En usko, ettö kaikilla on varaa olla kotiäitinä 3 vuotta!

Täällä Espoossa on pakko mennä töihin jos haluaa asua edelleen omassa kodissa .Valintoja pitää aina elämässä tehdä..pääasia että on tyytyväinen oman valintaansa.Jokainen äiti tekee juusi sen oikean ratkaisun omaan perheensä kannalta !

Juuri näin, aina on kyse valinnoista, tavalla taikka toisella.

Niin, harva asiahan tässä elämässä on lopulta ehdoton "pakko". Varmasti 99% tekemisistämme pohjautuu omiin valintoihimme. Toki on tilanteita jotka saavat jonkun yksittäisen ratkaisun näyttämään/tuntumaan niin paljon muita paremmalta, että tekee mieli sanoa ettei muita vaihtoehtoja ole. Mutta lähes aina näitä on, vaikka ne sitten olisivatkin tilanteeseemme nähden todella surkeita.

Sinä ihana ihminen, kiteytit mun pääni monet ajatukset ja huonon ulosantini sanoiksi. Tänks ja täysi peesi.

Minäkin ymmärsin paremmin, mitä tarkoitatte

 

Mutta onko kaikilla tosiaan varaa? Miettikää, jos esim. vuokra on jo 500e, puhumattakaan muista menoista!

Pakkoko on asua niin kalliissa kämpässä?

Silloin on kyse arvovalinnoista, ei siitä, onko varaa.

No isommissa kaupungeissa on pienissäkin asunnoissa aika isot vuokrat...

Pakkoko on asua isossa kaupungissa?

Arvovalintoja.

Onko se sinulle arvovalinta, missä asut? Olen jäänyt töihin opiskelupaikkakunnalleni eli Helsinkiin. Olisiko minun pitänyt lähteä johonkin perämettään, että pärjäisin sinulle arvovalinnoissani? Asun täällä perheineni omakotitalossa ja pärjäämme loistavasti.

SE ON ARVOVALINTA, ETTÄ OLEN OPISKELLUT JA SATSANNUT SAMALLA SEKÄ OMAAN ETTÄ PERHEENI TULEVAISUUTEEN. Se että asun täällä ei ole MINULLE arvovalinta. Jäin tänne, koska sain koulutustani vastaavaa työtä. Ja kyllä, lapsemme laitoimme kodin ulkopuoliseen hoitoon jo kahden vuoden ikäisenä. Eikä yhtään kaduta, vaikka olenkin tosi huono äiti, kun teen mieleistäni erinomaisesti palkattua työtä ja lapseni on max 7 tuntia päivässä hoidossa.

Jotta täällä palstalla pärjää pitäisi olla lähiöteiniäiti, jonka lapsilla on itse keksimällä keksityt nimet ja rahat sossun pussista.

Tää nyt meni hieman sulta parjauksen puolelle, ei tästä ole varmasti kyse. Itse luot paineet itsellesi, jos olet sinut valintojesi kanssa, ei pitäisi tulla noin katkeraa tekstiä. Mun asuinpaikkani on mulle arvovalinta, haluan kasvattaa lapseni "maalla" pikkukaupungissa, ei meillä olisi varaa elää samantasoisesti pääkaupunkiseudulla ja hoitaa lapset kotona. Siitä emme tingi.

 

Täällä Espoossa on pakko mennä töihin jos haluaa asua edelleen omassa kodissa .Valintoja pitää aina elämässä tehdä..pääasia että on tyytyväinen oman valintaansa.Jokainen äiti tekee juusi sen oikean ratkaisun omaan perheensä kannalta !

Juuri näin, aina on kyse valinnoista, tavalla taikka toisella.

Niin, harva asiahan tässä elämässä on lopulta ehdoton "pakko". Varmasti 99% tekemisistämme pohjautuu omiin valintoihimme. Toki on tilanteita jotka saavat jonkun yksittäisen ratkaisun näyttämään/tuntumaan niin paljon muita paremmalta, että tekee mieli sanoa ettei muita vaihtoehtoja ole. Mutta lähes aina näitä on, vaikka ne sitten olisivatkin tilanteeseemme nähden todella surkeita.

