pitkästä aikaa. Oon ollu viimeiset päivät 39 asteen kuumeessa, rintatulehduksessa. Ei oo paljoa jaksanut tehdä mitään. Onneksi on tuo mies kotona, hoitanut tyttöä tunnollisesti kun mamma hytissyt peittojen alla.
Meillä tuota "kakkaähinää" on päivittääin, ja ainahan se yltyy lohduttomaksi itkuksi. Kuitenkin kakkaa tulee, mielestäni normaalisti, ei ripulia eikä ummetusta. Pikkuhiljaa on oppinut erottamaan nälkäitkun kakka- ja sosiaalisesta itkusta. Helpottaa hiukan, oppii toimimaan nopeammin kun pikkuinen itkee.
Ollaan annettu Cuplattomia ja Gefilus-kapseleita, tuntuu niillä sujuvan ihan hyvin, ainakin iltaisin/öisin muutaman tunnin kestävä suora huuto loppunut.
Pitäisi ostaa sähkökäyttöinen rintapumppu, käsipumppu todella huono kun pumppaan neljä-kuusi kertaa vuorokaudessa. Menee aika ja hermot ja selkä. Meillä siis imetetään sekä annetaan pulloa. Pääasiassa rintamaitoa pullosta, helpottaa mua kun isukkikin voi syöttää, plus että saa Cuplattomat sekoitettua sekaan. On annettu myös Tuttelia ja Nannia, Nan on enempi neidin mieleen. Annettiin Tuttelia kun tultiin kotiin sairaalasta ja ilme pikkuisella oli verraton. Ensin ihan innoissaan imi pullosta kunnes maistoi mitä litku oli. Naama mutrulle, raivokkaasti huulet irti tutista, suussa olevat sylkäistiin kaaressa liinalle ja alettiin itkemään. Nauroin ihan kippurassa. Hyi, Tuttelia. Nan tuntuu maistuvan joskus jopa paremmin kuin rintamaito.
Että voi olla vaikeaa päättää nimi lapselle. Kaikki mitä ehdotan, tuntuu että mies hylkää. Kaikki mitä oltiin mietitty etukäteen ei tunnu sopivan. Ristiäisistä menen sopimaan kirkolle ensi viikolla, samalla liityn kirkkoon takaisin. Kummit on ollut valmiina jo jonkun aikaa, heitä tulee jopa viisi. Meidän ei ainakaan tarvitse pelätä etteikö sylikummi jaksaisi pidellä vauvaa tilaisuuden ajan, sylikummi nimittäin tulee olemaan 120 kiloinen prätkäilevä hevimies.
Ensimmäinen neuvola maanantaina, sitten tiedetään paljonko neiti on kasvanut. Luulisin että paljon, koska nestettä uppoaa joka kolmas tunti 150-200 ml. Aivan hurja määrä mielestäni kaksiviikkoiselle. Eikä sitä pulautellakaan kamalasti.
Nyt täytyy taas mennä. Ruoka-aika.
Kirvash ja Pikku-Pekka (ei kai tytteliä voisi enää sanoa Pekaksi...) 2 vk
Elo vauvan kanssa on oikein ihanaa ja mahtava seurata mitenkä päivä päivältä tyttö muuttuu eloisammaksi ja tarkkailevammaksi. Harmittaa vaan kun tuntuu että parisuhde kärsii. Minulla ei tunnu riittävän aikaa miehelle :ashamed: mutta jospa tämä tästä kunhan tyttökin kasvaa ja tulee säännöllisemmät rytmit.