erit.

Hb:stä joku kysyi, että kun oli 121, mutta ei rautaa saanut. Se alaraja on 120, mutta jos on oireinen, niin raudan voi aloittaa. Nopea pudotus voi tehdä sen, että elimistö ei sopeudu niin hyvin kuin hitaalla pudotuksella ja sitten onkin ilkeä olo. Retafer on ihan sopiva ja turvallinen x 1/vrk alkuun.

Synnytyksen alaraja on 22 viikkoa eli tätä ennen on kyse keskenmenosta, lääketieteellinen keskeytyksen yläraja on 24 viikkoa, eli tästä voi tulla ristiriitaista tietoa ja hieman sekaannuksiakin.

Jos hiivan oireet tunnistaa itsellään, niin kyllä sitä voi pitää ihan luotettavana arviona. Harvoin niitä silti varmistetaan lääkärillä ja naiset käyttää paljon turhaankin. Ja koska ensimmäinen kolmannes on mennyt, ei pharmacacaan anna varoituksia liittyen käyttöön. Kannattaa kyllä vaihtaa merkkiä ja vaikuttavaa ainetta. Jospa se on syynä ollut limakalvoärsytykselle. Tosin hiivan vuoksi haavainen limakalvo voi hyvinkin olla kipeä hoidon ensimmäisinä päivinä, ennen kuin tasapainoa alkaa löytymään.

Painon nousu tod. näk. on äkäsintä verimäärän lisääntymisen vuoksi, joka tapahtuu siis juurikin noilla viikoilla ja on merkittävintä noin 22-24.

 

Samuelinäiti Onnea kihlauksesta! Mahtava uutinen. Nauttikaa nyt kihlausajasta ja järjestäkää teidännäköiset häät. Se järjestelykin voi olla mukavaa puuhaa, meillä ainakin oli.
Me järjestimme häät viidessä kuukaudessa Helsingissä, mutta emme halunneet kesähäitä, joten se kummasti vaikutti asiaan. Meidät vihittiin pienen joukon todistamana kotikirkossa, sen jälkeen todistajille juhlaillallinen. Seuraavana päivänä häävastaanotto kotona sukulaisille ja kavereille ja sitä seuraavana päivänä häämatkalle. Tykkäsimme tästä mallista kovasti, sillä emme halunneet olla traditionalisten häiden keskipisteenä ja sukuni on sen verran suuri, että olisi tullut sen verran isot bileet, että olisimme vain ahdistuneet. Sopi meille ja ihanaa oli.

Emilien Oikein paljon voimia.:hug: Todella inhottava tilanne! Olen pahoillani puolestasi, että joudut näin herkkänä aikana kokemaan paljon isoja vastoinkäymisiä. Olen pahoillani myös isoäitisi sairastumisesta, siinä yksin olisi varmasti aivan tarpeeksi. Toivoisin, että miehesi on nyt vain reagoinut huonosti todella huonolla hetkellä ja tulee toisiin ajatuksiin... Luulisi, että hän edes lasten takia olisi valmis edes kokeilemaan pariterapiaa ja katsomaan, että saisitteko vielä asiat toimimaan. Minustakin olisi tärkeää, että pääsette keskustelemaan asioista vielä rauhassa, jos ei muusta, niin ainakin käytännön asioiden järjestämisestä. Toivon, että nyt muut läheisesi rientävät apuun ja saat juuri sellaista apua ja tukea, mitä tarvitset tässä tilanteessa. Asioilla on tapana järjestyä ja varmasti parasta onkin tarttua kaikkeen yksi asia kerrallaan.

Pumppa Kiitos Hb-vinkeistä, minulla se Hb oli neuvolassa 121.

Ylisuojelevasta miehestä Toistaiseksi mieheni ole liikaa minua suojellut. En toki ole saanut kantaa kauppakasseja aikoihin ja jäisten katujen aikana kuljimme aina käsi kädessä varmuuden vuoksi, mutta muuten olen saanut aika mukavasti tehdä samoja juttuja kuin ennenkin ilman miehen suojeluvaiston ylireagointia. Äidilläni sen sijaan oli hieman ylisuojelunpuolelle viittaavia piirteitä talvemmalla, mutta eipä enää.