Valintahan se on mutta koko perheen.Olen ollut myös kotona kodinhoidontuella ja huomannut että "kärsijät " ovat silloin omat murkkuikäiset lapset.Pienten lasten kanssa se on helpompaan ne eivät sillä lailla kuluta kun isot ja opiskelevat lapset.Okei voidaanhan me myydä asuntoa muuttaa muualle vuokraasuntoon tai halvemalle aluelle..mutta sitä KUKAAN meidän perheessä ei halua.Kuinka moni haluaa loppujen lopuksi kokonaan pistää elämäänsä ihan uusiksi että voisi olla 3 vuotta kotona ?

 

Tää nyt meni hieman sulta parjauksen puolelle, ei tästä ole varmasti kyse. Itse luot paineet itsellesi, jos olet sinut valintojesi kanssa, ei pitäisi tulla noin katkeraa tekstiä. Mun asuinpaikkani on mulle arvovalinta, haluan kasvattaa lapseni "maalla" pikkukaupungissa, ei meillä olisi varaa elää samantasoisesti pääkaupunkiseudulla ja hoitaa lapset kotona. Siitä emme tingi.

Saako sivusta tingata, että onhan silläkin toki vaikutusta, että minne on itse alunperin syntynyt? Jos on sieltä isosta kaupungista kotoisin, niin onhan ihan luontevaa haluta sitä omaa aikuisen ihmisenkin elämää sinne haluta järjestää, erona siihen että on aina asunut maalla tai käynyt asumassa kaupungissa ja sitten palaa maalle tai pienelle paikkakunnalle? =)

 

aivan käsittämätöntä että tuohon "arvovalintaan" liitetään se että muutetaan pois sukulaisten ja tuttavien läheltä maalle jossa vuokrat on viidesosa pääkaupunkiseudulta. siis ihanko tosissaan ollaan sitä mieltä että kaikki on hyvä jättää taakseen, myös omat työpaikat ja heittäytyä yhteiskunnan elätiksi maaseudulla vain että olisi mahdollisuus hoitaa lasta kotona siis ARVOVALINTOJA?!?!

hyvä se on huudella sieltä perintöasunnosta tai puoli-ilmaisesta vuokrakämpästä tänne ruuhkasuomeen että voi kuule, on teillä varaa. kyse on arvovalinnoista

niin ja meillä oiskin ollu varaa olla kotona muttei kumpikaan haluttu.

Hyvä, just näin!

Terv. Vantaalta

 

(huh), juu kuule ei ne kaikki kotiäidit ole rahattomia luusereita...

Monesti jos lasketaan kaikki tulot ja menot monelle ol8isi edullisempaa jäädä kotiin, mutta kun ei haluta...ja se on jokaisen oma päätös!

Minulla on työssäkäyviä äitejä ja kotiäitejä ystävänä, enkä mä pysty muuten laittaa rajaa kuka on hyvä äiti paitsi että kotiäiteinä olevilla on parempi suhde lapsiinsa sillä tavalla että ei heti huudeta kun vähän tippuu keksiä hameelle...uraäideillä ei tunnu hermot kestävän jos ei omista jutuista pystytä kahvipöydän äärellä jutella vaan lapsikin yrittää saada huomiota.

Minäkin olen opiskellut, satsannut perheen tulevaisuuteen ja nyt olen innolla kotona kokonaiset 2.5v. Satsaan nyt tähän. Sitä varten ollaan opiskeltu ja tehty hommia että voidaan nauttia lapsista kun sen aika tulee.Olen ollut ennenkin ja kyllä niitä töitä saa jos on hyvä omalla alallaan...ei kotona oleminen tarkoita yhteiskunnasta eristäytymistä tai elämän tyylin muuttamista tai ystävistä luopumista...

 

Minä taas uskon, että on. On vain kyse siitä haluaako mahdollisesti tinkiä elintasostaan vai ei. Itse asiassa luulen, että on helpompaa suhteellisen pienituloisille, pudotus ei silloin ole niin korkea. Jos taas on jo valmiiksi sossun asiakas niin ei kai lasten tulo asiaa muuta.

