Elovauvat 2015 *kesä-elokuu*

Onnea millimama ja saraheinä!!

Välillä meinaa ottaa hietaan kun oon eka päivän yksin ja sit mies on vielä illankin poissa treeneissään, silloin pinna on tiukalla. Nyt onneksi hän jäi isyyslomalle niin eiköhän tässä yhteistäkin aikaa löydy.

Astrea ja neiti 3Vkoa.
 
Heips!

Täällä ainakin vielä yksi kellä vauva ei vaan suostu tulee ulos :)

Onneksi tänään on ollut vaavissa vauhtis ettei ole tarvinnut huolehtia liikkeiden vähyydestä. Illalla alkoi mahan kovottelua tuntumaan sillai aaltoillen joka jatkui myös tänään aamupäivän. Mä olin jo ihan et joko joko...

Ja mitä vielä, nyt iltaa kohti sekin lakkasi:mad:. Alan olla jo kärsimätön. Noh huomenna neuvols ja ti aamuna kys kontrolli. Toivosin niin vaan luonnollista alkua. Viimeksi kun käynnistettiin ne supparikivut oli jotain aivan kauheeta.

Monet sanonut et luonnollisesti käynnistyvässä ei vlttis tule niin kipeät supparit heti. Nimittäin väsyin jo poikia tehdessä ihan alkumetreillä niiden kipujen kanssa.

Odotellen Nicci rv 39+1
 
Heippa!

Yksin kirjoittelua. Eilen neuvola ja kaikki muuten ok mutta paineet noussu (helle vai mikä?). Nyt sit matkalla kys:n ja toivon todella että "puhumme" samaa kieltä lääkärin kanssa tänään ja synnytys käynnistetään. Käy päähän tämä jatkuva liikkeiden vahtiminen. Liikkeitä nyt onneksi on mutta huoli niiden katoamisesta myös.

Toivokaa että seuraavan kerran kotiudun terveen nyytin kanssa.

Mulla on jo nyt ihan jäätävä ikävä poikia ja itkua tuhraan kun joudun sairaala-ajan sitten olemaan erossa. Onko muilla tällaista?

Nicci rv 39+3 *toivottavasti matkalla synnytykseen*
 
onnea nicci!!

täällä on menny ihan kivasti, mahavaivaa on vain nyt ollu pikkumiehellä :( tänää sit apteekkiin ostamaa cuplatonia jos se helpottais häne oloonsa. yöllä heräilee kahesti syömään ja päivisin nukkuu. Napaki tippu jo viime viikonloppuna :)

Miten muut jakselee?

elinahenna ja pikkumies 2vko1 pv
 
Täällä kans syntyi pikkumies 22.8. Klo 3.23. Mitat 4170g ja 52cm, pipo 37,5cm.

Synnytys oli reilu viisituntinen homma ja ponnistus kesti 6minuuttia.
En ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin kohdunkaulanpuudutteen, josta ei ollut tehoa kuin 30min kun avautuminen niin nopeaa. Otin myös ilokaasua ja pärjäsin sillä tosi hyvin.
Kätilö myös ihmetteli kun ekan tunnin pärjäsinkauratyynyllä ja jumppapallolla.
Viimeiset viisi senttiä avauduin reilussa tunnissa ja joo, teki kipeää. Mut oon iloinen että meni nopeesti niin kipu ei tuntunut turhalta. :)

Nyt täällä ihastellaan pikkumiestä koko perheen voimin, on hän vaan ihana.:love:
Imetys sujuu hyvin ja ison kokonsa vuoksi annan korviketta lisäksi. Hän on myös hieman keltainen ollut joten senkin vuoksi maitoa menee pojalla reilulla kädellä.
Nyt jo onneksi haalistumaan päin tuo keltainen sävy. :)
 
Hei

Ja onnea kaikille nyytin saaneille myös täältä! Seuraavaksi tarinani, jos joku jaksaa lukea.

Juu eli poika syntyi 26.8.2015 rv 39+4. 3280 g ja pituus 50 cm (riehui niin hirveästä ettei saatu tarkkaa mittaa) ja pää 34,5 cm.

Käynnisteltiin siis cytoilla tiistaina ekan kerran kun oli ne liikkeet välillä vaisuja. Tiistai-iltana oli jo lupaavia suppareita, joten uutta 3. lääkesatsia ei annettu vaan odoteltiin aamuun mitä tapantuu. Yöllä supparit vaimenivat ja väli pidentyi. Aamupäivällä lääkäri sitten päätti, että jatketaan vielä keskiviikko cytoilla ja sitten välipäivä jos ei mitään.

Sain 2 cytoa ja meinattiin miehen kanssa lähteä ulos kävelylle vielä. Onneksi ei lähdetty. Hetken päästä alkoi tuntua vihlaisuja. Aamulla olin saanut panadolin ja pyysin lisää - sain yhden. Kaveri kyseli kuulumisia viestillä ja vastasin tähän 11.58, että juu tulen varmaan kotiin välipäiväksi kun ei oikein meinaa alkaa tosi toimet.

Tässä vaiheessa minun ajantajuni katosi. Kivut alkoi todella nopeasti ja kovenivat rajusti. Rukoilin jo kipulääkitystä. Kätilöt vain käski suihkuun ja toivat lämpöpussin, kuulma ei vielä kannata antaa kipupiikkiäkään kun lopussa loppuu sitten keinot kesken. Niinpä niin.

