En voi tehdä lapsia mieheni kanssa!

Onko mielestänne avioeron syy, että ei halua lapsia miehensä kanssa?
Silloin kun halusin mieheni kanssa naimisiin, en pitänyt lainkaan mahdollisena, että toivoisin joskus tulevani äidiksi. Mieleni on kuitenkin muuttunut iän karttuessa. Aviomieheni suvussa on ikäviä perinnöllisiä sairauksia, enkä halua riskiä, että ne periytyy lapselleni. Onko väärin toivoa lapselleen "tervettä taustaa" ja myös mennöä kohti toivettaan? Sitä en tiedä että löydänkö sitten sopivaa isää lapselleni tai ehdinkö sellaista löytää, mutta en vain pysty yrittämään lasta mieheni kanssa. Joko lapsettomuus tai lapsi jonkun toisen kanssa.

 

Ei ole mielestäni eron syy, jos mies on muuten kunnollinen. Lapsen voi hankkia luovutetuilla siittiöillä.

 

Spermanluovutus ei ole vaihtoehto?

 

Spermanluovutus ei ole vaihtoehto?

Mies ei ikinä suostuisi sellaiseen käytäntöön, kun kuitenkin hänkin on kyvykäs saamaan lapsia (tai no sitähän ei voi satavarmaksi todellakaan sanoa mutta siis kun mitään lapsettomuutta ei kuitenkaan ole ainakaan todettu)

 

Perinnöllisiä sairauksia voidaan seuloa alkioista?

 

Aika kylmä ajattelutapa. Ethän vaan liioittele noiden perinnöllisten sairauksien kanssa? Mitä sairauksia?

 

Mitä sairauksia? Kannattaisi varmaan alan lääkärin kanssa jutella niistä sairauksista....

 

[QUOTE="vieras";27816368]Mies ei ikinä suostuisi sellaiseen käytäntöön, kun kuitenkin hänkin on kyvykäs saamaan lapsia (tai no sitähän ei voi satavarmaksi todellakaan sanoa mutta siis kun mitään lapsettomuutta ei kuitenkaan ole ainakaan todettu)[/QUOTE]
No kannattaisiko kuitenkin kysyä ennenkuin lähdet etsimään toista miestä? Jos on jotain oikeasti haitallisia tauteja, niin hän on saattanut itsekin pohtia omaa lisääntymistään.

 

Aika kylmä ajattelutapa. Ethän vaan liioittele noiden perinnöllisten sairauksien kanssa? Mitä sairauksia?

En ole osannut ajatella, että tämä olisi jotenkin kylmä ajattelutapa;( jotenkin sitä toivoo vaan mahdollisimman turvallista ja onnellista lapsuutta ja elämää lapselle, samoin niitä elämän lähtökohtia. Tietenkään elämästä ei koskaan tiedä, mutta mulla taas sellanen ajatusmaailma, että kaiken pahan minkä voi estää niin se pitää estää ja niin edelleen. En halua listata sairauksia, ettei kukaan tuttu tunnista.... Saatan liioitellakin, mutta se ei poista pelkojani.

 

Minkä tyyppisistä sairauksista on kyse?

 

Ei se kuule sata varmaa ole, että teijän lapsella olis mitään sairauksia. Ihme hysterisointia. Munkin puolen suvussa on paljon sairauksia ja mä ite niitä lähinnä pelkäsin, mutta mies sai vakuutettua mut siitä, että se ei ole sata varmaa, että lapsi olisi sairas. Meillä erittäin terve ja elivoimainen uhmaikänen . Nautin tästä kaikesta ja just mun ihanan mieheni kanssa :heart:

 

Lisäks heillä paljon alkoholismia ja masennusta suvussa (nämä ei niitä sairauksia mitä tuossa tarkoitin), ja jotenkin nämä lähtökohdat kammoksuttaa, kun eikö alkoholismi ainakin periytyvää vaikka tietysti ympäristö vaikuttaa myös joko neg tai positiivisesti. On vain yksinkertaisesti sellainen tunne, että ei lasta tuon miehen kanssa. Ja on muuten hirveä tunne kun tuo mies on kuitenkin oma aviomies.

 

Ajatusteni taustalla tietty voi olla jotain yleistä tyytymättömyyttä mieheen ja avioliittoomme yleensä, jos nyt syvällisesti alkaa pohtia.

 

Taidat olla melkoinen sotanorsu, ei pahalla mutta näin päättelin. Eikö olisi kaikille helpompaa ettet levittäisi geenejäsi tähän maailmaan.

 

Kannattaa hakeutua perinnöllisyysneuvontaan ennenkö päättää mistään.
Saisi realistisen kuvan mikä periytymisriski on millekin taudille. Tosiasia kuitenkin on että lähes joka suvusta jotain mahdollisesti periytyviö tauteja löytyy. Geneettisesti 'puhtaan' miehen löytäminen voi olla aika vaikeaa. Ja luovutetuissakin siittiöissä voi olla vaikka mitä geenejä..

 

Meillä taas lapsella on suuri tod.näk.periä jokin neurologinen tila, lähinnä autismin kirjoa ja tarkkaavaisuushäiriötä meinaan. Ei pelota silti tippaakaan, meidän lapsihan hän on.