no elintasosta joo.. tingitään kyllä kaikesta mahdollisesta.. asia vaan on niin että mies opiskelee, saa 200euroa/kk ja minä saan kotihoidon tuke, lapsilisän, ja asumistuen, yhteensä 600euroa/kk. ja kun tästä vähennetään vuokra 500euroa, puhelinlaskut, sähkölaskut ym. ja välillä tulevia vakuutusmaksuja, tv-lupamaksu, ruoka ym ym. niin on kyllä siinä ja siinä että pärjätään. eikä vois kuvitellakaan että joskus voisi itselle jotain ostaa.. tästä syystä siis menen syksyllä töihin, vaikka mieluummin olisin kotona.. sossusta ei olla koskaan saatu mitään. että mistäs nyt sitten vielä tingittäis? kerro ihmeessä jos keksit=)

 

Tää nyt meni hieman sulta parjauksen puolelle, ei tästä ole varmasti kyse. Itse luot paineet itsellesi, jos olet sinut valintojesi kanssa, ei pitäisi tulla noin katkeraa tekstiä. Mun asuinpaikkani on mulle arvovalinta, haluan kasvattaa lapseni "maalla" pikkukaupungissa, ei meillä olisi varaa elää samantasoisesti pääkaupunkiseudulla ja hoitaa lapset kotona. Siitä emme tingi.

Saako sivusta tingata, että onhan silläkin toki vaikutusta, että minne on itse alunperin syntynyt? Jos on sieltä isosta kaupungista kotoisin, niin onhan ihan luontevaa haluta sitä omaa aikuisen ihmisenkin elämää sinne haluta järjestää, erona siihen että on aina asunut maalla tai käynyt asumassa kaupungissa ja sitten palaa maalle tai pienelle paikkakunnalle? =)

Tottakai juurilla on vaikutusta! Ja toki on luontevaa asua siellä, missä on tottunut. Mä olen asunut pikkukaupungissa ja sitten kyllä vuosia isossa ja mun mielestä lasten on hyvä kasvaa maalla. Mutta edelleenkin, se on arvokysymys, ei tuo sitä poista. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, moni haluaa asua ns. hyvillä alueilla, vaikka olisikin paremmin varaa ostaa niiltä halvemmilta alueilta asunto/vuokrata eli laitetaan oma budjetti liian ahtaalle eikä voida olla siellä kotona hoitamassa lapsia.


Niin ja lisään vielä, voi taloutensa ahtaalle laittaa pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Jos pitää olla 200 neliön uusi omakotitalo ja pihassa kaksi uutta Volvoa, se nyt on sanomattakin selvää, että kotiin ei voi jäädä, jos mies ei tienaa rutosti. Ei siis ole mikään pelkkä pääkaupunkiseudun ongelma, ettei jää epäselväksi. Ei siis ole tarkoitus mollata. Mulla asuu monia ystäviä Helsingissä ja tiedän kyllä tilanteen, kotiseutu on tärkeää jokaiselle.

 

(huh), juu kuule ei ne kaikki kotiäidit ole rahattomia luusereita...

Monesti jos lasketaan kaikki tulot ja menot monelle ol8isi edullisempaa jäädä kotiin, mutta kun ei haluta...ja se on jokaisen oma päätös!

Minulla on työssäkäyviä äitejä ja kotiäitejä ystävänä, enkä mä pysty muuten laittaa rajaa kuka on hyvä äiti paitsi että kotiäiteinä olevilla on parempi suhde lapsiinsa sillä tavalla että ei heti huudeta kun vähän tippuu keksiä hameelle...uraäideillä ei tunnu hermot kestävän jos ei omista jutuista pystytä kahvipöydän äärellä jutella vaan lapsikin yrittää saada huomiota.

Minäkin olen opiskellut, satsannut perheen tulevaisuuteen ja nyt olen innolla kotona kokonaiset 2.5v. Satsaan nyt tähän. Sitä varten ollaan opiskeltu ja tehty hommia että voidaan nauttia lapsista kun sen aika tulee.Olen ollut ennenkin ja kyllä niitä töitä saa jos on hyvä omalla alallaan...ei kotona oleminen tarkoita yhteiskunnasta eristäytymistä tai elämän tyylin muuttamista tai ystävistä luopumista...

noh noh :/

 

Täällä Espoossa on pakko mennä töihin jos haluaa asua edelleen omassa kodissa .Valintoja pitää aina elämässä tehdä..pääasia että on tyytyväinen oman valintaansa.Jokainen äiti tekee juusi sen oikean ratkaisun omaan perheensä kannalta !

Juuri näin, aina on kyse valinnoista, tavalla taikka toisella.

