Elokuun Epelit 2012 jatkoilee

Meillä täällä on 1 viikon ikäinen neiti tänään :heart:


Samuelinäidille voimantoivotukset. Sairastelu vie todella paljon voimia ja sen aiheuttama huoli on jotain todella voimakasta. Itse olen flunssassa ja pelkäänkin kovasti, että vauva sairastuu kun joutuu olemaan kokoajan minun flunssahönkäilyissä. Toivotaan imetyksen antavan suojaa.

Meille on muodostunut tässä kotonaolopäivien myötä tällanen omanlainen rytmi. 2h hereillä tissitellessä ja n. 2-6h unta. Valitettavasti tuo 6h unipätkä osuu aamupäivälle, nyt se on ihan ok kun mies on isyyslomalla, mutta olen aivan paniikissa kun keskimmäistä pitää ens ma lähtien käyttää eskarissa, että miten saan vauvan rytmin sovitettua muiden aikatauluun. Vauva noudattaa aikalailla samaa rytmiä kun vatsassa ollessa. Yöllä enemmän hereillä ja päivällä sitten on unta.

Täytyy sanoa, että 6v. on ihan hyvä väliaika siihen, että unohtaa sen mitä vauva-aika on. Olen tällä hetkellä aivan varma, että ei enempää lapsia meille. MUTTA uskokaa tai älkää olen jo pohtimassa sitä, että raskausaika on kyllä erikoista aikaa..Hitto vie. JA olin aivan traumatisoitunut siitä, miten synnytys voikin olla niin rankka. Nyt sitä katselee jo hieman miettien, että no hyvinhän siitä selvittiin.

Keltasuus ois jo ihan hyvin häviämässä ja hyvin tiitterä tapaus, joten ei tarvitse niistä ainakaan huolehtia. Kakkaa ja pissaa on joka vaipalla ja kakkaa tulee melkein joka kerta toinen satsi vaippaa vaihdettaessa. Harmittaa vain, kun meidän neuvolan soittoaika on 10-11 niin en ole saanut vielä soitettua kotikäyntiä. Sais sitä painoa katsottua paljonko on noussut.


Babyblues? Mulla on alakuloa vaikka muille jakaa. En tiedä sitten onko omiaan lisäämään tätä riskiä tälle alakulolle tää minun ahdistuneisuushäiriö. Olen periaatteessa todella onnellinen, mutta kuitenkin etenkin iltaa kohden alkaa mieliala laskemaan. Yöllä sitten kun olen vauvan kanssa hereillä, niin itkettää kun olen yksin hereillä. Huoh, uskoisin että olen ollut molempien poikien synnytyksen jälkeen masentunut ainakin lievästi, mutta olen vain uskotellut kyseessä olevan normaali ilmiö. Lääkityksen aloittaminen taas tarkoittais, että imetys loppuu siihen ja vauvan on pakko nukkua omassa sängyssä, koska minun aistit heikkenee lääkkeen myötä ja unissani voi pyörähtää vauvan päälle.

Mulla on muuten liitoskipuja vieläkin. Lantio tuntuu siltä kuin se olisi todella löysästi kiinni ja falskailis liikkeen mukana. Ja tikkilankaa lähti toissapäivänä sellanen muutaman sentin pätkä irti :O En nyt sitten tiedä, että oliko se huono juttu, mutta ei se tunnu erityisen hankalalta tuo haava.

Imetys sattuu muuten täällä päin. Mulla on haavaiset rinnanpäät ja vauvan imuote on sellainen, että se ei osu aina oikein. Sitä yritän korjailla, mutta huh huh se on välistä työlästä.

Jahas. Olipas paljon valitettavaa näköjään.

Pumppa ja tytskä 1 vko...

 

Heips!
Melusta meidän neiti taas on tosi herkkä metelille ja valolle. Ei malta päikkäreitä nukkua millään olkkarissa. Vaunutellessa kyllä köllöttelee liikenteen melussakn...
Surusilmät mäkin olen miettinyt että miten vauvaa viihdyttäisi . Täälläkin viihdytään hereillä joskus jopa 4 tuntia putkeen vaiks yritän nukuttaa aina kahden tunnin välein. Leikkimatolla,sohvalla tms. viihtyy aina korkeintaan 10 minuuttia ennen kuin tulee itku. Joskus väsymys vie voiton ja kaikki kiukuttaa (niin äitiä kuin lasta...) ja itku pääsee silloinkin. Kovasti tykkää seurailla maailmanmenoa mutta kärsivällisyys on aika lyhyt.

Meillä vauva nukkuu hyvin johkin klo 2 asti yöllä. Sitten alkaa ähinä, puhina ja pöhinä ja kiukku. Taitaa olla ilmavaivoja. En oikein keksi miten vauvan röyhyyttäisi yöllä ilman että herää...