Kiuku minusta olet tehnyt todella viisaasti, kun olet jo pistänyt polttariasiat kuntoon. Minulla on viime kesältä muistoja kaverini polttarien järjestämisestä, joka meni jo överiksi, kun oli kokousta, tekstareita, sähköposteja, soittoja... Se oli yhtä rumbaa ja suunnitelmia tehtiin ja sitten muutettiin ja taas muutettiin, hermot siinä oli mennä (huvittavasti sama jengi järkkäsi minulle polttarit kahdessa päivässä ja käytännössä suunnittelin puolet niistäkin itse) sitten kaaso sai hepulin, kun sadetta uhattiin ko. päivälle ja uuden, kun sinä päivänä todellakin satoi "väärässä" kohdassa. En kyllä ihan heti haluaisi uudelleen mukaan polttareita järjestelemään, en ainakaan tuolla tyylillä, se on varma.

Luckygirl & Vintiö 22+5

 

Emilien Voi ei, paljon voimia ja halauksia sinne!! :hug: Meilläkin oli ennen tätä raskautta kunnon kriisi ja jatkuipa se alkuraskaudessakin aika ajoin.. Oon suht tulinen ja nyt raskaana herkästi raivostun jos mies mun mielestä sanoo tai tekee jotain väärää.. Eroa itsekin jo ehdotin kun itellä voimat meinas loppua ainaseen riitelyyn mut ainaki tällä hetkellä sää on tyyni.. Voin vaan kuvitella miltä tuntuu kun edessä siintää yh-äitiys Mutta toivottavasti sulla on kunnon tukiverkosto ympärillä, siitä on jo iso apu kun pitää tehdä muuttoa ja totutella uuteen elämäntilanteeseen. Keskity nyt vain omaan ja vauvan vointiin, yritä olla pakkaamatta lisää painoa ja stressiä omille harteillesi.

Tuntuupa hassulta kommentoida ensin huonoja ja sitten hyviä uutisia..

Samuelinäidille sitten onnea kihlauksesta! Mahtaa olla hienoa päästä suunnittelemaan häitä.. Nimim. melkein 7 vuotta kihloissa.. :headwall:

Ylisuojelevaa miestä ei oo vielä kovinkaan näkynyt täällä mut äiti alkaa jo käymään hermoille.. Ennen raskautta sai rauhassa käydä vesihiihtämässä kesällä ja rymytä kännissä festareilla mut nyt sitte ei ees hiekotettuja sulia katuja voi kävellä ilman ettei se huolestu etten vaan liukastu

(.) Painoa tullu jo 8kg :O Tyypin liikkeet ja potkut tuntuu nyt jo tosi selkeinä ja iltasin tuntuu ihan mahan läpi kun siellä heitetään kuperkeikkaa heti kun mamma yrittäis nukkua Ens tiistain rakenneultraa odotellessa.. Mulla on aika vahva poikatunne vaikka tyttöä ehkä salaa toivonkin Jos vaan saatais tietää kumpi se on ni oma olo helpottais. Ollaa kyl sovittu et ei ehkä kerrota muille sukupuolta, jos siis saadaa tietää.

Iskias vaivaa täällä taas ja pahana.. Kävely on tuskaa, makoilu on tuskaa ja mikään kumartelu ei käy (onneks ei olla Japanissa ). Väsyttääkin koko ajan, tänäänkin päiväkodissa nukahdin nukkariin, tosin ehkä pariks minuutiks mut silti, istualteni! :O Neuvolaan on vielä 2 vkoa, pitää siel ottaa sit puheeks tää olo jos jatkuu vielä.

 

Huomenta kaikille mammoille ja hyvää viikonlopun alkua!
Tänään on perjantai 13.päivä ja mulla on lääkelaskun tentti... Tuottaiskohan hyvää onnea

samuelinäidille onnittelut kihlauksesta! Me mentiin marraskuussa kihloihin ennen ku saatiin tietä mun raskaudesta, mutta häitä ei tiedossa vielä.

Nyt ei oo tarvinnut herätä öisin pissalle, oon yrittänyt olla hirveesti juomatta enää illalla. Mut aamulla ku herään niin oon nälkäkuoleman partaalla! Aina oon syönyt hyvän aamupalan mut nykyään on oikeesti nälkä aamulla

Vauva potkii lujaa ja touhuaa mahassa minkä ehtii :heart: Sekös vasta on ihanaa!