Niin, harva asiahan tässä elämässä on lopulta ehdoton "pakko". Varmasti 99% tekemisistämme pohjautuu omiin valintoihimme. Toki on tilanteita jotka saavat jonkun yksittäisen ratkaisun näyttämään/tuntumaan niin paljon muita paremmalta, että tekee mieli sanoa ettei muita vaihtoehtoja ole. Mutta lähes aina näitä on, vaikka ne sitten olisivatkin tilanteeseemme nähden todella surkeita.

Valintahan se on mutta koko perheen.Olen ollut myös kotona kodinhoidontuella ja huomannut että "kärsijät " ovat silloin omat murkkuikäiset lapset.Pienten lasten kanssa se on helpompaan ne eivät sillä lailla kuluta kun isot ja opiskelevat lapset.Okei voidaanhan me myydä asuntoa muuttaa muualle vuokraasuntoon tai halvemalle aluelle..mutta sitä KUKAAN meidän perheessä ei halua.Kuinka moni haluaa loppujen lopuksi kokonaan pistää elämäänsä ihan uusiksi että voisi olla 3 vuotta kotona ?

Niinhän se on. Vanhemmat tekevät valinnat koko perhettä ajatellen ja kuten sanoin, on tilanteita missä jokin tietty ratkaisu vaikuttaa huomattavasti muita paremmalta. Mutta siis silloinkin se on itse tekemämme ratkaisu, meillä olisi mahdollista muuttaa sinne halvempaan asuntoon, lopettaa nuorten harrastusten kustantaminen, myydä auto tai vaihtaa halvempaan jne.

Eri asia sitten mikä on meidän/teidän perheelle se paras ratkaisu. Itsekin päädyttiin siihen että kuopus aloittaa hoidossa 1,5v iässä vaikka olisi mahdollista vielä jatkaa kotona. Meille tuo on kuitenkin paras ratkaisu. =)

 

Tässäkin tapauksessa ns. keskituloiset perheet ovat kaikkein tiukimmilla ja niillä kotiin jääminen on taloudellisesti hankalinta.

Suurituloiset ovat niin varakkaita, että niillä yhden vanhemman tulojen katoaminen ei näy missään. Pienituloiset puolestaan saavat rahaa sossusta niin paljon kuin kehtaavat pyytää, mutta keskituloisten pitää tulla toimeen omillaan. Ne eivät ole tarpeeksi varakkaita elääkseen vain toisen vanhemman tuloilla, mutta ovat kuitenkin valtion tulorajojen mukaan liian rikkaita saadakseen sosiaalietuuksia.

Eli luultavasti pienituloisilla perheillä on paljon paremmat edellytykset kotiinjäämiseen kuin keskituloisilla perheillä. En siis menisi ihan suoralta kädeltä väittämään että kyseessä on pelkkä valinta!

 

Tottakai juurilla on vaikutusta! Ja toki on luontevaa asua siellä, missä on tottunut. Mä olen asunut pikkukaupungissa ja sitten kyllä vuosia isossa ja mun mielestä lasten on hyvä kasvaa maalla. Mutta edelleenkin, se on arvokysymys, ei tuo sitä poista. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, moni haluaa asua ns. hyvillä alueilla, vaikka olisikin paremmin varaa ostaa niiltä halvemmilta alueilta asunto/vuokrata eli laitetaan oma budjetti liian ahtaalle eikä voida olla siellä kotona hoitamassa lapsia.

Mutta silloin voisi tyytyä ilmaisemaan asian niin, että ne omat arvot eivät ole sen kummempia tai parempia kuin ne jonkun toisen arvot. En väitä, että sinä olisit tehnyt niin, mutta niin usein tässä aiheessa kuuluu se äänensävy, että näin meillä, kannattais teilläkin Ja se on ärsyttävää ja loukkaavaakin. :/

 

Tottakai juurilla on vaikutusta! Ja toki on luontevaa asua siellä, missä on tottunut. Mä olen asunut pikkukaupungissa ja sitten kyllä vuosia isossa ja mun mielestä lasten on hyvä kasvaa maalla. Mutta edelleenkin, se on arvokysymys, ei tuo sitä poista. Jos asuu pääkaupunkiseudulla, moni haluaa asua ns. hyvillä alueilla, vaikka olisikin paremmin varaa ostaa niiltä halvemmilta alueilta asunto/vuokrata eli laitetaan oma budjetti liian ahtaalle eikä voida olla siellä kotona hoitamassa lapsia.

