Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kotona

Minulla on esikon la 4.7., enkä malttaisi odottaa. :) Nyt tajuntaani pamahti kuitenkin vahva tietoisuus siitä että sairaalasta kotiuduttua ollaan miehen kanssa todella ihan omillamme, eikä meillä ole aiempaa kokemusta vauvan hoidosta. Tokihan olemme saaneet tietoa neuvolasta ja valmennuksista, mutta jotenkin tuntuu että nuo tiedot valuvat kuin vesi käsistä jonnekin kun h-hetki ja yliväsymys iskevät päälle. :D
Olisi hieno kuulla teidän kokemuksianne noista ensimmäisistä viikoista, kuinka arki lähti sujumaan ja millaisia asioita/tilanteita tuli vastaan tms. =)
Kiitos paljon jo etukäteen!
 
ekat viikot on IHANIA, vaikka väsy tietysti on , kun vauvalla ei vielä oo vuorokausirytmiä, valvottaa öisin. mutta vuorotelkaa öisin, niin äitikin saa välillä nukkua, tosin enempi äiti joutuu valvomaan jos imettää.
olkaa rauhassa, ja kutsukaa vieraita vasta kun itestä siltä tuntuu

t.kahden tytön äiti
 
turha jännittää :) ne opettaa vaipanvaihdot ja muut perusjutut. hyvin pärjäätte! ja neuvolaan voi soittaa (tai sukulaiselle) jos tulee jotain pulmallista. ainut missä voi olla ongelmaa on imetys. kannattaa vaatia kunnon imetysopastusta sairaalassa. alkuviikot oli ihania ainakin meillä :) vauva oli niin rauhallinen ja nukkui hyvin ja söi pitkään rintaa. vuorokausirytmi oli vähän sekaisin mutta muuten ok. me vaan tuijotettiin nukkuvaa vauvaa vaikka ois pitäny itte nukkua :D voi ei kun tulee ikävä noita aikoja.. meidän tyttö synty myös heinäkuun alussa ja täyttää kohta 1vee!

onnea teille ja tsemppiä :heart:
 
Joo ei tosiaan kannata jännittää, ei se vauva paljon vaadi! Vaipanvaihto käydään läpi sairaalassa, jos niin haluatte, kuten myös kylvetys jne. Kunhan muistat ruokkia vauvan ja vaihtaa vaippaa, niin sillä pääsee jo pitkälle. ;) Imetyksestä kannattaa lukea niitä lappusia, mitä tuli äitiyspakkauksessa, jos edes otit sen... Onnea loppuodotukseen! :heart:

Sairaalassa itsestäni tuntui, että en osaa tehdä vauvalle mitään, mutta heti kun pääsi kotiin, niin tuli paljon itsevarmempi olo. Ja mitä enemmän koen pieniä onnistumisia arjessa vauvan kanssa, sitä varmempi äiti minusta tulee. Meidän poika on jo 8 viikkoa. :heart:
 
Mulla hiukan erilainen kokemus esikoisen kanssa,oli nimittäin aika vaativaa sorttia. Yllätyin siitä kuinka kiinni siinä käärössä tosiaan oli,poika ei olis ollut missään muualla kuin sylissä ja oma syöminen yms.tosi hankalaa...päikkäreitäkään ei nukkunut kuin liikkuvissa vaunuissa jne. Olin siis todella väsynyt,mutta onneks oma äiti auttoi kun mies oli töissä.
Mutta ei tullu eteen sellasta tilannetta et osaanko jotain hommaa tai miten pärjätään,kyllä sen oman lapsen kanssa vaan jotenkin sit osas luonnostaan... Ja äiti kyllä jaksaa yllättävän hyvin valvomiset yms.
Ei jääny mitään traumoja vaikka vähän hankala startti olikin,ihana kääryle silti...nyt jo 2v :heart:

Onnea ja eläkää vauva arkea hetki kerrallaan:heart:
 
Mulle tuli kans yllätyksenä, miten paljon se vauva viekään aikaa. Suihkussa viipyminen pidempään kuin 5min on jo luksusta. :D Saati sitten ruokapöydän ääreen istuminen yhdessä miehen kanssa, heh. Meidän poika viihtyy tissillä todella paljon, laskeskelin tuossa, että jopa 10h vuorokaudessa. Ilmeisesti aika harvinaista, että noin kauan. Jospa teille tulisi vähän nopeampi syömäri, joka osaa nukahtaa muuallekin kuin rinnalle. :snotty:
 