Uusiäippä78 + vaaveli 2vko ja 1 pv

 

surusilmät meillä on sitteri ahkerassa käytössä, mun tietääkseni niissä ei ole mitään ikä/kokorajaa jaloilla kevyesti heijailen jos vauva tyytymätön siinä köllöttelyyn mutta omat kädet "tunnottomina" jo kanniskelusta.

(esikois jaarittelua) pojalla nyt kaikki suht hyvin, hengitys lähes tasaantunut ja on oma itsensä. maito vaan ei pysy sisällä, alkaa ilmeisesti vatsassa keittämään kun tossa aikasemmin illalla laitoin nokkamukiin kaakaot kun syötiin iltapalaa niin eipä mennyt kauaa kun jo oksennuksena tuli ulos. no tulipahan syy houkutella kaveri kylpyyn toivon tosissani että seuraava yö menis paremmissa merkeissä! peukut pystyyn.

huomenna olis vauvan kuulon testaus synnärillä, mokoma laite ei toiminut kun kotiin päästiin niin jäi kuulo sitten kysymysmerkiks. kyllä sen nyt huomaa että kuulee mutta kai se pitää johonki tietoihin saada niinku mustaa valkoselle että näin on. ei muuten mutta operaatio tietää aikaista aamu herätystä joten fiksuna pitäis kai lähteä nukkumaan niin ei tarttis huomenna tänne ruikuttaa kuinka väsynyttä mammaa sitä taas ollaan huomiselle sitten jäi vielä ristiäiskutsujen hankinta, kirjottaminen että postitus.

tosta baby bluesista, en tiedä kuinka faktaa tää nyt on mut eikös se ole niin että jos on aikasemminkin diagnisoitu masennusta tms. niin on suurempi "riski" oireilla tota bbtä? viimeks kyllä ittellä tuntu se paljon voimakkaampana, olin ihan tajuton itkupilli (oon sitä kyllä normaalistikin) ja nyt taas tuntuu et vetelen ihan ylä ilmoissa pää niin pilvissä ku olla ja voi ja jalat ei tosiaan oo tiukasti maan pinnalla. eiköhän täältä sitten nopeasti mätkähdä alaskin. väsymystä on kyllä ton esikoisen bonus heräilyn vuoksi ja huomaan olevani normaalia ärhäkkäämpi joka ärsyttää ku tiedostan sen liiankin hyvin mutta kaikesta tosta huolimatta oon ihan onnen kukkuloilla. kai ne on nää hormonit jotka viel pöllöilee niin pahasti että ei oikein tiedä mitä sitä tuntee?

ostin tänään jotain kiinteyttävää rasvaa, jos sitä yrittäis rasvata joka päivä niin jospa toi maha röllöki vähän tykkäis parempaa. ja noi raskausarvet siinä kutisee ihan sikana! mistähän sekin johtuu?

 

Heippa!

Koko odotusajan taustailin ja luin juttujanne, mutta nyt ajattelin tulla mukaan keskusteluun

Tässä taustatietoja:

11.8.
Jypy ja poika rv 38+5, 4400 g, 53 cm, py 36 cm

 

Tii ja tyttö 3.8 3478g 50cm. Rv 39+5.

 

Oi mikä ihana aamuhetki, takassa rätisee tuli ja poika tuhisee vieressä sitterissä. Esikoinen vielä nukkuu ja mieskään ei ole lähdössä töihin kun jää flunssaa potemaan joten nukkuu (flunssa ei kyllä ole ihana juttu).
Oma aamukahvi ja rauha

Samuelinäiti Toivottavasti tutkimuksiin pääsette pian pojan kanssa. Hoitamattomana astama on tosi inhottava riesa ja se äidin huoli varsinkin.. Meillä on mun pikkuveljellä ollut lapsena oikein paha astma ja isosisko muistaa kyllä ne kohtaukset ja lääkäriin kuskaukset. Tsemppiä!

Babyblues Jaksamista Pumpalle sen kourissa, jos sitä on. Toisaalta voihan vielä kyseessä olla nuo hormoniheittelytkin raskauden jäljiltä.

Itsellä on ollut ihanan tasapainoinen olo viime viikot. Raskauden aikana olin kyllä hormonihirviö joten ihan mukavaa olla taas oma itsensä! Varsinkin kun tuo esikoinen koettelee kärsivällisyyttä oikein urakalla nyt.

Meillä vauva viihtyy kaikkein parhaiten sitterissä hereillä ollessaan. Hirvittävän kauaa en kuitenkaan kerralla viiti siinä pitää kun on ns. keinusitteri eikä ihan makuuasennossa kuitenkaan siinä ole. Lattialla harvemmin viihtyy pidempään kun jo tuttiralli alkaa: laitetaan tutti suuhun ja hetken päästä tipahtaa pois, noustaan taas itse ylös laittamaan tutti suuhun yms. Esikoinen taas viihtyi ihan missä vaan itsekseen pitkiä aikoja, joten
onpas opettelemista kun pikkuherra ei sellainen olekaan. Ja lelut ei vielä kiinnosta yhtään edes katselumielessä.

