meak
Mä imetin (muksut jo koululaisia) kylässä sohvalla, nojatuolissa tai pöydän ääressä. Valitsin paikan sen mukaan että sain hyvän asennon ja pystyin olemaan mukana keskustelussa.
menen kahvipöytään vastapäätä talon isäntää ja kaivan utareen esiin. pyyhin sen kostealla liinalla ja sitten kuivalla ja sitten pistä vauvan suuhun
"vieras"
Lattialla. Otin alustan mukaan ja kätevästi siinä samalla pystyi jutella isäntäväellekin.
..
no riippuu minkälainen kyläpaikka. yleensä siellä missä muutkin istuvat, esim olohuoneessa. jos on esim vanhempaa miesväkeä paikalla tms niin olen sitten mennyt esim keittiöön emännän suostumuksella. omanikäiset miehet saavat luvan ymmärtää nykymaailman menosta sen verran että eivät häiriinny.
mutta jos ei halua imettää seurassa, voi aina kysyä että sopiiko, että menen johonkin rauhalliseen paikkaan. verukkeena voi aina käyttää sitä että 'lapsi häiriintyy jos on paljon ihmisiä ympärillä, eikä saa syötyä' niinkuin tietysti monet lapset häiriintyvätkin.
mutta jos ei halua imettää seurassa, voi aina kysyä että sopiiko, että menen johonkin rauhalliseen paikkaan. verukkeena voi aina käyttää sitä että 'lapsi häiriintyy jos on paljon ihmisiä ympärillä, eikä saa syötyä' niinkuin tietysti monet lapset häiriintyvätkin.
Siinä missä satun istumaan... Vieraassa paikassa saatan kysästä sopiiko jos ruokapöydän äärellä ollaan, julkisella paikalla en kysele ja kotona imetän kyllä ruokapöydässäkin vaikka kesken syönnin jos tarve vaatii...
"reetu"
Minä pyrin menemään toiseen huoneeseen tai jos ei mahdollista niin johonki nurkkaan. En häveliäisyydestä vaan siksi että poikaa kiinnostaa vähän liikaa ympärillä tapahtuva ja syöminen meinaa mennä imen-enpäs kun huudan-eikun imen-huudan-imen - venkoiluksi.
Mä imetin ihan missä vaan. En mä osannut silloin ajatella, et joku vetäis herneen nokkaan, kun en ollut silloin (onneksi) vielä löytänyt näitä sivuja. Imetin vaikka kahvipöydässä, ei siitä tehty mitään isoa numeroa. Olen mä kaupassakin imettänyt samalla kävellen. Ei mulla ollut aikaa mennä aina johonkin piiloon lymyilemään.
Riippuu kyläpaikasta, ympärillä olevista ihmisistä ja lapsesta itsestään. Joskus ihan kahvipöydässä, joskus siirryn sohvalle tai nojatuoliin vähän syrjemmälle ja joskus ihan toiseen huoneeseenkin.