Kiitos ihanista vastauksistanne! <3 Kai se totta on niin että omaa lastansa osaa vaistonvaraisestikin aika pitkälle hoitaa.. :) Tuntuu vain että olisi niiin paljon kaikkea muistettavaa ja osattavaa, napatyngän hoito ja kaikki. Sen unohdin että kyllähän ne tosiaan siellä sairaalassa opastaa tähdellisimmät :D Kai se siitä sitten suttaantuu. Ihanaa on myös että on tällainen sivu jossa voi teiltä kokeneemmilta sitten pyytää vinkkejä ja jakaa kokemuksia :heart:
 
Mut yllätti ainakin täysin uskomaton hormonimyrsky, joka tuli synnytyksen jälkeen. Tunsin oikein, kuinka olin ihan eri ihminen. :( Itkeskelin paljon, ja olin jotenkin vähän päästäni sekaisin. :ashamed: Onneksi se meni muutamassa viikossa ohi. Musta oli mukavaa, kun kävi ihmisiä. Jotenkin silloin pystyin olemaan oma itseni. Lisäksi vieraat toivat aina jotain ruokaa, joten se helpotti hirmuisesti omaa jaksamista. Eipä silloin ekoinan viikkoina juuri muuta ehtinyt tehdä kuin olla vauvan kanssa. Sairaalassa oli niin helppoa, kun kaikki tuli valmiina ja apua sai kelloa soittamalla. Oli mulle ainakin aika iso pudotus tulla kotiin, vaikka mieskin oli apuna. :) Sitten kun rutiinia alkoi tulla, löytyi aikaa myös muulle. ;)

Yllätyin myös, kuinka paljon maitoa multa tuli. Jouduin öisinkin pumppaamaan, kun sitä maitoa vaan tuli ja tuli. Onneksi sekin tasaantui ajan myötä.

Muistan kuinka tultiin miehen ja vauvan kanssa kotiin. Vauva nukkui sohvalla ja me istuttiin siinä vieressä ja ihmeteltiin, että mitäs nyt? :heart: Oli se vaan ihanaa.
 
Aku
Meillä myös ensimmäiset viikot oli mukavia ja vauva nukkui paljon.Jopa niin paljon että äiti ihmetteli onko ihan normaalia :D

sen minkä ihan alusta muistan parhaiten on jano,siis kun imetti niin suuta kuivasi ihan sairaasti ja lähettyvillä piti olla tuopillinen vettä koko ajan :p napatyngän hoito oli aika helppo loppujen lopuksi vaikka sitä panikoinkin.Pyyhkästiin ihan veteen kostutetulla vanupuikolla aina vaipanvaihdon yhteydessä ja eipä mennyt viikkoakaan kun se jo irtosi.

Tyttö taisi olla 3von ikäinen kun alkoi olla enemmän hereillä ja tuli hiukan masuvaivaiseksi,sillloin arki muuttui selvästi.KAikenkaikkiaan esikoinen oli kuitenkin äärimmäisen helppo ja tyytyväinen vauva :heart: nyt toisen kanssa alku meni vähän ohi kun oli esikoinen jonka kanssa tuli touhuttua ihan normaalisti.
 
Kyllä jokainen omaa vauvaansa oppii hoitamaan. :heart: Sairaalassa tuntui olo aika kädettömältä, mutta kotiin päästyä helpotti, kun sai oman perheen kesken opetella vauvan hoitoa.

Ennen vauvan syntymää mua mietitytti, että miten osaan kylvettää/vaihtaa vaipan/pukea vauvan, mutta kyllä tuollaiset tekniset suoritukset oppii ihan päivässä. Ja sairaalassa saa apua em. toimenpiteisiin, navan puhdistukseen ym. asioihin, kun vaan rohkeasti apua pyytää.

Meillä ensimmäiset viikot vauvan kanssa olivat aika raskaita, vauva kärsi koliikista ensimmäiset 2,5kk ja huusi aamuyöhön asti lähes joka yö. Olo oli kuin sumussa kävelisi ja voin ihan rehellisesti sanoa, etten odottanut alkuajan olevan niin raskasta. Jos vauva olisi ollut helpompi, olisi muistot ensimmäisistä viikoista varmasti erilaisia. Toki oli aivan ihanaa, että oma pieni vauva oli vihdoin syntynyt, mutta ei ne ensimmäiset viikot mitään erityisen helppoja ollut. Mutta haluan sanoa, että vaikka meillä alku olikin noin hankalaa, niin muistan varmaan ikuisesti sen päivän, kun vauva enää itkenytkään koko aikaa, ja ne alkuaikojen muistotkin on jo jonkin verran haalistuneet mielestä. Nyt meneekin jo todella hyvin ja vauva on varsinainen viihdyttäjä.