Tänään mennään koulukavereiden kanssa istumaan iltaa ja viettämään kahden kaverin synttäreitä, kiva kun pitkästä aikaa mullakin on jotain iltaohjelmaa,eikä pelkästään miehellä työkavereidensa kanssa... Saas nähdä jaksanko seurustella ja valvoa siihen asti ku muut lähtee baariin, yrittävät houkutella muakin mahani kanssa sinne mutta ei oo kyllä mitään haluja! Muut varmaan juo mutta minäpäs vien omat limut paikalle Jännä kun ei oo yhtään ikävä siideriä,valkoviiniä tai mitään mitä yleensä join ennen raskautta. Ilmankin voi olla, varsinkin kun on hyvä syy eikä sitäpaitsi mee turhaan rahaa!

Unista näin toissayönä unta, että meidän vauva syntyi. Se oli niiiin pieni ja suloinen ja sillä oli polarn o. pyretin body päällä Vauva oli kuin olikin poika ja ihmettelin unessa, miten niin aikaisin syntynyt voi osata jo kannatella päätään ja toistaa sanoja perässäni, ajattelin että onpas etevä lapsi Mutta meillä ei ollut mitään tavaroita valmiina eikä oikein tiedetty mitä sen kans oltais tehty!

Minusta on aivan ihanaa lukea noita huhtikuisia kun niillä on niin jännät paikat ja kivoja synnytyskertomuksia! Ehkä ne jutut tulee siis uniinkin

Minea ja maha-asukki 23+5

 

nyt oli pakko iteki mennä lukemaan noit huhtikuisten juttuja ku minea jo muutamaan kertaan puhunu niistä.. jostain syystä aloin HAIKEUDELLA miettiä samun syntymää.. tai siis loppu tulos oli paras mahdollinen mutta se itse muu operaatio niin juuh no kai aika kultaa muistot mutta kyllä alko nyt odottamaan elokuuta entistä enempi.

sit noista unista niin nään kans lapsen syntymä unia, ne on kyllä niin pilailu tasoa että yleensä aamusin naurattaa kun herää samanlaisia unia näin samuelista, esim. unessa muka heräsin siihen et poika nukkuu siin mun ja miehen välissä napanuora vielä kiinni, oli niinku mun nukkuessa syntyny? ja yhden unen oon tainnu nähdä jossa lapsi oli sittenki tyttö eikä poika. mulla on kyllä muutenki siunaantunu liian hyvä mielikuvitus tai sitten oon jäänyt sinne lapsen tasolle sen kanssa ja unia muutenki aina nähnyt paljon. ei siinä mitään, hauskojahan tollaset, mielummin näitä kun ikäviä painajaisia.

tosta hää&kihla jutusta kun on puhetta ollut niin yllätyin aika täysin että mies halus heti miettiä hääpäivää :O mulle olis "riittänyt" että oltais vaan kihloissa ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa, et yllätyin täysin ku mies alko siinä sitten häistä puhumaan. nykyään kuitenki taitaa olla se aika "normi" että ollaan muutamia vuosia kihloissa ja sitten vasta avioidutaan, en sitten tiedä vaikuttaako tää toisen lapsen tulo jotenki miehessä? mene ja tiedä sitten, en valita ajattelin nyt kuitenki toistaseks keskittyä tähän raskauteen et elokuun jälkeen viimeistään alkaisin enempi syventyä asiaan.

ikävän näkönen sää tuolla ulkona, poika tosin nukkuu tällä hetkellä mutta kai sitä myöhemmin "joutuu" taas raahautua ihmettelemään ulko ilmaa, ohan tuolla kivempi olla nyt ton tenavan kanssa kun esim. silloin ku oli jumalaton määrä lunta ettei pystyny melkein kumpikaan etenemään.. huomenna kummitytön 3v synttäritki, sille lahjaki pitäs käydä ostamassa :O vaikkei ittellä tyttöjä oo niin aina sitten sille pääsee ostamaan ne prinsessa vehkeet sun muut..

tulipas taas kaikkea diipadaapa tähän loppuun ei muutaku ihanaa viikonlopun alkua, tätä ollaan taas koko viikko odotettu !

 

Minäkin olen käynyt lukemassa huhtikuisten juttuja. Ja aiemmin olen lukenut maaliskuisten, helmikuisten ja tammikuisten jutut... Valmistautuminen tulevaan on ollut mielessä.

Minulle voi päivittää iäksi 32.

Luckygirl & Vintiö 23+0 POKS!