Paino onkin pudonnut mukavasti alle alkuraskauden lukujen ja tavoite on vielä pudottaa lisää. Imetysaika on kiitollista aikaa tässä mielessä Haasteena tietty on sitten että miten se paino pysyy alempana kun imetys joskus loppuu.

Ilmavaivoja on täälläkin ja kakat on harventuneet ( ei edes joka toinen päivä) ja välillä masua selkeästi vaivaa. Cuplatonit helpottaa onneksi jonkin verran. Yritin olla leivättä vähän aikaa mutta eipä se tuonut mitään muutosta tilanteeseen niin palasin leivän syöjäksi taas.

 

Huomenta!

Täällä ollaan päivällä menossa neuvolaan 3 viikon iän kunniaksi. Ai kauhee ku aika menee nopeeta! Ihan haikee olo kun tuntuu, että tuo poju kasvaa ihan silmissä. Kynsiä en oo vielä uskaltautunu leikkaamaan mutta tänään ajattelin Odotan että poika nukahtaa niin on helpompi.

Poika nukkui viime yönä taas 23-05 ja oli kyllä ihanaa! Ihme kyllä mua väsytti enemmän pitkän nukutun pätkän jälkeen mitä esimerkiks parin tunnin pätkän jälkeen. Sit viideltä tosiaan ku poitsu heräs niin valvottiin puol seiskaan ja sitten nukuttiinki taas yheksään asti. Eli ei huono.

Ristiäiset pidetään täällä nyt sitten jo muutaman viikon päästä 22.9! Siinä ajassa onneks ehditään hyvin järjestää. Jonkun mekon meen kyllä viikonloppuna itselleni etsimään ja kenties uudet korkkarit On niin ihana olo, en muista millon viimeks oisin ollu näin hoikka! Ennen raskautta olin vuosi takaperin pitänyt taukoa tanssista ja lihoin 52kg --> 58. Raskauden aikana painoin enimmillään 62kg. Ja NYT painan vähän päälle 53kg! :O Mahasta ei tietoakaan, ainut mistä tietää että on lapsen saanu niin on parit raskausarvet navan kohdalla ja sit linea negra joka näkyy viel selvästi. Maha on melkein litteämpi kuin ennen raskautta. Tästä on hyvä lähtee treenaamaan kun kunto sallii!

Meillä vauva valvoo päivisin 2-3h pätkiä ja silloin jos ei ole kukaan pitämässä sylissä niin on hetkittäin sitterissä. Yleensä kyllä aina jonkun syli löytyy, on melkoinen sylikissa tämä meidän vauva. Ja isovanhemmat tietty innokkaita sylissä pitäjiä!

Minea ja pikkumurunen tasan 3vkoa :heart:

 

Röyhtäytystä ei tosiaan välttämättä tarvitse, jos vauva imee tissiä, siinä kun sitä ilmaa ei oikein tule edes nieltyä, kun sieltä rinnasta sitä ei tule. Jos nyt oikein suihkuaa tissi, niin voi tieten olla sitten eri asia, koska vauva joutuu ehkäpä välistä haukkomaan sitä ilmaa nielujen välistä. Pullojen kanssa on hyvä pysähtyä välissä röyhtäyttämään. Jos vauva ei selkeästi pysäytä tissin kanssa syömistä ja ala kitisemään ja ei meinaa oikein tissiä huolia ku kipristää, niin röyhtäyttää ei oikeastaan tarvitse.

Ulkoilla saa vauvan kanssa heti näillä ilmoilla. Tietenkin hyvin tuulelta ja kylmältä suojattuna, mutta nämä ensimmäisten viikkojen sisällä olot on talvivauvoille ohjeistuksia.

Ristiäiset suunnittelin ehkäpä tuonne 20.10. Tulee melkein 2kk ikää.

Oletteko katsoneet tätä sydänääniä -sarjaa. Katsoin viime viikon jakson ja lopussa näytettiin pientä arkkua osiossa "seuraavassa jaksossa". En osannut yhtään odottaa sitä. Yritän nimittäin välttää kaikkea, jonka voin kääntää itselleni pakkomielteiseksi hysterisoinniksi. Nyt sitten ei oikein muut asiat pyörikään mielessä kuin menettämisen pelko. Puuuuuuh... Ja mulla on myös tämä huoli siitä, että joku ei osaa hillitä itseään kylästelyn kanssa ja tunkee sairaana katsomaan vauvaa "eihän tämä ole kuin pieni yskä ja nuha vain"

Huomenna on sitten nla-tädin kotikäynti. Täytyy hänen kanssaan keskustella näistä minun alakuloista ja peloista.