Toivottavasti teille tulee helpompi tapaus, nauti loppuraskaudesta ja paljon onnea tulevaan! :heart:
 
Mäkin olin aluksi ihan paniikissa, mutta sen vaipanvaihdon, pukemisen ja kylvettämisen oppii todella nopeasti jo sairaalassa. Mä ainakin aloin jo odottaa ihan hirveästi kotiinlähtöä. Muistan, kun laitoimme tytön pinnasänkyyn nukkumaan heti, kun tulimme kotiin. Itkin, kun tyttö näytti siinä niin todella pieneltä.

Meilläkin tyttö viihtyi päivisin oikeastaan vain sylissä. Ei kannata välittää, jos vanhemmat ihmisen alkavat moittia sylissäpitämistä ja väittävät, että sitä menoa lapsesta tulee sylivauva, joka ei ikinä viihdy yksin. Kyllä vielä koittaa sekin aika, kun lapsi ei halua olla sylissä. Meidän tyttö on nyt 9 kk, eikä syli enää kiinnosta.

Minut yllätti oikeastaan se, että varsinkin ne alkuajat ollaan vauvan kanssa tosi tiiviisti, eikä enää pääse niin helposti käymään esim kaupassa tai syömään rauhassa ruokaa ja lukea lehteä. Tai kyllähän minä sen tiesin, mutta todellisuus iski silti aika lujaa. =)
 
Ensimmäiset viikot kotona käärön kanssa on aivan IHANIA :heart: Tujottelet ja tutustut vauvaan rauhassa ja kuuntelet ihanaa tuhinaa ja "kitinää". Vauvakuumetta pukkaa :heart: Onnea kovasti! sinnullakin viimeisiä viedään joten koita levätä ja ottaa rauhallisesti.
 
Ekat päivät meni eufoorisessa olotilassa eli tuntui, että olis pärjännyt vaikka nukkumatta. Sektion jäljiltä vatsa oli jonnin vrran kipeä, mutta vauvan hoiteleminen kotona sujui kuitenkin ihan hyvin. Imetys alkoi rintakumeilla vauvan imuotteen takia, mutta ne jäi jossain vaueessa sit pois.
Mulla oli aikamoinen hormonimyrsky siinä ekoina viikkoina ja yllätys oli kuin sitovaa se vauvan kans oleminen onkaan, vaikka sen oli kuullut muiden äitien suusta monen monta kertaa. Olin välillä tosi alamaissa ja välillä onneni kukkuloilla, mutta noi tunteet tasoittui parissa kolmessa viikossa.
Mut ihanaa aikaa, kun voi unohtaa kellot ja elää vauvan kans samassa rytmissä. Nukkua kun vauva nukkuu (vaik ei aina malttaiskaan) ja sit valvoo vaikka aamu klo 3, jos vauva valvoo. Mulla meni monta dvd-boxia kaikenlaisia sarjoja noina öinä...
 
Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja oma vinkkini onkin että puhuu herkästi omista fiiliksistä neuvolassa.. En koskaan olisi uskonut että sairastuisin mutta näin vaan kävi.. :/

Onneksi minut otettiin neuvolassa vakavasti ja olen saanut paljon apua sieltä ja oman terapeutin missä käymme yhdessä nyt vauvan kanssa <3 Nyt sitten rauhassa edetään ja parannellaan!

Tämähän ei tietenkään kaikille käy eikä tämän ollut tarkoitus "masentaa" mutta halusin vain tuoda tämänkin tosiasian esille koska minua lähinnä neuvolassa nauratti kun raskausaikana puhuttiin tästä sairaudesta ja nyt se iski omalle kohdalle.