Mutta silloin voisi tyytyä ilmaisemaan asian niin, että ne omat arvot eivät ole sen kummempia tai parempia kuin ne jonkun toisen arvot. En väitä, että sinä olisit tehnyt niin, mutta niin usein tässä aiheessa kuuluu se äänensävy, että näin meillä, kannattais teilläkin Ja se on ärsyttävää ja loukkaavaakin. :/

Ei mun ainakaan ole tarkoitus mollata ketään enkä neuvoakaan tahdo. Sanon vaan mielipiteeni, meille sopii tämä ratkaisu ja jos joku haluaa mennä heti vanhempainrahakauden jälkeen töihin, se sopii heille eikä se mun napaa kaivele. Keskustelu kävi vain siitä, että onko se mahdollista vai ei.

 

Ei mun ainakaan ole tarkoitus mollata ketään enkä neuvoakaan tahdo. Sanon vaan mielipiteeni, meille sopii tämä ratkaisu ja jos joku haluaa mennä heti vanhempainrahakauden jälkeen töihin, se sopii heille eikä se mun napaa kaivele. Keskustelu kävi vain siitä, että onko se mahdollista vai ei.

Minusta se ei ole edes oleellista, onko mahdollista vai ei

 

Voi teitä, mammat!
Mä olen ollut kotiäitinä 10 vuotta, lapsia on kolme.
Asutaan omakotitalossa, joka on rakennettu 1950-luvulla. Talosta ei ole velkaa - enää.
Autoja on ollut välillä kaksikin -kun lähdin tuon kotona olemisen jälkeen takaisin työelämään. Kumpaakaan ei ostettu velaksi. Ei myöskään nykyistä autoa ole ostettu velaksi; tosin meillä ei olekaan uusinta ilmastoitua mallia olevaa autoa nytkään.
Olen työtön, mies on onneksi töissä, mutta ei ole mikään huippu palkkaa nauttiva virkamies tms.
Meillä tehtiin aikanaan valinta, että hoidan lapset kotona niin pitkään kuin mahdollista; elintaso on ollut meille ihan riittävä koko ajan, lasten ei ole tarvinnut sen vuoksi kärsiä. Ellei sitten sitä pidetä kärsimyksenä, ettei ole päässyt ulkomaille kertaakaan.
Elämä on valintoja; meillä on ollut tällaiset valinnat, jollakulla toisella perheellä on toisenlaiset arvot ja valinnat; mikä mä olen niitä valintoja arvostelemaan. Me ihmiset kun ollaan arvoinemme ja valintoinemme kaikki erilaisia.
Eikä kukaan tällä palstalla voi tulla toiselle sanomaan, mitä ja miten hänen pitäisi valita. Loputon arvostelu ja syyllistäminen vain näyttää olevan tämän palstan käyttövoima.
Itse kunnioitan työssäkäyviä äitejä, koska he vielä työpäivän jälkeenkin jaksavat tehdä kotityöt jne. Yhtä lailla kunnioitan oman kokemukseni perusteella kotiäitejä, koska hekin jaksavat ilman vapaapäiviä ja lomia hoitaa päivästä toiseen lapsensa ja kotinsa. En ymmärrä miksi tästä aiheesta aina saadaan niin tulikivenkatkuinen väittely aikaan. Ehkä se vain on niin että meissä naisissa on "sisäänrakennettuna" tietty äitikuva. Ja jos ei tunne itse yltävänsä sen kuvan tasolle -oli sitten kotiäiti tai työssä käyvä äiti - niin asia herättää kiihkeitä tunteita. Äiti on kuitenkin äiti vaikka ei pullantuoksuinen kotiäiti olisikaan.Ja äiti on aina lapsen näkökulmasta katsottuna se maailman paras ja rakkain äiti, oli millainen äiti ja ihminen tahansa.

 

ei mulla ainakaan ollut taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin kolmeksi
vuodeksi vaikka ois halunnutkin.ei oo meillä ihmeellistä kotia eikä harrasteta shoppailua.mutta laskut on maksettava ja ruokaa syötävä.
turha kenenkään vouhottaa että kaikilla mahdollisuus jäädä kotiin ja on
vain asennekysymys.JA VITUT ON!!!kivat niille jotka on kotona,mutta turha meuhkata niitten takia jotka on töissä.ei se ole kenenkään toisen asia miten joku elämänsä läpi kahlaa.