 

Tökkiikö kellään muulla tää kaksplussa jotenki. Latautuu TOOOODELLAAAA hitaasti sivut....

ON: Täällä menee vapaa viikonloppu yksikseen. Mies on kaverin kanssa mökillä ja minä pesen vauvan vaatteita Hieman liian innokasta, mutta onpahan tehty hommat, jos vaikka loppuaikana ei jaksa/pysty
Maanantaina olisi neuvola, jonne mieskin lähtee mukaan. Voimavara-kysely on täytetty ja nyt sitä mennään sinne purkamaan. Samalla täytellään ilmeisesti Kelan papereita. Tietääkö kukaan saanko nytten neuvolasta sen todistuksen joka näytetään työnanatajalle, jossa näkyy raskauden kesto? Minä sain sitten sen hakemani vaki työpaikan ja toukokuun alussa astun toimeen Samalla sitten pitäisi pomolle kertoa viimeistään 5.5. että suunnitelmissa on jäädä äippälomalle 2den kuukauden kuluttua.. En siis haastattelussa ole kertonut raskaudesta ja töissäkään pomo ei ole asiasta kysellyt, vaikka luulen että on mahani nähnyt (tai sitten on sokea). Saa nähdä mikä on sitten pomon reakti, kun heti jäädään "lomalle"... :/

Ninzi & Tyllerö 23+2

 

Täällä sivut tökki, vaan päivittelivät ilmeisesti nämä jo kuntoon.

Onko muilla menkkakipujen tapaisia suppareita tai jomotuksia?? Mulla tuntuu alavatsalla välistä ja ne säteilee tuonne nivusiin ja reisiin. Onkohan normaalia? :stick:

Muutoin tulin vain poksumaan, 21+0!

 

Netin mokoma reistailee, joten pitkä tauko! Nytkin olen puhelimen kautta joten hiukan hankalaa Mutta pikaiset kuulumiset: torstaina oli ultra ja kaikki mallillaan. Minulla on etinen istukka josta on aiheutunut verenvuotoa. Tosin nyt pariin viikkoon ei onneksi olet vuotanut. Mutta istukka edelleen edessä. Saa nähdä siirtyykö taaemmaksi, jos ei niin sektio edessä. Synnytys ei pelota, yritän ottaa rennosti. Vaikkakin esikoisen synnytys oli TODELLA pitkä (24h) ja käynnistetty, niin ei jäänyt pelkoja. Ja ilman kipulääkkeitä synnytin. Paino noussut jo 9kg En ota stressiä, sillä esikoisen aikaan nousi 20kg ja puolessa vuodessa olin jo ALLE normaalinpainon, jopa liian laiha. Kiitos täysimetyksen! Ja syön ihan perusruokaa, vältän herkkuja. Liikuntaa tulee koirien ja hevosten kanssa, tosin hevostelu jäi nyt liitoskipujen takia pois. Suurin mieliteko taitaa olla ANANAS ja RUISLEIPÄ. Kirjoittelen pidemmälti kunhan tuo mokkula toimii. Ainiin, tyttötunne varmistui eli TYTTÖLUPAUS

 