Mitäs te muut teette kun olette päivisin kotona? Onko jo jotain aktiviteetteja vai ihan rauhassa vain hengailua? Itsellä on kokoajan tarve tehdä jotain, joten olen hinkannut joka paikkaa puhtaaksi.

 

pumppa en kerennyt katsoa koko jaksoa kun 5min ja ambulanssin kerkesin nähdä ja pelkäsin pahinta mutta jäi sitten se kamalin osuus näkemättä, onneksi luultavasti. kyyneleet kyllä heti kihos silmään ku luin nyt että mitä tapahtui

päivisin ei oikein tehdä mitään tähdellistä, kävästään pihalla lähi puistossa tai pienellä kävelyllä, katsotaan piirrettyjä ja teen kevyitä kotitöitä, aika rennosti yritän ottaa tän ekan kuukauden ton leikkaushaavan vuoksi vaikka tuntuu että jaksais vedellä jo vaikka mitä kärrynpyöriä mutta en halua mitään ikäviä jälkiseuraamuksia niin siksi lepään pakolla. on kyllä hankalaa, mies auttaa kotitöissä paljon mutta tietenkin itse tekisin kaiken paremmin en viitsi miehelle valittaa todellakaan kun kuitenki auttaa ja tekee mukisematta niin yritän kitkeä tätä typerää siivousperfektionismiä pois itsestäni. mutta kyllä tekis mieli kokoajan puuhata jotain kun noi vikat kuukaudet ei jaksanu tehdä ei sitten mitään! nyt olis enempi energiaa vaikka yöt menee miten menee.

mulla on rintakumi käytössä ja tisseistä suihkuaa maitoa joten oon röyhtäytän jokasen syötön jälkeen, vielä ku nimenomaan tulee noita haukkomisia välillä kun ei pysty samaan tahtiin nielemään mitä tavaraa tulee voi raukkaa. joka kerta ei tule röyhtäys vaikka kuin kauan pitäis olalla keikkumassa. huomaa kyllä että jos ei röyhtäytä niin buglut tulee aika nopeaan.

 

Olen katsonut joskus aiemmin tuon Sydänääniä-jakson, ja kätkytkuolema vei sen pienen tytön siinä. Kyyneleet silmissä kyllä tuli katsottua sitä.
Ainahan sitä voi tapahtua, mutta jos ukkeli pidempään nukkuu hipihiljaa niin tulee tarkastettua että hengittääkö.. Kun ähisee ja inisee muuten aika paljon unissaan.

Röyhtäämisestä Meidän ukkeli (onneksi) rupesi röyhtäilemään parin viikon ikäisenä, vaikkei edelleenkään joka syötön jälkeen röyhtäise. On niin ahne syöjä ja syö harvoin jolloin sitä maitoa tulee reilusti, että muuten se ilma kiusaa sitten siellä suolistossa.

Mulla on myös kova touhuinto kotona, mutta tällä viikolla olen yrittänyt rauhoittua ja antaa aikaa ennemmin esikoiselle. Mutta ne ristiäiset on tulossa.. Kun tosiaan lopulta pystyy tekemään jotakin niin siitä ilosta mielellään touhuaakin. Aamupäivisin käydään yleensä jossakin. 2x viikossa on esikoisen kerho ja sitten parina aamuna ollaan puistossa ja yhtenä aamupäivänä varmaan käydään srk:n perhekerhossa.
Ei kyllä kahden lapsen kanssa aika käy pitkäksi! Lisäksi aamuisin ja iltapäivisin on yksi ekaluokkalainen meillä. Se kyllä helpottaa koska touhuilee esikoisen kanssa niin mä saan joskus jopa vähän levättyä.

Mäkin ekan lapsen kanssa olin kovin pöpökammoinen, mutta tämän toisen kanssa en enää. Koska tuo vanhempi tuo ne pöpöt kuitenkin kotiin ja 3-vuotiasta ei voi eristää muista lapsista. On ollut tytöllä yksi flunssa tässä ja mies on myös ollut kipeänä nyt, silti ei vauva ole saanut tautia enkä onneksi minäkään vielä.

 

Babyblues: Mulla oli itku kovin herkässä 2-3 viikkoa ja sitten onneksi tasaantui- liittyi vahvasti myös väsymystilaan synnytyksen jälkeen. MUTTA sitten on noussut uusia itkuja ahdistuksen muodossa.