 

Mitä se kenenkään napaa kaivelee laitetaanko lapset hoitoon vai hoidetaanko heidät kotona?

Eihän siitä ollutkaan kyse, vaan siitä, että onko kotonahoitaminen rahallisesti mahdotonta.

no kaikille se kotona hoitaminen ei ole rahallisesti mahdollista, sanokoon kuka mitäkin haluaa. ja mikä sitten on hyvä, valitetaan kun pitää käydä töissä, valitetaan jos voi olla kotona, mikään ei ole hyvä, kotona olijat vaatii silti, että ne lapset pitää saada hoitoon, kun ne tarvii kavereita jne. silti jaksetaan väittää, että kotona on lapsi paras hoitaa, ja että sen takia kannattaa elää pihisti.

 

Tuli muuten mieleen tuo toinen juttu, eli jos nyt sovitaan että kaikilla on varaa olla kotiäitinä 3v, kyse vain omista valinnoista. Mutta siis sopivasti pussinsuita kiristellen onnistuu vaikka puoliso olisi työttömänä, pitkällä sairaslomalla, todella huonopalkkaisessa hommassa jne.

Hassua kuitenkin että silloin kun puhutaan miesten kotiinjäämisestä, yksi ja toinenkin on valmis sanomaan ettei heidän perheessään olisi tuohon taloudellisia mahdollisuuksia. Eikö se kht yhtälailla tipahda myös koti-isän tilille, eli omasta valinnasta kysymys tässäkin?

Nostan vielä tätä... :wave:

 

Tuli muuten mieleen tuo toinen juttu, eli jos nyt sovitaan että kaikilla on varaa olla kotiäitinä 3v, kyse vain omista valinnoista. Mutta siis sopivasti pussinsuita kiristellen onnistuu vaikka puoliso olisi työttömänä, pitkällä sairaslomalla, todella huonopalkkaisessa hommassa jne.

Hassua kuitenkin että silloin kun puhutaan miesten kotiinjäämisestä, yksi ja toinenkin on valmis sanomaan ettei heidän perheessään olisi tuohon taloudellisia mahdollisuuksia. Eikö se kht yhtälailla tipahda myös koti-isän tilille, eli omasta valinnasta kysymys tässäkin?

Nostan vielä tätä... :wave:

Samaan minäkin olen kiinnittänyt huomiota

 

Tässäkin tapauksessa ns. keskituloiset perheet ovat kaikkein tiukimmilla ja niillä kotiin jääminen on taloudellisesti hankalinta.

Suurituloiset ovat niin varakkaita, että niillä yhden vanhemman tulojen katoaminen ei näy missään. Pienituloiset puolestaan saavat rahaa sossusta niin paljon kuin kehtaavat pyytää, mutta keskituloisten pitää tulla toimeen omillaan. Ne eivät ole tarpeeksi varakkaita elääkseen vain toisen vanhemman tuloilla, mutta ovat kuitenkin valtion tulorajojen mukaan liian rikkaita saadakseen sosiaalietuuksia.
Eli luultavasti pienituloisilla perheillä on paljon paremmat edellytykset kotiinjäämiseen kuin keskituloisilla perheillä. En siis menisi ihan suoralta kädeltä väittämään että kyseessä on pelkkä valinta!

Mä olen sun kanssa samaa mieltä.

 

Töllin Ruusalle:
Tässäkin keskustelusta on hyvin näkynyt se, että ihmiset (jotkut ainakin) menevät jossain määrin peppu edellä puuhun. Elämässä tapahtuu heille jotain ja sitten siitä tehdään se arvo ja valinta. En väitä, että jokainen tekee niin, mutta ihan varmasti tässäkin ketjussa on niitä, joilla ei ole oikeasti ollut kyse valinnasta tai ainakin vaihtoehtoja on ollut vähän, jos ollenkaan. Sitten on hyvä olla nenä pystyssä ja sanoa, että on varmaan viisivuotiaasta tahtonut tehdä just niin kuin nyt sitten on ollut tehneeksi ja ilman muuta toistenkin pitäisi tehdä juurikin niin, tai on vikaa arvoissa ja valinnoissa. Äh, se minua ärsyttää.