Tässä vaiheessa hälyytin jo siskoa paikalle kun miehen piti lähteä hoitamaan isompia kotiin. Sisko tuli vihdoin ja kätilöt tutkivat kohdunsuun tilannetta. Vauva oli tosi alhaalla mutta olevinaan kohdunsuu oli auki edelleen vain 3 cm ja kaulaakin vielä sentti pari. Päättivät kuitenkin siirtää saliin lääkittäväksi kun kivut niin kovat ja usein, sekä vauvan sydän ääniä oli vaikea saada kuuluviin enää vatsalta.

Saliin siirryttiin parissa minuutissa ja tässä vaiheessa jo vaadin ja rukoilin apuja kipuihin. Valmistelivat epiduraalia ja pyysivät lääkärin paikalle että saataisiinko kalvot puhki ja pinni lapsen päähän. Salin kätilö tutki kohdun suun ja totesi, että olenkin auki 6 cm ja enää reunaa jäljellä. Totesi ettei enää ehdi antamaan mitään varsinkin kun vauvan sydänäänet heikkenivät joka supparilla. Ilokaasua ja lisähappea vuorotellen. Tuli tunne että pitää ponnistaa ja sitten mentiin. En voi sanoin kuvailla miltä tuntui synnyttää kahden panadolin avulla, enkä olisi sitä halunnut kokeillakaan :(. Koko hommaan meni 3 h 27 min. ponnistus 10 min. joka tuntui ikuisuudelta.

Synnytksestä jäi minulle trauma, koska koin, ettei minua uskottu siellä käynnistelyn aikana, vaikka olin sanonut jo että kaksoset syntyi 6 h ja haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Ja silloinkin avauduin tosi nopeaan. Ihan kuin olisivat omasta taskustaan joutuneet maksamaan minulle annettavat kipulääkkeet.

En tiedä onko tällainen normaali käytäntö vai olenko vain huono/heikko synnyttäjä? Tiedän vain sen, ettei koskaan enää!!!

Perjantaina jo onneksi päästiin kotiin ja nyt täällä harjoitellaan eri-ikäisten arkea pyörittämään.

Nicci ja nyytti
 
Onnea InkeriIisakki ja Nicci ja muut jos on mennyt ohi!

Hurjalta kuulosti toi Niccin matka! Kuin itellä mutta sulla lisänä vielä käynnistelyt päälle! Mulla tuli kans hiukan tyhmä olo kun laitokselle mentiin kun tuumasivat etten tää vielä tuu! Kun säännöllisiä supistuksia oli kuitenkin tullut 7h ja kipu alkoi olla sietämätön. Voi tietysti olla että aamuun oltais mentykin ilman sitä lihasrelaksanttia. Vesien mentyäkin, saliin mentiin asenteella "katotaan nyt jos sulle jotain annettais..." eli eivät vieläkään olleet sitä mieltä että nyt olis tosi kyseessä.

No pääasia että kaikki meni Nicci kuitenkin parhaimpaan lopputulokseen turvallisesti!

Täällä tyttö on alkanut valvomaan öitä ja yks kätilö arveli sen johtuvan lähestyvistä ristiäis-/hääjuhlista. Mä stressaan niitä niin että tyttö saa maidosta stressihormooneja ja valvoo sen takia. No täytyy toivoa että tilanne rauhoittuu pian.

Astrea ja tyttö 4vkoa.
 
Astrea voi hyvinkin olla että stressi vaikuttaa. Mulla tää stressi sai aikaan että maidon tulo loppui :(. Yritin pumpats yms. Tänään neuvolassa käytiin synnytystä läpi hiukan ja nyt ehkä parempi fiilis vähän.

Mutta täällä uusi ongelma. Nyt jo kolmatta päivää kestävä jumalaton päänsärky!!! Minulla ri ole diagnosoitu migreeniä, mutta oireet on aivan selkeät. Kaksi panacodia otin nyt jo ja ei auta :cry: eikä muutkaan. Poikien syntymän jälkeen olen saanut nyt 5 kertaa tällaisen eli kai se on kalpittava lääkäriin. Viimeksi jouduin lähtemään päivytykseen rv 17 kun ei uskaltanut kotona lääkitä. Luin että synnytyksen jälkeinen estrogeenitasojen laskemisesta aiheutuva migreenikohtaus voi parhaillaan kestää jops 3 viikkoa. Että hienoa. Johsn tää nopea yoipuminen olisikin ollut liikaa pyydetty. Js yänään tuli jo ukonkin kanssa eka riita. Kun ei taas näe, että mä saan tehdä täällä kaiken. Hän vetoaa et tekee töitä. Juu niin mäkin. Maanantaina oli toimistonpöytä täynnä js siitä se yrittäjän äitiysloma lähti käyntiin. Js sit mä teen siivoukset, ruuat, hoidan vauvan pääsääntöisesti sekä huolehdin isojen kuskaukset ja muut. Kyllä taas ottaa nuppiin toi äijä.

Nicci :devil:

Muoks. Mulle ei sovi tää iphonrn näppäimistö joten kirjoitusvirheitä on ja en jaksa korjata :unsure:
 

Yhteistyössä