Mä en pelkää pienokaisen menettämistä mutta mua ahdistaa se miten kaikilla pienillä ei ole rakastavia vanhempia vieressään huolehtimassa heistä koko sydämestään. (Lähipiirissä oleva henkilö työskentelee lastensuojelussa ja olen tietoinen millaisia tapauksia vastaan tulee, ihan vauvojakin) - ja nyt tämä mitä tapahtui 8 vuotiaalle tytölle. Nämä tunteet ovat nyt äitiyden myötä todella vahvoina esiin ja hiukan pelottaakin että jos tästä tulee ihan oikea ongelma. Olen mieheni kanssa asiasta jutellut ja hänelle sitä itkenyt - onneksi ymmärtää tunteeni. Jos itkukohtaukset vielä jatkuvat pitänee mennä neuvolan kautta jonnekkin niitä purkamaan. Huh miten vahva kokemus äidiksi tuleminen onkaan!!

Meillä on saatu ensimmäiset ihanat "oikeat" hymyt nyt 5 viikon iässä. Ensinaurua odotellessa!!

Penni ja pikkunen 5 vkoa

 

Hei,

Vieläkö mahtuu mukaan?
Raskauden loppuajalla seurailin kovasti kuulumisianne ja peilailin omia tuntojani ryhmässä käytyyn keskusteluun.

Meidän kolmas poika syntyi 27.8. RV 38+3, 3480g ja 51 cm. Esikko ja keskimmäinen ovat jo koulu- ja eskari iässä, joten tämä uusin epeli saa tottua heti alkumetreiltä varsin rytmitettyyn arkeen. Vielä on suht helppoa, kun isä on kotosalla, mutta ensi viikosta voi tulla hurjaa...

Olen saanut edelliset lapset toisen kunnan alueella, ja nyt tämä viimeisin tulokas on jotain aivan muuta neuvolan suhteen. Ikää kaverilla siis nyt 1 vko ja 2 päivää ja neuvolassa on menossa kolmas käynti. Onko muilla näin? Neuvolatädin suhtautuminen minuun raskauden loppumetreilla oli ok. Keskustelimme kuten ihminen ihmiselle. Välittömästi kun ilmoitin syntymästä suhtautuminen muuttui. En ole enään ihminen olen noviisi. Kyseessä siis kolmas, joten harjoittelua on muutama tunti takana.
Painoa syynätään urakalla, hyvä ettei syöttäpunnituksia tarvitse käydä tekemässä... Mutta mitään vastauksia ei anneta, herätellään vain huolia... Toki myönnän olevani hieman hormonihöyryinen tällä hetkellä, mutta pohjimmiltani olen silti se sama henkilö kuin viikko sitten. Kummallista.


Kutsu kuuluu...

T: Oliviini

 

Huomentapäivää! Meikäläinen juo täällä vielä aamukahvia

Pikaisesti eilisiä neuvolakuulumisia: Poika oli viikossa saanut 390g painoa lisää, eli painaa nyt 3890g ja pituutta oli tullut 4cm lisää eli nyt siis 56cm. Py oli kasvanut 2cm ollen nyt 37cm.

Nyt pitää mennä syöttämään!

Minea ja murunen 3vkoa 1pvä

 

oliviini tervetuloa mukaan ja ikävää toi neuvolaterkan suhtautuminen.. aika ahdistavaa oikeastaan en voi mitenkään uskoa että hormonihuurut muuttais ihmistä niin paljon että neuvolan puolella olis jotain epäilyjä ettet selviäisi hommasta. kiva aiheuttaa lisä stressiä tollaisella hötkyilyllä..

ryhmäkokoa en aijo rajoittaa että ihan kaikki elokuiset pääsee mukaan keskusteluun

täällä nyt kovin minäkin pärskin eli kyllä se lenssu iski muhun vaikka toivon että niin ei kävisi. toivottavasti nyt edes vauva säästyis tältä. yö meni vähän heikosti joten tänään vähän iisimpi päivä sitten vietetään vaikka mielessä oli ihan muita suunnitelmia. niitä sitten myöhemmin kerkee toteuttamaan.

 

Oliviini, olemme samanlaisessa tilanteessa. Minullakin on eskarilainen ja koululainen ja ensi viikon maanantaista lähtien joudun katkaisemaan vauvan todella hyvän syömä-uni-rytmin, kun kuljettelen eskarilaista muutaman kerran päivään eskariin ja takas. Harmittaa tosi paljon... Hieman kyllä myös pelottaa miten itse väsyn, kun joudun heräämään sitten paljon aikaisemmin, kun pitää alkaa valmistelemaan vauvaa lähtöön..
Tuota th:n suhtautumista on ihan hyvä kysyä suoraan, että mistä johtuu näin tiheät seurannat. Kyllä hänen pitäisi osata antaa sille jokin muu syy kuin se, että ensimmäinen lapsi hänen neuvolassaan. 3 kertaa 9 vrk:n ikäisellä lapsella ei ole normaali käytäntö kyllä asetuksien mukaan ja resurssit ei millään kunnalla riitä edes tuollaiseen normikäytäntönä. Jotain hänellä on siis mietinnässä, mutta on hän sen velvollinen kertomaan, että mikä se on. Toki painonseurantaa täytyy tehdä jos ollaan laskusuunnassa kokoajan, mutta esim. syntymäpainon saavuttaminen on ajankohtainen vasta 2vkon iässä.