 

[QUOTE="Vieras";27816447]Kannattaa hakeutua perinnöllisyysneuvontaan ennenkö päättää mistään.
Saisi realistisen kuvan mikä periytymisriski on millekin taudille. Tosiasia kuitenkin on että lähes joka suvusta jotain mahdollisesti periytyviö tauteja löytyy. Geneettisesti 'puhtaan' miehen löytäminen voi olla aika vaikeaa. Ja luovutetuissakin siittiöissä voi olla vaikka mitä geenejä..[/QUOTE]

Tämä ei tullutkaan mieleeni, kiitos. Pitää vielä miettiä tätä vaihtoehtoa, vaikka toisaalta tuntuu, että olen jo luovuttanut. Joo on munkin suvussa perinteisiä sydän- ja verisuonitauteja mut tälläiset ns, tyypilliset ja lopulta kuitenkin melko iisit sairaudet (iisit ja iisit, mutta verrattuna) on ok, hyväksyttävissä ja niin edelleen.

 

Pystyisitkö jättämään miehesi noin vain? Kaikilla meillä on taakkamme, eikä lapsia voi kaikelta suojata. Uskon, että ongelma on miehesi perimän sijaan omat pelkosi. Juttele vaikka lääkärin kanssa. Ei lapset välttämättä sairastu ja monien sairauksien kanssa voi elää onnellisen elämän - riippuen asenteesta! Kerro nyt jokin sairauksista, koska en millään keksi mitään sairautta, mikä voisi olla syy siihen, ettei hanki jälkeläisiä.

 

Pystyisitkö jättämään miehesi noin vain? Kaikilla meillä on taakkamme, eikä lapsia voi kaikelta suojata. Uskon, että ongelma on miehesi perimän sijaan omat pelkosi. Juttele vaikka lääkärin kanssa. Ei lapset välttämättä sairastu ja monien sairauksien kanssa voi elää onnellisen elämän - riippuen asenteesta! Kerro nyt jokin sairauksista, koska en millään keksi mitään sairautta, mikä voisi olla syy siihen, ettei hanki jälkeläisiä.

INCL, Huntingtonin tauti tms.?

 

Meillä taas lapsella on suuri tod.näk.periä jokin neurologinen tila, lähinnä autismin kirjoa ja tarkkaavaisuushäiriötä meinaan. Ei pelota silti tippaakaan, meidän lapsihan hän on.

minäkin adhd diagnoosin omaavana olen uskaltanut kaksi lasta tähän maailmaan pyörättää. uhkaavasti näyttää siltä että molemmat lapset ovat näitä piirteitä perineet. onneksi nykyään on hoitoja saatavilla toisin kuin silloin kun minä olin lapsi.

 

Tuskin mikään sairaus periytyy 100 % varmuudella. Ja vaikka alttiudet periytyy, on monissa sairauksissa vielä elämäntavoilla +/-50% vaikutus. Alkoholismi- ja masennusalttius on perinnöllistä, mutta uskon, että alkoholismikin on ehkäistävissä terveillä elämäntavoilla ja terveellä itsetunnolla.

 

Ennen eropäätöstä nyt tosiaan kannattaa harkita ja punnita asioita useamman kerran. Mulla on viisi lasta. Mun puolella suku aika lyhytikäistä ja on juurikin noita sydän- ja verisuonitauteja. Lasten isän puolella todella runsaasti alkoholismia, lisäksi myös useampia pariskuntia, joissa molemmat samaa sukupuolta. Joskus olen huvittuneena ajatellut, että mikäli nämä asiat kulkee geeneissä niin monen sortin sakkia munkin väestä on tulossa. Mutta sitten tulee, jos tulee. Sitä alkoholismia mä en tosiaan lapsilleni toivo, mutta ne parisuhteet samaa sukupuolta olevien kanssa mua ei haittaa.

Tällä hetkellä elän viiden vilkkaan ja itsepäisen lapsukaisen kanssa ja huumorilla ajattelen, että ei omilla ja lasten isän geeneillä olisi mitään helppoja ja rauhallisia lapsia ikinä voinut tullakkaan. Molemmat olemme tarpeen tullen hyvinkin hankalia. Että onko vaikean luonteen kanssakaan nyt niin helppo elää.

Voihan sairastumisia ja vammautumisia tapahtua lapsen jo ollessa olemassakin. Ja jos nyt aiot erota, löytää uuden isäehdokkaan ilman sukurasitteena olevia sairauksia, niin silti voisit saada jostakin syystä sairaan lapsen. Mä edelleen jotenkin uskon, että kaikella on tarkoituksensa.

 

Mäkin suosittelen tuota perinnöllisyysneuvontaa, terveyskeskuksesta tai varmaan neuvolastakin saa lisätietoa. Vaikka sä löytäisit miehen, jolla ei ole tiedossa mitään perinnöllisiä sairauksia suvussa, se ei tietenkään ole tae siitä etteikö sellaisia ole. Ihmisen geenistö on hyvin monialainen ja piileviä mutaatioita on pilvin pimein. Sitten ei tarvitse kuin löytää se toinen jolla on myös samainen geenivirhe tietämättään, niin siinähän se sitten onkin.

Mitä tulee alkoholismiin, mun miehen suku on alkoholisteja koko remmi. Isänsä on ihan rappiolla ja sitä hän ei koskaan näekään. Äitinsä juo joka ilta, mutta ei ole kuitenkaan sillä lailla rappiolla. Ts. hoitaa työnsä ja kotinsa ja muuten itsensä jne. Siskonsa juo joka viikonloppu eikä arkenakaan lasiin sylje, jos tilaisuus tulee. Isovanhempansa juovat, enonsa juo jne jne. Mutta mun mies juo ehkä pari kertaa vuodessa viitisen siideriä kerrallaan eikä koskaan ole varsinaisessa humalassa, vaan tavallista hilpeämpi.

 

Mitäpäs teet sitte jos löydät se täydellisen miehen ja saatki vaikka down-lapsen? Tai jos laps vammautuu synnytyksessä?

 

Tämä mies auttaa saamaan täydellisen lapsen:

http://divisionpanzer.com/wp-content/uploads/Josef-Mengele.jpg