En tunne itseäni yhtään liian nuoreksi, kun nyt juuri 21v täyttäneenä plussasin!

  • Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti
vieras
Onhan tätä jo odotettukin, tää on niin sopiva tilanne meille, ettei vois parempi ollakaan. :heart:

Oma kannanottoni tähän raskaus+ikä -keskusteluun, vaikka onhan siitä jo jauhettu kyllästymiseen asti.
 
ap
Kiitokset onnitteluistanne! =)

Sitäkin pohdin, että ei se raskautuminen ole nuorellekaan välttämättä niin itsestäänselvää, vaikka sitä helposti olettaakin niin. Mitä nuorempana aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet "ehtiä" äidiksi - jos näin niin kuin kärjistettynä ja sen kummemmin erittelemättä asian ilmaisee. Oma ystäväni on miehensä kanssa yrittänyt lasta kolme vuotta, mutta ei ole tärpännyt. Nyt heillä ikää 24 vuotta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kiitokset onnitteluistanne! =)

Sitäkin pohdin, että ei se raskautuminen ole nuorellekaan välttämättä niin itsestäänselvää, vaikka sitä helposti olettaakin niin. Mitä nuorempana aloittaa, sitä paremmat mahdollisuudet "ehtiä" äidiksi - jos näin niin kuin kärjistettynä ja sen kummemmin erittelemättä asian ilmaisee. Oma ystäväni on miehensä kanssa yrittänyt lasta kolme vuotta, mutta ei ole tärpännyt. Nyt heillä ikää 24 vuotta.
Näinhän se on. Ei raskaaksitulo ole mitenkään itsestäänselvää. Kaikilla on omat probleemat, elämäntilanteet ja yllärit.
 
vieras
Onnea! Itse olen alkanut miettiä, että lapset olisikin parasta saada 20-25 vuotiaana. Itse sain esikoisen 26 vuotiaana ja hyvin meni, kolmannen lapsen sain 30 vuotiaana ja samaan aikaan moni kavereistani sai esikoisensa ja kauhean vaikeaa oli heillä alku vauvan kanssa kun olivat niin tottuneita "itsekkääseen, aikuiseen elämään" niin on vaikea luopua lapsenkaan takia esim matkustelusta, bailaamisesta, omista harrastuksista. Ja lapsi tuntuu siinä iässä olevan joku projekti, jota ei sitten saakana syrjää palatakseen "omaan elämään" vaan lapsi on mukana aina. Nuoremmilla äidellä ei tunnu tälläistä samanlaista olevan, joskin toisilla se menojalka vielä vipattaa jos ei ole ehtinyt riittävästi bilettää ennen vauvaa, mutta vauva ei tunnu olevan samanlainen kriisi.
 
Eveliina
Ja kokemukseni mukaan nuorempana jaksaa huomattavasti paremmin lapsen/lasten kanssa, vaikka elämässä olisi mukana myös esimerkiksi opiskelut. Toki vanhempikin äiti jaksaa, mutta tosiaan KOKEMUKSENI MUKAAN nuorena pääsee tietyllä tavalla helpommalla, ei ole niin äärirajoilla jaksamisensa kanssa, vaikka vauva valvottaisi ja myöhemmin olisi vaikea lapsi. Mutta kuten sanottu, olipa sitten vanhempi tai nuorempi, paras ikä tulla äidiksi on juuri se, mitä itse haluaa. :)
 
Onnea vaan, vauvathan on aina ihania. Ottamatta ikäkysymykseen tässä sen enempää kantaa sanoisin, että ihminen hyvin harvoin tuntee itsensä tässä hetkessä liian nuoreksi tekemään tiettyjä asioita. Taaksepäin katsoessa voi sitten arvioida, onko ollut jossakin vaiheessa liian nuori johonkin tekemäänsä ratkaisuun nähden. Kahdesti ei kuitenkaan voi elää, mutta yleensä ottaen ihminen on omasta mielestään valmis vaikka mihin - kuuntelee sitten neljävuotiasta tai neljäntoista ikäistä itsenäistyjää. Itse olin kahdenkymmenen ikäisenä liian nuori menemään naimisiin ja liian nuori ties mihin - nyt kun kymmenen vuoden päästä katson sitä tyttöä joka olin, niin hymyilyttää. Hellästi mutta kuitenkin.
 

Yhteistyössä