Oma paino on nyt samoissa lukemissa kuin ennen raskautta. Tai no oikeastaan kilon vähemmän. Nyt vain pitäisi saada ne ylimääräiset kilot pois, kun kerta on tällainen luonnon oma laihduttuva mekanismi käytössä. Tavoitteena olisi vielä 10kg pois, niin oisin tyytyväinen. Mutta voi olla ettei ihan onnistu...


Neuvolatäti kävi myös kotikäynnin. Ollaan ylitetty syntymäpaino jo. 3410g oli siis tänään. Kotiinlähtöpaino oli perjantaina 3260g eli ihan hyvää vauhtia neitokainen kasvaa ja lisämaitoa ei onneksi ole tarvinnut. Kertoilin vähän näistä peloista ja jotenkin hieman helpotti oloa (eri asia kuinka pitkäksi aikaa), mutta unohdinpa sitten ihan tyystin mainita alakulostani. Tosin otin esille tämän mietintäni synnytyksen jälkeisen masennuksen korkeasta riskistäni. Mtt on sitten se paikka minne yhteys, jos alkaa maailma kaatumaan. Saas nähdä miten itse tunnistan sen, että olo on kurja. Kun olen melko kova selittelemään itselleni, että "ei tässä vielä mitään hätää ole, katsellaan vielä."

 

jälkivuoto/kivut syön särkylääkkeitä tällä hetkellä hammaskipuun eli mitään kipuja ei enään ton sektiohaavan alueella ole, onneksi. jälkivuotoa tuli viimeks sunnuntaina, sitä ennen oli jotain 5pv(???eivoi muistaa tarkkaan) taukoa eli sunnuntain tuli kerralla ryöpsähtäen verta että housuistaki tuli läpi ja nyt siis tosiaan ei mitään taas koko tällä viikolla. tiedän että sektiossa vauvan ulos tulon jälkeen ja ennen ompeleiden laittoa niin kohtu "imuroidaan" tyhjäks verestä että siks niukempaa vuoto mutta on tää silti tosi ihmeellistä alatiesynnytyksestä jälkivuoto kesti silloin sen 5-6vk en muista ihan tarkkaan.

 

Minäkin jatkoilen.

Shadowy ja tyttö 2.8 3370g ja 50cm

Lueskelen jutut läpi ja palaan kirjoittelemaan.

 

Surusilmät ulos vaan vauvan kanssa. Me ollaan ulkoiltu 5päiväisestä asti. Aloita lyhyellä lenkillä ja neuvolan ohje oli että vartti päivässä lisää. Mä tulisin hulluksi jos en pääsisi ulos!

Nyt alkaa väsymys iskeä. Onko teillä muilla jotain hyviä selviytymisvinkkejä? Meillä erityisesti vauvan nukuttaminen uuvuttaa, kun ei tuo itekseen nukahda vaan sitkeästi tapittaa ympärilleen....

Muuten menee ihan hyvin. Opetettiin vauva juomaan pullostakin, jotta pääsisin joskus yksinkin ovesta ulos pidemmäksi aikaa kuin max. tunniksi. Pullon oppi hyvin mutta ruttoa ei suostu syömään. Tuntuu että tukehtuu siihen kun alkaa vaan kakoa.

Tsemppiä babybluesissa kärvisteleville.

Uusiäippä ja tyttö 2,5 vkoa

 

Heiii sen verran pyydän päivitystä noihin miun tietoihin että raskausviikkoja oli 39+5, miul saattanu käydä virhe, kun puhelimella näpyttelen tänne.

 

tii en tiedä kumpi mokannu mut on välillä käynny päivittäessä pikku mokia ku oon poistanu vahingossa jotain tietoja ja sit äkkiä yrittäny muistella että mikähän numero tässä oli mutta taitaa pääosin olla ihan oikein kun ei kukaan muu oo ilmoittanu virheistä! mutta korjaan sen nytten.

