...onneksi täydellisyys ei ole ylin tavoiteeni. Mutta kyllä silti joidenkin äiti-ihmisten kommentit pahoilta tuntuu. Miksi ei joskus voisi ensin miettiä ja sitten sanoa tai jättää oma mielipiteensä kertomatta?
Taustana: meillä on 2 vuotias poika, joka on viime syksyyn asti ollut kotihoidossa. Jouduimme hänet yllättäen laittamaan hoitoon pph:lle, koska kaksoset syntyivät rv25. Minun piti päästä hoitamaan kaksosia keskolaan ja se ei ollut taaperon kanssa mahdollista. Matkaa keskolaan on meiltä ajallisesti puolitoista tuntia suuntaansa, joten siellä ei noin vain piipahdettu.
Tapasin erään äidin, kun kaksosilla oli ikää kuukausi. Hän tietysti kyselemään, että miten meillä menee jne. Kerroin pääpiirteittäin lasten voinnista yms. Ja tuo äiti, kauhistelevaan ja syyllistävään äänensävyyn, totesi, että ei hän voisi äitinä päiväsaikaan olla missään muualla kuin lastensa vierellä sairaalassa. Ei hän voisi kuin nukkumassa käydä kotona. (ja hän todella korosti sanaa äiti)
Ja samaan syssyyn kyseli, että missäs meidän kaksi vuotias on. Ja kun kerroin, että hoidossa nykyään. Niin eikös tuo ala päivittelemään, kuinka hän ei voisi äitinä laittaa noin pientä hoitoon, eikä ainakaan koko päiväiseksi. Ja kyllä isomman lapsen voi hoitoon laittaa mutta päiväkotiin, pph kun on vähän, no, niistä kun ei aina tiedä, miten hyviä kasvattajia ovat.
Mie en oikein osannut noihin mitään kommentoida. Olisihan se kiva tietää miten täydellinen äiti tuon yhtälön hoitaa? On sairaalassa lastensa vieressä ja kotona hoitamassa yhtä
Ja pph:lle poika laitettiin, koska silloin altisuts infektioille on vähäisempi.
Kaksoset ovat nyt kotiutuneet ja tämä uutinen oli kiirinyt myös kyseisen äiti-ihmisen korviin. Kaupassa sattumalta törmättiin ja erehdyin mainitsemaan, että poika jatkaa miehen isyysvapaan jälkeen puolipäiväisenä hoidossa. Siis eihän hän äitinä voisi laittaa isompaa sisarusta hoitoon, kun itse on kotona vauvan kanssa. Niskojaan nakkeli ja silmiään pyöritteli, kun jatkettiin matkaa.
Minäpä voin, ja nimenomaan äitinä, laittaa isomman hoitoon puolipäiväiseksi. Koska olisi väärin vilkasta ja aktiivista poikaa kohtaan vaatia tätä olemaan kotona kaksosten ja äidin kanssa. Me kun emme saa infektioriskin vuoksi lähteä perhekerhoihin yms vielä pitkään aikaan ja ulkoilullekin on -5 asteen pakkasraja. Hulluksihan ja turhautuneeksihan tuo poika tulisi parissa viikossa |O
Minusta ei siis täydellistä äitiä tule. Ja kiukutti nuokin kommentit niin, että pakko oli päästä ne jonnekin purkaamaan. Kun ei se elämä ole niin mustavalkoista, niin miksi ei voisi joskus kuunnella millä perusteella joku ratkaisunsa tekee?
Taustana: meillä on 2 vuotias poika, joka on viime syksyyn asti ollut kotihoidossa. Jouduimme hänet yllättäen laittamaan hoitoon pph:lle, koska kaksoset syntyivät rv25. Minun piti päästä hoitamaan kaksosia keskolaan ja se ei ollut taaperon kanssa mahdollista. Matkaa keskolaan on meiltä ajallisesti puolitoista tuntia suuntaansa, joten siellä ei noin vain piipahdettu.
Tapasin erään äidin, kun kaksosilla oli ikää kuukausi. Hän tietysti kyselemään, että miten meillä menee jne. Kerroin pääpiirteittäin lasten voinnista yms. Ja tuo äiti, kauhistelevaan ja syyllistävään äänensävyyn, totesi, että ei hän voisi äitinä päiväsaikaan olla missään muualla kuin lastensa vierellä sairaalassa. Ei hän voisi kuin nukkumassa käydä kotona. (ja hän todella korosti sanaa äiti)
Ja samaan syssyyn kyseli, että missäs meidän kaksi vuotias on. Ja kun kerroin, että hoidossa nykyään. Niin eikös tuo ala päivittelemään, kuinka hän ei voisi äitinä laittaa noin pientä hoitoon, eikä ainakaan koko päiväiseksi. Ja kyllä isomman lapsen voi hoitoon laittaa mutta päiväkotiin, pph kun on vähän, no, niistä kun ei aina tiedä, miten hyviä kasvattajia ovat.
Mie en oikein osannut noihin mitään kommentoida. Olisihan se kiva tietää miten täydellinen äiti tuon yhtälön hoitaa? On sairaalassa lastensa vieressä ja kotona hoitamassa yhtä
Ja pph:lle poika laitettiin, koska silloin altisuts infektioille on vähäisempi.Kaksoset ovat nyt kotiutuneet ja tämä uutinen oli kiirinyt myös kyseisen äiti-ihmisen korviin. Kaupassa sattumalta törmättiin ja erehdyin mainitsemaan, että poika jatkaa miehen isyysvapaan jälkeen puolipäiväisenä hoidossa. Siis eihän hän äitinä voisi laittaa isompaa sisarusta hoitoon, kun itse on kotona vauvan kanssa. Niskojaan nakkeli ja silmiään pyöritteli, kun jatkettiin matkaa.
Minäpä voin, ja nimenomaan äitinä, laittaa isomman hoitoon puolipäiväiseksi. Koska olisi väärin vilkasta ja aktiivista poikaa kohtaan vaatia tätä olemaan kotona kaksosten ja äidin kanssa. Me kun emme saa infektioriskin vuoksi lähteä perhekerhoihin yms vielä pitkään aikaan ja ulkoilullekin on -5 asteen pakkasraja. Hulluksihan ja turhautuneeksihan tuo poika tulisi parissa viikossa |O
Minusta ei siis täydellistä äitiä tule. Ja kiukutti nuokin kommentit niin, että pakko oli päästä ne jonnekin purkaamaan. Kun ei se elämä ole niin mustavalkoista, niin miksi ei voisi joskus kuunnella millä perusteella joku ratkaisunsa tekee?