Enää ei saa käyttää sanoja isäpuoli ja äitipuoli!

Väestöliiton sivuilta hyvän eroamisen oppaasta bongasin tällaisen kohdan:

"Onnistuneissa eroissa kummankin kumppanin uudet puolisot voivat tulla kavereina mukaan lasten juhliin ja tärkeisiin tapahtumiin. Nämä uudet kumppanit eivät ole enää nimikkeiltään ”isäpuoli” ja ”äitipuoli”. Ainoat ”isä” ja ”äiti” ja ainoat kasvattajat ovat kaksi omaa biologista vanhempaa."

Lähde: Hyvä ero on mahdollinen - Väestöliitto

Empäs tiennyt ollenkaan, että nuokin sanat ovat nykyään pannassa.Jotenkin tuntuu taas ylireagoinnilta. Muutenkin outo sävy tuossa viimeisessa lauseessa miten äiti ja isä on AINOAT kasvattajat..

 

No huh huh. En ole kokenut isäpuoli/äitipuoli -sanoja loukkaavina. Ja kasvattajiahan on muitakin, ainakin meillä jopa isotädit ja enot osallistuvat kasvatukseen. Samoin koulu yms.

 

En ole koskaan ymmärtänyt noita isäpuoli ja äitipuoli -nimityksiä eroperheissä. Ennen niitä käytettiin, jos puoliso kuoli ja mentiin uusiin naimisiin. Sitten se on oikea nimitys, mutta ei eroperheessä. Ne eroperheen puolisot, kun ei ole mitään vanhempia, kun lapsella on omat vanhemmat.

 

Mä taas en ymmärrä tuota ollenkaan. Musta lapsen kuuluu itse päättää millä nimikkeellä hän isänsä tai äitinsä kumppania kutsuu. Ja jos tai kun mä sattuisin seurustelemaan ja muuttamaan yhteen jonkun kanssa, niin hän ei missään tapauksessa olisi mikään mun lasteni kaveri vaan perheen toinen, tasavertainen aikuinen, joskaan ei biologisesti lasten kanssa sukua, mutta kuitenkin ainakin mun mielestäni ja toiveeni mukaan ihan tasavertainen kasvattaja ja arjen pyörittäjä. Samaa roolia toivoisin itselleni jos kumppanillani olisi lapsia. En tietenkään olisi heidän biologisen äitinsä paikkaa viemässä, mutta en myöskään todellakaan ryhtymässä miksikään kaveriksi lapsille.

 

Väestöliiton sivuilta hyvän eroamisen oppaasta bongasin tällaisen kohdan:

"Onnistuneissa eroissa kummankin kumppanin uudet puolisot voivat tulla kavereina mukaan lasten juhliin ja tärkeisiin tapahtumiin. Nämä uudet kumppanit eivät ole enää nimikkeiltään ”isäpuoli” ja ”äitipuoli”. Ainoat ”isä” ja ”äiti” ja ainoat kasvattajat ovat kaksi omaa biologista vanhempaa."

Lähde: Hyvä ero on mahdollinen - Väestöliitto

Empäs tiennyt ollenkaan, että nuokin sanat ovat nykyään pannassa.Jotenkin tuntuu taas ylireagoinnilta. Muutenkin outo sävy tuossa viimeisessa lauseessa miten äiti ja isä on AINOAT kasvattajat..

Tuo on todella outo kohta?
Meillä ainakin kasvattajina toimivat äiti ja "isäpuoli", biologisen isän suostumuksella, ja biologinen isä saa osallistua sen verran kun haluaa, muttei tarvitse. Ja biologinen isä kysyy tarvittaessa "isäpuolelta" neuvoja lastensa kanssa olemiseen.
Mites jos lapsella on sijaisvanhemmat ja biologiset vanhemmat, eikös kasvattajina silloin toimi juuri muut kuin biovanhemmmat...

 

Mulla ei oo ikinä tullu mieleenkä käyttää vanhempieni uusista puolisoista nimityksiä isä/äiti tai isäpuoli/äitipuoli... Mulla on tasan 2vanhempaa, äiti ja isä.

Serkkujen isä kuoli ja he kyllä puhuvat isäpuolesta joka on heidät kasvattanut, mutta heillä "ei ole isää".

Silti ollaan opetettu lapsia sanomaan mun isäpuolta papaksi, mun isää kun eivät edes muista.