Ihanaa loppuodotusta <3

 
iipsu
Mun mielestä ekat viikot olivat pahimpia, ei siksi että vauva olisi ollut vaativa tai jotenkin hankala vaan siksi että tilanne oli niin uusi ja ensimmäinen kuukausi tuntui todella masentavalta. Jatkuva imettäminen ja synnytyksestä toipuminen ei ollut kivaa.. Yksinäisyys ja tylsyys tuntuivat myös tosi päällekäyviltä, koska ennen vauvaa olin jatkuvasti menossa.
Jos alkaa tuntua masentuneelta, puhu jollekin! Useimmiten se on ohimenevää. Itselläni auttoi oma mies jolle pystyin puhua tästä :) suunnilleen kuukauden päästä aloin jo nauttia enemmän vauva-ajasta :)
Onnea pienokaisesta ja tsemppia!
 
Ekat viikot meni ihan ihmeellisessä horroksessa. Vauva on nyt 7kk ja näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt ottaa paaljon rennommin. En kyllä kuvitellut mitenkään hätäileväni tai mitään, mutta jotenkin aloin hyvin äkkiä ajatella, että mun "pitää" tehdä jotain, käydä jossain, tehdä omia asioita jne. Vauvassa on aluksi niin kiinni, ja suihkussa yksin käyminen on ihan luksusta (silloinkin jännitin alkaako kuulua vauvan itkua). Etukäteen luulin etten mä tiedä mitä vauvan kanssa pitää tehdä tms, mutta jälkikäteen tajusin, ettei sen kanssa oikeastaan mitään pidäkään tehdä :D Mä mietin kans, et en tiedä vauva-arjesta mitään mutta ei siihen muuta kuulunutkaan kuin vaipanvaihtoa (minkä oppi sairaalassa) imettämistä (maidon nousu oli tosi hurjaa, varaa paljon paljon liivin suojuksia ja sähköinen rintapumppu) sitten sitä oli kokoaika vaan vauva sylissä ja itsekin oli ihan sekaisin. Ihanaahan se oli, mutta jotenkin tuntuu, etten mä muista siitä alkuajasta mitään muuta, kuin että olin vauvan kanssa. Yöt päivät se oli sylissä. Ja yllättävästi sitä omaa vauvaa vaan osaa hoitaa, joten ei huolta :heart: Ruokaa kannataa varata pakastimeen ja jääkaappiin. Aikaa ei ole juurikaan itselleen laittaa ruokaa. Kannattaa ehkä hankkia myös joku kantoväline (meillä poika ei suostunut juuri olemaan muuta kuin sylissä ja kärsi kamalasti mahavaivoista) Mun mielestä myös vieraat oli ihania. Toivat ruokaa ja muistuttivat muusta maailmasta. Itse sitä oli ihan omissa ympyröissään. Jotenkin mulle iski paniikki siinä n 1kk jälkeen, että tälläistäkö tämä on, että mitään ei ehdi itse tehdä ja minnekään ei pääse. Meillä vauva syntyi kaikista kylmimpään ja lumisimpaan aikaan, joten kotona oltiin n 3 ekaa kk, ja olin siitä aika hajalla. No sen jälkeen helpotti, mutta luulin, että tätäkö tämä on, että omaa elämää ei enää ole - nykyyään jo on :)

Näin jälkikäteen sanoisin, että nauti täysin siemauksin! Vaikka välillä on tosi rankkaa, niin se on sellaista vain n 3kk, sitten vauvan kanssa jo pääsee liikkumaan ja elämä muuttu. Anna itsellesi lupa olla kotona vauvan kanssa, muut asiat kyllä ehtii hoitaa sitten myöhemmin. Yksi hyvä idea oli minkä luin raskausaikana täältä palstalta, että kannattaa tedä "imetyskori" johon kerää kaiken tarpeellisen. Mä vietin käytännössä 3 ekaa kk vauvan kanssa sohvalla. Katsoin leffoja enemmän kuin aikoihin, mulla oli kannettava tietokone vieressä, juomapullo, jotain pientä syötävää ja luettavaa sekä liivinsuojuksia. Sitten siinä imetin melkein kaiken aikaa, poika oli kokoaika rinnalla, ja sitten nukkui mun sylissä, samalla palstailin täällä kaksplussassa :D En tajunnut ennen vauvan syntymää, että siihen imetykseen ja sylissä pitämiseen menee oikeasti melkein kaikki aika vuorokaudesta.

Onnea vauvasta :heart: Itseläkin alkaa hiipiä jo taas vauva kuume, oma poika kun on jo iso 7kk vekara :)
 

Yhteistyössä