uusiäippä kun syöttää pullosta niin kannattaa kesken ruokailunkin röyhtäyttää niin ei tule sitä "tukehtumis" fiilistä, pullosta kun saa imastua niin paljon helpommin ja nopeammin niin meillä kans poika ei jaksa siihen tahtiin juoda mitä imee niin alkaa virrata suu pielistä ulos. siinä kohtii vaan pullo pois suusta ja kaveri olalle keikkumaan kannattaa kans eri korvike merkkejä testailla tai sitten omat maidot pumppailla. meillä vähän sekä että. oon nyt tota valion korviketta tarjonnu, NAN1 aiheuttaa mahanpuruja tälle kaverille. jos kuitenki huolii pullon niin se on jo kiva juttu, kaverin lapsi ei suostunut pulloon eikä tuttiin niin siinähän sitä sitten oltiin nukkumiseen on vaikea antaa vinkkejä.. kapalointi? auttaa meillä jos on rauhaton ja sitten vaikka sitteriin pötkölleen ja heijailen sitä jalalla. eli sama kuin vaunuissa työntelis tai autossa oltais. sitten on kaikkia soittohärveleitä, mobilet ym jota voi laittaa sänkyyn/sängyn viereen. väsymykseen en keksi mitään neuvoa, itse kärsin niin paljon myös siitä. energia juomia ei oikein voi litra tolkulla juoda, tee auttaa jotenkin ja kahvi on kamalaa ettäettä oma selviytymis keino on siis että leikin olevani super pirteä ja lähen ulos ym tai sitten koko aamupäivä menee koomassa päiväunia odotellen.

 

Huomenta!

Nukuttamisesta joku kyseli meillä on kans ruvennu iltaisin olemaan sellaista,ettei poju tahdo nukahtaa itekseen vaikka kuinka yrittäisi. Silmät meinaa sillä mennä väkisin kiinni mutta sinnikkäästi katselee ympärilleen Oon ruvennu tekeen silleen, että käärin pojan sen omaan peittoon ja heijaan/pitelen sitä sylissä niin kauan että simmut menee kiinni. Samalla se syö tuttia joskus, se rauhoittaa ilmeisesti aika hyvin. Sitten, kun poju on nukahtanut lasken koko käärön varovasti pinnikseen ja avaan peittoa hieman ettei aivan naamalle mene. Vauva ei huomaa tuota, kun ilmeisesti tuntuu edelleen lämpimältä ja ahtaalta kun on käärittynä omaan peittoon. Tuo ainakin tepsii meillä!

Katselin eilen netistä ristiäiskakkujen kuvia, ai että oli hienoja! Kaks vaihtoehtoa näin mitä vois aatella, niistä vaan sitte valitsemaan. Ja tietty pitää viel löytää joku taitava ihminen kuka tekee.

Mies menee töihin maanantaina, saas nähdä kuinka meillä lähtee arki sujumaan vauvan ja koiran kans. Varmaan ihan hyvin, koira vaan voi joutua välillä aamuisin odottamaan ulos pääsyä...

Nyt ihastelemaan tuota ihanaakin ihanempaa poikaa ja kylvettämään!

minea ja pikkumurunen 3vkoa 2pvää

 

minealta tuli nyt se jota en näköjään ite osannut mössö aivoillani kirjoittaa meillä mennään tuollain nukkumaan joka ilta kun aloin tarkemmin miettimään. mutta tulipahan höpöteltyä pötköön eri vaihtoehtoja

ristiäisiin kakuiks ajattelin loihtia pyöreän pienen kermakakun ja juustokakun samaa mallia, en nimittäin jaksa sitä kakkuöveri määrää mitä tulee jäämään, mun kropalle se vaan kostautuu ku joutuu herkkuja mättämään seuraavat 300vuotta juhlien jälkeen. se on aika se ja sama minkä kokoset kakut on tarjolla, kaikki silti ottaa niitä pikku linnun annoksia, ikään kuin tarjoiltavat olisivat koristeena suolaista ajattelin jotain kinkku/tonnikala piirakkaa. kermakakun päälle tulee sama koriste mikä oli samun kakun päällä ja joka oli myös miehen ristiäiskakun päällä aikoinaan (haikara jolla vaaleansininen nyytti kannossa). askartelin samun ristiäisiin tuikkukuppeja pöydille, nyt en tiedä jaksanko nähdä vaivaa minkäänlaisessa koristelussa, tuikut saattavat löytyä vielä kaapista joten ehkä otan ne vain taas käyttöön.

jospa sitä lähtis kävelylle, yö meni parhaiten pitkiin aikoihin, eli esikoinen ei herännyt kertaakaan ja vauvakin vain sen muutaman kerran ja suosiolla meni takaisin nukkumaankin. nyt vain esikoisella joku ihme testailu kapinointi päivä, sotkenut nokkamukillaan jo sohvan päälliset ym koetellut muutenki tän äidin hermoja että jospa reipas kävely lenkki tekis tehtävänsä, niin äidin kuin pojanki kohdalla. pinnaa kiristää kyllä lahjakkaasti

mutsi + Alex 3vk :heart:

 

Heipsun keikun! Mut vois lisätä kans tänne eli poika tuli 25.8 rv 42+1 3,7kg ja 52cm

Viikko oltu nyt kotosalla ja hyvin on arki lähtenyt pyörimään. Palailen paremmalla ajalla..