 

Mulla on jo aikuiset lapset, mutta meillä ei ole käytetty sanoja isäpuoli tai äitipuoli. Vanhempien elämään tulleet uudet aikuiset voivat myös poistua lapsen elämästä yhtä lailla kuin ovat sinne tulleetkin ja sitten olisi ex-äitipuolia ja ex-isäpuolia. Tai äitipuoli 1, äitipuoli 2 jne. Mä olen aina ollut sitä mieltä, äiti on äiti ja isä on isä ja muut ovat sitten Matti, Maija, Mikko, Riitta jne. Mä en pidä äitipuoli/isäpuoli sanoja loukkaavina vaan lasta hämäävinä, koska mielestäni sanoihin äiti ja isä - puolikkainakin - liittyy tunne tietystä sukulaisuussuhteen pysyvyydestä ja nämä puolikkaathan eivät yleensä pidä enää lapsiin yhteyttä sen jälkeen, jos heillekin tulee ero lapsen biologisesta vanhemmasta.

 

Toki uusi puoliso voi toimia kasvattajana jos se luontevasti perheen kuvioihin istuu. Mutta ei siitä mitenkään isäksi tai äidiksi tulla, ei siis edes puolikkaaksi. Joten en voisi kuvitellakaan käyttäväni mitään -puoli -nimityksiä kenestäkään. Kulkekoot etunimillä tms.

 

Ahaa... En mä ole kokenut ongelmana sitä, että mulla on isäpuoli ollut nyt about 21 vuotta. Äidin kaveri ois jotenkin vaivaannuttavampi nimitys.

 

Itselle henk koht. esimerkiksi sanat kumppani tai miesystävä kuulostavat lasten suusta vähän oudoilta. Ja tuo biologisten vanhempien roolin korostus ainoina kasvattajina on todella outoa. Itse näen sen useamman kasvattajan enemmänkin rikkautena, varsinkin jos homma toimii hyvin.

 

No onhan se totta, että noilla sanoilla on taakkaa ainakin yhtä paljon kuin mustalaisella ja neekerillä.
Isäpuolethan on seksuaalisia hyväksikäyttäjiä ja äitipuolet ovat olleet pahoja Tuhkimon ajoista saakka.

Isä- ja äitipuolien takia on alkuperäinen ydinperhe rikkoutunut, isät ja äidit tappelevat ajasta, lastenhoidosta ja lasten oikeuksista isä- ja äitipuolien kanssa. Isä- ja äitipuolet ovat välinpitämättömiä, ilkeitä, inhottavia - ja tekevät A-luokan yhteisiä uusperhelapsia isien ja äitien kanssa, kun lapsipuolet jäävät B-luokan satelliittilapsiksi parin kolmen kodin (ja erilaisten isä-, äiti-, sisko- ja velipuolien) väliin.

 

Mun mielestä lapsen tulisi itse saada päättää millä nimellä uusia puolisoita kutsuu. Itse viittaisin etunimellä uuteen kumppaniini lapsen kanssa puhuessa. Muille kertoisin kyseessä olevan minun miesystäväni/aviomieheni.

Kaveri-nimitystä en oikein tajua. Joillekin vissiin kaveri-sanalla voidaan viitata seurustelukumppaniin. Itse käyttäisin ihan rehdisti seurustelusta tai liitosta kertovia nimikkeitä, kuten poikaystävä, miesystävä, avopuoliso, mies, aviomies jne. Kasvatuksessa uudet puolisot ovat mukana eri tavoin, mutta kyllähän ne olemassaolevat isä ja äiti tekevät ne suuret päätökset. Uudet puolisot eivät tee mitään lapseen liittyviä päätöksiä elleivät ne päätökset koske jotenkin hyvin suoraan myös häntä itseään. Uusi puoliso voi siis osallistua keskusteluun (aikuisena ihmisenä) kodin säännöistä tai lapsen käytöksestä häntä kohtaan, mutta lapsen juridiset vanhemmat päättävät mitä kouluja hän käy, mitä elokuvia saa katsoa, saako ottaa lävistyksen vai ei jne. Sellaisiin asioihin ei isän tai äidin kumppanilla ole sanottavaa, ne ovat lapsen ja hänen vanhempiensa välisiä asioita. Paitsi siis jos lapsi itse tahtoo kysyä neuvoa tältä uudelta kumppanilta.

Menipä sekavaksi. Ehkä joku tajusi jotakin.