Täällä on eletty melkoisia pelonsekaisia hetkiä eilisestä asti, ei tosiaan ollut mun päivä tuo 13. perjantai! Menin kouluun aamulla ihan normaalisti, meillä oli siinä 3h luento jonka jälkeen vasta lääkelaskun tentti josta olinki stressannu hirveesti. Ihmettelin sillon aamulla ku tässä kirjottelin tännekin, että mahaa jomottaa inhottavasti, mutta mulla kun noita kipuja ja tuntemuksia on ollut pitkin raskautta niin en osannut sillä lailla huolestua.
Koulussa sitte kävin tauolla pissalla, ja paperiin jäi pyyhkiessä kirkasta verta. Säikähdin ihan hirveästi, mutta menin kuitenkin ihan pokkana takaisin luennolle ja lähetin miehelle viestin. Sehän tietty säikähti kans ja sanoin että soitan heti neuvolaan ku luento loppuu (olin ehkä vähän sokissa niin ettei mielessä edes käynyt luennolta pois jäänti ).
No luennon jälkeen kävin heti uudestaan vessassa,ei tullut verta onneksi ja soitin neuvolaan. Mahaa jomotti edelleen ja neuvolantäti otti kyllä asian vakavasti ja soitti ensin äitiyspolille, jossa ei ollut lääkäriä paikalla ja synnärillä, joka on 50km päässä, oltiin sitä mieltä että pitää seurata tilannetta. Käski levätä ja välttää seksin harrastamista yms. Siinä vähän rauhotuin ja onnistuin jopa saamaan lääkelaskun tentissä 100% oikein eli läpi meni! Loppupäivän mahaa jomotti enkä nukkunut yöllä kovin hyvin.
Tänä aamuna jomotus jatkui ja liikkeitä en tuntenut normaaliin aikaan, yleensä masuasukki on hereillä aina samaan aikaan aamupäivällä. Soitin sitte päivystykseen ja ne käski ottaa naapurikaupungin synnytysosastolle yhteyttä. Sieltä sitten sanottiinkin, että tulla tutkittavaksi heti kun mahdollista. Soitin vähän hätääntyneenä miehelle töihin ja sanoin että nyt tarttis auton ja hän tuli hakemaan mut kotoa heti ja käytiin sitte hakemassa mun kaveri kyytiin joka tuli henkiseksi tueksi mukaan, koska miehen oli pakko mennä töihin takaisin.
Synnärillä odoteltiin joku tunti, annoin pissa- ja verinäytteet ja sitten pääsin oikein mukavalle lääkärille, joka teki sisätutkimuksen ja ultrasi. Kaikki oli oikein hyvin, paikat kiinni ja masuasukki (joka oli kasvanut kovasti sitten rakenneultran) voi hyvin :heart:
Vuoto oli peräisin siis häpyhuuleen ilmestyneestä suonikohjusta Eli siis loppu hyvin kaikki hyvin! Sain oikein hyvää palvelua ja olin iloinen kun ottivat asian vakavasti. Lääkäri sanoi, että ilman muuta tälläiset verenvuodot pitää tutkia, ihan sama onko vuoto vähäistä vai runsasta. Mahakivusta sanoi,että kohtu varmaan siellä kasvaa taas vauhdilla ja siksi jomottelee.
Anteeksi pitkä vuodatus! Ei mulla muuta, hyvää viikonlopun jatkoa mammoille

Minea ja hyvinvoiva maha-asukki 23+6

 

Ihanaa, että Kaksplus toimii taas normaalisti. En eilen ryhtynytkään kirjoittelemaan pitkää tekstiä, kun jo sivulle pääsy tökki.

Inffis86 Onnea ultrakuulumisista ja tyttölupauksesta!

Minea Onneksi kaikki oli hyvin. Ihanaa, että asia otettiin vakavasti saman tien ja sait sen varmuuden, että ei hätää. Ja onnea lääkelaskuista! Pelkäsin myös niitä kovasti, kun matikka ei ole vahvuuteni.

Aiemmin täällä on kirjoitettu tyttö/poikalupauksen aikaansaamasta olosta. Minulla oli alkuraskaudessa poikaolo, sitten ei aavistustakaan, sitten hieman enemmän tyttöön liittyvää pohdintaa (masuni samanlainen kuin äidilläni minua odottaessani jne), joten kun saimme tyttölupauksen, niin en ollut pettynyt, yllättynyt tai hämmästynyt. Mutta nyt olen käynyt läpi vauvan tavaroitamme ja ryhtynyt pohtimaan, että toivottavasti pikkuinen ei luule, että olemme koko ajan toivoneet ja odottaneet poikaa, kun värit ovat enemmän "poikamaisia" kuin tyttömäisiä. Esim. meillä on sininen ruokalappu, joka on hankittu siksi, että se oli ihana ja muut tarjolla olevat värit (oranssi, neonvihreä, räikeä pinkki) eivät miellyttäneet. Olen hankkinut sen värisiä juttuja, jotka ovat minusta kivoja, en tiettyä sukupuolta ajatellen. Siksi meillä on sininen mekko tyttöämme odottamassa. Toki, kun itse pitää mustasta, vihreästä, lilasta ja etenkin sinisestä ennen punaista ja pinkkiä omassa vaatekaapissa, niin olenko sen puolesta tekemästä tyttärestäni mini me - lasta? Sekään ei ole ollut tarkoitus. En vain pysty hankkimaan pinkkejä vaatteita tässä vaiheessa. Jos se on lapsemme lempiväri, niin sitten toki niitä hankin.

Luckygirl & Vintiö 23+1