 

Heips!

Hieman meidän kuulumisia kirjoittelen, esikoinen katsoo vieressä lastenohjelmia(mikä on kyllä suoranainen ihme, yleensä ei jaksa alkumusiikkia pidemmälle keskittyä), ja vauva nukkuu.
Meillä on pyörähtänyt arki tosi mukavasti käyntiin, etukäteen jännitin ja maalailin kaikenlaisia kauhukuvia..Tosiaan esikko on 1v10kk ja vauhtia riittää aamusta iltaan ja ennen vauvan tuloa äiti oli ainoa joka osasi kylvettää, puettaa, muonittaa ja viedä nukkumaan. Ainakaan toistaiseksi mustasukkaisuudesta ei ole ollut tietoakaan ja esikoinen on hoksannut, että muutkin kuin äiti osaa kylvettää ja laittaa ruokaa

Röyhtäyttämisestä Nostan pojan päivällä joka syötön jälkeen olalle. Välillä saadaan röyhty aikaan ja välillä ei. Yöllä en röyhtäytä, en ota riskiä että vauva herää Eipä tuo yöllä röyhtäyttämättä jättäminen oo suurempia vattavaivoja aiheuttanut.

Nukkumisesta Yöt nukutaan hyvin, kaksi kertaa yleensä syödään. Kuuden jälkeen on muutamana aamuna mennyt ähisemiseksi, mutta saadaan kyllä torkuttua sinne kahdeksaan-puoli yhdeksään. Liekö tuo ähiseminen sitten johtua ilmasta, jota vattaan kertyy kun en yöllä röyhtäytä?!

Meillä kävi tänään neuvolan täti puntaroimassa poitsun ja 3600g oli tämän hetkinen paino. Mennään siis pelkästään imetyksellä ja hyvin paino nousee sillä.

Mulla on viime päivinä tullu tosi paha mieli, jos joudun komentaa esikkoa. Ja lisäksi poden välillä huonoa omaatuntoa, kun en ehdi touhuta sen kanssa yhtä paljon kuin ennen. Iltaisin varsinkin, kun olet vauva kiinni tississä sohvalla ja esikoinen pyytää leikkimään ja joutuu kieltäytyä niin voi sitä pistontunnetta rinnassa...:'( Muilla tällaista? Toki yritän aina kun vauva nukkuu olla pojalle läsnä, mutta jonkun ne kotityötkin on tehtävä..

Vauva alkaa heräillä, joten syöttöpuuhiin..

Lupo, poika huomenna 3vk ja esikko joka puuhailee jo kaikkea muuta paitsi katsoo lastenohjelmia

 

Jypy Lämpimästi tervetuloa mukaan! Ja paljon onnea pikku prinssistä! :flower:

Oliviini Lämpimästi tervetuloa mukaan! Ja paljon onnea pikku prinssistä! :flower:

röyhtäytyksestä Röyhtäytän aina korvikkeen jälkeen, mutta en aina imetyksen jälkeen, koska Vintiö on muutaman kerran nukahtanut autuaasti imetyksen päätteeksi, enkä ole raaskinut silloin röyhtäyttää.

Sydänääniä - sarjaa minäkin olen katsonut, mutta jätin tuon jakson katsomatta, koska en olisi kestänyt sitä. Katsoin aiemmin myös Vauvan tarina- sarjaa, mutta nyt siitä tulee jaksoja, jotka olen jo nähnyt.

Päivän ohjelma etsii vielä muotoaan, koska yöt vaihtelevat suuresti ja koitan saada tarpeeksi unta pikkuisen uinuessa. Tänään lähdimme lounaan jälkeen hoitamaan asioita perheenä; mies osti rakennustarvikkeita, minä ystävälleni synttärilahjan. Pikkuinen uinui koko reissun. Muusta ohjelmasta vastaa aika hyvin kodin kunnostaminen, sillä laatikoita pitä purkaa. Todellinen ohjelmatesti on kuitenkin ensi viikko, kun mies palaa töihin ja olen päivät Vintiön kanssa kotona kaksin.

ON Olen saanut riesakseni päänsäryn, jota onkin melkein päivittäin. Samantyyppistä on kuukautistenkin yhteydessä, joten oletan sen johtuvan hormonaalisista muutoksista ja jälkivuodosta.

Täällä eka perheen ulkopuolinen kyläilijä on käynyt ihastelemassa Vintiötä: hyvä ystäväni, joka on myös Vintiön tuleva kummitäti. Vintiö nukkui koko visiitin ajan, mutta kummi oli haltioissaan. Miehen ystävä, tuleva kummisetä, tulee huomenna.

Luckygirl & Vintiö 13 vrk