 

Itselle henk koht. esimerkiksi sanat kumppani tai miesystävä kuulostavat lasten suusta vähän oudoilta. Ja tuo biologisten vanhempien roolin korostus ainoina kasvattajina on todella outoa. Itse näen sen useamman kasvattajan enemmänkin rikkautena, varsinkin jos homma toimii hyvin.

Mun lapseni ovat käyttäneet ko henkilön etunimeä eivätkä "äidin miesystävä" tai "isän kumppani". Tosin mun lapseni eivät ole koskaan kutsuneet siskoanikaan tädiksi vaan etunimeltä. Isovanhemmat ovat mummi ja ukki, mutta mummipuolia ja ukkipuoliakaan ei ole ollut vaan heitäkin on kutsuttu etunimeltä.

 

Ei kaveri minunkaan mielestä oikein sovi äiti- tai isäpuolen nimitykseksi, onhan se sekä lapselle että vanhemmalle jotain ihan muuta kuin kaveri; vanhemmalle uusi puoliso ja lapselle uusi perheenjäsen ja kasvattaja, vaikkei biloginen vanhempi olekaan.

 

Tuohan on ihan tapauskohtaista, jokainen tehköön niinkuin parhaaksi näkee.

Jos mulla joskus tulee olemaan kumppani, hän on ensisijaisesti mun kumppani, ei lapsen kasvattaja tai joku puolikas vanhempi.

 

kyllä nykyään on nähtävästi helppoa tai jotain, kun jollain on aikaa pohtia tuollaistakin. mun mielestä se on perheitten oma asia, millä kukin päättää ketäkin kutsua, ei mikään ulkopuolelta määrättävä juttu... tuskin se nimitys on millään tavalla olennaista uusioperheissä, kyllä ne muut asiat sen hyvän arjen ja elämän sujumisen määrittää.

 

Ja minä siis olen isäni vaimoa kutsunut ihan nimellä ja sitten näin muille kertoessani puhun ihan luontevasti isäni vaimosta. Hän ei _todellakaan_ ole ollut minulle mikään äitipuoli. Ei ole ollut mitenkään äidin asemaan verrattavissa. Kavereita me olemme joskus olleet, nykyään yhteydenpito on vähän vähemmässä ja hän on tosiaan vain isäni vaimo.

Äidin poikaystävät/miesystävät ovat olleet äidin poika/miesystäviä. Kun olin itse vielä nuori niin tuntui luonnollisemmalta sanoa poikaystävä, nykyään tuntuu luontevalta puhua miesystävästä.

Minulla on yksi siskopuoli ja tuntuu hyvin luontevalta kutsua häntä siskopuoleksi, tai joskus jopa siskoksi. Minä olen häntä kymmenisen vuotta vanhempi. Hän kutsuu isääni iskäksi vaikkei isäni ole hänen biologinen isänsä. Minä olen hänelle sisko. Hän oli niin pieni kun tuli osaksi perhettämme, 2-vuotias. Ei hän muista aikaa ilman meitä. Minä olen sen verran vanhempi, että minulle sopii se, että hän puhuu minusta siskona vaikka minä itse kuvailisin suhdettamme ulkopuolisille puhumalla siskopuolesta.

 

kyllä nykyään on nähtävästi helppoa tai jotain, kun jollain on aikaa pohtia tuollaistakin. mun mielestä se on perheitten oma asia, millä kukin päättää ketäkin kutsua, ei mikään ulkopuolelta määrättävä juttu... tuskin se nimitys on millään tavalla olennaista uusioperheissä, kyllä ne muut asiat sen hyvän arjen ja elämän sujumisen määrittää.

Aivan, mä olen kutsunut isäpuoltani ulkopuolisille isäpuoleksi. Tutuille jotka tietävät kenestä kyse, käytän etunimeä kuten myös häntä puhuttelen etunimellä.

Jotenkin miellän, että jos suhdetta on kestänyt vuosia ja uusi kumppani osallistuu kasvatukseen ym. kuten ns. oikea biologinen vanhempi niin hän on silloin isä- tai äitipuoli jos jotenkin pitää määritellä hänen paikkansa perheessä.

Perhe- ja tilannekohtaista.

 

Minä en ikinä puhunut isä- tai äitipuolesta. Enkä myöskään ajatellut niin. Minulla oli ja on ainoastaan yhdet isä ja äiti.