Ja kun puhe ei ole niistä kuuluisista arvoista ja valinnoista, niin silloin kyllä ollaan naama nurinpäin sen kotona olemisen kanssa, siellä ollaan vankeina ja mies on ihan p-ka, se sama, jonka mielestä naisen paikka on kotona ja arvot on silloin kohdallaan... Ja rahaa, sitä on ihan liian vähän, ei tukia saa tarpeeksi ja telkkarilupakin on kallis, verrattuna siihen, ettei sieltä katsota kuin Täydelliset naiset, Salkkarit ja miljoona muuta ohjelmaa

Oih, purskahtipa pikkuisen. Eikä ihan vähän asian vierestä, mutta vähän sinnekin, kai. Saitko yhtään kiinni siitä, mitä tuumin?

Joo, sain, ja olen samaa mieltä.

Ne huutelijat ovat taas kai sitä joukkoa, josta ennenkin olemme keskustelleet.

 

Ei mun ainakaan ole tarkoitus mollata ketään enkä neuvoakaan tahdo. Sanon vaan mielipiteeni, meille sopii tämä ratkaisu ja jos joku haluaa mennä heti vanhempainrahakauden jälkeen töihin, se sopii heille eikä se mun napaa kaivele. Keskustelu kävi vain siitä, että onko se mahdollista vai ei.

Minusta se ei ole edes oleellista, onko mahdollista vai ei

Siitä tässä kuitenkin oli kyse tässä keskustelussa. Ei siitä, toinen vaihtoehto olisi parempi/huonompi kuin toinen.

Ja oikeesti, totuuden nimessä, mä en voi käsittää, miksi mä aina vastaan tähän samaan aiheeseen kun se ei totta puhuen kiinnosta mua edes.

 

Tuli muuten mieleen tuo toinen juttu, eli jos nyt sovitaan että kaikilla on varaa olla kotiäitinä 3v, kyse vain omista valinnoista. Mutta siis sopivasti pussinsuita kiristellen onnistuu vaikka puoliso olisi työttömänä, pitkällä sairaslomalla, todella huonopalkkaisessa hommassa jne.

Hassua kuitenkin että silloin kun puhutaan miesten kotiinjäämisestä, yksi ja toinenkin on valmis sanomaan ettei heidän perheessään olisi tuohon taloudellisia mahdollisuuksia. Eikö se kht yhtälailla tipahda myös koti-isän tilille, eli omasta valinnasta kysymys tässäkin?

Nostan vielä tätä... :wave:

Samaan minäkin olen kiinnittänyt huomiota

Meilläpä juttu on niin, että jos mä menisin töihin, jäisi Äijä kotiin ja sitten rahaa olisi (tai ei olisi) vähemmän.

Se ei ole oleellista. (raha siis)

 

(huh), juu kuule ei ne kaikki kotiäidit ole rahattomia luusereita...

Monesti jos lasketaan kaikki tulot ja menot monelle ol8isi edullisempaa jäädä kotiin, mutta kun ei haluta...ja se on jokaisen oma päätös!

Minä olen laskelmani tehnyt, kotihoidontuki + hoitolisä + kuntalisä netto n. 450 euroa. Palkka netto n. 2300 euroa - lasten päivähoitomaksut 320 euroa - bensat 90 euroa. Palkasta siis jää 1890 euroa ja palkan ja kotihoidon tuen erotus on 1440 euroa.

Minulle olisi riittänyt välimuoto, töissäkäynti mahdollistaa nyt paljon muutakin kuin peruselämisen. Mutta 500 euroa lisää käteen, niin olisin voinut hoitaa lapsia pidempään kotona. Ikävä kyllä se ei olisi onnistunut muuten, kun muuttamalla jonnekin kauas, jolloin miehen työmatkat olisivat olleet kohtuuttomat ilman autoa (hän ei siis aja) tai hänellä ei olisi ollut työtä lainkaan. Ja niin meidänkin perhe olisi heittätynyt sossun elätettäväksi.

 

Ja oikeesti, totuuden nimessä, mä en voi käsittää, miksi mä aina vastaan tähän samaan aiheeseen kun se ei totta puhuen kiinnosta mua edes.

Samaa voisin kysyä minäkin itseltäni